Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei.
Kiitos viestistäsi. Onpa ikävä kuulla, että sinulla on paha ja surullinen olo. Uskon, että tuollainen olotila tuntuu varmasti raskaalta. Kiitos myös rohkeudestasi kertoa asiasta.

Suuret muutokset elämässä voivat saada mielen myllertämään. Olet juuri vaihtanut koulua ja mennyt yläasteelle. Tämä on jo iso asia ja varmaan ollut sinulle hyvin jännittävää. Voisiko olotilasi johtua tästä kyseisestä muutoksesta? Ei ole ihme, että tämä muutos vaikuttaisi sinun mielialaasi. Jokainen ihminen kokee muutokset eri tavalla ja tarvitsevat aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.

Olet myös murrosiässä, mikä vaikuttaa niin kehoosi kuin tunne-elämääsikin. Murrosiässä on normaalia tuntea alakuloisuutta ajoittain. Jos tunnetila kuitenkin kestää yli kaksi viikkoa, eikä olo helpota, kannustan sinua hakemaan apua.

Oli sitten olo mikä tahansa, kannattaa aina asioistaan puhua. Voisitko esimerkiksi jutella vanhempiesi kanssa pahasta olostasi? Yhdessä voisitte miettiä mistä paha olo voisi johtua ja miten siitä voisi päästä eroon. Jos et vanhempiesi kanssa halua jutella, voisitko käydä juttelemassa koulukurattorin kanssa? Hänen puheilleen mentäessä sinulla ei tarvitse olla mitään valmiita vastauksia miksi voit niin kuin voit. Hänen kanssaan voitte yhdessä pohtia tilannettasi ja siihen ratkaisuja.

Muista, ettei sinun tarvitse yksin kantaa raskasta olotilaasi, jaettu huoli on puolikas kantaa. Sinä ansaitset apua ja hyvää oloa. Uskon, että ympärilläsi on paljon ihmisiä, jotka mielellään haluavat auttaa sinua pääsemään pahasta olostasi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki 3lk.

Kiitos viestistäsi. Tosi ikävä kuulla, että äitisi on saanut paniikkikohtauksia. Ymmärrän hyvin, että äitisi vointi huolestuttaa myös sinua ja isääsi, tilanne on varmasti raskas teille kaikille. Onneksi kuitenkin äitisi saa apua, joten toivon, että tilanne paranee ajan kanssa. Saathan sinä myös kotona tarpeeksi huomiota ja huolenpitoa? Entä oletko sinä päässyt juttelemaan tunteistasi ja ajatuksistasi tilanteeseen liittyen jonkun kanssa? Kerroit myös, että teille olisi tulossa perhetyöntekijä käymään. Tosi hieno juttu! Perhetyöntekijä kartoittaa perheen tilanteen ja miettii mitä apuja perhe tarvitsisi. Perhetyöntekijälle kannattakin sinun rehellisesti kertoa miten kotona voit, jotta oikea apukeino löytyy.

Kirjoitit vielä halustasi laihtua. Vaa’an numeroa ei liikaa kannata tarkkailla. Kahden samanpainoisen ihmisen kehot voi näyttää aivan erilaisilta eikä näin ollen itseään kannata vertailla myöskään muihin. Jos lapsi syö perusterveellisesti ja liikkuu ei laihdutukselle ole aihetta. Olet myöskin vielä kasvavassa iässä oleva lapsi ja kehosi tulee vielä murrosiän aikana muokkautumaan paljon. Sinussa ja sinun kehossasi on paljon ihanaa ja rakastettavaa. Eikä kehosi ole pelkkä ulkonäköasia, mieti mitä kaikkea voitkaan kehollasi tehdä! Kannustankin sinua käyttämään kehoasi tavalla joka saa sinut tuntemaan hyvältä ja kehumaan itseäsi joka ikinen päivä niistä asioista.

Tiesitkö, että voit kirjoittaa meille myös nettikirjeitä? Vastaus nettikirjeeseen tulee aina kahden viikon sisällä. Tässä linkki: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/

Hyvää syksyn alkua toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi ja kiitos että halusit jakaa mietteitäsi kanssamme. Ongelmasi eivät todellakaan ole mitättömiä vaan aitoja ja oleellisia juuri sinulle sinun elämäntilanteessasi.

Ensinnäkin haluan sanoa, että olet tehnyt hyvää työtä tukemalla veljeäsi jo nyt pitämällä hänen puoliaan, hän epäilemättä arvostaa sitä. Veljesi kamppailee varmasti vaikeiden asioiden ja tunteiden kanssa missä juuri toisten ihmisten ennakkoluulot ja asenteet voivat aiheuttaa lisäpainetta. Useasti läheisillä on huoli juuri siitä mitä muut ajattelevat ja hyväksyvätkö he transsukupuolisen sellaisena kuin on, ihan niin kuin itsekin kirjoitit omasta huolestasi tähän aiheeseen liittyen. On faktaa, että yhä tänään transsukupuolisiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja syrjintääkin. Siksi onkin erityisen tärkeää, että läheiset asettuvat transsukupuolisen puolelle hyväksymällä hänet juuri sellaisena kuin hän on ja torjumalla kaikki syrjinnän yritykset ja satuttavat kommentit. Tämä viestittää myös muille ennakkoluulojen murtamista. Voisitko esimerkiksi keskustella veljesi kanssa siitä, miten hän toivoisi, että sinä tukisit häntä eri tilanteissa? Veljesi tietää varmasti parhaiten minkälaista tukea hän toivoo.

Kirjoitit viestissäsi vanhempiesi ja isäpuolesi asenteesta asiaan liittyen. Aiheena oman lapsen transsukupuolisuus voi aiheuttaa vanhemmissa paljonkin hämmennystä. Myös mietteitä siitä, josko se olisikin vain ohimenevä vaihe on normaalia. Myös vanhemmat joutuvat käymään läpi ajatusprosessin siitä, mitä tämä muutos tarkoittaa ja miten he voivat lastaan tukea. Tässä myös kaikilla voi mennä oma aikansa ennen kuin pääsee siihen pisteeseen, että muutos ajatusmaailmassa normalisoituu.

On kuitenkin hienoa kuulla, miten hienosti isäsi ja äitisi ovat pystyneet veljeäsi tukemaan monin tavoin. Vaikka äitisi ajattelisikin, että kyseessä voi olla pelkkä vaihe, uskon, että hän ajan myötä ymmärtää ja hyväksyy asian oikean laidan. Voisiko isäpuolesi käytös ehkä viestii siitä, että hän ei oikein tiedä miten hänen kuuluisi toimia asian suhteen? Ihmisten asenteita ja ennakkoluuloja murretaan antamalla tietoa aiheesta. Jos vastaavia tilanteita tulee vastaan uskon, että veljellesi on tärkeää, että hänen puoliaan pidetään. Olisiko mahdollista kertoa isäpuolellesi, että vastaavat kommentit eivät ole hauskoja tai hyväksyttäviä ja kertoa myös miksi? Voisiko hänen käytöstään tai kommenttejaan myös yrittää kyseenalaistaa, että miksi hänen mielestään kyseiset kommentit ovat hauskoja?

Netistä löytää paljon tietoa transsukupuolisuudesta ja siitä, miten transsukupuolista voi tukea. https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/tietoa-transihmisten-laheisille/vanhemmille/ Tämän linkin takaa löytyy Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen teksti siitä miten vanhempi voi tukea transsukupuolista. Voisitko vaikka antaa sen perheellesi luettavaksi? Sivuilta löytyy muutakin luettavaa, tietoa vertaistukiryhmistä ja paljon muuta tietoa. Käy vaikka itse tutustumassa!

Hienoa, että veljelläsi on noinkin ajattelevainen sisko. Sinun tukesi on hänelle korvaamaton!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole kotona kaikki hyvin. Kiitos, että halusit jakaa ajatuksiasi tänne.

Ymmärsin viestistäsi, että vanhempasi vaativat sinulta paljon niin kotitöiden kuin koulun suhteen. Hyvin ymmärrettävää, että olet lopen uupunut tilanteeseen, jos et kiitosta tai kannustusta saa tekemästäsi työstäsi. Sinä et todellakaan ole ansainnut huutoa vanhemmiltasi ja on hyvin surullista kuulla, että tunnet itsesi arvottomaksi. Sinä olet hyvinkin vastuuntuntoinen hieno nuori, joka ottaa vastuuta ehkä vähän liikaakin kotona. Sinun pääasiallinen työsi on kuitenkin koulunkäynti ja siinä vanhempasi pitäisi tukea sinua. Onko arvosanojen nostaminen sinun oma vai vanhempiesi toive? Muista, että koulutyön jälkeen pitää jaksamista riittää myös muihin kivoihin asioihin. Se mikä arvosana riittää juuri sinulle on se mitä sinun kuuluu tavoitella. Älä anna kenenkään painostaa itseäsi suorituksiin, jotka aiheuttavat sinulle enemmän stressiä kuin motivaatiota. Myös itsetuhoinen käytöksesi kertoo, että kaikki ei ole hyvin ja toivonkin että saat apua tilanteeseesi nopeasti.

Mietin, voisitko ottaa kotitilanteen puheeksi vanhempiesi kanssa? Voisit vaikka kertoa heille, miten heidän käytöksensä vaikuttaa sinuun ja mitä toivoisit muuttuvan. Olisi myös hyvin tärkeää, että saisit kerrottua vanhemmillesi itsetuhoisesta käytöksestäsi. Se, että kertoisit heille tämän kaiken voisi olla hyvinkin silmiä avaavaa vanhemmillesi ja saada aikaan muutosta hyvinkin nopeasti. Uskon, että vanhempasi todellakin haluavat auttaa sinua. Kannustan sinua myös juttelemaan jonkun ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Koulussasi voit käydä esimerkiksi juttelemassa koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. He ovat ammattilaisia ja osaavat antaa sinulle juuri sen avun, jota tarvitset ja jonka ansaitset!

Ymmärrän hyvin, että näistä asioista voi olla vaikea puhua vanhempiesi tai jonkun ulkopuolisen kanssa. Jos haluat, voit vaikka kirjoittaa paperille ajatuksiasi, ja antaa sen luettavaksi. Kirjeen pohjalta on kaikkien helppo lähteä keskustelemaan aiheesta enemmän. Jos haluat, voit olla Lasten ja nuorten puhelimeen yhteydessä (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116). Yhdessä voimme miettiä mitä tehdä ja kehen olla yhteydessä.

Toivon todella, että uskallat hakea apua tilanteeseesi. Sinä ansaitset kaiken avun, jonka voit saada.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi ja kiitos rohkeudestasi kirjoittaa meille. Jo se, että itse huomaat tarvitsevasi apua, on askel kohti parempaa oloa.

Viestistäsi ymmärrän, että sinulla on hyvin paha olla, joka ilmenee jo kertomallasi itsetuhoisella käytöksellä ja ajatuksilla. Fyysinen kipu usein helpotta sisäistä ahdistusta hetkeksi, niin kuin itsekin kirjoitit, mutta se ei ikinä ole ratkaisu pahaan oloon. Sinä et todellakaan ansaitse kipua tai pahaa oloa, eikä sinun kannata itseäsi rangaista. Kehosi on kallein asia mikä sinulla on, siitä kannattaa pitää hyvää huolta. Syy pahaan oloon ja masennukseen tulee aina selvittää jotta olo helpottuisi. Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin mikä on saanut sinut voimaan huonommin? Oletko vuosien aikana voinut myös paremmin? Ja mikä on silloin oloasi auttanut?

Kirjoitit, että puhuminen kenellekään tai varsinkaan ammattilaiselle ei tunnu hyvältä idealta. Puhuminen on kuitenkin aina kannattavaa ja se tärkein keino selvitä masennuksesta. Muista, että jaettu huoli on aina puolikas. Vaikka kerrot karkottaneesi tärkeitä läheisiä ympäriltäsi, uskon että he aivan varmasti haluaisivat olla tukenasi, jos kertoisit miltä sinusta tuntuu. Puhuminen voikin tuntua hankalalta mutta vaihtoehtoja löytyy. Voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen jollekin läheisellesi, jossa kerrot tarvitsevasi apua? Voit vaikka myös näyttää tämän tänne kirjoittamasi viestin. Tuki lähimmiltäsi on erityisen tärkeää vaikeina aikoina.

Kannustan sinua myös puhumaan esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Ammatti-ihmiset osaavat työnsä puolesta vastaanottaa kaikennäköisiä tunteita ja ajatuksia. He osaavat myös jatko-ohjata sinua toisenlaisen avun pariin, jos sille on tarvetta. Kun heidän puheille menee, ei tarvitse tietää olonsa syytä tai mitään muutakaan. Heidän työnsä on se selvittää.

Jos haluat, voit aina olla yhteydessä myös Lasten ja nuorten puhelimeen. Olemme mielellämme tukenasi ja yhdessä voimme miettiä ratkaisuja tilanteeseesi. Voit soittaa (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa tai chatata nimettömänä ja luottamuksellisesti.

Pahaan oloon ja masennukseen on aina olemassa apukeinoja ja helpotusta. Avun kautta elämä alkaa tuntua taas elämisen arvoiselta. Toivon, ettet jää asian kanssa yksin ja uskallat hakea ja ottaa apua vastaan. Olet kaiken avun arvoinen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että halusit purkaa tilannetta kirjoittamalla, se onkin hyvä tapa saada ulos ahdistusta ja selventää asioita mielessään.

Kerroit viestissäsi kokemastasi seksuaalisesta ahdistelusta niin kotinurkillasi kuin bussissakin. Seksuaalinen ahdistelu ei ikinä ole hyväksyttävää ja lasketaan myös rikokseksi suomen laissa. Kun joutuu tai on joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ei ikinä kannata jäädä asian kanssa yksin. Yleisillä paikoilla voi hakeutua toisten ihmisten seuraan, vaihtaa bussissa paikkaa tai herättää muiden ympärillä olevien huomio sanomalla kovaan ääneen mitä ahdistelija yrittää sinulle tehdä. Toivon, että olet päässyt purkamaan traumaattisia kokemuksiasi jonkun kanssa puhumalla. Puhuminen tai kirjoittaminen auttaa aina tunteiden käsittelyssä ja tilanteen ymmärtämisessä. Oletko ehkä äitisi kanssa puhunut yhteisestä kokemuksestanne? Jos täysin ulkopuolisen kanssa haluaa keskustella ahdistelukokemuksista voi käydä esimerkiksi koulukuraattorin juttusilla.

Olet toiminut tilanteessa hienosti ja olen iloinen, että haluat nostaa asian keskusteluun myös täällä palstallamme. Kenenkään ei pitäisi kokea ahdistusta bussimatkalla keskustaan tai muissakaan tilanteissa koska kokee seksuaalista ahdistelua. Hän, joka seksuaalisesti ahdistelee, on aina se, joka tilanteessa tekee väärin. Sinulla on oikeus sinun tunteisiisi ja jos missään tilanteessa tuntuu oudolta tai ahdistavalta kannattaa tilanteeseen reagoida ja purkaa jonkun kanssa jälkikäteen.

Jos haluat purkaa kokemiasi tilanteita, haluamme mielellämme auttaa sinua myös. Voit esimerkiksi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa meille chatin kautta.

Hyvää kesän jatkoa toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Oletpa rohkeasti ja selkeästi osannut kuvailla miltä sinusta tuntuu sinun nykyisessä elämäntilanteessasi. Olen iloinen, että olet päättänyt hakea apua itsellesi.

Ymmärsin viestistäsi, että olet jo pidemmän aikaa tuntenut itsesi yksinäiseksi ja surulliseksi mikä myös nyt alkanut heijastumaan syömiseesi ja siihen, miten itse näet itsesi. Kun mieli on maassa, voi olla vaikea nähdä niitä hyviä ja kauniita asioita elämässä ja itsessään. Vähän niin kuin katsoisi maailmaa harmaiden sumuisten lasien läpi. Silloin onkin erityisen tärkeää aktiivisesti muistuttaa ja kertoa itselleen päivittäin jotakin hyvää. Näin myös nämä sumuiset harmaat silmälasit alkavat pikkuhiljaa puhdistua. Sinussa on paljon hienoja ja kauniita asioita ja olet hyvin tärkeä monelle, etkä sinä saa sitä unohtaa.

Nuoruudessa voi tulla vaiheita, kun tuntee itsensä enemmän alakuloisemmaksi. Tämän olotilan jatkuessa pidempään kannattaa alkaa miettiä mistä se voi johtua ja myös miettiä avun hakemista itselleen. Oletko miettinyt mistä kyseiset tuntemuksesi johtuvat? Onko elämässäsi tapahtunut jotakin muutoksia, jotka ovat voineet vaikuttaa mielialaasi? Jos haluat, voit vaikka kirjoittaa ylös paperille mietteitäsi, jotta ajatukset selkeytyisivät.

Kirjoitit, että peität tunteesi muiden seurassa energisyydellä ja positiivisuudella, sillä et halua kenenkään huolestuvan sinusta. Ymmärsin myös, että pelkäät, että ihmiset eivät usko sinua tai aliarvioivat tunteesi, jos kertoisit, miltä sinusta oikeasti tuntuu. Omasta pahasta olosta kertominen jollekin voi tuntua hyvinkin pelottavalta ja mietteesi, joita sinulla herää ovat hyvin ymmärrettäviä. Voisitko kertoa pahasta olostasi valitsemallesi henkilölle niin, että vaikka alussa nimeät kyseiset pelkosi myös. Voisit sanoa, että haluaisit puhua sinulle vaikeasta asiasta, mutta pelkäät, että sinua ei uskota koska olet kovasti yrittänyt peittää tunteesi esittämällä iloista ja energistä. Näin valitsemasi henkilö osaisi huomioida, myös pelkosi. Muista, että puhuminen helpottaa aina.

Hienoa, että olet miettinyt kuraattorin puheille menemistä. Uskon, että siitä voi olla paljon hyötyä. Täysin ulkopuoliselle puhumisella on se hyvä puoli, että sinun ei tarvitse ajatella missään vaiheessa hänen tunteitaan tai pelätä, että hän ei ottaisi sinua tosissaan. Kuraattorin tehtävänä on aina ottaa oppilaan asiat tosissaan ja yrittää auttaa parhaansa mukaan. Kuraattorille mennessä ei myöskään tarvitse olla valmiita vastauksia siihen miksi tunnet niin kuin tunnet. Kuraattori osaa kyllä kysyä oikeat kysymykset, jotta tilanne selkenee. Ja mielestäni olit todella hyvin osannut kuvailla tunteitasi jo tässä viestissä. Jos haluat, voit sen näyttää vaikka kuraattorille, hän osaa varmasti jatkaa keskustelua sen pohjalta.

Kannustan sinua käymään juttelemassa koulukuraattorin kanssa ja näyttämään enemmän sitä oikeaa itseäsi myös kavereittesi seurassa. Uskon, että jo tämä helpottaa omaa oloasi paljon, kun ei tarvitse esittää, jotakin mitä ei ole. Uskalla ottaa apua vastaan, olet sen arvoinen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki ”Kysymysmerkki”.

Kiitos viestistäsi. Hienoa, että lähdit hakemaan apua itsetuhoiseen käytökseesi. Mitä nopeammin käytökseen löytää korvaavan tavan sitä nopeammin itseään satuttavasta tavasta myös pääsee eroon.

Ensinnäkin haluan sanoa, että olet hyvin rohkea, kun olet uskaltanut kertoa asiasta kaverillesi. Uskon, että se ei ole ollut sinulle helppoa. Itsetuhoisuus on aiheena sellainen, että se voi aluksi pelästyttää monta. Monissa voi tulla esiin tunne, että he eivät tiedä miten he auttaisivat sinua, vaikka hyvin paljonkin haluaisivat näin tehdä. Äidilläsikin on voinut tulla vastaavanlainen reaktio. Äidilläsi on varmasti myös kova huoli sinusta. Vaikka äitisi sanoo passittavansa sinut hoitoon, uskon, että äitisi haluaa löytää sinulle juuri sellaista apua, jota itse olet valmis vastaanottamaan. Viestissäsi mietit, jos voisit joutua osastollekin tämän takia. Arviot osastohoidosta tekee aina terveydenalan ammattilainen asian vakavuuden perusteella, enkä siis siihen oikein pysty kommentoimaan.

Kerroit syinä itsetuhoisuuteesi olevan ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteesi. Näitä tunteita olisi hyvä päästä purkamaan rakentavalla tavalla. Ahdistus voi tuntua hyvinkin epämääräiseltä, ja jos sitä ei pääse purkamaan keskustelemalla tai muulla terveellisellä tavalla, kohdistuu ahdistus usein sisälle päin ja seurauksena voi olla itsetuhoinen käytös. Kerroit, että olet aiemmin satuttanut myös itseäsi, mutta sen pystynyt lopettamaan. Muistatko, mitä keinoja viimeksi käytit, kun lopetit? Olisiko mahdollista koittaa samoja keinoja tällä kertaa? Olisi hyvä miettiä valmiiksi aktiviteetteja tai muita tapoja, joita voisit käyttää, kun ahdistuksen tunne tulee vahvana ja sinun tekee mieli satuttaa itseäsi. Voisitko kenties soittaa jollekin, lähteä kävelylle, tai tehdä jotakin muuta fyysistä? Yritä tehdä näistä asioista itsellesi tapa! Asioista, jotka saavat sinut voimaan paremmin.

Ahdistuksen syitä selvittämällä ja niitä poistamalla ahdistus usein helpottaa. Tätä voi tehdä itsekseen esimerkiksi kirjoittamalla tai yhdessä jonkun kanssa keskustelemalla. Kerroit, ettet pysty perheenjäseniesi kanssa puhumaan asiasta mikä on myös hyvin ymmärrettävää. Voisitko kenties mennä juttelemaan koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa? He ovat tottuneet tämäntyyppisiin aiheisiin ja osaavat varmasti auttaa sinua. Jos haluat, voit myös kirjoittaa, vaikka kirjeen joko vanhemmillesi tai jopa kuraattorille, jos koet, että sinun on vaikea alkaa puhua aiheesta. Voit myös esimerkiksi näyttää sinun tänne kirjoittaman kirjeesi.

Olisi hyvin tärkeää, että löytäisit toisenlaisen korvaavan keinon hallita ahdistuksen tunteitasi. Muista, että et ole yksin asian kanssa. Pidä huolta itsestäsi ja kehostasi. Olet kallisarvoinen ja tärkeä niin itsellesi kuin ympärillä oleville lähimmillesikin.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä