Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Ensinnäkin olen todella pahoillani äitisi poismenon vuoksi. Lämpimimmät osanottoni suuressa surussanne.
Ymmärrän hyvin, että sinun on vaikea kuvitella ketään toista naista isäsi rinnalle. Se voi tuntua siltä, että isäsi pettäisi äitiäsi. Tuo tunne on aivan luonnollinen ja tosi ymmärrettävä ja uskon, että myös isänne ymmärtää hyvin näkökantanne.
Painajaiset kuulostavat ahdistavilta ja on tosi kurjaa, että näet sellaisia toistuvasti. Kuulostaa siltä, että alitajuntasi käsittelee pelkoasi unien muodossa. Oletteko puhuneet tästä asiasta isänne kanssa? Tietääkö hän painajaisista?
Entä oletteko puhuneet isälle ajatuksistanne koskien hänen mahdollista tulevaa kumppaniaan? Ehkä hänkin on pohtinut asiaa ja miettii, mitä te mahdatte siitä ajatella? Tai sitten asia ei ole hänelle ajankohtainen vielä moneen vuoteen, jos koskaan.
Olisikin tosi hyvä, että saisitte juteltua asiasta. Isäsi olisi tärkeää kuulla painajaisistasi. Ehkä, jos pääsisit kertomaan niistä, niin alitajuntasi ei enää työstäisi niitä öisin. Mitä luulet? Jos äitipuoliasia on liian vaikea aihe, niin ehkä unista kertominen voisi toimia aasinsiltana? Jos kertoisit niistä isällesi, hän voisi ehkä kysyä, onko hänen mahdollinen uusi naisystävä asia, joka sinua oikeasti pelottaa? Ehkä hän sanoo, ettei mieti sellaista vielä ollenkaan ja voisit näin ollen olla rauhassa ja surra äitiäsi ilman näitä pelkoja.
Toivon, että pystytte jossain vaiheessa juttelemaan asiasta ja painajaiset loppuvat.
Paljon voimia teille kaikille <3
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä(Poistin viestistäsi asuinseudun sekä osan nimimerkistäsi anonymiteetin varmistamiseksi)
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Toivottavasti saat tuon kesätyön! Jos äitisi on huoltajasi, niin hänen vastuullasi on sinusta huolehtiminen ja toisaalta, kun olet yli 12-vuotias, niin vanhempien eron jälkeisessä tilanteessa sinua pitää asumisjärjestelyistä päätettäessä kuulla eli päätöksiä asumisesi suhteen ei voida tehdä, jos sinä niitä vastustat. Sanoisin siis, että äitisi ei voi pakottaa sinua muuttamaan muualle kesätyön ajaksi.
Tietääkö hän varmasti sinun kantasi asiasta? Voisin kuvitella, että hän ajattelee sinun säästävän tosi monta tuntia päivässä, jos asuisit lähellä työpaikkaa, mutta jos asut silloin mieluiten kotonasi, niin hänen tulisi kunnioittaa sinun mielipidettäsi asiasta.
Olisi siis tosi tärkeää, että hän tietää, mitä asiasta ajattelet. Ja jos se rauhoittaa hänen mieltään, niin voithan sanoa että toki voit välillä jäädä mummolle yöksi, mikäli sitten töiden alettua huomaat, että se olisi helpompaa. Mutta että lähtökohtaisesti haluat asua kotona myös kesällä.
Toivottavasti saat kerrottua asiasta hänelle uudestaan ja sen verran painokkaasti (toki rauhallisesti ilman syyttelyä tai riitaa), että hän jättää nuo muuttovalmistelut.
Tsemppiä tulevaan haastatteluun!
Toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Hyvä, että kysyt tuota mieltäsi askarruttavaa asiaa. Moderoimme nimimerkkiä esimerkiksi silloin, jos ajattelemme, että se saattaa jollain tavalla liittyä kirjoittajan oikeaan nimeen, lempinimeen, nimimerkkiin tai sometiliin, sillä haluamme, että palsta on mahdollisimman anonyymi eikä kenenkään identiteetti tule vahingossakaan paljastetuksi. Olemme pahoillamme, jos tämä on aiheuttanut hämmennystä. Toivottavasti olet siitä huolimatta aina löytänyt omat viestisi keskustelupalstalta.
Mukavaa, että olet löytänyt Nuortennetin, toivottavasti olet viihtynyt täällä! Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle,
toivottaa
Nuortennetin työntekijäAvainmestariHei anonyymi,
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle. On hieno ajatus hakea vertaistukea ja tietoa asiasta, joka pohdituttaa sinua!
Kerrot pohtivasi, voisiko sinulla olla autismi. Autismin kirjo on joukko neurologisia kehityshäiriöitä, jotka usein ilmenevät jo lapsuudessa. Autisminkirjon henkilöllä on usein haasteita kommunikaatiossa ja sosiaalisissa suhteissa. Toisaalta usein autismiskirjon henkilö voi olla erityisen lahjakas ja taitava jossakin omassa mielenkiinnon kohteessaan, kuten matematiikassa tai musiikissa. Jokainen on kuitenkin oma yksilönsä ja siinä missä toinen tarvitsee paljon apua ja tukea arjessa, voi toinen elää täysin itsenäistä elämää.
Oletko mahdollisesti puhunut epäilyksistäsi kenenkään aikuisen kanssa? Saat asiaan varmasti tukea ja apua läheisiltäsi ja lisäksi esimerkiksi terkkari on koulussa tukenasi, mikäli sitä kaipaat! Mikäli päädytte lähteä selvittämään asiaa tarkemmin, tulee aika varata lastenlääkärille, joka kertoo teille tutkimuksesta tarkemmin.
Aurinkoista kevättä toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Hyvä, kun laitoit viestiä! Oli ikävä lukea, kuinka huonosti olet voinut ja olet ollut itsetuhoinen. Kurja myös kuulla, että koet, ettei äitisi välitä, vaikka satutat itseäsi. Moderoin joitakin kohtia tekstistäsi pois, sillä ne saattaisivat järkyttää muita lukijoita. Luin kuitenkin viestisi ihan kokonaan.
Hienoa, että käyt juttelemassa kuraattorin luona! On tärkeää, että saa apua, kun voi huonosti ja on haasteita. On kuitenkin ymmärrettävää, että kaikista asioista ei välttämättä halua tai uskalla kertoa. Rehellisyys kuitenkin kannattaa, koska silloin sinua pystytään auttamaan vielä paremmin. Kuraattori kohtaa työssään monenlaisia vakavia asioita, ja uskon, että itsetuhoisuus ja sosiaalinen ahdistus ovat sellaisia asioita, joita hän on aikaisemminkin kohdannut työssään. Ammattilaiset eivät säikähdä, vaikka kertoisitkin itsetuhoisuudesta.
Ymmärrän kuitenkin, että sinua mietityttää osastolle joutuminen. En valitettavasti osaa sanoa, milloin osastohoitoon on tarvetta, vaan lääkäri tekee aina asiasta arvion. Jos on vakavasti itsetuhoinen, niin lääkäri voi tehdä päätöksen osastohoidosta, mutta itsetuhoisuuteen voi saada apua myös ilman osastolle menemistä. Itsetuhoisuus ei siis tarkoita automaattisesti osastohoitoa. Vaikka osastohoito voi kuulostaa esimerkiksi pelottavalta tai epämiellyttävältä, niin sen tarkoituksena on nimenomaan auttaa ja saada vointia paremmaksi.
Itsetuhoisuudesta on aina tärkeää kertoa, jotta siihen saa apua, eikä vointi mene vielä huonommaksi. Myös sosiaaliseen ahdistukseen on mahdollista saada apua. Vaikka sinua mietityttää, niin toivon, että siitä huolimatta rohkaistuisit kertomaan asiasta kuraattorille. Voisitko aloittaa sanomalla ihan vain, että sinulla on mielessäsi asia, josta et ole ollut ihan varma, että haluatko kertoa? Kuraattori varmasti ymmärtää, että joistakin asioista voi olla vaikeampi kertoa, eikä niistä välttämättä uskalla jutella heti.
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista, että olet kaiken avun arvoinen!
Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei ”ei helppo elämä”
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne huolistasi ja pahasta mielestäsi. Olen pahoillani sekä koirasi puolesta että vanhempiesi erosta. Sinulla on monta isoa ja surullista asiaa osunut kohdalle samaan aikaan ja on täysin ymmärrettävää, että nyt tuntuu pahalta ja ahdistavalta. Siksi onkin tosi hyvä kuulla, että käyt kuraattorilla juttelemassa ja lisäksi päätit kirjoittaa tänne, joka toivottavasti myös vähän keventää oloasi.
Vanhempien ero on iso elämänmuutos ja uuteen outoon tilanteeseen totuttelu kestää aikansa. Oletko pystynyt puhumaan surustasi ja ikävästäsi vanhemmillesi ja toiveestasi muuttaa isän luo? Vaikka he ovatkin eronneet, olet heille edelleen tärkein ja he tekevät varmasti kaikkensa sinun hyvinvointisi eteen. Kunhan rohkaistut kertomaan ikävästäsi ja surustasi heille, he varmasti mielellään tukevat ja auttavat sinua.
Kerrot lisäksi pelottavista kiusaamistilanteista koulussa ja siitä, että joku on uhkaillut sinua linkkuveitsellä. Tuo kuulostaa huolestuttavalta ja olisi todella tärkeää, että joku aikuinen saisi tietää asiasta. Sinä ansaitset ehdottomasti olla turvassa sekä koulussa että vapaa-ajalla ja siksi kaikenlainen kiusaaminen ja uhkailu tulisi saada aikuisten toimesta lopetettua.
Onko sinulla arjessa tällä hetkellä asioita, joista saat hyvää mieltä ja iloa? Surun ja huolen lisäksi ansaitset saada myös päivänpaistetta ja iloa elämääsi. Mikä se voisi olla? Tykkäätkö musiikista, piirtämisestä, kirjoittamisesta, liikkumisesta? Lisäksi kun rohkaistut kertomaan huolistasi ympärilläsi oleville aikuisille, olosi alkaa pikkuhiljaa helpottua.
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä kaipaat! Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Auringonpaistetta kevääseesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoikka!
Kiitos viestistäsi! Ikävää, että sinulla on ollut vaikeaa ja mieli on alakuloinen. Kun on vaikeita tunteita ja ajatuksia, niin silloin niitä onkin hyvä purkaa jonnekin. Olipa siis hyvä, että kirjoitit tänne Nuortennettiin!
Omilleen muuttaminen ja yksin asuminen ovat isoja, uusia vaiheita elämässä. Elämänmuutokset voivat herättää monenlaisia, joskus yllättäviäkin tunteita. Kerroit, että sinulla on ollut sellainen olo, ettet kuuluisi enää perheeseen. Kaikenlaiset tunteet uudessa tilanteessa ovat normaaleja ja sallittuja. Näistä tunteista huolimatta olet kuitenkin edelleen yhtä lailla perheenjäsen kuin muutkin.
Mainitsit lisäksi, että vanhempasi olivat säikähtäneet sinun keskivaikean masennuksen diagnoosia. Aikuiset saattavat reagoida vaikeisiin asioihin monilla tavoilla ja joskus ensireaktio voi olla esimerkiksi säikähtäminen. Tuntuuko sinusta, että aihe aiheuttaisi heissä edelleen samankaltaisia tunnereaktioita, vai onko heidän suhtautumisensa muuttunut? He ovat varmasti sinusta huolissaan ja toivon, että he pystyisivät olemaan sinun tukenasi turvallisina aikuisina.
Miltä sinusta tuntuisi ottaa näitä asioita puheeksi vanhempiesi kanssa? Jos kertoisit heille, kuinka sinusta tuntuu, ettet olisi osa perhettä enää? Pystyisitkö puhumaan heille, että sinulla on mieli maassa ja sinusta tuntuu, että he ovat säikähtäneet diagnoosiasi? Joskus avoimesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan puhuminen voi hieman helpottaa ja keventää omaa oloa. Silloin myös vanhempasi pystyisivät olemaan tukenasi paremmin.
Jos taas tuntuu, että et pysty vanhemmille puhumaan tai et saa heiltä kaipaamaasi tukea, niin silloin on tärkeää jutella jonkun sellaisen aikuisen kanssa, jonka koet turvalliseksi ja luotettavaksi. Voisiko koulussa esimerkiksi olla esimerkiksi tuttu opettaja, kuraattori tai terveydenhoitaja, kenelle voisit mennä juttelemaan? Entä saatko tukea ammattilaiselta masennusdiagnoosiisi?
Mainitsit myös viestissäsi, että pelkäät menettäväsi kaiken ja oli ikävää lukea, että sinulla ei ole kunnollisia kavereita. Uskon ja toivon, että tulet vielä löytämään ympärillesi ihmisiä, keiden kanssa koet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi olla, että lähipiirissäsi saattaisi ollakin joku ihminen, joka kovasti haluaisi tutustua sinuun paremmin tai sitten joku seuraava elämänvaihe voi tuoda mukanaan uusia ihmisiä. Jos haluat, niin voit täältä lukea aiheesta lisää: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/ei-kavereita/
Jos haluat joskus jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina luottamuksellisia ja nimettömiä. Voit jutella mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei 12vtyttöö,
Onpa hienoa, että lähdit pyytämään apua itsellesi tilanteeseen, joka on sinua kohtaan todella epäreilu ja inhottava! Kukaan meistä ei ansaitse tulla kiusatuksi ja haukutuksi ja voit olla ylpeä itsestäsi, että olet itse myöntänyt virheesi ja pahoitellut sanojasi, vaikka muut eivät sitä ole tehneet. Kuulostaa myös siltä, että olet yrittänyt puolustaa itseäsi ja noussut kiusaajiasi vastaan tilanteessa, joka on ollut sinulle kurja ja epäreilu.
Pohdit, mitä tehdä tuossa tilanteessa ja mietit, uskallatko kertoa asiasta äidillesi. Olisi todella tärkeää, että aikuiset saisivat tietää tuosta kiusaamisesta, jotta se saadaan loppumaan ja hyvä puoli onkin se, että sinulla on viestit tallessa, jossa sinua on kiusattu. Voit ottaa niistä varmuuden vuoksi kuvakaappaukset, jotta ne jäävät sinulle talteen, vaikka kiusaajat ne myöhemmin poistaisivatkin. Kun näytät nämä viestit aikuisille, he varmasti ryhtyvät toimeen kiusaamisen lopettamiseksi.
Kiusaaminen, haukkuminen, väkivallalla uhkaaminen ja kuvien levittäminen ilman lupaa ovat kaikki kiusaamista ja niihin tulee suhtautua vakavasti. Sinun ei kuulu eikä tarvitse pärjätä tämän asian kanssa yksin, vaan ansaitset saada itsellesi jonkun, joka pitää puoliasi ja saa kiusaamisen loppumaan. Voit myös äitisi kanssa pohtia, onko sinun jatkossa mahdollista esimerkiksi estää nuo kiusaajat sovelluksissa, ettei sinun tarvitsisi enää joutua kohtaamaan inhottavia sanoja ja puheita.
Muista, että olet upea ja hyvä juuri omana itsenäsi. Ansaitset saada apua tilanteeseen etkä missään nimessä ansaitse tulla kiusatuksi.
Aurinkoa kevääseesi!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei!
Mainitsit viestissäsi vakavia asioita ja onkin tosi tärkeää, että pyydät apua. Poistin joitakin kohtia tekstistäsi, sillä ne saattavat järkyttää muita lukijoita, mutta olen lukenut viestisi kokonaan.
Tekstistäsi välittyy, että sinulla on todella paha olla. On tosi ikävää kuulla, että olet satuttanut itseäsi ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Itsetuhoisuuteen on aina syytä saada apua! Joskus olo voi tuntua toivottomalta ja siltä, että ei enää meinaisi jaksaa. Asioilla on kuitenkin mahdollisuus muuttua paremmaksi, vaikka juuri sillä hetkellä ei siltä tunnukaan.
On todella väärin, että olet joutunut kiusaamisen uhriksi. Kiusaamiseen tulisi aina puuttua! Onko kukaan aikuinen tietoinen siitä, että sinua kiusataan ja onko siihen yritetty puuttua?
Yksin ei pidä jäädä, vaan sinun pitää saada apua itsellesi. Aikuisilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen sekä sinä tarvitset tukea pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen. Jos olet koulussa, niin silloin koulun työntekijöiden tehtävänä on olla tukenasi. Esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai -kuraattori ovat tottuneet kohtaamaan työssään monenlaisia asioita, esimerkiksi kiusaamistilanteita sekä pahaa oloa ja itsetuhoisuutta. Heidän tehtävänä on auttaa sinua vaikeissa asioissa. Voit mennä pyytämään apua myös joltakin tutulta opettajalta. Pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen on mahdollista saada apua myös oman paikkakunnan terveysasemalta.
Entä tuntuisiko sinusta, että voisit kertoa kiusaamisesta ja pahasta olostasi jollekin omalle läheiselle aikuiselle? Joskus se voi jo keventää mieltä ja oloa, kun ei tarvitse yksin pitää sisällään vaikeita asioita. Tuttu, läheinen aikuinen voi olla tukenasi myös siinä, että saat apua ammattilaiselta.
Jos kertominen jollekin aikuiselle tuntuu vaikealta, niin silloin voi kokeilla vaikka kirjoittamista. Voit lähettää haluamallesi aikuiselle viestin tai kirjoittaa lapun, jossa kerrot huolistasi ja siitä, että kaipaat apua. Voit kokeilla käyttää myös Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta, jonka löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Meillä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu, jos haluat jutella luotettavan aikuisen kanssa nimettömästi ja luottamuksellsiesti. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ethän jää yksin! Muista, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi ja voit olla todella ylpeä itsestäsi, että päätit nyt kirjoittaa tänne palstalle. Kertomasi perusteella olet joutunut kantamaan monien ihmisten huolia ja murheita harteillasi, etkä ole kuitenkaan saanut itsellesi tukea ja läsnäoloa mitä ehdottomasti ansaitsisit. Lisäksi kannat huolta myös omasta itsestäsi ja terveydentilastasi eli sinulla on monta isoa asiaa menossa elämässäsi tällä hetkellä.
Kerrot viestissäsi, kuinka olet uupunut läheistesi huoliin ja heidän tukena olemiseen. On täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, että jatkuvien huonojen uutisten kuunteleminen alkaa kuormittaa pikkuhiljaa myös sinua ja alat huolehtia huomisesta ja tulevasta jo valmiiksi ennakkoon. Vaikutat empaattiselta ja toiset huomioivalta ja siksi varmasti moni tukeutuu sinun vaikealla hetkellään. Sinulla on kuitenkin oikeus asettaa itsesi ja oman hyvinvointisi etusijalle tässä asiassa ja myös sinä ansaitset kuuntelijaa ja ymmärtäjää.
Oletko pystynyt kertomaan kellekään läheisellesi ajatuksiasi siitä, että jatkuva huolien kasaantuminen harteillesi saa itsesi voimaan huonosti? Tai voisitko ajatella juttelevasi jollekin sellaiselle aikuiselle, joka pystyisi kuuntelemaan sinua ilman että joutuisit pelkäämään kuormittavasi häntä? Esimerkiksi terkkari ja kuraattori ovat juuri tätä varten koulussa, he tukevat ja kuuntelevat sekä auttavat löytämään ratkaisuja ja helpotusta tilanteeseesi.
Onko arjessasi hetkiä tai asioita, joissa pääset palautumaan ja hyvälle mielelle? Onko sinulla harrastuksia tai nautitko jostain tekemisestä erityisesti? Olisi tärkeää, että saisit huolien vastapainoksi elämääsi asioita, jotka tuovat sinulle iloa ja vie ajatuksesi pois ikävästä. Näitä voivat olla esimerkiksi ulkoilu, musiikki tai liikunta.
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi mikäli sitä kaipaat. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Aurinkoa kevätpäiviisi toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariMoikka!
Kiitos, kun avoimesti ja rohkeasti kirjoitit tänne. Moderoin joitakin kohtia tekstistäsi pois, koska sisältö mahdollisesti olisi saattanut järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Olet joutunut kokemaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan ja on ymmärrettävää, että kokemasi asiat ovat jättäneet jälkensä sinuun. Sinä ansaitset olla hyvässä ja turvallisessa ympäristössä, jossa ei tarvitse joutua kokemaan ja todistamaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Vaikka nyt olo tuntuisikin synkältä ja toivottomalta, niin sinulla on mahdollisuus kuitenkin voida vielä hyvin. Tie kohti parempaa vointia ei ole aina nopea ja helppo, mutta se, että käyt puhumassa, on jo askel kohti parempaa.
On tärkeää, että traumoihin saa keskustelutukea. Myös masentuneisuus, itsetuhoisuus, syömiseen liittyvät ongelmat ja kaverisuhteisiin liittyvät haasteet ovat aina sellaisia asioita, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Onkin siis todella hienoa, että käyt puhumassa kuraattorille sekä lasten ja nuorten talolla. Vaikeista asioista voi olla kuitenkin joskus haastavaa puhua avoimesti. Se voi ottaa oman aikansa, että luottamus alkaa ensin rakentumaan ja pikkuhiljaa uskaltautuu avaamaan hieman enemmän asioita.
Vaikka en tunnekaan sinua, niin saan tekstisi välityksellä kuvan fiksusta nuoresta. Osaat taitavasti sanoittaa ajatuksiasi sekä tunnistat, kuinka aiemmat tapahtumat, esimerkiksi perheväkivalta ja äitisi käytös sinua kohtaan, vaikuttavat sinuun. Toivon kovasti, että jatkat edelleen avun saamista ja hiljalleen pystyt puhumaan hieman avoimemmin. Joskus sekin voi jo vähän auttaa, jos pystyy sanomaan, että ei ole pystynyt olemaan täysin avoin. Jos sinulla on mielessäsi jokin tietty asia, mistä haluaisit esimerkiksi kuraattorille kertoa, niin voit kokeilla vaikka kirjoittaa asiasta. Joskus asian kertominen tekstin välityksellä voi olla helpompaa kuin ääneen puhuminen.
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Joskus voi alkuun olla helpompaa harjoitella avoimesti puhumista, kun kuuntelija ei tiedä, kuka soittaja on. Meillä voi tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Vaikka sinusta ei itsestä tällä hetkellä siltä tuntuisikaan, niin muista, että olet arvokas ja tärkeä! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos, kun jaoit tarinasi. Vaikutat todella fiksulta nuorelta, joka on kuitenkin joutunut kokemaan elämässään rankkoja asioita. Oli todella hienoa kuulla, että olet terveydenhoidon piirissä ja et ole enää kovin itsetuhoinen sekä olet onnistunut olemaan ilman päihteitä.
Poistin tekstistäsi muutamat kohdat, joissa esimerkiksi olit kuvaillut päihteitä tarkemmin. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Sillä on varmasti iso merkitys, että löytäisi itselleen ikätovereista oman kaltaista seuraa. Olet tärkeiden arvojen puolella ja haluan uskoa, että tulet vielä löytämään ihmisiä elämääsi, ketkä kannattavat samoja asioita kuin sinä. On todella ikävää kuulla, että olet itse joutunut kokemaan rasismia, homofobiaa, syrjintää ja väkivaltaa. Kaikki tuo on todella väärin ja olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Oletko päässyt juttelemaan kokemastasi kenellekään? Onko siihen puututtu?
Kirjoitat hienosti siitä, kuinka kaikille pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Joskus elämä voi tuoda haasteita eteen ja tapahtuu asioita, jotka saattavat kaduttaa jälkikäteen. Niistä asioista on mahdollista päästä eteenpäin. Se onkin mielestäni todella hienoa ja arvokasta, jos pystyy tunnistamaan, että on tehnyt virheen. Se on myös merkki voimasta ja rohkeudesta, että on pystynyt hakemaan itselleen apua. Todella kurja kuulla, että sinua ei kunnioiteta, sillä sinä todellakin ansaitset saada kunnioitusta. Kyllä sinäkin ansaitset uuden mahdollisuuden.
Kuten kirjoitin tuolla aiemmin, niin on todella tärkeää, että olet hoidon piirissä. Mainitsit, että et tarvitse apua, mutta haluan kannustaa sinua jatkamaan edelleen avun saamista, jota tällä hetkellä saat. Tilanteesi on lähtenyt ilmeisesti menemään parempaan suuntaan, mutta sinä tarvitset ja ansaitset vielä apua. Olet ollut todella vahva, kun olet jaksanut päivästä toiseen kaikesta huolimatta. Muista, että on myös ok olla muiden kannateltavana, eikä tarvitse jaksaa yksin. Kerrothan siis aina luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle, kun sinulla on paha olla. Toivon, että jonakin päivänä pystyt olemaan lempeä itsellesi ja voit olla ylpeä matkasta, jonka olet kulkenut. <3
Jos joskus haluat jutella luotettavan aikuisen kanssa nimettömästi, niin voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Myös cha ttiin voi tulla juttelemaan tai voit kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet arvokas ja tärkeä!
Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei siipi!
Kiitos, kun jaoit tänne oman kokemuksesi! Kuvailit tekstissä itsesi satuttamista tarkemmin – poistin sen kohdan, koska se olisi saattanut järkyttää joitakin lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Ensinäkin, tosi ikävä kuulla, että olet satuttanut itseäsi. Itsensä satuttaminen saattaa jäädä alkuun läheisiltä huomaamatta, sillä joskus jälkiä yritetään peitellä. Nyt kuitenkin äitisi oli nähnyt jäljet ja hän oli ottanut asian puheeksi.
Kuulostaa siltä, että äitisi on ollut huolissaan ja haluaa olla tukenasi. On tärkeää, että äitisi toi esille, että he vanhemmat ovat tukenasi ja ammattilaiset osaavat auttaa. Miltä sinusta muuten tuntuu nyt, kun äitisi tietää ja on sanonut, että hän ja isäsi auttavat sinua? Joskus se voi jo keventää hieman omaa mieltä, kun omat läheiset tietävät ja jälkiä ei tarvitse enää niin kovasti yrittää piilotella.
Sen lisäksi, että läheiset ovat tukena, niin viiltelyyn on aina tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Myös terveysasemalta saa apua. Ammattilaiselle voi itse varata ajan, mutta toivon, että voisit pyytää vanhemmiltasi tukea tarvittaessa ajan varaamiselle. Ensimmäinen käynti ammattilaisen luona voi joskus tuntua jännittävältä, mutta sinne meneminen kuitenkin kannattaa.
Täältä voi lukea lisää siitä, miten apua viiltelyyn voi hakea: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluaa keskustella luottamuksellisesti ja nimettömästi. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme luottamuksellisia, nimettömiä ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Paljon voimia sinulle!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei nimimerkki ”Munki kaverit tekee”!
Kiitos viestistä! Poistin tekstistäsi kohdat, joissa kuvailet itsetuhoista käytöstä tarkemmin. Olen kuitenkin lukenut koko viestisi.
Itsensä satuttaminen usein kertoo siitä, että on paha olla. Jos viiltelee tai satuttaa itseään muilla tavoin, niin on aina tärkeää saada apua. Onkin tosi ikävä kuulla, että kaverisi satuttavat itseään. Todella hienoa kuitenkin kuulla, että haluaisit kertoa asiasta jollekin aikuiselle. Tilanne on varmasti huolestuttava, eikä sinun tarvitse olla yksin huolesi kanssa. Aikuisten tehtävänä on huolehtia siitä, että kaverisi saavat tukea. Heidänkään ei pitäisi olla pahan olon kanssa yksin, vaan saada apua.
Joskus vaikeista asioista kertominen aikuiselle voi olla jännittävää ja voi tuntua, ettei uskalla mennä kertomaan. Se on tosi ymmärrettävää! Usein, kun sitten uskaltautuukin kertomaan, voi huomata, että oma olo helpottuu. Aikuiselle kertominen siis kannattaa ja mielelläni autan sinua pohtimaan, miten ottaa asia puheeksi.
Ihan ensimmäisenä voisit miettiä, että kuka olisi sellainen luotettava aikuinen, kenelle tuntuisi helpolta kertoa. Se voi olla esimerkiksi joku oman lähipiirin aikuinen, kuten vanhempi tai sukulainen. Koulussa se voi olla esimerkiksi tuttu opettaja, kouluterveydenhoitaja tai joku muu työntekijä.
Kun olet pohtinut, kenelle aikuiselle haluaisit kertoa, niin sitten voi miettiä, millä tavalla asia olisi helpointa ottaa puheeksi. Voisiko aikuiselle mennä sanomaan, että sinulla on huoli kavereistasi? Jos ääneen sanominen tuntuu jännittävältä, niin silloin voi myös kokeilla kertoa asiasta kirjoittamisen avulla. Voit kirjoittaa asian viestillä tai kirjoittaa lapun, jonka näytät aikuiselle. Tai voit vaikka näyttää tämän viestin, minkä kirjoitit tänne Nuortennettiin.
Nuortennetissä on myös ladattava ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit käyttää apunasi. Voit tutustua siihen täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos haluat ensin pohtia asiaa nimettömästi, voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina nimettömiä, luottamuksellisia ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Joskus se voi olla helpompaa harjoitella asian puheeksi ottamista ensin nimettömästi ja sitten menee kertomaan jollekin toiselle aikuiselle.Olet varmasti tosi upea ystävä! Toivotan sinulla paljon rohkeutta ja voimia tilanteeseen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoikka!
Hienoa, että pyydät neuvoja ja apua!
Onpa hienoa, että olet löytänyt itsellesi bändin, joka tuottaa sinulle iloa ja joiden musiikki on auttanut sinua. Ikävän kuuloista kuitenkin, että jotkut kappaleet tuovat sinulle takaumia. Joskus oma mieli voi yhdistää esimerkiksi juuri tietyn musiikin johonkin menneeseen tapahtumaan. Ymmärrän, että et kuitenkaan halua luopua sinulle tärkeän bändin musiikin kuuntelusta.
Oletko päässyt koskaan käsittelemään niitä asioita, joista saat takaumia? Eli oletko esimerkiksi jutellut niistä jonkun aikuisen kanssa? Joskus menneet asiat voivat jäädä ikään kuin kummittelemaan mieleen, jos niitä ei ole kunnolla käynyt läpi. Silloin niistä olisi hyvä mennä juttelemaan jonkun kanssa. Mieltä painavista asioista on hyvä jutella jollekin omalle läheiselle, luotettavalle aikuiselle. Myös koulussa voi hakea keskustelutukea esimerkiksi kuraattorilta tai terveydenhoitajalta.
Entä oletko muuten huomannut, että jokin tietty asia tai tekeminen saisi olosi paremmaksi, kun tulee takauma ja ikävä tunne? Jokin sellainen keino, joka muistuttaisi sinua siitä, että ikävä tunne on vain tunne, ja sinä olet kuitenkin turvassa. Jollekin keino voi olla vaihtaminen musiikkiin, josta itselle tulee hyvä mieli. Jollekin se voi olla piirtäminen tai päiväkirjan kirjoittaminen. Ikävän tunteen kanssa ei myöskään kannatta jäädä yksin, vaan sekin voi helpottaa, jos menee juttelemaan jollekin läheiselle.
Toivon, että tästä olisi apua ja voisit mennä juttelemaan asiasta vielä jollekin luotettavalle aikuiselle. Voi olla, että joku päivä huomaat, että samat kappaleet eivät enää herätäkään ikäviä muistoja.
Jos haluat keskustella aikuisen kanssa nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Myös chattiin voi tulla juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit