Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Transjätkä!

Kiitos kun kirjoitit Nuortennettiin, on tosi hyvä, ettet ole jäänyt yksin ajatustesi kanssa.

Kuvaat tosi hienosti tilannettasi. Kirjoituksestasi välittyy, että olet joutunut kestämään paljon ja monenlaisia ikäviä kokemuksia viime aikoina. Ei ole ollenkaan ihme, että asiat ovat painaneet sinua ja sinun on ollut vaikea nukkua. Silloin kun elämässä on vaikeita asioita, jaksamisen kannalta kuitenkin olisi tärkeää, että saisi riittävästi lepoa, ravintoa ja mieltä virkistäviä asioita (esim. liikuntaa, hyviä kohtaamisia mukavien ihmisten kanssa). Siksi olisikin juuri nyt erityisen tärkeää, että saisit nukuttua.

Nukkumista voi koittaa helpottaa omin keinoin. Monilla esimerkiksi se auttaa, että rauhoittaa illasta jonkinlaisen ajan, vaikka tunnin ennen nukkumista, ja tuona aikana välttää kirkkaita valoja ja mieltä virittäviä asioita, esim. ohjelmien katselua, somettamista tai raskasta liikuntaa. Joillekin kaakaojuomat, kirjan lukeminen tai päiväkirjan kirjoittaminen ennen nukkumaanmenoa helpottavat nukahtamista. Voi kuitenkin olla, että silloin kun elämässä on paljon kuormittavia asioita, unen saaminen on niin vaikeaa, ettei siihen riitä kotikonstit. Silloin on hyvä jutella asiasta ammattilaisen, esimerkiksi koulun terveydenhoitajan tai terveyskeskuksen lääkärin kanssa. He voivat auttaa tilanteen kartoittamisessa ja pystyvät tarvittaessa auttamaan saamaan sellaista apua, jonka turvin saa hyvin nukuttua. Mitä ajattelet, voisitko jutella tilanteestasi esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa ja kertoa, ettet saa tällä hetkellä oikein nukuttua?

On ikävä kuulla, että sinua ahdistaa tällä hetkellä olla koulussa ja julkisilla paikoilla, koska et pidä siitä miltä näytät. Minkälaisia asioita sinä tarvitsisit elämässäsi, että voisit olla tyytyväinen ulkonäköösi? Tiedän, että osa transihmisistä haluaa käydä elämässään läpi jonkinlaisia korjaushoitoja, ja niitä on mahdollista aloittaa vasta tietynikäisenä. Tunnetko muita transnuoria? Kokemusten jakaminen samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa voi helpottaa oloa ja antaa uusia ajatuksia, miten voi päästä kohti parempaa olotilaa. Moni nuori transmaskuliini on kokenut esimerkiksi bindaamisen, eli rintakehän sitomisen omaa oloa helpottavaksi. Jos et tunne vielä muita transnuoria, esimerkiksi Setan Transtukipisteen kautta voit saada lisätietoa paikoista, joissa voit kohdata muita nuoria (http://transtukipiste.fi/yhteystiedot/).

Kerroit, että sinulla on koulussa yksi kaveri, ja että hän ei pidä transihmisistä. Ikävä kuulla, että hänellä on ennakkoluuloja, väärää tietoa tai pelkoja sukupuolen moninaisuuteen liittyen. Ethän anna hänen väärien käsitysten tai kenenkään muun ikävien asenteiden vaikuttaa siihen, miten ajattelet itsestäsi? Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja sukupuolen moninaisuus on luonnollinen osa ihmisyyden moninaisuutta. Jonain päivänä elämme toivottavasti maailmassa, jossa kaikki ymmärtävät tämän. Toivon, että kaverisi jonain päivänä ymmärtää myös tämän, mutta sen oivaltaminen ja ihmisenä kehittyminen ovat hänen omilla harteillaan, niin kuin me kaikki muutkin olemme vastuussa siitä, mitä maailmaan tuotamme.

Oli myös harmi lukea, ettet saa äidiltäsi ja puoli-isältäsi samanlaista huomiota ja tunnustusta kuin pikkusiskosi saavat. Oletko kertonut heille kokemuksistasi? Joskus lasten kasvaessa isommaksi saattaa esimerkiksi käydä niin, että vanhempi ajattelee lapsen kaipaavan enemmän omaa tilaa ja sen takia vetäytyy. Samalla nuori voi kuitenkin kaivata kovasti vanhemmalta myös aikaa, läheisyyttä ja tsemppausta. Mitä sinä ajattelet, voiko olla että äitisi ja puoli-isäsi eivät ole osanneet ajatella, että myös sinä kaipaisit enemmän huomiota ja tsemppausta kuin tällä hetkellä saat? Tuntuuko sinusta, että voisit puhua kokemuksistasi äidillesi tai puoli-isällesi? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voisitko kirjoittaa heille tai toiselle heistä kirjeen tai vaikka esim. whatsapp-viestin? Kerroit, että välillä tekee mieli vain karata, mutta et tiedä, minne menisit. Isommissa kaupungeissa on Nuorten turvataloja. Jos tilanteesi joskus menee sellaiseksi, ettei kotona oleminen tunnu mahdollista, pidäthän itsestäsi huolta ja hakeudu sellaiseen paikkaan, jossa olet turvassa ja saat tukea itsellesi. Nuorten turvataloista löydät tietoa täältä: https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/nuorten-turvatalosta

On tosi hyvä että kirjoitit. Olisi hyvä, että sinulla olisi elämässäsi joku tukena nyt kun joudut elämään monien isojen asioiden keskellä. Onko sinun lähelläsi sellaista aikuista, johon voisit tukeutua? Esim. vanhempaa tai puoli-vanhempaa, tai kummia tai isovanhempaa? Koulussa voit kääntyä myös kouluterveydenhoitajan tai kuraattorin puoleen. Heidän tehtävänään on tarjota sinulle tukea että voit voida paremmin. Voit myös kirjoittaa tänne Nuortennettiin, tai Lasten ja nuorten puhelimen chattiin tai nettikirjepalveluun, tai soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen. Lasten ja nuorten puhelimen palveluista löydät lisätietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei! Koulussa terveystarkastusten tarkoitus on seurata ja arvioida oppilaan terveyttä, kasvua ja hyvinvointia. Fyysisen voinnin tutkimisen lisäksi terveystarkastuksella selvitetään lapsen tai nuoren hyvinvointia ja elinoloja keskustelemalla mielialasta, opiskelun ja arjen sujumisesta sekä sosiaalisista suhteista. Tähän liittyy myös, että tarkastuksessa käsitellään eri ikävaiheille tyypillisiä asioita, kuten nuoren seksuaaliterveyteen ja mahdolliseen seurusteluun liittyviä kysymyksiä tai mahdollisia päihdekokeiluja ja päihteiden käyttöä.

Jokunen muukin nuori on varmasti miettinyt samaa kuin sinä, että vastaako rehellisesti päihdekokeiluihin ja saako vanhemmat tietää asiasta. Terveydenhoitaja tekee keskustelun perusteella todennäköisesti arvion siitä, onko syytä huolestua nuoren terveydestä ja hyvinvoinnista, jos päihdekokeilu tulee puheeksi tarkastuksella. Terveydenhoitaja ei kerro kokeilusta muille ilman, että keskustelee siitä myös nuoren kanssa ja automaattisesti keskustelu päihdekokeiluista ei johda vanhemmille kertomiseen. Yleensä vanhemmille kerrotaan sellaisista asioista, jotka vaativat nuoren terveydentilaan tai hyvinvointiin liittyvien asioiden seurantaa tai herättävät suurta huolta. Terveydenhoitaja on turvallinen aikuinen, jonka kanssa kokeilusta voi keskustella, mikäli asia sinua mietityttää. Mietit tärkeitä asioita ja mikäli haluat pohtia asiaa lisää, voit olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai laittaa viestiä chatin tai lasten ja nuorten kirjepalvelun kautta.

Hei!

Kurjaa kuulla miten ikävässä tilanteessa olet. Tuntuu varmasti vaikealta jaksaa itseensä kohdistuvaa huonoa käytöstä jatkuvasti. Hyvä että osaat itse arvioida millaisiin tilanteisiin kannattaa ja ei kannata lähteä mukaan. Mahtava myös kuulla, että sinulla on tavoitteita tulevaisuutta varten ja haluat pärjätä koulussa hyvin.

Muista kuitenkin, ettet sinä ole tehnyt mitään väärää, vaan tällä toisella tytöllä on varmasti itsellään tosi paha olla ja hän purkaa sitä jostain syystä sinuun.

Vaikka tuntuisikin ettei kukaan yritä saada asialle loppua, kerroit kuitenkin, että vanhempasi ovat auttaneet sinua ja asiasta on keskusteltu monella eri taholla. Olethan kertonut miten ahdistunut olet tilanteesta? Jos onnistuisitte vaikka pitämään sen palaverin yhdessä toisen tytön vanhempien kanssa?

Sinä olet huippu tyttö juuri sellaisena kuin olet ja ansaitset käydä koulua rauhassa, kuten kaikki muutkin. Koita keskittyä elämässäsi niihin voimavaroihin, jotka auttavat sinua jaksamaan, äläkä jää tämän asian kanssa yksin, vaan pidä vanhempasi ja hyvät kaverisi ajan tasalla tilanteesta.

Jos ahdistus kasvaa suureksi ja tuntuu, että haluaisit viillellä itseäsi, koita keksiä jotain muita keinoja purkaa pahaa mieltä; koita jutella jonkun kanssa, lähde vaikka lenkille tai kirjoita ajatuksiasi ylös. Olet ollut jo useamman kuukauden satuttamatta itseäsi, se on hieno saavutus mistä kannattaa pitää kiinni.

Jos kaipaat juttukaveria, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeron 116 111, ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20.

Tsemppiä ja voimia loppu syksylle!
Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystäjä

Hei Mä

Onpa todella surullista kuulla, miten valtavan paha olo sinulla on. Minua ainakin kiinnostaa sinun elämäsi ja haluan sinua auttaa koko sydämestäni ja uskon myös, että toivoa on aina. Ihan aina.

Sinulla on todettu masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Kumpikaan ei synny hetkessä, parantumiseenkin menee siis aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. On todella raskasta, kun haluaisi olla niin kuin muutkin nuoret, eikä itse voi omia tuntemuksiaan hallita ja se vaikuttaa arkeen ja kaikkeen omassa elämässä. Silloin helposti tulee myös se olo, ettei jaksa, ettei mikään auta, kaikki on niin vaikeaa, mutta aina löytyy ratkaisu. Usko siihen.

Ja usko myös, ettet ole ainoa nuori joka kamppailee pahan olon kanssa. Nuoren elämää mullistaa myös fyysiset ja psyykkiset muutokset jotka liittyvät kasvuun ja ovat joskus hyvinkin hämmentäviä ja vaikeita. Totuus on, että kuka tahansa meistä voi masentua syystä tai toisesta, se ei ole oma valinta eikä kenenkään oma syy. Olen varma, että kun onnistut selättämään nykyiset vaikeutesi, tulet olemaan paljon vahvempi, ja myöhemmin osaat kohdata haastavat tilanteet elämässäsi paljon kypsemmin kuin moni muu.

Mahtavaa, että sinulla on kavereita. Olisiko heistä joku, jolle voisit kertoa sisimmät tuntemuksesi, joka olisi luotettava ja vaikkei neuvoa osaisikaan, valmis kuitenkin kuuntelemaan. Jaettu suru puoliintuu. Entä vanhempasi, tai joku muu luotettava aikuinen, jos et vanhempiesi kanssa halua ajatuksistasi puhua. Isovanhemmat, jonkun kaverin äiti, tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttava puhelin, 116 111 tai meidän chat. Tänne voi soittaa vaikka joka päivä, voimme tukea sinua matkalla vahvempaan ja parempaan mielentilaan. Voimme yhdessä miettiä, mikä juuri sinulle, juuri nyt olisi paras polku jatkaa eteenpäin. Löytyisikö paikkakunnaltasi joku vertaistukea tarjoava ryhmä? Joku toinen joka kamppailee samanlaisten tuntemusten kanssa, voi joskus parhaiten ymmärtää, mitä sinun sisälläsi liikkuu.

Kerrot myös, että lyöt ja viiltelet itseäsi. Se on myös tosi kurjaa kuulla. Ymmärrän, että purat pahaa oloasi näin. Tässä sinulle linkki viiltelyn omahoitoon, luethan sen, saat hyviä neuvoja, miten helpottaa oloasi muuten kuin itseäsi satuttamalla: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx

Olet ilmeisesti saanut ammattiapua, ja nyt pelkäät, että jos paljastat, ettei olosi olekaan parantunut, joudut uudelleen osastolle. Ammatti-ihmiset pyrkivät löytämään tilanteeseen sopivimmat ratkaisut, aina ne ei valitettavasti ole hoidettavalle itselleen ne mieluisimmat. Hoitosuhteessa olisi tärkeää löytää luottamus. Usko siihen, että kaikki haluavat sinulle parasta, auttavat ja tukevat matkalla tasapainoiseen elämään. Sinun on tietenkin saatava ilmaista myös oma tahtosi. Ja sitä tulisi kunnioittaa mahdollisuuksien rajoissa.

Varmaan mahdollisia syitä masennukseesi ja ahdistuneisuushäiriöön on myös pohdittu. Selvää on, että tilanteesi ei ole syntynyt tyhjästä ja jos olosuhteissasi on sellaisia tekijöitä jotka eivät edesauta paranemistasi olisi niihinkin puututtava. Tämä puolestaan edellyttää sinulta avoimuutta ja rehellisyyttä, muutenhan avun antaminen perustuu arvailuun ja olettamuksiin.

Hyvä Mä, sinun elämäsi on arvokas, olen varma että edessäsi on paljon hyvää ja mukavia, ihania kokemisen arvoisia asioita. Anna elämällesi mahdollisuus. Katso itseäsi peilistä ja sano, että olet hyvä tyyppi ja haluat, että se hyvä tyyppi herää jonain aamuna helpottuneena ja vahvana. Päätä, että taistelet, ja tulet voittamaan. Sinä pystyt siihen.

Lämpimin ajatuksin
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Olipa hyvä kun päätit kirjoittaa tuntemuksistasi. Et kerro miksi olet jäämässä porukan ulkopuolelle. Ymmärrän kyllä, että se tuntuu kurjalta. Olet myös alkanut satuttamaan itseäsi taas. Toki näen, että sillä yrität helpottaa pahaa oloasi, mutta se ei auta sinua muuttamaan tilannetta porukan suhteen.

Olisiko sinulla siinä porukassa joku, jonka kanssa voisit jutella ja kysyä, miksi he nyt käyttäytyvät näin. Saisit tietoa, jonka pohjalta sitten itse voisit tehdä omat päätöksesi. Eli onko porukka enää sellainen, johon haluaisit kuulua, vai löytäisitkö toisia ystäviä itsellesi.

Kannustaisin sinua myös uudelleen lopettamaan satuttamisen ja miettimään joitain sinua kiinnostavia juttuja, joita voisit tehdä silloin kun tulee tarve satuttaa itseä. Kerrot, ettet halua puhua kenellekään, koska kukaan ei ymmärrä. Voisitko kuitenkin yrittää, saattaisit yllättyä. Voisitko vaikka soittaa, chatata tai kirjoittaa meille vähän tarkemmin tilanteestasi, niin pystyisimme neuvomaan sinua paremmin.

Nuorten kokemusten perusteella tiedämme, että asioista puhuminen auttaa aina. Myös koulussasi voit mennä juttelemaan terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa, heillä on paljon kokemusta ja tietoa sinun ikäistesi nuorten tukemisesta.

Nuoruuteen kuuluvat monenlaiset ylä- ja alamäet. On ihan ymmärrettävää, että asiat ahdistavat välillä, mutta yleensä niihin löytyy puhumalla uusia näkökulmia, joiden kanssa on helpompi mennä eteenpäin. Avoimuutta se vaatii, mutta olet jo nyt rohkeasti avannut tilannettasi tässä, joten hae ja ota vastaan apua koulusi ammattilaisilta. Ja myös me tuemme sinua, jos niin toivot. Sinulla on varmasti elämässäsi myös sellaisia asioita, joista nautit: musiikki, leffat, liikunta, piirtäminen tms. Kannustaisin sinua tekemään sellaisia juttuja, joista saat iloa ja energiaa elämääsi!

Aurinkoista syksyn jatkoa!

Hei,
Olipa hyvä että kirjoitit tilanteestasi.

Se, miten isäpuolesi on kohdellut sinua ja siskoasi on todella väärin. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus kasvaa kodissa, jossa on turvallinen ja rauhallinen olla. On aikuisten tehtävä luoda tällainen kotiympäristö. Meillä jokaisella on oikeus myös koskemattomuuteen. Se tarkoittaa sitä, että kukaan ei saa koskea toisiin ei-toivotusti, eikä puhua ahdistavalla toisen kehosta, alusvaatteista tai muusta yksityisestä asiasta. Toisen takapuoleen koskeminen ilman lupaa on seksuaalista ahdistelua ja ahdistavat kysymykset rintaliiveistä on seksuaalista häirintää. Sellaista ei pitäisi kenenkään joutua sietämään.

Vain sinä saat määrittää sen, mikä teko tai puhe tuntuu sinusta ahdistavalta. Luota siis oloosi, tavallisesta puheesta ei tule ahdistunut olo eikä se jää vaivaaman tuolla tavalla. Sinä et ole tehnyt näissä tilanteissa mitään väärää. On todella tärkeää, ettet joudu näihin tilanteisiin enää. Kannustan sinua vahvasti kertomaan tapahtumista jollekulle luotettavalle aikuiselle. Voisitko kertoa asiasta siskosi kanssa yhdessä? Kuka voisi olla sopiva henkilö, kelle kertoa? Voisitko kertoa äidillesi? Ymmärrän, että se voi tuntua hankalalta, koska kyseessä on äitisi miesystävä. Jos se tuntuu liian hankalalta, voisitko puhua jollekulle muulle läheiselle? Entä koulun terveydenhoitajalle, kuraattorille tai opettajalle? Koulun henkilökunta on olemassa myös tällaisia asioita varten. Voit myös olla yhteydessä meihin puhelimitse, chatissa tai kirjeitse, ja voimme miettiä kanssasi, miten tilannetta ratkoa.

Toivon sinulle rohkeutta kertoa asiasta aikuiselle ja kaikkea hyvää syksyysi!

Onpa ihanaa, että olet päässyt mieleiseesi kouluun ja muuttamaan omillesi, joka sekin on sinusta hauskaa. Yksinäisyys kuitenkin vaivaa ja olet sinnikkäästi yrittänyt tutustua luokkatovereihisi, muttet toistaiseksi ole saanut haluamaasi ystäväpiiriä. Sanot myös, ettei sinulla ole ryhmäharrastuksia eikä niihin varaakaan.

Hienoa, että olet ollut aktiivinen yrittäessäsi saada ystäviä. Onpa harmi, etteivät yrityksesi ole toistaiseksi tuoneet tuloksia. Sanoisin kuitenkin, että älä vain luovuta! Mene myös välkällä ja ruokiksella mukaan porukoihin, ja kysäise vaan, että voitko tulla mukaan tai samaan pöytään. Kysy eri ihmisiltä ja eri porukoilta. Juttele, kysele, ota selvää… Äläkä lannistu!

Et mainitse, onko sinulla ylipäätään harrastuksia, vaikkei ryhmäharrastuksia olekaan. Harrastuksista voi saada ystäviä, siinä olet ihan oikeassa. Vaikkei entisiä ryhmäharrastuksia olekaan, voi ns. yksilölajeistakin löytää yhteistä jutun juurta.

Mietin myös, löytyisikö netistä mitään sellaista ryhmää, johon voisit liittyä. Ulkoilu ja lukeminen ovat myös harrastuksia, jotka voivat yhdistää eivätkä vaadi rahaa.

On todella hyvä että huolehdit itsestäsi ja että tiedostat uusimisen riskin ahdistus- ja syömishäiriöihin liittyen. Kannustankin sinua käyttämään rohkeasti ja heti jos yhtään tuntuu tarpeelliselta uuden koulusi oppilashuollon palveluita. Monesti oloa myös helpottaa, kun saa jakaa mieltä painavia asioita toisen ihmisen kanssa. Jos sinulla on sellaisia läheisiä, esimerkiksi perheenjäseniä tai ystäviä, joille tuntuu turvalliselta ja hyvältä puhua huolistasi, rohkaisen sinua kertomaan heille avoimesti huolistasi.

Muista, että MLL:ssä on lasten ja nuorten puhelin avoinna joka päivä: ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20 ja chat-palvelumme on auki ma-ke 17-20. Näitäkin voin suositella, jos haluat jutella aikuisen kanssa kahden kesken, nimettömänä ja ilmaiseksi.

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten netin ja puhelimen päivystäjä