Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ja kiitos kun jaoit tarinasi. Olet selvinnyt vaikeista ajoista elämäsi aikana ja tehnyt tärkeitä oivalluksia. Tosiaankin jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja jokainen ansaitsee ystävien tuen ja hyvän elämän, aivan kuten sanoit.

On kurjaa, kuinka joskus kiusaaminen ei lopu, vaikka aikuiset yrittäisivät puuttua tilanteeseen. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jossa on mm. hiljaisia sivusta seuraajia, kiusaajan kannustajia ja kiusaajia. Usein kiusaamisen loppuminen vaatii koko ryhmän (esimerkiksi koululuokan) asenteiden ja käyttäytymisen muutosta aikuisten johdolla. Eikä se aina ole helppoa tai käy nopeasti. Joskus on tosiaan hyvä jättää kiusaaja huomiotta aivan niin kuin sanoit, sillä lopulta jonkinlaista reaktiotahan kiusaamisella usein haetaan ja jos mitään ei tapahdu ei kiusaamisessakaan ole mitään mieltä. Pystyisitkö estämään kiusaajan somessa tai muulla tavoin välttymään hänen yhteydenotoiltaan?

Mahtavaa, että ammattikoulussa sait uusia hyviä ystäviä ja tyttöystävän. Ystävien kanssa kiusaajan nälvimisetkin on helpompi jättää omaan arvoonsa. Vaikka koulukiusaaminen on ollut rankkaa, kuvaat silti paljon hyviä asioita elämässäsi. Sinulla totisesti on vahvuutta, kun olet pystynyt jatkamaan elämääsi eteenpäin kaikesta menneestä huolimatta ja näet myös paljon hyvää maailmassa.

Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi toivottaen,

MLL:n päivystäjä

Hei!
Hyvä että kirjoitit tänne, koska et varmastikaan ole ainoa, jonka on vaikea saada unta illalla. Myös viikonloppuisin vai vain arkisin, kun tiedät, että seuraavana aamuna pitää herätä? Sokeri piristää, ei ihme jos se ei auta. Samoin puhelimen tai minkä tahansa ruudun katsominen. Jos kokeilisit seuraavalla kerralla sitä, että jätät puhelimen sekä karkit toiseen huoneeseen, laitat oven kiinni koirien takia ja luet vaikka kirjaa sängyssä? Jos et yhtään tykkää lukemisesta, niin vain selällään silmät auki makaaminen voi olla hyvä keino. Ne saattavat mennä kiinni ihan vahingossa jossain vaiheessa.
Terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäj

Mukavaa että tulit tänne puhumaan asiastasi. Ikävä juttu, että sinulla on tällä hetkellä noin paljon kurjia tunteita. Mainitset että sinulla on ollut tai ehkä parhaillaankin masennusta. Kuulostaa kuitenkin hyvältä, että olet hakenut apua jostakin, kuten kuraattorin luona olet käynyt. Sekin on ihanaa, että sinulla on hyviä kavereita, joille voit puhua ikävistäkin asioista. Ikävää vain, että esimerkiksi kuraattorilla käynti ei tuonut apua.

Sinulla olisi mahdollisuus mennä myös kouluterveydenhoitajan tai terveyskeskuksen kautta pyytämään keskusteluapua. Kannattaa pitää mielessä, että tuollaisessa keskusteluavussa ei riitä yleensä yksi käynti. Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on se, että kukaan ei voi auttaa sinua, ellet ole täysin avoin. Itse asiassa keskusteluavussa sinä itse autat itseäsi, kun avaudut kuulijalle ja ammattilainen kuulijana osaa ohjata kysymyksillä sinua sinne suunnalle, mistä kipupiste voisi löytyä. Usein se että tunnistaa todellisen juurisyyn omasta itsestään, auttaa ihmistä pääsemään tunteissa eteenpäin. Keskustelut voivat tuntua raskailta, mutta pikkuhiljaa siitä tulee apua.

Puhut siitä, että menet nollasta sataan sekunnissa. Oletko pystynyt erittelemään niitä tilanteita, joissa noin käy? Onko niillä tilanteilla jotain yhdistäviä tekijöitä, jotka voisivat laukaista aina tuon saman tunteiden vuoristoradan? Jo pelkästään tuo, että nuo tunteet ottavat vallan, on väsyttävää. Olisi tärkeää päästä pintaa syvemmälle niissä. Yksi syy tunteiden voimakkuuteen on myös itse nuoruus, murrosikä ja hormonien myllerrys. Sen jos jaksaisit hyväksyä ja sillä tavalla antaa itsellesi aikaa.

Sanot, että et oikein voi rentoutua kotona. Oletko yrittänyt kertoa vanhemmille vaikeuksistasi. Onko niin että odotat kovasti kotiin pääsyä ja sitä että voisit vihdoin rentoutua? Oletko kova jännittämään? Tekeekö se sinulle elämän haastavaksi? Ei ole tietenkään mukavaa, että vanhempasi tuntuvat vain huutavan sinulle. Voisiko olla, että he eivät tiedä niistä asioista, jotka sinua painavat. Oletko jutellut heille kouluasioista, paineista ja muusta mikä liittyy koulumaailmaan? Ehkä he ovat täysin tietämättömiä siitä, miltä sinusta tuntuu esim. koulunkäynti. Mukavaa kuitenkin että otit meihin yhteyttä. Voisit tehdä sitä useamminkin, sekin voisi auttaa sinua eteenpäin vuoropuhelussa ensin itsesi kanssa ja mahdollisesti myöhemmin vanhempiesi kanssa

Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hyvä, että kirjoitit tänne. Ikävää, että sinulla on noin pahafiilis. Jäin viestistäsi pohtimaan sitä, että liittyykö pahaolosi siihen, että tykkäät viidestä eri tyypistä vai myös jostain muusta? Ymmärrän, että voi tuntua sekavalta, jos on ihastunut useampaan eri tyyppiin samaan aikaan ja se voikin olla ihan todella hämmentävää. Ihastuminenhan on aivan ihana tunne ja toivon, että pystyisit jollain tavoin myös nauttimaan siitä tunteesta kaiken stressin keskellä. En tiedä johtuuko stressisi siitä, että et osaa päättää ketä ihastuksen kohteista lähestyisit? Näissä kaikissa viidessä tyypissä on siis sellaisia piirteitä, jotka ovat saaneet sinut ihastumaan heihin. Onko heistä joku kuitenkin sellainen, jota kohtaan tunnet vähän voimakkaimpia tunteita kuin neljää muuta kohtaan? Jos pohdit mielessäsi kaikkia ihastuksesi kohteita niin kenen kohdalla perhoset alkaa eniten kutittaa vatsan pohjaa tai kuka saa sinussa leveimmän hymyn aikaa?

Kerroit, ettet pysty lopettamaan itsesi lyömistä. Todella toivon, että lopetat itsesi satuttamisen, sillä et ansaitse sellaista. Jos sinusta tuntuu, ettei stressi hellitä eikä ajatukset selkene niin ehkäpä voisit jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa esim. koulukuraattorin. Puhuminen yleensä selkeyttää omia ajatuksia ja sekin voi jo helpottaa oloa. Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksellisesti sekä täysin nimettömästä kahden kesken meidän päivystäjän kanssa.

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka ”Helminen”,

onpa kurjaa, ettet saa unta iltaisin. Ei toki ole ihmekään, ettet jaksa aamulla herätä, jos valvot klo 00 asti. Minkälaiset iltarutiinisi ovat? Olisiko niissä jotain mitä voisit muuttaa? Illat olisi hyvä rauhoittaa niin, että niissä olisi mahdollisimman vähän ärsykkeitä esim. kännykkä olisi hyvä laittaa pois ennen sänkyyn menoa. Useinhan sitä puhelinta tulee selattua sängyssä varsinkin, jos tuntuu ettei uni tule. Sanotaan, että kännykästä tuleva sininen valo aktivoi meidän aivoja, joka taas vaikeuttaa unen tulemista. Nyt, kun kännykkä on jätetty pois sängyn läheisyydestä niin mitäpä, jos kokeilisit lukea kirjaa sängyssä? Raskasta liikuntaa tulisi myös välttää iltaisin, mutta esim. kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa illalla voi taas auttaa rauhoittumisessa ja unenkin saannissa. Iltapala on tärkeä, mutta siinäkin kannattaa huomioida, ettei syö liian raskasta ateriaa. Toivottavasti vinkeistä on sinulle jotain apua.

Hyviä yöunia sinulle toivottelee,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei,
kiitos viestistäsi. Hyvä kun kirjoitit, osaat kirjoittaa ajatuksiasi hyvin selkeästi. Kerrot asuvasi vähän niin kuin eri ”universumeissa”, sinun itse keksimissä paikoissa mihin olet jäänyt lähes loukkuun ja se häiritsee sinua. Kuvailitkin miten se vaikeuttaa asioihin keskittymistä ja koulu menee sen vuoksi huonosti.

Monella lapsella ja nuorella voi olla mielikuvitusmaailmoja mihin voi hetkelliseksi paeta vaikka turvaan tai vaan fiilistelemään miltä tuntuisi olla joku muu, ihan jossain muualla. Myös vilkas mielikuvitus varmasti helpommin heittää ajatukset toisiin maailmoihin ja haaveilemaan. Kertomasi perusteella sinun omat paikat kuitenkin häiritsevät jo kovasti sinun arkielämää. Niin ei pitäisi olla. On kurjaa, että ne häiritsevät sinun keskittymistäsi ja koulunkäyntiä. En tiedä, ovatko ne ehkä alun perin olleet sinulla mukavia paikkoja ja ehkä antaneetkin voimaa tai turvaa mutta nyt ne tuntuvat häiritsevän sinua enemmän ja haittaavan elämääsi. Sen vuoksi olisi tärkeää, että saisit apua tilanteeseesi.

Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa? Oletko kertonut vanhemmillesi tästä huolestasi? He varmasti osaisivat arvioida paremmin myös tilanteesi vakavuutta koska ehkä tuntevat sinut hyvin. Ehkä yhdessä heidän kanssa sinun olisi myös helpompi hakea itsellesi apua ja helpotusta tilanteeseesi. Voisitko näyttää heille tämän tänne kirjoittamasi viestin? Jos vanhemmille puhuminen ei onnistu, miten joku opettaja? Onko koulussa oltu huolissaan koulunkäynnistäsi? Voisiko siellä joku olla sellainen luotettava aikuinen kenelle voisit tästä laittaa alkuun vaikka viestiä? Koulussa on myös kouluterveydenhoitaja ja koulukuraattori, heillekin voi laittaa viestiä tai mennä käymään, ja siellä voit vaikka näyttää puhelimeltasi tämän viestin/keskusteluketjun.

Tämä kirjeesi tänne on sinun oikeasta maailmasta. Vaikutat fiksulta nuorelta joka kantaa huolta itsestään ja osaa hyvin pohtia omia asioitaan. On rohkeutta myöntää, milloin tarvitsee apua. Kukaan meistä ei täällä selviä ilman toisten tukea. Kysyit oletko hullu, et varmasti ole, mutta tarvitset apua siihen, että voit olla tässä maailmassa ja käydä omia ajatuksia ja tunteita läpi jonkun kanssa. Uskon että juttelu helpottaa jo tilannettasi.

Ystävällisesti Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!
Kiitos kirjeestäsi! Kirjoitat sinua mieltä painuvista asioistasi. Kun luin sinun kirjettäsi, niin minulla tuli tunne, että näin juuri nuorena aikuisena välillä tuntuu. Epäilit tekstiäsi, mutta hyvin olet kirjoittanut tuntemuksistasi.

Omat tunnekuohut saattavat yllättää. Samana päivänä voi tuntea itsevarmuutta ja toisena hetkenä mieli on ihan maassa. Aina ei itsekään ymmärrä omia tunteitaan ja niiden voimakkuutta. Aina ei tee mieli hymyillä ja olla hyväntuulinen. Olo voi todella olla levoton ja ärtyisä. Koulujuttuihin voi olla
vaikea keskittyä. Epätoivon tunteet saattavat iskeä yllättävistäkin asioista ja moni asia voi nostaa esiin erilaisia tunteita. Tunteita on kaikenlaisia, osa hyviä ja osa huonoja. Tunnetiloja tulee ja menee, eikä niitä kannata pelätä.

Haikeus ottaa välillä vallan ja vaivaavat mieltä ajoittain. Ajoittainen alakuloisuus ja surumielisyys ovatkin osa normaaleja tunnetiloja. Jos alakuloisuuden tunteet kestävät yhtäjaksoisesti useita viikkoja ja tekee mieli satuttaa itseä, on kuitenkin hyvä ottaa asia puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Hän on vaitiolovelvollinen.

Ruokavaliolla voisi korjata väsymystä sen verran, että söisit monipuolisesti. Myös tarpeeksi nukkuminen auttaa keskittymiseen ja myös ärtyneisyyteen ja kun on hyvin nukkunut, niin asiatkin saavat ihan erilaisen ilmeen.

Mukava kuulla kissoistasi. Ne elävät myötätunnosta ja niiltä saat itsellesikin hyvää mieltä. Myös musiikki ja elokuvat saattaisivat toimia hyvänä tapana purkaa ja käsitellä omia tunteita. Niiden kautta aggression tunteeseen on mahdollista tutustua ja sietää tunnetta.
Itsetunto on myös tunne, ajoittain voi kokea olevansa ujo, epävarma ja itseensä tyytymätön. Heittelehtivät tunteet myllertävät mielessä ja olo tuntuu epävarmalta. Syyt tunnemyrskyihin, mielialan muutoksiin ja itsekeskeiseen ajatteluun johtuvat sekä hormonaalisista tekijöistä että uudenlaisista sisäisistä vaatimuksista, joita jokainen nuori välillä kokee.

Onko sinulla luotettavia kavereita, joille voisit kertoa olostasi ja joiden kanssa voisitte miettiä sinun asioitasi? Kaikilla on monia omia kokemuksia ja muillakin on asiat hyvin ja välillä huonosti.
Kirjoitat, että haluaisit apua, että et uskalla pyytää…miksi? Apua saa varmasti ja siksi kannustankin sinua hakemaan sitä, ja että huomaat kuinka elämä alkaa kantaa ja saat alkaa elämään nuoren naisen huoletonta aikaa. Jos haluat jutella, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen p. 116 111.
Toivonkin, että löydät sopivan avun ja myös luotettavia kavereita.
Mukavaa joulun odotusta.

Lämmöllä
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei, ja kiitos, kun kirjoitit tänne. Kuulostaa kyllä tosi kurjalta, että vanhempasi eivät ole osanneet tukea sinua. Voi toki olla, että äitisi on pelästynyt arpiasi eikä ole osannut suhtautua asiaan muulla tavoin. Joskus ihmiset peittävät oman pelkonsa ja epävarmuutensa syyttämällä toista. En kuitenkaan halua puolustella vanhempiasi, sillä äitisi on tehnyt väärin syyllistämällä sinua. Sinä kaipaisit ennen kaikkea tukea ja apua, etkä syyttelyä tai tuomitsemista. Viiltely kertoo siitä, että sinulla on paha olla ja tarvitset apua. Sen takia on hyvä, että äitisi on varannut sinulle ajan terveydenhoitajalle – oletkohan jo käynyt siellä? Olisi tosi tärkeätä, että pääsisit juttelemaan asioistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Vaikka se saattaa kuulostaa kliseiseltä niin puhuminen oikeasti helpottaa oloa. En tiedä minkälaiset välit sinulla on vanhempiisi, mutta pystyisitkö yhtään avaamaan heille tuntemuksiasi mm. sitä miten pahalta heidän reagointinsa arpiisi sinusta tuntui. Jos puhuminen tuntuu vaikealta niin voisitko kirjoittaa heille vaikka tekstarin?

Jos haluat jatkaa keskustelemista kahden kesken päivystäjän kanssa niin voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, kirjoittaa meille kirjeen tai tulla chattiin.

Lämpimin terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä