Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moikka ja kiva, kun kirjoitit tänne! Viestisi oli suloinen ja sai ainakin itselläni aikaan hyvän mielen sitä lukiessa. Mietit, oletko outo ja siihen on helppo vastata: et ole yhtään outo! Kuulostat ihmiseltä, joka on kiintynyt rakkaaseen lemmikkiisi. Meillä ihmisillä on niin erilaisia tapoja osoittaa rakkautta ja kiintymystämme eikä kukaan voi sanoa, että jokin näistä tavoista olisi väärä.

Uskoisin, että varsin moni meistä lemmikin omistajista vähintäänkin juttelee eläimelleen, joten miksi laulu olisi sen kummallisempaa. Mielestäni tuo kuulostaa teidän yhteiseltä, mukavalta iltarutiinilta. Törmäsin tällaiseen hauskaan uutiseen, jonka linkkaan tähän yhteyteen. Suoratoistopalvelu Spotify on alkanut jopa kokoamaan rentouttavia soittolistoja koirille ja kissoille, ja tässä jutussa kerrotaan, että jopa 69% ihmisistä laulaa joskus lemmikeilleen, eli et todellakaan ole ainoa! Käy kurkkaamassa juttu täältä: https://www.hs.fi/nyt/art-2000006374405.html

Hyvää kevään jatkoa sinulle ja lemmikillesi!

Terveisin Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,

Hyvä että otit puheeksi asian, joka varmasti koskee monia. Pienten lasten ”lääkärileikit” ovat kehityspsykologien, vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten yleisesti tunnistama ilmiö. Silloin kun ne pysyvät leikin tasolla eivätkä loukkaa yhdenkään osallistujan fyysistä koskemattomuutta, niistä ei ajatella olevan harmia.

Ikävä kyllä niissä, kuten kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, rajat helposti hämärtyvät ja ylittyvät. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa lukea toisen sanattomia viestejä, lapset usein vielä heikommin. Aina ei ole myöskään helppo ilmaista sitä, että jokin raja ylittyy, ennen kuin on myöhäistä. Kuten itse fiksusti sanotkin: kaverisi ei tarkoittanut aiheuttaa sinulle unettomia öitä, häpeää tai syyllisyyttä (joista hän kyllä saattaa itsekin nyt kärsiä). Hän oli eri vaiheessa kehityksessään, erilainen luonne, eri sukupuolta… mutta vaikka kuinka ymmärtäisit, sinulla on siitä huolimatta oikeus olla hänelle vihainen. Vaikka tapahtumista olisi vuosia. Hän ei ajatellut sinun tunteitasi ja se oli väärin sinua kohtaan.

Varsinaista ”normaalia” on vaikea määritellä ihmisten välisistä suhteista puhuttaessa, mutta koska olet ilmeisen tietoinen tämän lapsuuden seksikokemuksen jättämistä jäljistä, sinulle tekisi ehkä hyvää käsitellä niitä vähän syvemmin jonkun kanssa. Saadaksesi kokemuksen ja sen seuraukset jäsenneltyä, ääriviivat selkeytettyä, niin ettei se kummittelisi enää mielessäsi. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen vaikutukset ovat meidän ulottuvissamme.

Jos paikkakunnallasi on Tyttöjen Talo, siellä voi puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista: https://tyttojentalo.fi/.

Myös netistä löytyy useita palveluita, joiden kautta voi hakea oikeanlaista keskusteluapua. Yksi sellainen on https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx.

Hei,

Viestisi on jo yli kaksi viikkoa vanha. Tilanne on ehkä jo muuttunut tai ratkennut, mutta vastaan varmuuden vuoksi silti. Sinun vastuullasi ei ole ottaa yhteyttä viranomaisiin, jotka yleensä huomaavat ihmisten katoamisen aika nopeasti ja toimivat sen mukaisesti. Jos kuitenkin uskot, että tämän sillalta hypänneen nuoren katoamista ei ole vielä huomattu, kerro siitä jollekin aikuiselle, joka sitten ottaa yhteyttä poliisiin.

Itsemurha on surullinen asia välillisestikin, ihan siksikin sinun olisi hyvä puhua siitä luotettavan aikuisen kanssa ihan kasvotusten.

Hei!

Kiitos viestistäsi. On hienoa, että kirjoitit, etkä jäänyt yksin huolen ja pahan olon keskelle! Ei ole laisinkaan ihme, että tutun parhaan kaverin itsemurha on järkyttänyt sinua. Näinkin murheellinen asia vaikuttaa kehen tahansa siitä kuulevaan.

Viestisi ei kerro mitä kaikkea tuttusi kanssa juttelitte, mutta olettaisin, että hän kertoi sinulle somessa tapahtuneesta vain hiukan ennen kuin laitoit itse suuntaamme viestiä? Surulliset ja järkyttävät uutiset saattavat helposti lamaannuttaa kenet tahansa ja luultavasti tuttusi ei maininnut poliisien läsnäolosta tapahtumapaikalla, koska se ei ollut sillä hetkellä ollut hänellä päällimmäisenä ajatuksena. Voi myös hyvin olla, että hän oli juuri itse kuullut tapahtuneesta eikä toivottavasti ollut henkilökohtaisesti läsnä tilanteen edetessä. Näin ollen voisin arvioida, että poliisi ja viranomaiset ovat hyvinkin tietoisia tapahtumien kulusta. En siis lähtisi laittamaan sinun harteillesi ilmoittamista heidän suuntaansa.

Sen sijaan neuvoisin, että jatkaisit yhtä viisaasti kuin nytkin, eli keskustelemista ajatuksistasi ja tunteistasi. Olet kuullut järkyttävästä ja surullisesta tapahtumasta, joka vaikuttaa kaikkiin siitä kuuleviin. Oletko kertonut kuulemastasi jo esimerkiksi vanhemmillesi? Juttelemalla omia tunteita voi työstää ja niitä voi käsitellä helpommin. Samalla ne eivät jää pyörimään yön pimeinä hetkinä mielelle.

Itsemurha on aihe, joka pysäyttää pohtimaan elämää ja kuolemaa: rakkaita ihmisiä ja läheisiä. Ota itsellesi se aika, jonka tarvitset aiheen pohtimiseen. Saat tuntea sitä kohtaan kaikki ne tunteet, jotka mielellesi nousevat. Vaikka et olekaan välttämättä tuttusi kaveria tuntenut, niin se ei tarkoita, etteikö mennyttä elämää saisi surra.

Toivon sinulle ja kaikille menetyksen tunteneille paljon jaksamista. Toivottavasti tuleva kevät tuo myös mukanaan uutta valoa ja toivoa tulevalle!

Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!

Kiitokset viestistäsi! Olit todella hienosti ajatellut, mistä ahdistuksesi johtuu ja miksi kouluun on kurja mennä. Kirjoitit, että sinua ahdistaa muut ihmiset koulussa, koska pelkäät epäonnistuvasi ja olevasi riittämätön. Kouluun meno on niin ahdistavaa, että et saa öisin unta ja siinä onkin jo kierre valmis. Kun nukkuu huonosti, ahdistus ja epävarmuus lisääntyy.

Kirjoitit, että välillä olet huomaamaton ja välillä sinussa huomataan kaikki virheet. Koulussako sinulle virheistä huomautetaan? Voisiko sitä kutsua kiusaamiseksi? On täysin normaalia, että ihminen rupeaa miettimään, olenko tarpeeksi hyvä, jos muut keksivät jotain vikoja. Yleensähän kiusaaminen tai toisen virheistä huomautteleminen johtuu kateudesta tai omasta pahasta olosta. Ymmärrän kyllä, että sen tiedostaminen ei muuta sitä tosi asiaa, että sinulla on kurja olo. Jos sinusta tuntuu, että muiden käyttäytymistä koulussa voisi kutsua kiusaamiseksi, niin sehän on sellainen asia, johon aikuisen pitäisi koulussa puuttua!

Osaatko sanoa, miksi vaadit itseltäsi niin paljon? On varsin tavallista, että nykyaikana nuoret vaativat itseltään liikaa! Vie oman aikansa, että oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Kukaan ihminen ei kuitenkaan voi olla täydellinen tai virheetön. Jos mietit kaikkia tuntemiasi ihmisiä, eikö jokainen ole epäonnistunut jossain? Epätäydellisyys kuuluu ihmisyyteen. Epätäydellistä ihmistä on myös helpompi lähestyä, koska silloin voi rennommin olla oma itsensä. Sitä paitsi epäonnistumisissa on se hyvä puoli, että niistä voi aina oppia jotain!

Kaikki tämä ei kuitenkaan poista sitä, että sinulla on juuri nyt aidosti paha olla! Kirjoitit, että et ole uskaltanut kertoa äidillesi valvovasi ja itkeväsi öitä. En tunne äitiäsi, mutta se mitä kirjoitit tässä viestissä kuulostaa ihan todelliselta huolelta ja mielestäni sinun olisi hyvä saada siihen apua. On tavallista, että alakuloisuus jatkuu muutaman päivän, mutta sinulla se on ilmeisesti kestänyt pidempään? Jos sinusta tuntuu, ettet voi jutella äidin kanssa, niin voisitko käydä kouluterveydenhoitajalla?
Kannustan sinua lämpimästi juttelemaan pahasta olostasi joko kotona tai kouluterveydenhoitajalla. Sinun olosi ei tarvitse olla noin huono ja olet ansainnut sen, että voit keskittyä kouluun ja elämään. Jos kaipaat vuorosanoja tai rohkaisua avun hakemiseen, soita meille Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chatata tai kirjoitta kirje.

Voimahalauksin,

Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!

Kuulostaa tosiaan siltä, että olet saanut paniikkikohtauksen koulussa. Paniikkikohtaus voi saada alkunsa harmittomasta tapahtumasta, kuten sinulla kirjan katoamisesta ja kellon unohtamisesta kotiin. Mielessä tämä harmiton tapahtuma yhdistyy johonkin mielen uhkaan tai pelkoon, joka nostaa sydämen sykettä, saa hengityksen tihentymään ja silmissä sumenemaan. Mitä ajatuksia mielessäsi oli, kun opettaja huomautti kellon katoamisesta ja huomasit kellon unohtuneen? Yhdistyikö se ehkä ajatukseesi olla täydellinen koulussa ja ettet nyt olisikaan sitä? Paniikkikohtauksessa huomio kiinnittyy usein oman kehon stressireaktioon ja pään sisällä pyöriviin ahdistaviin katastrofiajatuksiin (esim. olen huono, arvoton, kaikki on menetetty ja pilalla). Sinäkin kirjoitit, ettet pystynyt kuuntelemaan, mitä tunnilla puhuttiin, kun huomiosi oli kiinnittynyt mielessäsi pyöriviin ahdistaviin ajatuksiin. Oman kehon reaktioiden ja ahdistavien ajatusten tarkkailu usein lisää ahdistusta, joka voimistaa entisestään kehon stressitilaa ja paniikkiajatuksia, jotka puolestaan lisäävät ahdistusta. Näin harmittomalta vaikuttavasta tapahtumasta syntyy nopeasti pyörivässä noidankehässä täysi paniikki.

Paniikkikohtaus tuntuu todella pelottavalta, aivan kuten hyvin kuvasit. Paniikkikohtauksen syyt voivat olla piilossa sekä itseltä että muilta ja voi vaikuttaa kummalliselta, mitkä asiat laukaisevat paniikkikohtauksen. Usein on kuitenkin mahdollista selvittää, miksi paniikkikohtaus alkaa tietyissä tilanteissa ja mitä tekijät sen laukaisevat ja miksi. Oman ahdistuneisuuden ja paniikkikohtauksen ymmärtäminen auttaa useimmiten myös vähentämään sekä ahdistuneisuutta että paniikkikohtauksien määrää. Paniikkikohtauksia ei myöskään kannata hävetä tai pitää itseään heikkona niiden takia. Sinun mielelläsi on syynsä, miksi jotkin asiat ja tilanteet vaikuttavat niin uhkaavilta, että ne synnyttävät paniikin. Sellaisia syitä voi olla monenlaisia ja ne voivat liittyä esimerkiksi aiempiin kokemuksiisi, ajatuksiisi itsestäsi tai maailmasta. Aiemmin mielesi reagoi paniikilla koulukiusaajiin. Minkä nyt koet olevan uhattuna? Voisiko se olla käsityksesi itsestäsi hyvänä oppilaana? Vai jokin muu?

Kirjoitit pohtineesi äiti kanssa, johtuisiko paniikkikohtaus univeloista. On tietysti mahdollista, että univaje vaikuttaa ahdistuneisuutesi määrään, mutta se tuskin yksinään riittää selittämään sitä. Entä voisiko tilanteen nähdä myös toisin päin? Voisiko pinnan alla kytevä ahdistus vaikuttaa nukkumiseesi? Ahdistus voi vaikeuttaa unen saamista, lisätä heräilyä yöllä ja heikentää unen laatua.

Kirjoitit myös, että tunnet itsesi yksinäiseksi, vaikka sinulla on kavereita ja että ajattelet muiden katsovan sinua arvostellen. Pohdit oivaltavasti, että aiempi kiusaaminen on voinut vaikuttaa tilanteeseen. Näin on tosiaan voinut olla, sinä itse tiedät sen parhaiten. On täysin ymmärrettävää, että vaikeat kokemukset jättävät varovaiseksi ja saavat epäilemään muita ja pitämään etäisyyttä. Ajatuksesi muista ovat saattaneet syntyä vastauksena kiusaamiseen, mutta nyt tilanne on muuttunut. Todennäköisesti muut eivät katso sinua arvostellen, vaikka sinulla onkin sellainen ajatus menneiden kokemuksiesi perusteella. Ja vaikka järjellä kertoisitkin itsellesi tämän, et silti välttämättä tunnetasolla ole vakuuttunut ja ajatukset muiden arvostelevista katseista tunkeutuvat päähäsi siitä huolimatta. Usein tämän kaltaiset asiat vaativat työstämistä ja aikaa, mutta pikkuhiljaa tapahtuva muutos on mahdollinen. Usein siihen kuitenkin tarvitaan apua.

Apua voisit saada koulupsykologilta. Kirjoitit, että et haluaisi enää mennä psykologille, sillä et koe heidän voivan auttaa. Kuinka monta kertaa olet käynyt psykologilla ja kuinka monella psykologilla olet käynyt? Ensimmäinen psykologisi ei välttämättä ole vastannut tarpeisiisi, mutta se ei tarkoita, ettei joku toinen psykologi voisi. Koulupsykologin kautta voit myös päästä tapaaman nuorisopsykiatrialla työskentelevää psykologia, joka on perehtynyt paremmin ahdistuneisuuden hoitoon. Toinen tapa saada apua on yksityinen psykoterapia, mutta suosittelisin ensisijaisesti kääntymään koulupsykologin puoleen. Psykologin kanssa voit yhdessä päästä paniikkikohtauksen syiden jäljille ja millaisia puolia ahdistuneisuuteesi liittyy. Suosittelen hakemaan apua mahdollisimman pian, sillä yleensä tilanne ei parane itsestään ja pahenee pitkittyessään. Luonnollinen reaktio on alkaa välttämään paniikkia aiheuttavia tilanteita ja paikkoja, kuten sinun tapauksessasi koulua, mutta pitkällä aikavälillä se yleensä vain pahentaa tilannetta. Sinun ei tarvitse selvitä yksin, apua on saatavilla. Voit myös soittaa meille lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chatata tai kirjoittaa kirjeen, jos haluat jutella lisää.

Oikein paljon tsemppiä avun hakemiseen!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Olipa hyvä, että kirjoitit tänne, sillä lyhyessä viestissäsi oli monta asiaa, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Kerrot, että koet äitisi ja isäpuolesi taholta fyysistä väkivaltaa – oletko kertonut siitä kenellekään? He toimivat todella väärin sinua kohtaan ja mikään ei oikeuta heitä lyömään tai tukistamaan sinua. Laissa on säädetty, että lapsen fyysinen kurittaminen on rikos. Onko sinulla ketään sellaista läheistä aikuista, kenelle voisit asiasta puhua esim. isovanhempi, kummi tai kaverin vanhempi? Toinen vaihtoehto on mennä kertomaan koulussa opettajalle, kuraattorille tai terkkarille asiasta, sillä sinä sekä äitisi ja isäpuolesi tarvitsette apua tilanteessa. Sinä et voi asua kodissa, jossa joudut kokemaan väkivaltaa toistuvasti. Ymmärrän, että asioista puhuminen ei ole helppoa, mutta olet ollut jo super rohkea kirjoittaessasi niistä tänne! Joskus puhumisen aloittamista helpottaa se, että kirjoittaa asiat etukäteen paperille ja antaa sen sitten aikuiselle. Voisit esim. kirjoittaa saman viestin kuin tännekin ja antaa sen sitten sille aikuiselle, ketä sinun on helpointa lähestyä.

Voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti päivystäjämme kanssa kahden kesken. Tärkeintä on, että et jää tilanteesi kanssa yksin!

Voimia sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,
Olipa hyvä, että otit asian puheeksi, sillä anoreksiaan pitäisi pystyä puuttumaan mahdollisimman pian. On myös hyvä, että tiedostat itse tilanteesi ja pystyt puhumaan siitä, sillä se on ensin tehtävä, jotta apua voi lähteä hakemaan. Et kerro lyhyessä viestissäsi, mitä kautta viime kerralla pääsit/jouduit osastolle, mutta jonkun lähellä olevan aikuisen (vanhemmat, isovanhemmat, opettaja, terveydenhoitaja, koulupsykologi) kanssa kannattaa ehdottomasti jutella ja miettiä, mitä kautta apua lähdetään tällä kerralla hakemaan.

Huolen kanssa ei saa jäädä yksin. Kaverisi ehkä yritti kömpelösti auttaa, mutta ei todellakaan osannut tehdä sitä niin, että olisit kokenut sen hyväksi asiaksi, vaan päin vastoin, ja reagointisi oli sen mukaista.
Avun hakeminen syömishäiriöön kannattaa, sillä laihuus- ja ahmimishäiriöistä voi parantua. Tärkeintä on tunnistaa oireet ja uskaltaa hakea apua. Mitä nopeammin hoito alkaa, sitä nopeampaa on palata normaaliin elämään.

Sanotaan, että anoreksia on oire jostakin ja varsinainen ongelma on syömistä syvemmällä ja siihen pääsee pureutumaan hoidon kuluessa. Toki on pelottavaa kohdata oma paha olo ja sen käsittelemiseen apua tarvitaankin.

Jos et ole vielä tutkaillut Syömishäiriöliiton sivuja, osoitteesta http://www.syomishairioliitto.fi löydät paljon tietoa mm. anoreksiasta. Sitä kautta järjestetään myös vertaistukea monilla paikkakunnilla.

Toivon, että saat lähipäivinä juteltua aikuisen kanssa ja pääset pikaisesti avun piiriin. Muistutan myös, että voit tulla juttelemaan MLL:n koulutetun vapaaehtoisen aikuisen kanssa nimettömänä ja ilmaiseksi joko puhelimessa (puh. 116 111 ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20 tai chatissa su-ke klo 17-20).

Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä