Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei.
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet lähtenyt miettimään keinoja löytää apua itsellesi, jotta olosi paranisi. Niin kuin itsekin kirjoitat ajatusten ja hankalien tunteiden yksin kantaminen käy pitkän päälle hyvinkin raskaaksi. Tämän takia on aina tärkeää löytää joku, jolle voisi mieltään purkaa, oli se sitten läheinen ystävä, perheenjäsen tai ammattiauttaja.

Kirjoitit, että olet kavereittesi kanssa pystynyt purkamaan mieltäsi mikä on todella hieno asia. Kaverit ovat tärkeässä roolissa hyvinvointisi kannalta, vaikka eivät terapeutteja olekaan. Uskon, että he mielellään ovat tukenasi tässä asiassa.

Mietit viestissäsi, miten saisit rohkeutta pyytää vanhemmiltasi tukea ja apua saada ammattiapua ja mitä voisit itse asian eteen tehdä. Hyviä ja tärkeitä mietteitä. Ymmärrän, että aihe voi tuntua hankalalta ottaa puheeksi vanhempiesi kanssa. Jos tunnet, että keskustelun aloitus on hankalaa, löytyy siihen monta tapaa, ja löydät varmasti omasi. Voisiko yksi vaihtoehto olla näyttää vaikka tämä tänne kirjoittamasi viesti? Tai kirjoittaa erillinen kirje vanhemmillesi? Kirjeessä voisit esimerkiksi kertoa miltä sinusta tuntuu ja missä kaipaisit heidän apuaan. Tai olisiko mahdollista alustaa keskustelua lähettämällä vanhemmillesi tekstiviesti päivän aikana, jossa kerrot, että sinulla on mielesi päällä asioita, joista haluaisit heidän kanssaan puhua. Vanhempasi osaisivat varmasti ottaa tästä koppia ja voisitte yhdessä jutella, vaikka kotiin koulusta ja töistä päästyänne. Oletkin ystäviesi kanssa jutellut jo voinnistasi, olisiko mahdollista, että joku ystävistäsi olisi mukana tukenasi, kun otat asian puheeksi vanhempiesi kanssa?

Vanhempasi haluavat sinulle pelkkää hyvää ja haluavat että sinulla on hyvä olla. Otit asian puheeksi, miten vain, uskon, että asia edistyy haluamaasi suuntaan. Jos ammattiavun pariin hakeutuminen mietityttää, olisiko mahdollista käydä juttelemassa esimerkiksi koulun kuraattorin kanssa? Kuraattorit ovat tottuneet keskustelemaan oppilaiden kanssa heidän voinnistaan ja tietää ohjata sinua eteenpäin tarvittaessa. Kuraattorin kanssa voit myös kerätä rohkeutta kertoa vanhemmillesi ja yhdessä voitte miettiä sinulle sopivaa tapaa kertoa vanhemmillesi.

Olet rohkeasti ottanut askelia kohti parempaa oloa. Uskon todella, että asiasi etenee ja että löydät oman tapasi kertoa vanhemmillesi ja saat toivomasi avun. Ota tukea ystävistäsi ja muista läheisistäsi, he toivovat aina parastasi ja sitä sinä ansaitsetkin.

Hyvää syksyn jatkoa sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki 15v.

Kiitos viestistäsi. Olen todella iloinen, että olet heti lähtenyt pohtimaan tekojesi herättämiä tunteita ja sen seurauksia ja myös hakemaan apua kirjoittamalla tänne.

Kirjoitit, että olet perheesi kanssa muuttanut, ja koet, että sen jälkeen perhesuhteet ovat huonontuneet. Onpa kurja kuulla. Samalla ymmärrän, että muutokset elämässä herättävät paljon tunteita ja vaikuttavat meihin monella tavalla. Mietin, oletkohan päässyt purkamaan ajatuksiasi ja tunteitasi muuttoon ja perhesuhteisiisi liittyen jonkun kanssa juttelemalla? Jos ei esimerkiksi ahdistustaan tai muita vaikeita tunteita pääse purkamaan hyödyllisellä tavalla esimerkiksi keskustelemalla, purkautuvat nämä vaikeat tunteet välillä omaan itseensä itsetuhoisella käytöksellä. On tärkeä tietää, että itsetuhoinen käytös ei ole ikinä hyvä tapa purkaa tunteitaan, vaikka se hetkellisesti voi siltä tuntua. Muita apukeinoja löytyy aina. Käytökseen on hyvä saada apua mahdollisimman pian.

Kerrot, että käytöksesi hävettää sinua ja tämä onkin hyvin normaalia, että moni näin asian kokee. Kertominen asiasta kuitenkin lieventää häpeän tunnetta ja auttaa sinua saamaan nopeammin apua, joten kannustankin sinua näin tekemään. Onko sinulla lähipiirissäsi ihmistä, jonka kanssa asian esille ottaminen tuntuisi luontevalta? Henkilö voi olla esimerkiksi joku perheenjäsenistäsi, sukulaisesi tai vaikka koulun kuraattori tai terveydenhoitaja. Jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, voisitko ajatella vaikka näyttäväsi tämän tänne kirjoittamasi viestin valitsemallesi henkilölle?

Haluamme myös mielellämme olla tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai vaikka kirjoittaa nettikirjeen. Päivystäjän kanssa voit vaikka yhdessä miettiä miten kertoa ja kenelle kertoa olostasi.

On tärkeää, että et jää ahdistavien tunteittesi kanssa nyt yksin, apua ja vaihtoehtoisia parempia tapoja käsitellä tunteita löytyy aina. Uskalla kertoa omasta olostasi ja ottaa apua vastaan. Olet rohkea kun olet jo tänne asiasta kertonut. Muista, että sinä ja sinun asioillasi on väliä ja että sinä olet tärkeä!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet lähtenyt miettimään mistä voisit saada apua ja tukea elämäntilanteeseesi. Jo tuentarpeen tunnistaminen on alku parempaan oloon.

Kerroit käyneesi koulukuraattorin puheilla joitakin kertoja, mutta et kokenut sitä hyödylliseksi. Tosi rohkeaa, että olet siellä käynyt. Kurjaa kuitenkin, että kokemus siitä ei tuntunut auttavan. Mietit viestissäsi, josko terapia tai jokin muu tukimuoto voisi olla sinulle vaihtoehto ja miten siitä puhuisit vanhempiesi kanssa. Ymmärrän pelkosi asian esille ottamisessa vanhempiesi kanssa mutta haluan uskoa, että vanhempasi haluavat sinulle vain parasta. Jos siis kerrot heille, että koet tarvitsevasi enemmän apua ja tukea uskon, että he varmasti kuuntelevat sinua ja haluavat löytää sinulle apua.

Jos pelkäät että vanhempasi alkaisivat vähätellä ongelmiasi, voisitko vaikka aloittaa kertomalla juuri tästä pelosta heille ennen, kun kerrot itse asian? Tämä auttaisi heitä asennoitumaan asiaan vakavuudella ja ymmärtävät, että tämä asia todellakin vaivaa sinua. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, olisiko mahdollista, että kirjoittaisit heille kirjeen? Kirjeessä voisit myös tuoda esille pelkosi vanhempiesi reaktioihin liittyen ja kertoa mitä heiltä toivoisit. Yhtenä vaihtoehtona voisi myös olla, että näyttäisit tämän tänne kirjoittamasi viestin, jossa hyvin ilmenee pelkosi kertomisesta vanhemmillesi mutta myös muut mietteesi ja tähänastiset tapasi hankkia apua. Olisiko tämä kenties mahdollista?

Uskon, että vanhempiesi kanssa saatte mietittyä mistä lähteä apua hakemaan. Koulun puolelta voisi kuitenkin olla kannattavaa käydä juttelemassa terveydenhoitajan kanssa olostasi. Hän osaa ohjata sinua eteenpäin esimerkiksi koulupsykologille, joka voi arvioida terapiatarpeesi tai suositella jotakin muuta mistä voisi olla hyötyä.

Löydät varmasti oman tapasi kertoa asiasta vanhemmillesi. Olet rohkea, ja ansaitset kaiken avun, jonka tulet saamaan.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelin

Hei.
Kiitos viestistäsi. Kerroit viestissäsi pahasta olostasi ja siitä, ettet tiedä mistä voisit hakea apua. Ensinnäkin haluan sanoa, että on hienoa ja rohkeaa, että olet lähtenyt miettimään miten omaa oloa voisi helpottaa. Oman pahan olon havaitseminen on jo ensi askel apuun ja parempaan oloon. Vaikka sinusta tuntuukin nyt pahalta ja siltä, että haluat pois kaikesta, ei se tarkoita sitä, etteikö olotilasta voisi päästä eroon. Sinulla on oikeus voida hyvin ja apua löytyy aina!

Omasta pahasta olosta on aina hyvä jutella jonkun turvallisen aikuisen kanssa. Olisiko sinun lähipiirissäsi joku aikuinen, jonka kanssa oman olon esille ottaminen voisi tuntua helpolta tai ainakin varteenotettavalta vaihtoehdolta? Tämä aikuinen voi olla esimerkiksi omat vanhempasi, läheinen sukulainen, kaverin vanhemmat tai vaikka naapuri. Koulun puolella löytyy koulukuraattori ja terveydenhoitaja, jotka ovat myös tottuneet juttelemaan oppilaiden kanssa pahasta olosta ja sen syistä. Koulun henkilökunnalla on myös vaitiolovelvollisuus, eli heidän kanssaan juttelemista asioista ei tule tietoa esimerkiksi kotiin, jos et sitä itse halua.

Jos ei ole tottunut kertomaan omista vaikeista asioista on se hyvin ymmärrettävää, että se voi jännittää tai tuntua vaikealta. Vaihtoehtoja kertomiselle kuitenkin löytyy ja löydät varmasti oman tapasi ottaa aiheen esille. Jos suoraan asian ottaminen puheeksi tuntuisi sinusta liian haastavalta, olisiko sinun mahdollista esimerkiksi kirjoittaa tekstiviesti valitsemallesi henkilölle, jossa kerrot, että haluaisit jutella mutta, että koet sen haastavaksi. Näin henkilö osaa varautua ja varmasti osaa kysellä asioita, mikä voisi tuntua luontevammalta. Tai olisiko esimerkiksi kirjeen kirjoittaminen mahdollista? Kirjeeseen voisit kirjoittaa juuri ne asiat, jotka mieltäsi painavat ja, joista haluaisit keskustella. Tiesitkö, että on olemassa myös huoli puheeksi lomake? Täyttämällä sen ja antamalla valitsemallesi henkilölle voisi myös helpottaa asiasta kertomista. Tässä linkki lomakkeeseen: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

Jos haluat pohtia asiaa meidän päivystäjien kanssa voit olla myös meihin yhteydessä soittamalla Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), chattaamalla tai kirjoittamalla nettikirjeen (https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/). Päivystäjien kanssa voit miettiä esimerkiksi sitä, kenen puoleen kääntyä ja miten omaa oloa voisi helpottaa.

Uskon, että kenelle tahansa päätät puhuakin, ottavat he sinut tosissaan ja haluavat auttaa sinua. Olet rohkea nuori ja ansaitset kaiken hyvän mitä sinulle tarjotaan!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos tärkeästä viestistäsi. Ymmärrän, että tulevaisuus voi ahdistaa varsinkin, kun tulevaa ei pysty mitenkään ennustamaan. Haluan kuitenkin rauhoitella sinua kertomalla, että teit sitten mitä ratkaisuja tahansa tai sait mitä arvosanoja tahansa eivät ne määritä loppuelämääsi. Aina voit tehdä uusia valintoja, korottaa arvosanoja, vaihtaa alaa, koskaan ei ole liian myöhäistä.

Kirjoitit olevasi huolissasi myös ylioppilaskirjoituksista ja sen jälkeen opiskelemaan pääsemisestä. Vaikka ylioppilaskirjoitukset eivät menisikään ihan nappiin, on sinulla kuitenkin suuri mahdollisuus päästä opiskelemaan. Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin pääsee yleensä monta kautta. Tietty määrä opiskelupaikkoja on varattu ylioppilastodistusten pisteiden kautta tuleville ja tietty määrä paikkoja on varattu valintakokeiden kautta tuleville. Ja jos et ole omiin ylioppilasarvosanoihisi tyytyväinen, voi niitä aina käydä korottamassa, kun seuraavat ylioppilaskokeet järjestetään.

Kirjoitit myös, että opiskelet ammattiin, joka on osoittautunut sinulle epämukavaksi ja hyödyttömäksi. Onpa kurja kuulla. Mutta vaikka et päätyisikään sen ammatin parissa työskentelemään, uskon, että olet saanut paljon kokemusta ja tietoa opiskelujesi aikana, joita voit hyödyntää myöhemminkin jossain muussa yhteydessä ja ammatissa. Opiskelu ei ole ikinä hukkaan mennyttä aikaa.

Mietin, olisiko sinun mahdollista mennä juttelemaan koulusi opinto-ohjaajan kanssa? Hänen kanssaan voisit yhdessä miettiä esimerkiksi mahdollisia sinua kiinnostavia jatko-opiskelupaikkoja ja sinne pääsyä. Voit myös nostaa esiin huolesi ylioppilaskirjoituksista ja sen vaikutuksesta jatko-opintoihisi. Hänen kanssaan voit siis jutella juuri niistä huolista, joista olet tässä viestissäsikin kirjoittanut.

Kannustan sinua myös juttelemaan tunteistasi ja ajatuksistasi näihin asioihin liittyen perheesi ja ystäviesi kanssa. Jos uskaltautuisit kertomaan huolistasi opiskeluihisi liittyen myös ystävillesi, en usko että he todellakaan alkaisivat pilkata sinua huonosta koulumenestyksestä. On tärkeää, että pääset purkamaan ajatuksiasi jonkun kanssa keskustelemalla, ettet vain jäisi yksin näitä asioita pohtimaan. Kertomalla huolistasi teet suuren palvelun itsellesi. Ympärilläsi on varmasti moni, joka haluaisi sinua auttaa.

Uskon, että sinulla todellakin on kirkas tulevaisuus mielenkiintoisten opiskelujen parissa. Teet paljon työtä jo nyt sen eteen. Muista antaa itsellesi myös aikaa miettiä mitä elämältäsi haluat. Ja vaikka sitä et nyt 18-vuotiaana tietäisikään on se ihan ok. Eri opiskeluvaihtoehtoja voi aina kokeilla, ja jos ei tunne sitä omakseen voi aina tehdä uuden valinnan.

Pidä huoli itsestäsi ja muista myös tehdä asioita opiskelujen vastapainoksi, jotka saavat mielesi rentoutumaan.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki ”Moikka”.

Kiitos viestistäsi. Onpa ikävä kuulla, että sinulla on ollut ongelmalliset välit vanhempiesi kanssa jo pitkään. Ymmärrän hyvin, että jos kotona on raskasta, voi haluta pois hengähtämään välillä.

Viestissäsi kerrot toiveestasi lähteä pois kotoa. Olet vielä alaikäinen, mikä tarkoittaa sitä, että vanhempasi ovat vielä elatusvelvollisia ja vastuussa sinusta. Alaikäinen lapsi voi muuttaa kotoa pois mutta vain vanhempien luvalla. Vaikka et asuisi saman katon alla vanhempiesi kanssa, ovat vanhempasi aina vastuussa sinun hyvinvoinnistasi ja elatuksestasi kunnes olet täysi-ikäinen. Kannustan siis sinua juttelemaan vanhempiesi kanssa kotitilanteestanne ja miettimään yhdessä mahdollisia asumisratkaisuja. Mietin myös, jos esimerkiksi muutto kokonaan omilleen ei ole mahdollinen, olisiko sinulla sukulaisia tai muita läheisiä aikuisia, joiden luokse voisit välillä mennä hengähtämään?

Tietämättä missä asut ehdotan myös nuorten turvataloa, joita on olemassa joillakin paikkakunnilla suomessa. Niissä voi yöpyä satunnaisesti, jos kaipaa hengähdystä omista kotioloista. Sieltä saa myös keskusteluapua ja tukea, jos haluaa purkaa omaa kotitilannettaan turvallisen aikuisen kanssa. Tässä linkki https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/nuorten-turvatalosta

Oletko keskustellut kotioloistasi ja suhteestasi vanhempiisi jonkun ulkopuolisen kanssa? Uskon, että keskustelu esimerkiksi koulun kuraattorin kanssa voisi auttaa sinua purkamaan ajatuksiasi. Hänen kanssaan voit myös yhdessä miettiä mahdollisia ratkaisuja tilanteeseesi ja hän tietää myös oman paikkakuntasi tukitahot parhaiten.

Vaikka välit vanhempiisi ovatkin mielestäsi ongelmalliset, uskon, että vanhempasi haluavat sinulle pelkkää hyvää ja haluavat yhdessä kanssasi löytää ratkaisun, jossa kaikilla on hyvä olla. Toivottavasti asiat selkenevät pian, toivon sinulle kaikkea hyvää!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei sinä.
Kiitos, että kerroit ahdistuksestasi. Onkin tärkeää aina päästä purkamaan hankalia tunteita puhumalla tai kirjoittamalla, jotta niistä pääsisi eroon.

Kerroit viestissäsi, että sinua ahdistaa se, että vanhempasi eivät kehu sinua ja ettet saa usein nähdä kavereitasi, mikä mielestäsi on vaikuttanut myös itsetuntoosi. Olen pahoillani, että koet ilmapiirin kotonasi tuollaiseksi, vanhempasi käytös sinua kohtaan ei todellakaan vaikuta reilulta, niin kuin itsekin viestissäsi mietit. Sinulla on täysi oikeus saada vanhemmiltasi tukea, kehuja, kunnioitusta, rakkautta ja huolenpitoa, ja se itseasiassa onkin heidän tärkein tehtävänsä. Vanhemmiltaan saama tuki ja kehut ovat lapselle erityisen tärkeitä ja ymmärrän siis hyvin, että myös sinä kaipaat vanhemmiltasi kannustavia ja kehuvia sanoja virheiden näyttämisen sijaan. Sinä olet hyvä monessa asiassa, ja siitä sinun pitäisi kuulla kiitosta!

Mietin, ovatkohan vanhempasi tietoisia sinun kokemasta ahdistuksestasi tähän asiaan liittyen? On hyvin mahdollista, että vanhempasi eivät edes ole ajatellut käytöstään ja sen vaikutusta sinuun. Tämän takia olisikin tärkeää, että pystyisit huomauttamaan heille asiasta. Kirjoitit, että vanhempasi, eivät ole vastaanottavaisia, jos sanot heitä vastaan jostakin asiasta. Mitä ajattelisit siitä, jos kirjoittaisit heille kirjeen, missä kertoisit kokemastasi ahdistuksesta ja siitä, miten kaipaat sitä, että he kehuisivat ja kannustaisivat sinua asioissa ja myös siitä, miten tärkeitä kaverisi ovat sinulle? Kirjeen voisit antaa heille, tai vaikka jättää pöydälle, kun itse olet poissa, jotta vanhempasi voisivat rauhassa lukea ja sisäistää sen mitä olet kirjeeseen kirjoittanut. Luettuaan kirjeen, voisitte yhdessä rauhassa puhua asioista ja miettiä kodin pelisääntöjä.

Mietin vielä, onhan sinulla ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa voit myös ahdistustasi purkaa? On tärkeää, ettet jää yksin. Vaikka vanhempiesi kanssa on tärkeää tästä puhua, ajattelen, että voisi olla hyvä puhua myös jonkun ulkopuolisen kanssa. Voisitko ajatella meneväsi juttelemaan koulukuraattorille? Hän ottaa asiasi tosissaan ja haluaa varmasti auttaa sinua. Yhdessä voittekin vaikka pohtia miten asiasta voisi jutella vanhempiesi kanssa ja ehkä vanhempasi voisi kutsua yhteiseen tapaamiseen, jossa purkaisitte yhdessä kuraattorin kanssa asiaa?

Olet tärkeä ja kaiken avun ja kehujen arvoinen, sitä et saa unohtaa. Apua on saatavilla, kunhan uskaltaa sitä pyytää. Olemme mielellämme myös sinun tukenasi ja voimme yhdessä pohtia tilannettasi jos sitä haluat. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116) tai vaikka kirjoittaa nettikirjeen. Tässä linkki: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/

Hyvää jatkoa sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä