Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

kiitos kun kirjoitit.

Oli kurja lukea, että olet tuntenut noin raskaita tunteita ja että sinua kohdeltu noin huonosti. Tosi hienoa, että et ole jäänyt yksin niiden kanssa, vaan kirjoitat niistä.

Kuvaat viestissäsi alakulon tuntemuksia. Kysyit viestissäsi, onko sinulla masennus. Siihen ei valitettavasti voi antaa vastausta näin nettipalstan kautta, vaan se vaatii ammattilaisen arviota. Silloin, jos nuo tuntemukset jatkuvat pitkään, on hyvä keskustella niistä ammattilaisen, esimerkiksi terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa, jos olet koulussa. Myös oman kunnan terveyskeskuksen puoleen voi kääntyä.

Kerroit että sinua on haukuttu. Kenelläkään ei ole oikeus kohdella sinua huonosti, ja sinua haukkuneet ovat aina vastuussa sanoistaan ja teoistaan. On tärkeä hakea apua ja tukea, silloin kun kohtaa häirintää tai epäasiallista kohtelua. Avun kanssa tilanteella on parhaimmat mahdollisuudet muuttua paremmaksi.

Tiedäthän, että voit aina olla myös yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimen palveluihin. Puhelin (116 111) on avoinna vuoden jokaisena päivänä, ja puhelut ovat maksuttomia ja anonyymeja (eli nimettömiä). Chat päivystää maanantaista keskiviikkoon ja nettikirjepalveluun voi kirjoittaa ympäri vuorokauden. Löydät tietoa palveluista täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olit todella rohkea, kun kirjoitit Nuortennetin keskustelupalstalle. Toivon, että jatkat avun hakemista. Muistathan että sinä ansaitset kaiken tarvitsemasi avun. Sinulla on oikeus voida hyvin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Kiitos viestistäsi. On tosi tärkeää, että kirjoitit tilanteestasi ja me päivystäjät olemme apuna ja tukena juuri tällaisissa tilanteissa niin täällä keskustelupalstalla kuin muissakin lasten ja nuorten palveluissa.

Kirjoitat, että isäsi on alkoholisti ja ilmeisesti äitisi ei anna sinun muuttaa isällesi. Se on varmasti sinun kannaltasi ajateltuna hyvä ratkaisu, sillä vanhempi, jolla on alkoholismi ei välttämättä pysty tarjota nuorelle turvallista kotia ja asuinoloja. Samaan aikaan sinua ahdistaa asua äitisi kanssa etkä halua olla siellä. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että äitisi luona on vaikeaa olla ja ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Se, että äitisi ottaa sinua kovakouraisesti ranteista kiinni ja lukitsee kotinne ovet, jotta et pääse ulos, on sinua kohtaan huonoa ja vääränlaista käytöstä.

Viestiä kirjoittaessasi olet ollut mummosi luona yötä, koska koet, että et voi olla kotona. Ihana kuulla, että mummola on sinulle paikka, missä voit olla silloin kun et voi olla kotona. Sanoit, että sossu oli tulossa puhumaan kanssasi ja sinulle vastatessani olettekin jo ehtineet tavata ja jutella. Toivon todella, että tapaaminen on sujunut hyvin, sinut ja asiasi on otettu tosissaan ja olette voineet yhdessä miettiä keinoja siihen, että kotitilanteesi helpottuisi. Jos tämä sosiaalityöntekijä on jatkossakin perheenne elämässä mukana, kannustan olemaan rehellinen hänelle ja kertomaan sinun ja äitisi suhteesta, kotona tapahtuvista tilanteista sekä omasta ahdistuksestasi. Pohdit, että haluaisit asua mieluummin laitoksessa kuin kotona. En tiedä tarkemmin, millainen koti- ja elämäntilanteesi on kokonaisuudessaan, mutta sen selvittämiseksi tämä sosiaalityöntekijä on sinua tullut tapaamaan ja arvioimaan, millaista apua ja tukea sinä ja vanhempasi tarvitsevat. Usein laitosasuminen on vasta viimeinen vaihtoehto nuoren elämässä ja sitä ennen tilannetta pyritään ratkaisemaan muilla tavoin.

Jos sosiaalityöntekijälle jutteleminen tuntuu vaikealta, tiedäthän, että koulussa terveydenhoitaja sekä kuraattori ovat juuri tällaisista asioista juttelemista varten. Voit myös aina soittaa tai kirjoittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettipalveluun. Puhelimessa vastataan joka arkipäivä klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 numerossa 116 111. Chat päivystää ma-ke klo 17-20 ja kirjepalvelu puolestaan on auki 24/7.

Paljon tsemppiä ja rohkeutta sinulle! Toivon sydämeni pohjasta, että saat tarvitsemaasi apua ja tilanteeseesi voidaan vaikuttaa! <3

Hei,

Tärkeä kysymys. Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita, ilosta ja jännityksestä alakuloon ja voimattomuuteen. On tavallista, että joskus on huonoja päiviä ja alakulo valtaa mielen. Väsyneenä tai nälkäisenä ei jaksa innostua asioista ja joskus ikävät uutiset voivat viedä mielen matalaksi. Negatiivisia tunteita ei pidä pelätä, usein ne ovat ohimeneviä ja tarpeellisiakin. Surullinen mieli esimerkiksi seurustelusuhteen päättymisestä voi kertoa, että joku ihminen on koskettanut meitä ja ollut meille tärkeä.

Joskus ihminen kuitenkin voi kokea pitkittyneitä surun ja voimattomuuden tunteita. Silloin voi olla kyse masennuksesta, joka on mielen sairaus. Masentuneena ei jaksa innostua eikä ehkä kykene tuntemaan iloa sellaisistakaan asioista, jotka tavallisesti toisi hyvää mieltä. Silloin ihminen saattaa vältellä sosiaalisia tilanteita ja hänelle läheistenkin ihmisten seuraan. Masennus voi tarkoitta itkuisuutta, unettomuutta tai aloitekyvyttömyyttä. Masentuneena voi tuntua siltä, että kaikki on liian vaikeaa, eikä välttämättä näe elämässä valoa tai toivoa. Täällä nuortennetin sivulla on kerrottu masennuksen oireista tarkemmin: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/kaikilla-on-joskus-mieli-maassa/milloin-syyta-huoleen/

Jos tällaisia tunteita tuntee pidempään, esimerkiksi useiden viikkojen ajan, voi olla kyse masennuksesta ja silloin on tosi tärkeää, ettei tilanteessa jää yksin. Vaikka masentuneena tuntuu siltä, ettei olostaan halua, jaksa tai uskalla puhua kenellekään, pidemmällä aikavälillä olo paranee, kun uskaltaa hakea ja vastaanottaa ammattiapua. Omasta olosta kannattaakin kertoa koulun terveydenhoitajalle, kuraattorille tai oman terveysaseman lääkärille. Vähintäänkin on tärkeätä puhua jollekin luotettavalle aikuiselle, vanhemmalle, opettajalle tai muulle läheiselle. He voivat auttaa asiassa eteenpäin. Myös Mll:n lasten ja nuorten puhelimesta, chatista tai kirjepalvelusta voi saada tukea siihen, miten tilanteessa edetä.
Masennus ei ole mitenkään tavatonta ja on tärkeä muistaa, että oikealla avulla siitä selviää. Lähes poikkeuksetta masennukseen auttaa keskusteluapu. Monet nuoret saavat masennukseen apua esimerkiksi psykologilta. Toipumiselle pitää vain antaa aikaa. Masennus on siis sairaus, johon on olemassa hoitokeinoja. Apua pitää vain rohkaistua hakemaan ja vastaanottamaan.
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi ja voimia sinulle syksyyn!