Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

kyselit miksei missään kerrottu, että chatti ei ollut vappuaattona auki. Vappuaattona Lasten ja nuorten puhelin oli poikkeuksellisesti auki ainoastaan klo 14 – 17 eli vakio-chattia ei silloin ollut niin kuin olitkin huomannut. Olemme tosi pahoillamme, jos tästä oli unohdettu tiedottaa. Ja kurjaa toki, että olit tullut turhaan odottamaan chatin aukeamista silloin. Yritämme jatkossa kiinittää paremmin huomiota siihen, että poikkeus aukioloajoista tiedotetaan paremmin.

Toivottavasti tulet jatkossa chattiimme! Vakio-chat on auki su – ke klo 17 – 20.

Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen työntekijä

Moikka,

kiva, kun kirjoitit meille. On tosi hienoa, että kerroit meille sinua painavasta asiasta!
On kurjaa, että äitisi tavaran hamstraus estää sinua tutustumasta uusiin ihmisiin – tietääkö äitisi sen? Kerroit, että olet asiasta jutellut, mutta oletko tuonut hänelle esiin miten paljon se vaikuttaa sinun mielialaasi ja myös ihan sosiaalisiin suhteisiisi? Kerroit, että sinua ahdistaa joka päivä ja sen takia ajattelen, että sinun olisi hyvä käydä juttelemassa asioistasi esim. koulukuraattorin kanssa ja ehkäpä äitisi voisi myös tulla jollekin tapaamiselle mukaan? Se, että äitisi kuulisi toiselta aikuiselta miten paljon kotinne tavaramäärä sinua ahdistaa voisi ehkä avata hänen silmänsä asialle. Tai olisiko joku muu läheinen aikuinen kenelle voisit asiasta puhua esim. isovanhempi, jonka kanssa voisitte yhdessä myös puhua asiasta äidillesi?

Toivon, että voisit silti tutustua uusiin ihmisiin vaikka, et heitä kotiisi haluakaan tuoda. Varsinkin nyt, kun aurinko alkaa taas lämmittämään niin kavereiden kanssa on kiva viettää aikaa ulkona.

Aurinkoisia päiviä toivottaa,

Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei sinä! Hyvä, että kirjoitit tänne! Ymmärrän hyvin, että omaan sukupuolen kokemukseen liittyvät asiat mietityttävät. Pohdit viestissäsi, onko se normaalia. Sanoisin, että osaa ihmisistä pohdituttavat kuvaamasi kaltaiset asiat paljonkin, toiset taas pääsevät niiden kanssa helpommalla, mutta joutuvat mahdollisesti tutkailemaan itseään joidenkin toisenlaisten isojen kysymysten äärellä. En missään tapauksessa ajattele, että olet epänormaali, mutta sitäkin ainutkertaisempi omien ajatuksesi, kokemustesi ja tunteittesi kanssa – kuten jokainen meistä.

Kirjoitit viestissäsi, että joinain päivinä olet ihan fine kehosi kanssa, toisinaan se ahdistaa sinua paljon. Kerroit myös, että sinulla on huono olla. Tuntuu tosi kurjalta puolestasi, että joudut kokemaan ahdistusta ja huonoa mieltä. Tiedäthän sen, että sinulla on oikeus olla juuri sitä mitä haluatkin olla. Sinun ei myöskään tarvitse pystyä lokeroimaan itseäsi pojaksi tai tytöksi, vaan se on varsin hyväksyttävää, että pohdit ja kuulostelet ajatuksiasi tämän sukupuoliasian suhteen. Osa ihmisistä ei koe tarpeelliseksi tai edes mahdolliseksi määritellä itseään jompaan kumpaan sukupuoleen kuuluvaksi, vaan kokevat olevansa jotain tältä väliltä.

Tosi hienoa, että olet kyennyt juttelemaan asiasta äitisi kanssa. Kerroit, että hän hyväksyi sen, että koet itsesi pojaksi, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt tytön kehosta kokemaasi ahdistusta. Se saattaakin olla äidillesi vaikeaa, jos hänellä ei ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Kuulosti kuitenkin siltä, että teillä on toimiva keskusteluyhteys, joten rohkaisisin sinua vielä jatkamaan keskustelua hänen kanssaan. Voisitko kertoa, että toivoisit hänen ymmärtävän sinun kokemuksiasi paremmin ja yrittäisit selittää, miltä sinusta tuntuu? Voisiko yksi vaihtoehto olla kirjoittaa hänelle kirje, jossa avaisit enemmän ajatuksiasi?

Onko muuten Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus sinulle tuttu? Ennen sitä kutsuttiin Transtukipisteeksi. Heidän nettisivuiltaan löytyy paljon tietoa ja myös vertaistukea tästä aiheesta. Siellä on myös osio vanhemmille, joten ehkä voisit jopa vinkata äidillesi siitä? Laitan sinulle tähän linkin, jotta voit halutessasi käydä kurkkaamassa noita sivuja: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/

Jos yhtään siltä tuntuu, voisit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksella tästä asiasta päivystäjän kanssa. Päivystämme joka päivä numerossa 116 111. Lisäksi meillä voi jutella päivystäjän kanssa kahden kesken chatissa tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelut ovat maksuttomia ja löydät niistä lisää tietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivon sinulle paljon tsemppiä ja edelleen rohkeutta olla juuri sinä! Olet ihana sellaisena kuin olet. Kaunista kevättä sinulle,

terveisin Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,
Kiitos viestistäsi. Ikävä kuulla, että sinulla on ollut huono kokemus terveystarkastuksessa. Nyt kerroit, että sinua pelottaa kovasti seuraavat tarkastukset, ja se on ihan ymmärrettävää. Usein jos on joku ikävä kokemus mielessä, niin alkaa pelottaa, että samalla tavalla käy seuraavankin kerran. Pohdit myös viestissäsi, että toivottavasti tarkastuksista saa kieltäytyä. Varmastikaan sinua ei voi pakottaa tarkastuksiin, mutta niissä käyminen on kyllä hyvin suositeltavaa. Voit kuitenkin pitää mielessäsi, että lääkäri tai terveydenhoitaja ei voi pakottaa sinua tekemään mitään, mitä et halua. Voit myös kertoa tarkastuksessa, että esimerkiksi paidan pois ottaminen jännittää sinua, he ymmärtävät varmasti sen. Luulenpa, että sama asia jännittää useimpia koululaisia, joten he ovat kyllä tottuneet siihen! Terveystarkastuksiin saa ottaa myös esimerkiksi äidin tai isän mukaan, jos se helpottaa oloasi. Jos pelkosi on tosi voimakas, niin siitä voi olla hyvä myös keskustella jonkun kanssa, se on usein helpottaa. Juttukaveri voi olla esimerkiksi äiti, isä tai muu läheinen ihminen. Myös meidän palveluihimme voit tulla keskustelemaan asiasta.

Tsemppiterveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,

kiitos kovasti viestistäsi. Alkuun haluan sanoa, että kaverisi on onnekas, kun hänellä on sinunlaisesi ystävä, joka välittää ja haluaa auttaa! Se, että kaverisi on uskaltanut avautua sinulle kertoo tosissaan siitä, että hän luottaa sinuun. On harmillista, ettette ole nyt ehtineet nähdä, mutta hienoa, että pidätte yhteyttä kuitenkin viestitse. Kaverisi kertomat asiat herättävät minussakin huolta, mutta onneksi hänen elämässään on myös positiivisia asioita esim. tyttöystävä ja sinä! Se, että hän jaksaa käydä työssäoppimisjaksolla kuulostaa myös hyvältä.

Ajattelen samalla tavalla kuin sinä eli kaverisi olisi tärkeätä puhua asioistaan jonkun aikuisen kanssa. Voisitko ehdottaa, että hän menisi käymään koulukuraattorin tai terveydenhoitajan luona? Jos kaverisi ei tunnu tarttuvan tähän niin voisitko ehdottaa, että menisit ensimmäiselle tapaamiselle mukaan tai voisiko hänen tyttöystävänsä mennä? Kirjoitikin, ettet usko hänen tyttöystävänsä tietävän kaverisi murheista, mutta voisitko kertoa tyttöystävälle huolestasi ja ehkäpä voisitte yhdessä puhua kaverillesi? Voisit myös kertoa ystävällesi meidän palvelustamme eli hän voi soittaa, chatata tai kirjoittaa kirjeen meille täysin anonyymisti ja täältä voidaan myös ohjata ystävääsi avunsaantiin.

On ihanaa, että huolehdit kaveristasi, mutta muistathan, että sinä et ole vastuussa hänestä. Se, että kuuntelet ja olet tukena on arvokasta. On myös tärkeätä, että olet itse pystynyt puhumaan huolestasi muille! Muista, että sinäkin voit käydä koulukuraattorin luona juttelemassa, jos läheisille puhuminen tuntuu joskus vaikealta.

Aurinkoa päiviisi toivottelee,

Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!
Kuulostaapa ikävältä tilanteelta, mutta hyvä, että uskalsit kirjoittaa asiasta tänne. Kiusaaminen on väärin ja siitä olisi hyvä kertoa jollekin turvalliselle aikuiselle, jotta kiusaaminen loppuisi mahdollisimman nopeasti. Voisitko kertoa ajatuksistasi ja tilanteestasi esimerkiksi jommallekummalle vanhemmista tai koulukuraattorille? Aivan samalla tavalla miten kerroit viestissäsi. Kerroit, että sinulla on myös itsetuhoisia ajatuksia, niin varsinkin sen takia puhuminen olisi erittäin tärkeää. Puhuminen auttaa usein, lähes aina.

Sitten kavereiden puuttumisesta. Koetko itsesi epävarmaksi muiden seurassa tai pelkäätkö, että muutkin ihmiset haukkuvat? Oletko hiljaisempi kuin muut tai vetäytyvä? Oletko miettinyt millaisia viestejä välität itsestäsi muille omalla käyttäytymisellä? Voiko olla, että muut saattavat luulla sinun ehkä haluavan olla yksin. Epävarmuudessa ja ujoudessa ei ole mitään vikaa. On tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja haluankin sinun tietävän, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Ystävystymistäkin voi harjoitella niin hassulta kuin se kuulostaakin. Sitten pikkuhiljaa voi oppia sanomaan mielipiteitään ja erilaisiin keskusteluihin on helpompi osallistua. Tutustumista voi auttaa se, että kuuntelee muita ja on kiinnostunut siitä mitä muut puhuvat ja ajattelevat.

Jos sitten tuntuu ettei kavereita löydy siitä ympäristöstä missä on, niin voi miettiä, että löytyisikö omantyyppisiä ihmisiä muualta. Joskus omanlaisia tyyppejä ei vain kohtaa koulussa tai lähiympäristössä, mutta se ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Olisiko joku harrastus tai kerho missä voisit tavata uusia ihmisiä? Joskus on helpompi olla rennompi ja oma itsensä täysin uusien ihmisten kanssa. Sitten muihin ihmisiin voi myös pitää yhteyttä erilaisin tavoin kuten vaikka netissä keskustelupalstoilla.

Joten toivon, että kertoisit jollekin turvalliselle aikuiselle tilanteestasi yhtä rohkeasti ja suorasti miten kirjoitit tänne. Voit aina kirjoittaa meille uudelleen tai ottaa yhteyttä muihin palveluihimme missä vastaavat vapaaehtoiset ja vaitiolovelvolliset aikuiset, joilla on halua ja aikaa kuunnella.

Rohkeutta toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,

kiitos viestistäsi, on tosi tärkeää, että kirjoitit!

On hyvin tärkeä, että kaverisi saa apua ja tukea, ja onkin todella hienoa, että olet rohkeasti hakemassa hänelle apua! Suomessa lasten ja nuorten parissa työskentelevillä aikuisilla on velvollisuus auttaa, aina kun lapsen tai nuoren turvallisuus on uhattuna. Eli esimerkiksi kuka tahansa koulusi opettajista tai oppilashuollon ammattilaisista, joita ovat esimerkiksi terveydenhoitaja, koulukuraattori ja koulupsykologi on velvollinen auttamaan kaveriasi.

Toinen vaihtoehto voisi olla omat läheiset aikuisesi, esimerkiksi vanhemmat tai muut läheiset aikuiset? Tuntuisiko sinusta, että he voisivat auttaa sinua hakemaan kaverillesi apua? Monet vanhemmat olisivat varmasti ylpeitä kuullessaan, että heidän lapsi haluaa auttaa kaveria tai ystävää ja tukisivat tässä mielellään.

Voit kertoa huolestasi kasvotusten, tai vaikka laittamalla viestin. Osalle oman koulun ammattilaisista voi laittaa koulun sisäisten järjestelmien (esimerkiksi Wilma) kautta viestiä, ja koulun nettisivuilla löytyvät yleisimmin koulun henkilökunnan sähköpostiosoitteet tai puhelinnumerot, joihin voi soittaa, tekstata, tai joskus olla somepalveluiden (esim. Whatsapp) kautta yhteydessä. Yksi vaihtoehto on myös kirjoittaa lappu, jossa kerrot että olet huolissasi toisessa koulussa olevassa kaveristasi että ja haluaisit koulun aikuisten auttavan hakemaan hänelle apua. Voit antaa lapun sellaiselle aikuiselle koulussasi (tai jättää sen hänen postilaatikkoon), joka tuntuu luotettavalta ja turvalliselta. Hänen velvollisuutensa on auttaa sinua asian eteenpäin viemisessä. Jos kirjoitat lapun, muistathan laittaa siihen nimesi, jotta tämä henkilö tietää, keneltä viesti on tullut!

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa ja nettipalveluissa autamme sinua mielellämme avun hakemisessa. Voit ottaa meihin yhteyttä soittamalla, chattaamalla tai kirjoittamalla meille nettikirjeen. Kaikki kanavamme ovat anonyymeja (eli sinua ei tunnisteta) ja maksuttomia. Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa voimme auttaa hakemaan kaverillesi apua. Tämä onnistuu helpoiten niin, että soitat Lasten ja nuorten puhelimeen, jossa sinun on mahdollista keskustella MLL:n työntekijän kanssa, joka auttaa sinua välittämään huolen eteenpäin.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä