Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Onpas todella ikävä kuulla, miten raskas ilmapiiri sinulla on kotona. Kerrot, että äitisi huutaa kaikesta ja aina, isäsi on jatkuvasti poissa, töissä ja työmatkalla. Veljesikin ärsyttää. Ja äitisi syyttää sinua ja sisartasi jos veljenne kanssa tulee erimielisyyttä. Sanot, ettei kotona löydy myöskään kunnon ruokaa. Omaa pahaa oloasi olet purkanut satuttamalla itseäsi, viiltelemällä.

Kodin tulisi olla paikka missä ladataan pattereita, että sitten taas jaksaa kaiken muun. Siellä pitäisi olla turvallinen hyvä olla. Koti on paikka, jossa kaikilla on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Siellä ei luonnollisestikaan saisi keskinäisen kommunikoinnin tapa olla toisille huutaminen. Niin kuin ei missään muuallakaan.

En yritä puolustella ketään, mutta kuulostaa siltä, että äitisi on väsynyt arjen pyörittämiseen yksin. Jos isäsi on käytännössä aina poissa, päävastuu kaikesta on äidilläsi. Mutta tämä ei tietenkään ole sinun syytäsi, etkä ole tilanteesta vastuussa, kuten ei kukaan sisaruksistasikaan. Minun on kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että äitisi teitä vihaisi.

Oletko jutellut sisaresi ja veljesi kanssa tilanteesta? Voisitte keskenänne miettiä, miten siitä voisitte rauhallisesti äitinne kanssa sopivassa tilanteessa keskustella. Jos tuntuu vaikealta puhua nenätysten, voisitte kirjoittaa kirjeen. Kertoisitte, että teistä on kurjaa, että kodin ilmapiiri on niin kireä. Että äidin huutaminen satuttaa, varsinkin kun ette koe sitä perusteltuna tai oikeutettuna.

Milloin isäsi tulee seuraavan kerran käymään? Voisitteko jutella hänen kanssaan, kaikki kolme? Tai voisitteko lähettää hänelle s-postia tai soittaa ja puhua miten arki kotona on kovin raskasta teille? Teillä on oikeus kotiin, jossa on hyvä olla ja jossa voi tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty.

Yksi mahdollisuus voisi myös olla joku turvallinen lähipiirin aikuinen, jolle voisit tai te kaikki kolme yhdessä, kertoa tilanteestanne. Isovanhemmat, kummitäti, jonkun kaverin vanhemmat, opettaja…riittää että löytyy se yksi oikea henkilö, jolla on aikaa ja ymmärrystä paneutua tilanteeseenne.

En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta kuten mainitsin, kotona on myös kaikilla velvollisuuksia. Kerroit, ettei kaapissa ole kunnon ruokaa. Voisitteko te lapset osallistua ruoanlaittoon äitinne apuna? Voisitteko yhdessä miettiä viikon ruokalistaa ja jakaa ruokavuorot? Siivous, pyykinpesu jne ovat myös kotitöitä, joihin kaikki voivat osallistua. Varsinkin kun teitä olisi 4 niitä jakamassa, ei kenenkään taakka olisi liian suuri. Ja kun joku päivä muutat omillesi, arvostaisit suuresti, että olet jo kotona oppinut selviytymään kotitöistä. Kun muut vasta opettelevat niitä taitoja, voisit huomata olevasi hyvinkin itsenäinen.

Se, että purat pahaa oloasi viiltelemällä, on todella huolestuttavaa. Siitä voisit käydä juttelemassa koulun terveydenhoitajan tai koulukuraattorin luona. Siellä voisit luonnollisesti muutenkin kertoa kotitilanteesta. Kun seuraavan kerran sinulla tulee tarve satuttaa itseäsi, kokeile vaikkapa ottaa jääpala ja painele sillä kättäsi, esim rannetta. Tai voisit lähteä ulos kävelylle. Kumilangan venyttely ranteen ympärillä voi myös helpottaa tarvetta viillellä. Laitan tähän myös linkin nuortennetin sivuille, jossa puhutaan viiltelystä. Toivottavasti siitä on sinulle myös apua. https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/

Vanhempien työtilanteeseen ei välttämättä voi vaikuttaa. On mahdollista, että isäsi työkomennus ja poissaolo muualla tulee jatkumaan. On siis tärkeää, että kotitilanteeseenne puututaan nyt, ennekuin asiat muuttuvat vieläkin vaikeammaksi. Hienoa, että otit jo ensimmäisen askeleen, kun kirjoitit tänne meille.

Voimia sinulle ja muistathan, että tänne voi myös soittaa 116 111, tulla chattaamaan tai kirjoittaa kirjeenkin, niin voidaan yhdessä lisää miettiä miten olisi parhaiten tilanteessasi edetä.

Lämpimin ajatuksin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,

hyvä, että kirjoitit tänne, sillä noin isojen asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin. On ihan tosi hienoa, että haluat kertoa pahasta olostasi, mutta nyt pohdit, että miten ja kenelle. Uskon, että asioiden puheeksi ottaminen ei ole helppoa ja se varmasti jännittää alkuun paljon ja se aloitushan on aina se kaikista vaikein ja jännittävin. Kerroit, ettet halua aiheuttaa vanhemmillesi huolta, mikä on tietenkin kauniisti ajateltu, mutta sinun tehtäväsi ei ole suojella vanhempiasi vaan päinvastoin – heidän tehtävä on suojella sinua. Miten ajattelet vanhempiesi reagoivan, jos kerrot heille?

Jos vanhemmille kertominen tuntuu vaikealta niin voisitko ajatella, että menisit kuitenkin koulukuraattorin juttusille. Joskus voi olla helpompi puhua tuntemattomalle, kuin niille kaikista lähemmille. Jos puhumisen aloittaminen jännittää niin voisit kirjoittaa etukäteen paperille ne asiat, joista haluat puhua ja antaa sen kuraattorille niin hän osaa alkaa kyselemään sinulta niitä oikeita asioita. Voit myös täyttää netissä huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen kuraattorille. https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf

Puhumista voit myös harjoitella soittamalla lasten ja nuorten puhelimeen, jossa voit nimettömästi ja täysin luottamuksellisesti kertoa asioistasi päivystäjällemme. Tärkeintä on, että saisit apua pahaan oloosi!

Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moi!
Vaikka kerrot voivasi huonosti, olen iloinen, että olet itse huomannut asian. Tästä saa vaikutelman, että osaat jo hieman analysoida omia tunteitasi ja havainnoit ympäristöäsi terävästi. On myös hyvä, että uskaltauduit kirjoittamaan tänne.

Liittyykö uupumuksesi ja väsymyksesi johonkin tiettyyn tilanteeseen vai onko se yleisellä tasolla mihin tahansa tilanteeseen liittyvää väsymystä? Väsymys ja uupumus ovat kuitenkin vähän eri asioita. Uupunut ei jaksa oikein mitään, eikä palaudu yöunien jälkeenkään ja tarvitsee varmasti jo apua tilanteeseen. Väsynyt pystyy vielä palautumaan ja saa voimia takaisin levättyään tarpeeksi. Sinun kannattaa miettiä omalta kohdaltasi kummasta sinulla on kysymys. Jos tulet tulokseen, että olet todella uupunut, neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan. Hän voi ohjata sinut sitten eteenpäin, jos tarve niin vaatii. Jos tuntuu hankalalta aloittaa puhetta vieraalle, laitan sinulle linkiksi lomakkeen, jonka voit itseksi ensin täyttää ja vaikka antaa sitten terveydenhoitajalle alustukseksi.

https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf

Olen helpottunut, ettet ajattele itsemurhaa. Ajatus siitä, että olisi helpompaa, jos ei olisi täällä, on myös varmasti käynyt monen mielessä huonolla hetkellä. Helpot ratkaisut eivät vaan aina ole niitä parhaita. Onneksi sinä olet sisäistänyt tämän. Viiltely ei tietenkään ole hyväksi ja jotain sinä yrität sen avulla kertoa läheisillesi. Mutta tietävätkö vanhempasi viiltelystäsi? Tästä asiasta sinun pitäisi myös puhua terveydenhoitajan kanssa.

On myös hyvä, että olet puhunut näistä asioista kavereillesi. Vertaistuki on yksi hienoista asioista, joita kaverille voi antaa. Kerroit myös, että joillakin kavereilla on diagnosoitu masennus ja olette vertailleet oireita. Jos omat oireesi ovat samankaltaisia kuin niillä, joilla on diagnoosi, on taas yksi syy lisää mennä keskustelemaan terveydenhoitajan kanssa.

Pikkuveljet ja- siskot tuntuvat usein saavan enemmän huomiota kuin vanhemmat sisarukset. Taitaa olla aika yleistä monessa perheessä. Puhutaan myös keskimmäisen lapsen “näkymättömyydestä”. Itse haluaisin uskoa, että kaikki lapset ovat vanhempien silmissä samanarvoisia. Voi olla, että olet saanut samankaltaista huomiota vanhemmiltasi ollessasi pikkuveljesi ikäinen, mutta et vaan muista sitä. Varmasti vanhempasi kuitenkin rakastavat sinua samanarvoisesti. Voisit kertoa vanhemmillesi, että kaipaisit heiltä vähän enemmän huomiota ja kehumista. Joskus vanhemmat eivät itse ymmärrä, että joku lapsista jää vähemmälle huomiolle.

Puhuit koenumeroista ja ettet saa vanhemmiltasi tarpeeksi positiivista palautetta tai palkkiota numeroistasi. Oletko neuvotellut asiasta vanhempiesi kanssa. Usein ne, jotka pyytävät, saavat. Veikkaan, että veljelläsi on joku oma taktiikka vanhempiisi nähden. Tämä on siis silkka veikkaus.

Nyt haluan toivottaa sinulle jaksamista, iloa ja valoa, vaikka tuleekin syksy ja pimeää😊
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka,

pohdit, että jatkuuko pituuskasvusi vielä ja toivot, että saisit olla lyhyt. Kerroitkin, että kuukautisesi ovat alkaneet ja niiden alkamisen jälkeen tyttöjen pituuskasvu hiipuu. On mahdollista, että kuukautisten alkamisen jälkeen tulee vielä jokunen sentti pituutta lisää, mutta se on aina yksilöllistä montako senttiä tulee vai tuleeko yhtään.

Mukavaa syksyä sinulle. :)

T, Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!
Onpa ikävä kuulla, että et nauti mitenkään koulussa käymisestä. Olisihan se aika hauskaa varmasti monen mielestä, jos kouluun ei tarvitsisi mennä tai sitten sen voisi suorittaa jotenkin eri tavalla kuin miten se tällä hetkellä tapahtuu. Tulevaisuudessa voi olla erilaisia mielenkiintoisia ratkaisuja koulun suorittamiseen, kun tekniikka antaa siihen mahdollisuuden.

Uskon, että et ole ainoa, joka vihaa koulua tai ajattelee, että jotkut henkilöt tai aineet ovat siellä ihan kamalia. Voiko teidän koulussanne antaa palautetta tai toivoa toisenlaisia ratkaisuja asioiden läpikäymiseen? Voisiko joku uusi toteutustapa helpottaa edes hieman koulussa olemista? Järjestetäänkö teillä välituntien aikana jotain yhteistä ohjelmaa, joihin osallistumalla ei tarvitse kokea olevansa yksin välitunnilla? Olisitko kiinnostunut menemään johonkin koulun kerhoon tai harrastukseen, jossa on helppo saada samanhenkisiä kavereita?

Voisiko jollekin aikuiselle jutteleminen auttaa jossain määrin kouluahdistukseesi? Kouluissa on yleensä aina terveydenhoitaja tai siellä voi olla psykologi tai kuraattori, joille voi luottamuksella jutella hyvin monenlaisista asioista. Suosittelen ammattilaisen tai muun aikuisen kanssa juttelua, koska koet koulun kovin ahdistavana. Jos puhuminen tuntuu alkuun vaikealle, voit hyvin kirjoittaa kirjeen tai täyttää huoli puheeksi kaavakkeen. Kirjeen tai kaavakkeen avulla sinun ei tarvitse kertoa kaikkea ääneen, vaan aikuinen näkee siitä asiasi ja kyselee sitten sinulta lisätietoja tarvittaessa. Alla on linkki huoli puheeksi kaavakkeeseen.
https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf

Mannerheimin Lastensuojeluliittoon voi myös soittaa nimettömänä, tänne voi kirjoittaa sekä chatata. Aikuinen päivystäjä auttaa ja tukee sinua mielellään.
Voimia tulevaan syksyyn sinulle!

Ystävällisin terveisin nuortennetin päivystäjä

Hei!

Kerroit perheestäsi, jonka koet olevan “paska”. Sinulla on oikeus kokea asia noin.

Sisarusten välillä on aina erilaisia jännitteitä. Usein sisarukset kokevat olevansa jotenkin eriarvoisia vanhempiensa kohtelun perusteella. Siihen voi olla erilaisia syitä. Joskus vanhemmat ovat väsyneitä arjen paineista ja joskus voi olla sellaisia huolia ja murheita, joista lapset eivät välttämättä tiedä. Vanhempien pitäisi kuitenkin olla puolueettomia ja kohdella kaikkia lapsiaan samanarvoisesti. Vanhemmuus on vaikeaa. Yhtä vaikeaa kuin sisaruus.

“Lapsiorjuus” on kieltämättä jännä käsite ja olen kuullut joskus jonkun muunkin puhuvan vastaavasta tilanteesta perheessä. Haluaisin uskoa, että vanhempasi haluavat vaan opettaa teitä lapsia toimimaan arjessa ja perheen yhteisissä töissä. Vaikuttaa myös siltä, että keskimmäinen siskonne on voimakas persoona ja vanhemmat saattavat joskus väsyä taistelemaan ja antavat periksi mieluummin. Asioilla on monta puolta.

Ystäväperheen Jukka on ehkä äitisi mielestä vaan hyvä esimerkki, josta kuka tahansa voisi ottaa mallia. Onhan se kiva, että hyvä käytös huomataan ja siitä myös puhutaan ja saadaan kiitosta. En haluaisi uskoa, että äitisi Jukan avulla haluaa mollata sinua tai sisaruksiasi.

Tarina ala-aste-ajoista oli vähän surullinen, kun sitä ei koskaan oikein kunnolla ratkaistu. Siitä puuttui selkeästi selvitys ja kaikkien tasapuolinen kuuleminen. Nyt asiasta on jo kulunut jonkun aikaa ja siihen ei ehkä enää pysty palaamaan. Kun tapahtuu jotain vastaavaa, olisi aina hyvä, että kaikkia osapuolia kuunneltaisiin yksilöä arvostaen. Itse uskon oikeudenmukaisuuteen ja toivon aina, että kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti. Ikävä kyllä näin ei aina ole. Maailma on joskus julma paikka, ikävä kyllä.

Kirjoitit myös kokeneesi, ettei äitisi kuuntele sinua ja sisaruksiasi ja siksi ette kerro hänelle asioista, jotka painavat mieltänne. Harmi. Aikuisen/ vanhemman kuuluisi olla kuulolla ja jakaa ymmärrystä ja lohdutusta, jos lapset niitä tarvitsevat.

Kerroit olevasi kaappihomo. Sinun ja vain sinun päätettävissä on se, milloin haluat kertoa asiasta vanhemmillesi. En tiedä minkä ikäisiä vanhempasi ovat, mutta jotkut vanhemman sukupolven edustajat ovat itse epävarmoja omasta suhtautumisestaan homoseksuaalisuuteen ja siksi hymähtelevät ja ehkä myös vitsailevat asialle. Kenties he eivät edes tunne henkilökohtaisesti ketään homoseksuaalia. Kun asia on vieras, sitä on helppo väheksyä. Asiallinen tieto ja keskustelu auttaa monesti tietämätöntä ymmärtämään. Kaikilla on oikeus omaksi kokemaansa seksuaalisuuteen.

Jos haluat palata tähän keskusteluun kahden kesken voit soittaa tai kirjoittaa kirjeen Lasten ja nuorten puhelimeen ja keskustella päivystäjän kanssa luottamuksellisesti.

Ystävällisin terveisin Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei!

Olet tehnyt aivan oikein, kun olet lähtenyt hakemaan apua pahaan oloosi. Kerrot, että olet jatkuvasti surullinen ja väsynyt ja heräilet öisin. Kissasi kuolema ja ero poikaystävästä ovat surullisia asioita, ja ymmärrän hyvin, että nuo menetykset ovat pahentaneet oloasi. Kerrot, että olet yrittänyt helpottaa oloasi viiltelemällä,ja tiedät, ettei se ole kuitenkaan hyvä selvitytymiskeino. Voit löytää parempia tapoja käsitellä ahdistavia tunteita ja ajatuksia. Onko mielessäsi mitään asioita, jotka nostaisivat mielialaasi ja tukisivat jaksamistasi? Harrastatko esimerkiksi jotain liikuntaa tai muuta mukavaa? On varmaan vaikeaa keskittyä koulussa, kun on väsynyt ja alakuloinen. Miten sinulla menee ystävien kanssa, jaksatko tavata heitä?

Kerrot, että sinun on vaikea puhua aikuisille. Kannustaisin sinua kuitenkin puhumaan vanhemmillesi tai jollekin luotettavalle aikuiselle. Joskus saattaa kuitenkin olla helpompi puhua jollekin muulle kuin sille kaikista tutuimmalla ja läheisimmälle aikuiselle. Voisitko ajatella meneväsi keskustelemaan kouluterveydenhoitajan, -kuraattorin tai –psykologin kanssa. Se tuntuu varmaan aluksi vaikealta, mutta puhuminen yleensä auttaa, keventää taakkaa ja rauhoittaa sekä saat tukea, ohjeita ja uusia ajatuksia. Laitan sinulle tähän linkiksi Huoli puheeksi-lomakkeen, jonka voit ensin täyttää ja sitten antaa sen aikuiselle niin hän näkee mistä haluat jutella.
https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf

Voit myös kirjoittaa tänne nuortennettiin, chattailla ja soittaa. Muista, että olet tärkeä ja arvokas, ja sinun ei tarvitse selvitä yksin.

Toivon sinulle oikein hyvää syksyä!

Lämmöllä, Lasten ja nuorten netin päivystäjä