Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Beauty23!

Kiitos viestistäsi! Moderoin viestistäsi pois tarkemmat kuvailut tappeluistanne, sillä ne saattavat järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut koko viestisi.

Ikävää, että sinulla ja siskollasi on ollut paljon riitoja ja tappeluita. Väkivallan käyttäminen, kuten lyöminen, on aina väärin ja onkin kurja kuulla, että teillä puolin ja toisin riidat menevät niin pahoiksi, että käytte toistenne kimppuun. Väkivalta voi olla myös henkistä väkivaltaa, eli esimerkiksi toisen haukkumista. Toimit kuitenkin nyt tosi hienosti, kun kysyt neuvoa tilanteeseen ja voitkin olla ylpeä itsestäsi. Tuo on varmasti kummallekin teistä tosi ikävää, että riitelette ja tappelette tuolla tavalla.

On tavallista, että sisarusten välillä syntyy joskus riitoja. On kuitenkin tärkeää, että riitatilanteiden selvittämiseen saa tarvittaessa tukea aikuisilta. Erityisesti silloin aikuisen tuki on tärkeää, jos riidat menevät väkivaltaisiksi. Usein esimerkiksi lyödessä tai potkiessa on voimakkaan tunteen vallassa. Olisi tärkeää, että aikuisen kanssa voisi yhdessä miettiä, millä turvallisilla keinoilla voisi purkaa voimakasta tunnetta ilman, että satuttaa ketään tai rikkoo mitään.

Ovatko läheiset aikuiset puuttuneet ja olleet tukena riitatilanteissa? Tuntuuko sinusta, että voisit pyytää tähän asiaan apua omalta läheiseltä aikuiselta, esimerkiksi huoltajalta? Yleensä oma aikuinen tuntee parhaiten ja osaa yhdessä nuoren kanssa pohtia keinoja vaikeisiin tilanteisiin.

Tukea on mahdollista saada myös koulujen alettua esimerkiksi koulukuraattorilta. Nyt kesäloma-aikana mielenpäällä olevista asioista voi mennä juttelemaan esimerkiksi oman paikkakunnan nuorisotyöntekijän kanssa.

Entä tuntuuko sinusta, että voit rauhallisena hetkenä jutella siskosi kanssa, miltä riitatilanteet ovat sinusta tuntuneet? Jos haluat, niin täältä voit lukea myös lisää vinkkejä sisarussuhteen parantamiseksi: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/vanhemmat-ja-sisarukset/sisarussuhteet/

Jos haluat jutella luottamuksellisesti ja nimettömästi, niin voit soittaa myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moi!

Kiitos hyvistä kysymyksistä!

On hyvä muistaa itse, mille palstalle on keskustelun kirjoittanut, niin osaa käydä oikealla palstalla tarkistamassa, onko omaa viestiä vielä julkaistu. Keskusteluja hyväksytään viiveellä ja viive saattaa olla joitakin päiviä (yleensä maksimissaan viikko). Palstalla näkyy ylimpänä uusimmat keskustelun aloitukset ja ne viestiketjut, joissa on uusimpia vastauksia.

Uusista viesteistä ei tule ilmoitusta. Palstamme on täysin anonyymi, joten emme kerää tietoja, kuten esimerkiksi sähköpostiosoitteita, kenestäkään. Tämän takia mahdollisille ilmoituksille ei ole mitään paikkaa, minne ne voisi lähettää.

Toivottavasti tästä vastauksesta oli apua ja laita vain uudestaan viestiä, mikäli jokin asia mietityttää.

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Kiitos viestistäsi ja tosi paljon onnea lukioon pääsyn johdosta!

Voit olla tosi ylpeä itsestäsi ja ihana kuulla, kuinka sinulla on hyvä olo tulevaisuudestasi. Ymmärrän kuitenkin, että viime vuosi on mielessäsi. Ikävä kuulla, että et kokenut saaneesi tukea viime vuonna ja olit niin synkissä vesissä, että ajattelit itsemurhaa. Tunteesi todellakin ovat todellakin oikeutettuja!

Koitit viime vuonna tehdä paljon sen eteen, että olisit päässyt lukioon, mutta sillä kertaa et päässytkään. Joskus voi käydä niin, ettei asiat onnistukaan niin kuin haluaisi. Takapakkien jälkeen on mahdollista päästä eteenpäin, mutta on kuitenkin tosi ymmärrettävää, jos on itse pettynyt ja ehdottomasti silloinkin pitää saada tukea. Kurjaa, ettet saanut tukea silloin, kun olisit sitä varmasti kaivannut.

Hienoa, että asiat ovat viime vuodesta järjestyneet. Pääsit Tuva-koulutukseen ja tänä vuonna yhteishaussa lukioon. Tosi hienoa myös kuulla, että puolestasi ollaan ollut iloisia ja saat tukea. Ymmärrän kuitenkin, että viime vuosi on jäänyt vielä häiritsemään ja onkin tosi hyvä, että kirjoitit ajatuksiasi tänne. Tuntuisiko sinusta, että pystyisit ottamaan asiaa puheeksi vielä läheistesi kanssa? Voisitko sanoa heille, että viime vuosi jätti sinulle ikävän olon, koska koit jääneesi ilman tukea, vaikka olisit sitä juuri tarvinnut? Joskus asiasta puhuminen voi tuoda itselle hieman kevyemmän olon.

On tosi hienoa, että näet tulevaisuuden valoisana, mutta oli huolestuttavaa lukea, että viime vuonna sinulla oli ollut ajatuksia itsemurhasta. Haluan tähän ihan yleisesti vielä sanoa, että pahaan oloon ja itsemurha-ajatuksiin aina tärkeää hakea apua. Vaikka olo olisi toivoton, niin siitä on mahdollista päästä ylös – yksin ei kuitenkaan kannata jäädä. Lisää avun hakemisesta voi lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Hyvää kesää ja paljon tsemppiä lukion aloitukseen syksyllä!

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Hyvä, kun laitoit viestiä! Olipa upeaa kuulla, että olet saanut keväällä lopetettua viiltelyn ja todellakin voit olla ylpeä itsestäsi. <3 On kuitenkin ymmärrettävää, että halu satuttaa itseään voi nostaa uudestaan päätään. Voit olla ylpeä itsestäsi nytkin, kun tunnistat tämän halun ja pyydät täällä vinkkejä!

Tosi tärkeää olisi, että viiltelyä pääsisi käsittelemään jonkun ammattilaisen kanssa. Usein viiltely voi kertoa siitä, että on paha olo ja sitä pahaa oloa yrittää käsitellä itseään satuttamalla. Ammattilaisen kanssa pääsisi käsittelemään pahan olon syitä ja ammattilaisen avulla saisit työkaluja käsitellä oloa jollakin turvallisemmalla tavalla kuin viiltelemällä.

Koulujen alettua apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Nyt kesäloma-aikana apua voi hakea oman paikkakunnan terveysasemalta. Voit myös kääntyä esimerkiksi nuorisotyöntekijän puoleen tai hakea apua paikkakuntasi Ohjaamo-toiminnasta. Tärkeää olisi myös, että voisit kääntyä huoliesi kanssa myös jonkun oman läheisen aikuisen puoleen, joka voisi olla myös tukenasi siinä, että saisit ammattiapua.

Täältä voit lukea vielä lisää siitä, mistä saada apua viiltelyyn: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/

Tuleeko sinulla itselläsi mieleen muita keinoja, jotka olisivat auttaneet, jos tulee ahdistunut olo? Tuntuuko, että pystyisit suuntaamaan ajatuksiasi johonkin tekemiseen, kuten musiikin kuunteluun tai vaikka kävelyyn? Pystytkö mennä silloin juttelemaan jonkun kanssa silloin, kun on pahin olo?

Voit myös kokeilla helpottaa halua satuttaa itseäsi laittamalla vaikka iholle kylmän jääpalan tai valuttamalla kylmää vettä iholle. Esimerkiksi tällainen kylmälle altistaminen voi tuoda keholla vähän samantapaisen reaktion kuin satuttaminen.

Mielenterveystalolla on myös tällainen viiltelyn omahoito-ohjelma, johon voit tutustua: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/viiltelyn-omahoito-ohjelma

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu, jos haluat jutella anonyymisti ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Ethän jää yksin. <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi! Jos olo on ahdistunut, niin silloin onkin tosi tärkeää jotenkin sitä päästä purkamaan ja siksi onkin hienoa, että kirjoitit ajatuksiasi tänne keskustelupalstalle. Oli kuitenkin ikävää ja huolestuttavaa kuulla, että olet purkanut pahaa oloasi myös satuttamalla itseäsi.

Kurja kuulla, että ikäsi tuottaa sinulle ahdistunutta oloa. Vaikka täysi-ikäisyys kyllä sinuakin vielä odottaa tulevaisuudessa, niin ymmärrän, että se tieto ei ehkä tässä hetkessä lohduta. Ikään ja vanhenemiseen et voi itse vaikuttaa, mutta pystyisitkö siirtämään ajatuksiasi niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa? Esimerkiksi ajan käyttäminen on yksi konkreettinen asia, mihin voi itse vaikuttaa. Vaikka netissä on monia hyviä juttuja, niin se on kyllä totta, että siinä on myös huonot puolensa. Onko sinulla jotakin mielekästä tekemistä tai mielenkiinnon kohteita netin ulkopuolelta, joihin voisit suunnata enemmän aikaasi? Tai onko sinulla kavereita, joiden kanssa voisit keksiä mielekästä tekemistä?

Onko sinulla muuten haaveita tulevaisuuteen liittyen sitten, kun olet aikuinen? Voisiko tulevaisuuden haaveet tuoda myös lohtua siihen, että kun nuoruusvaiheen jaksaa vielä läpi, niin ne haaveet tulevat koko ajan lähemmäksi?

Oli surullista lukea, kuinka vihaat itseäsi ja elämääsi. Jos voi huonosti, niin voi olla vaikea nähdä itsessään mitään hyvää ja arvokasta. Jokainen on kuitenkin hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Esimerkiksi sairaus ei määritä sinun ihmisarvoasi, vaan sinulla on oikeus kokea itsesi ihan yhtä arvokkaaksi kuin muutkin. En tiedä sairaudestasi, mutta sinulla on oikeus saada apua sen kanssa elämiseen.

Ahdistuneeseen oloon ja itsetuhoisuuteen tulee aina saada apua ja siksi haluan kannustaa sinua vielä kääntymään jonkun oman lähipiirisi aikuisen puoleen. Tuntuisiko sinusta, että pystyisit kertomaan rehellisesti voinnistasi läheiselle aikuiselle, esimerkiksi huoltajalle? Koulujen alkaessa myös kouluterveydenhoitaja ja -kuraattori ovat apuna, mutta nyt kesäaikana keskusteluapua voi hakea myös oman paikkakunnan terveysasemalta. Lisää avunhakemisesta voi lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Olet tosi tärkeä ja arvokas, vaikka sinusta itsestäsi ei siltä juuri nyt tuntuisikaan. Toivon, että otat vastaan apua ja voit huomata, että olosi alkaa menemään hiljalleen paremmaksi. <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei runotyttö!

Kiitos, kun jaoit, mitä mielesi päällä on.

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että osaat todella taitavasti ajatella muiden ihmisten kokemuksia ja kuinka heidän taustansa voivat niihin vaikuttaa. Osaat myös hienosti pohtia myös omaa toimintaasi. Jokaisella tulee joskus sellaisia hetkiä, jolloin oma toiminta jossakin tilanteessa ei ole täydellistä, mutta se ei pelkästään tee kenestäkään kiusaajaa. Minä saan tekstisi perusteella kuvan sinusta fiksuna, ajattelevaisena ja muut huomioon ottavana nuorena.

Ihmissuhteet voivat parhaimmillaan tuoda valtavasti iloa elämään ja onkin mukava kuulla, että olette saaneet kokoon pienen kaveriporukan. On tosi luonnollista, että kaveriporukan sisällä saattaa tulla pienempiä tiiviimpiä porukoita ja on varmasti myös aivan tavallista, että porukassa saattaa tulla myös vähän kitkaa. Kuten hyvin tunnistatkin, niin jokaisella osapuolella on ne omat tarinansa taustalla, jotka vaikuttivat asioiden kokemiseen ja eri tilanteiden käsittelyyn.

Tärkeää on myös muistaa olla itselleen armolleen, jos aina ei itse jaksa ottaa muita huomioon samalla tavalla tai kaipaa enemmän omaa aikaa. Jos on vaikka väsynyt ja kuormittunut, niin silloin onkin tärkeää laittaa oma palautuminen ja jaksaminen etusijalle. Silloin voi hyvin kertoa muille omasta tilanteestaan sen verran, mikä tuntuu hyvältä jakaa. Voi esimerkiksi sanoa, että nyt ollut vähän väsynyt olo ja kaipaa hetken enemmän aikaa itselleen. Silloin muut saattavat paremmin ymmärtää, jos on vaikka vähän etäinen.

Oli kurja kuulla, kuinka muut kaverisi ovat puhuneet ikävään sävyyn Millasta. Se ei varmastikaan ole ollut helppoa olla niissä tilanteissa ja on tosi ymmärrettävää, jos ei saa sanotuksi mitään. Mielestäni se on ollut jo hienoa, että olet todennut Millan olevan kaverisi ja keskustelu on jäänyt siihen osaltasi. Tuntuisiko sinusta, että voisit mahdollista tulevaa tilannetta varten miettiä jo etukäteen, mitä haluaisit sanoa? Voit esimerkiksi todeta, että sinusta ei tunnu kivalta ja reilulta, että Millasta puhutaan tuohon sävyyn. Toivon myös, että et kuitenkaan moittisi itseäsi siitä, jos et saisikaan sillä kertaa sanotuksi mitään, sillä nuo tilanteet voivat olla hankalia.

Pohdit viestisi lopussa, että oletko sinä kiusannut, onko mitään tehtävissä ja ylireagoitko. Ymmärrän hyvin, että nämä asiat ovat jääneet sinua mietityttämään ja uskon samalla, että tämä tilanne ei ole mitenkään menetetty. Ikinä ei voi tietää, miten toinen ihminen ajattelee ja kokee asiat, mutta minulle ei piirry ollenkaan kuvaa kiusaajasta tämän tekstisi perusteella. Kuten kirjoitinkin alussa, niin vaikutat ajattelevaiselta ja muut huomioon ottavalta. Samalla on inhimillistä, että varsinkin väsyneenä ja kuormittuneena ei jaksa, eikä pysty olla yhtä huomioon ottava. Se, että et ole jaksanut, ei tee sinusta mitenkään huonoa ihmistä.

Olen myös ylpeä sinusta, kuinka olet toiminut hienosti ja esimerkillisesti siinä, kun olet viestittänyt Millalle, että välität hänestä ja hän on tervetullut seuraasi. Oli myös hienoa, että Milla oli uskaltanut hieman avata omaa kokemustaan, kun hän oli vähän omiin oloihinsa vetäytyneenä. Aina ei välttämättä itse osaa heti reagoida, mutta uskon, että se on voinut olla merkityksellistä, että olet vain kuunnellut. Aina voi myös palata asiaan myöhemmin, jos tuntuu, ettei heti löydy oikeita sanoja. Joskus voi myös ihan vain sanoa, ettei aina osaa reagoida ja voi vain kiittää, että toinen kertoo tunteistaan.

Tuntuisiko sinusta, että voisit ottaa näitä kirjoittamiasi asioita puheeksi Millan kanssa? Joskus se voi auttaa, jos pystyy toiselle kertomaan omia taustojaan ja kertomaan omia käyttäytymismallejaan. Jos toinen tietää, että on meneillään vähän raskaampi ajanjakso elämässä, niin silloin hänkin ymmärtää paremmin, jos vaikutat etäiseltä. Se voi myös joskus auttaa, jos kertoo toiselle, että on tapana esimerkiksi innostua keskusteluista, jolloin herkästi saattaa toisen sanat jäädä sivuun, vaikka ei niin tarkoittaisikaan. Kun on toiselle rehellinen ja avoin, niin se on jo hyvä pohja. Se on totta, että joskus voi olla niin, ettei rypistetty paperi tule enää yhtä sileäksi, mutta parhaimmillaan se taas voi tulla sileäksi ja jopa vielä vahvemmaksi. Osaat hyvin sanoittaa ajatuksiasi sekä asettua myös muiden ihmisten asemaan, joten uskon, että tässä on hyvät lähtökohdat korjata ja vahvistaa teidän ystävyyttänne. <3

Muistathan, että jos nämä asiat painavat paljon omaa mieltä tai oman jaksamisen kanssa on huolia, niin silloin on hyvä kääntyä myös jonkun oman läheisen aikuisen puoleen. On tärkeää, ettei tarvitse yksin kannatella mieltä painavia asioita. Joskus se voi keventää ja selkeyttää omaa mieltä, kun puhuu toisen kanssa.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu, jos haluat anonyymisti ja luottamuksellisesti jutella aikuisen kanssa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Oikein hyvää kesää! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kurja kuulla, että koet nykyään olevasi epävarma ja uusien ihmisten tapaaminen ahdistaa sinua. On ihan luonnollista, että kaverisuhteet elävät ja muuttuvat varsinkin lapsena ja nuorena. Kasvaessa eri asiat alkavat kiinnostaa ja ihmisten väliset eroavaisuudet tulevat enemmän näkyviin. Voi olla, että jonkun kanssa alkaa viihtymään paremmin ja joidenkin kanssa ei enää kemiat kohtaakaan niin hyvin. On siis ihan normaalia, että isosta joukosta valikoituu muutama hyvä ystävä, joiden kanssa oleminen tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Näitä hyviä ihmisiä ei tarvitse olla montaa, yksikin riittää.

Myös epävarmuus kuuluu jokaisen kasvamiseen lapsesta aikuiseksi. On niin paljon pohdittavaa ja on rakennettava koko identiteetti uudestaan: kuka minä olen, millainen haluan olla, mitä minulta odotetaan tai minkälainen minun kuuluisi olla? Joskus sen pohtiminen voi olla tosi raskasta. Silloin olisi ihanaa, että ympärillä olisi ihmisiä, jotka kertoisivat, kuinka kiva olet ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Se auttaisi myös siihen, että tuntisit olosi varmaksi myös uusien tuttavuuksien seurassa.

Voisitko kertoa epävarmuudestasi läheisillesi (vaikka perheenjäsenille ja noille kahdelle hyvälle ystävällesi) ja pyytää heitä kertomaan, mistä he sinussa pitävät? Voisit yllättyä iloisesti! Uskon, että he näkevät sinussa paljon sellaisia hyviä piirteitä, joita et itse itsessäsi huomaa. On ihan ok olla epävarma, mutta ei varmastikaan ole mukavaa, jos epävarmuus haittaa elämää ja aiheuttaa pelkoja tai ahdistusta.

Uskallan väittää, että sinulla on ihan varmasti sosiaalisia taitoja. Onhan sinulla nuo ystävät, jotka selvästi viihtyvät seurassasi. Toisen huomioiminen auttaa pitkälle ja kantaa hedelmää niin uusien tuttavuuksien kuin vanhojen ystävien kanssa. Kysy siis ahkerasti, mitä läheisellesi kuuluu, kuuntele vastaus ja tee lisäkysymyksiä. Osoita, että olet kiinnostunut, katso silmiin ja hymyile. Sinun ei tarvitse aina ja joka kerta kertoa omia ajatuksia tai keksiä mitään uutta. Jos toisella on joku hankaluus, kysy, miten voisit olla hänen apunaan ja tukenaan. Sama kiinnostuksen osoittaminen auttaa myös, jos on joskus ihastunut johonkin ja haluaa tehdä tähän lähempää tuttavuutta.

Kuten huomasit, fyysiset ominaisuudet eivät kaverisuhteissa ole useinkaan (tai toivottavasti ikinä) tärkeitä. Toivon siis, ettet liikaa murehtisi ulkonäköäsi. Se, että olet kiva ja muut huomioon ottava ystävä, on heille taatusti tärkeämpää kuin se, miltä näytät.

Jos nämä sosiaaliset suhteet aiheuttavat liikaa ahdistusta, voit jutella niistä koulusi kuraattorille heti koulujen alettua. Mutta toivon, että uskallat olla oma itsesi, vaikka joskus olisikin epävarma olo. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet! Muista, että sinua on vain yksi tässä maailmassa eikä sinun tarvitse olla samanlainen kuin joku muu.

Jos haluat pohtia näitä asioita lisää, voit milloin tahansa soittaa meille (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Sekä puhelin että chat ovat auki vuoden jokaisena päivänä. Voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen, jos haluat. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia ja täysin anonyymejä.

Kaikkea hyvää sinulle!
Toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Kiitos, kun vastasit! Olipa hienoa kuulla, että edellisen päivystäjän vastauksesta oli sinulle apua. Olikin tosi tärkeää, että kirjoitit pohdintojasi tänne. Teitä nuoria varten me täällä ollaan. <3

Ymmärrettävää, että et ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi äidin kanssa, varsinkin, jos hänen reaktionsa mietityttää. Edellinen päivystäjä mainitsikin, että yksi hyvä tapa aloittaa voi olla sanomalla, että sinulla olisi tärkeää asiaa, mutta sinua mietityttää, miten hän reagoi. Toinen tapa voi olla myös asiasta kirjoittaminen. Asian voi kertoa kirjeen avulla tai laittamalla viestin. Osaatkin tosi taitavasti sanoittaa ajatuksiasi tekstin kautta, niin se varmasti voisi olla ihan yhtä hyvä tapa kertoa. Vinkkinä muuten vielä, että Nuortennetistä löytyy myös tällainen ”Huoli puheeksi” -lomake: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

On tosi luonnollista, että asiasta kertominen pelottaa, sillä onhan kyseessä todella tärkeä omaa identiteettiä koskeva asia. Joskus voi vain päättä mennä pelkoa kohti ”repäisemällä laastari irti” ja ottaa asia puheeksi pelosta huolimatta, mutta muista, että se on ihan yhtä hyvä myös antaa asialle vielä aikaa, jos siltä tuntuu. Voit hyvin vaikka aluksi jutella asiasta jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle, jos se tuntuu helpommalta. Näistä pohdinnoista voi esimerkiksi jutella koulukuraattorin tai oman paikkakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. On myös ihan sallittua ja ymmärrettävää, jos pelosta huolimatta ei vain vielä uskalla. Se, että pohdit näitä asioita nyt täällä Nuortennetissä ja olet äidillesi puhunut vähän viittaavista asioista, on jo hieno juttu ja voit olla ylpeä itsestäsi!

Kuten edellinen päivystäjä kirjoittikin, niin ulkonäköön koskien sinulla on itselläsi päätäntävalta. Tosi tylsää, että et ole saanut leikata hiuksiasi lyhyemmäksi. Kaikista tärkeintä olisi, että sinulla itselläsi saisi olla juuri sellainen tyyli, jossa koet olosi hyväksi, olivat muut mitä mieltä tahansa. Oletko koittanut perustella, että sinä itse kokisit olosi enemmän omaksi itseksesi, jos saisit leikata hiuksesi lyhyeksi?

Kirjoitit myös, että sinua ärsyttää, kuinka veljesi annetaan enemmän hommia kuin sinulle. Voi olla, että kyseessä saattaa olla juuri tuo, että hän on sinua vanhempi, mutta voisitko tästä kysyä vielä perusteluja, miksi asia on näin? On tärkeää, että voit tehdä kotitöitä sinulle ikätasoon sopivalla tavalla, mutta sukupuolen ei kyllä tulisi määrittää sitä, mitä voi tehdä ja mitä ei.

Ymmärrän myös tosi hyvin, että sinua ärsyttää, kuinka sukulaisesi kutsuvat sinua tytöksi. Kaikki ihmiset eivät ehkä tiedä tai ymmärrä, että toisen sukupuolta ei voi sanoa toisen puolesta ja tästä syystä sitten tekevät oletuksia toisen sukupuolesta. Toisen sukupuolta ei tulisi olettaa. Ikävää, että joudut heidän seurassaan kuulemaan, että olet tyttö, vaikka se on juuri päinvastoin omaa kokemustasi. Ymmärrän, jos et vielä uskalla sanoa heille, että toivot, ettei sinua kutsuttaisi tytöksi, mutta jos joskus esität heille tämän toiveen, niin heidän tulee sitä kunnioittaa.

Kiitos, kun vielä lisäsit kommentin, mihin tulokseen olet nyt tullut pohdinnoissasi. Tuo on tosi hieno ja tärkeä juttu! Uskon, että tulee vielä aika, että sinun on hyvä olla omana itsenäsi. Saat myös olla vielä kesken omien pohdintojesi kanssa. On ihan ok kokea olevansa vähän jumissa, olet silti tosi tärkeä ja arvokas. Luota siihen, että asiat selkiytyvät hiljalleen ja omalla painollaan. <3

Oletko muuten Nuortennetissä käynyt lukemassa tätä sukupuolia käsittelevää sivua, jossa on juttua mm. sukupuolen moninaisuudesta? https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/sukupuoli/

Oikein mukavaa kesää!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä