Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Heippa sinä, joka kirjoitit nimimerkillä ”outo”. Kerroit, että sekä vanhempasi että terveydenhoitajasi ovat sanoneet sinun olevan ylipainoinen. Jos terveydenhoitaja oli tätä mieltä olisi hänen mielestäni pitänyt antaa sinulle vinkkejä siihen, miten voisit painoasi tiputtaa, jos se hänen mielestään on tarpeellista. Mietin myös sitä, että oletkohan sen ikäinen, jolla pituuskasvu jatkuu vielä. Pojilla kasvupyrähdys kestää parikin vuotta ja on huipussaan noin 14 vuoden iässä. Tytötkin kasvavat pyrähtäen, keskimäärin 12-vuotiaana. Ennen kasvupyrähdystä nuoren paino nousee väkisinkin. Painoon vaikuttavat myös luuston, lihaksiston ja sisäelinten suhteellinen paino eli omaa painoa ei kannata lähteä vertailemaan kavereiden painoon.

Pieni pyöreys ei ole haitaksi, mutta liiallinen ylipaino on toki riski terveydelle. Ajattelen, että jos terveydenhoitajan mukaan olisit ollut liian ylipainoinen olisi hän antanut sinulle ohjeita painon pudottamiseen. On toki hyvä, että olet itse kiinnostunut terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi, mutta muista, että terveellinen ruokavalio vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen enemmän kuin vaa’an lukemat.

Painoon vaikuttaa liikunta, ruokavalio ja uni eli, kun syöt terveellisesti ja monipuolisesti, nukut riittävästi ja liikut, niin pysyt terveenä ja painosikin varmasti opivana. Näin kesällä liikunta tulee jo ihan itsestään, jos esim. käy uimassa ja pyöräilee yms.
Voit myös käydä kurkkaamassa Nuortennetistä, mitä vinkkejä siellä on annettu: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/sopivan-kokoinen/eroon-ylipainosta/

Muista kuitenkin, että sinä olet arvokas ja ihana painosta riippumatta!

Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka, kiitos viestistäsi. Kerroit, ettet voi tällä hetkellä asua kummankaan vanhempasi luona ja sen takia sinut on sijoitettu laitokseen. Se, mitä kerroit kuulostaa siltä, etteivät vanhempasi tällä hetkellä pysty tarjoamaan sinulle turvallista kotia ja sen vuoksi laitos on tällä hetkellä sinun etusi mukainen paikka asua, vaikka se ei siltä nyt tunnu. Ymmärrän hyvin, että haluaisit isäsi luokse laitoksesta asumaan, mutta se ei ole tällä hetkellä sossujen mielestä ole mahdollista. Luulen, että sossut haluavat olla todella varmoja isäsi raitistumisesta ennen kuin sinä voit sinne muuttaa, jotta ei kävisi niin, että joutuisit isäsi luota taas takaisin laitokseen. Sinä olet sossujen asiakas ja heidän tehtävä on ajaa sinun etuasi!

Niin kuin itsekin sanoit niin tilanteesi on vaikea, joten on ymmärrettävää, että mielialasi on alavireinen. On tosi hienoa, että olet käynyt lääkärissä juttelemassa ja oletkin saanut jatkohoitoon lähetteen. Mutta miten kurjaa, että joudut odottamaan useamman kuukauden jatkohoitoon pääsyä! Nyt pohdit, miten selviät ahdistuksen kanssa tulevat kuukaudet. Usein ahdistukseen auttaa jo se, että pystyy puhumaan olostaan eikä pidä kaikkea sisällään. Ystävillekin puhuminen voi auttaa, mutta mietin, että voisitkohan puhua laitoksessa jollekin työntekijälle? Laitoksen työntekijät ovat ammattilaisia ja heillä on osaamista käsitellä vaikeitakin asioita ja uskon, että he mielellään auttaisivat sinua. Laitan tähän alle myös linkin nuorten mielenterveystalon sivuille, josta löytyy vinkkejä ahdistuksen hoitoon. Voit käydä katsomassa olisiko siellä jotain sellaisia keinoja, jotka sopisivat sinulle. Voit myös aina soittaa lasten ja nuorten puhelimeen, jonne voit puhua luottamuksellisesti juuri niistä asioista, joista itse haluat: p 116 111
(24.6 – 4.8 klo 17 -20). Jos sinusta tuntuu, ettei ahdistus helpota ja olo vain pahenee niin sitten kannattaa mennä uudestaan lääkäriin.

Linkki nuorten mielenterveystalon sivuille: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/Pages/default.aspx

On todella hienoa, että olet lähtenyt hakemaan apua ja rohkeasti kerroit meille tilanteestasi. Olet rohkea nuori ja ihan kaiken avun arvoinen!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka ja kiitoksia viestistäsi! Kerroit siinä toivovasi, että voisit muuttaa edes vähäksi aikaa lastensuojelulaitokseen, koska haluaisit eroon varastelusta ja vähäksi aikaa kotoa pois. Jäin viestisi luettuani miettimään, millaista teillä kotona on ja onko sinulla siellä hyvä ja turvallista olla. Myös tuo mainitsemasi varastelu on usein merkki jonkinlaisesta pahasta olosta. Joka tapauksessa hyvä, kun kirjoitit tänne palstalle. Yritän vastata kysymykseesi niin hyvin kuin antamiesi tietojen perusteella osaan.

Sain viestistäsi sen käsityksen, että kotitilanteenne on tällä hetkellä vaikea ja siksi haluan rohkaista sinua olemaan yhteydessä oman kotikunnan lastensuojeluun. Jos haluat, voisit soittaa sinne ensin nimettömästi ja kertoa oman tilanteesi, ja miettiä työntekijän kanssa yhdessä, miten asiassasi olisi hyvä edetä. Pohdin tässä samalla, olisiko sinulla elämässäsi joku aikuinen, joka voisi olla tukenasi tässä avun hakemisessa? Esimerkiksi vanhempi, sukulainen, naapuri, ystävän vanhempi, harrastusohjaaja tai joku muu vastaava? Avun hakeminen voisi tuntua helpommalta, jos sitä ei tarvitse tehdä yksin.

Lastensuojelun työntekijöiden tehtävänä on ottaa kertomasi huoli vakavasti. Monesti yhteydenotto lastensuojeluun johtaa niin sanottuun palvelutarpeen arvioon. Tuo termi voi kuulostaa kummalliselta, mutta siinä on käytännössä kyse siitä, että työntekijät tapaavat lasta/nuorta sekä hänestä huolehtivia aikuisia, ja arvioivat sitä, tarvitaanko tilanteeseen ulkopuolista apua ja millaista. Se apu voi olla monenlaista eikä aina tarkoita lastensuojelun palveluita. Jos kuitenkin lapsen tilanne on kovin huolestuttava, aloitetaan asiakkuus lastensuojelun avohuollossa. Se ei vielä tarkoita sitä, että lapsi tai nuori sijoitettaisiin pois kotoa.

Asiakkuus lastensuojelussa tarkoittaa sitä, että saa oman sosiaalityöntekijän, jonka kanssa yhdessä mietitään, miten tilanne saataisiin muuttumaan. Suomen lain mukaan pitää ensin tarjota apua ja tukea kotiin, ennen kuin voidaan miettiä nuoren sijoittamista kodin ulkopuolelle. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa on vakava ja kiireellinen huoli siitä, että nuori joko itse omalla toiminnallaan vahingoittaa itseään tai hänestä huolehtivat aikuiset eivät kykene huolehtimaan hänestä turvallisesti. Näissä tilanteissa voidaan arvioida kiireellisen sijoituksen tarvetta.

Eli käytännössä sinulla on koska tahansa mahdollisuus ja oikeus olla yhteydessä lastensuojeluun ja kertoa tilanteesi ja myös tuo toiveesi päästä muuttamaan pois kotoa. Sitten yhdessä työntekijöitten kanssa pohditte, miltä tilanne heidän mielestään kuulostaa ja teette sen mukaan toimintasuunnitelmaa.

Aika isoja ja raskaitakin asioita sinulla on tällä hetkellä mielessäsi. Olet tosi rohkea, kun kirjoitit meille ja kerroit hieman niistä! Jos haluat, voit jatkaa keskustelua lasten ja nuorten chatissa tai puhelimessa kahden kesken päivystäjän kanssa. Molemmat ovat maksuttomia, ja voit ottaa niihin täysin nimettömästi yhteyttä. Lisää tietoja löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Paljon tsemppiä ja rohkeutta avun hakemiseen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei Mikael!

Kiitos viestistäsi, olet todella rohkea, kun kirjoitat mieltäsi painavasta asiasta! Aihe mistä kirjoitit, on todella tärkeä, ja sillä on suuri merkitys elämääsi! Uskon, että sinusta tuntuu todella kurjalta, kun et tule ymmärretyksi, ja toivonkin tilanteen muuttuvan, niin, että voit nauttia täysin elämästä, ja kokea tulleesi ymmärretyksi näin tärkeän asian parissa. Sukupuolen moninaisuus sekä sukupuoli-identiteettiin liittyvät tunteet voivat olla haastavia ymmärtää sellaisen ihmisen näkökulmasta, jolla ei ole kokemusta tai ymmärrystä sukupuoliristiriidasta ja dysforiasta, mutta Sinulla on kuitenkin täysi oikeus tulla kohdelluksi ja kohdatuksi juuri sellaisena, kuin itse määrittelet olevasi. Olet ollut todella rohkea ja reipas, kun olet pyrkinyt lisäämään läheistesi ja kavereidesi ymmärrystä asiasta, ja kertomaan miltä sinusta tuntuu! On täysin ymmärrettävää, että asiat tuntuvat vaikeilta, ja sinusta tuntuu, että tulisit hulluksi. Olet varmasti joutunut miettimään asiaa todella paljon, ja mielessäsi pyörii paljon monenlaisia ajatuksia. Se, että tulet nähdyksi jonain muuna kuin itse koet olevasi, on varmasti hyvin hämmentävää ja epämukavaa, mutta olet arvokas nuori, ja ansaitset arvoisesi kohtaamisen. Toivonkin todella, että tilanteesi helpottaa, ja läheisesi oppisivat ymmärtämään paremmin, miltä tämä asia sinusta tuntuu.

Kerroit viestissäsi, että olet koko ajan äreänä, ja haluaisit olla yksin. Olen pahoillani, että sinusta tuntuu siltä, sinun tulisi saada elää vapaasti niin, että tulet ymmärretyksi omana itsenäsi. Kokemus sukupuolesta on jokaisella ainutlaatuinen, ja se olisi tärkeä jokaisen, niin vanhemman kuin nuoremman ymmärtää. Sukupuoliristiriidalla on varmasti suuri vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiisi, onhan kyseessä iso aihe, kun koet sukupuoli-identiteettisi erilaiseksi, kuin mitä syntymässä määritellyn sukupuolesi perusteella odotetaan. Sillä varmasti on valtava vaikutus jokapäiväiseen elämääsi. Olisikin tärkeää, että lähipiirisi ymmärtäisi minkälaisia tunteita käyt aiheen parissa läpi, ja että he saisivat enemmän tietoa transsukupuolisuudesta. Olisiko mahdollista ehkä vielä yrittää selittää äidillesi, miltä sinusta tuntuu, kun et tule nähdyksi niin kuin itse haluaisit? Tai vaikka kirjoittaa kirje hänelle? Netistä löytyy paljon tietoa aiheesta, joka voisi helpottaa viestin menemistä perille. Ehkä sitä kautta myös muut läheisesi ja isäsi ymmärtäisivät enemmän. Esimerkiksi https://nuoret.seta.fi/ -sivustolta löytyy paljon tietoa transsukupuolisuudesta ja muista sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä aiheista, ja sivustolla on myös erikseen nuorten vanhemmille suunnattua tietoa. Setalla on myös erilaisia nuortenryhmiä, joissa voi kohdata toisia nuoria, jotka käyvät samankaltaisia asioita elämässään läpi, ja näin varmasti ymmärtävät toisiaan.

Mainitsit viestissäsi myös kaveristasi, joka suuttui sinulle, ja jonka kanssa haluaisit sopia. Mitä luulet, olisiko mahdollista kertoa kaverillesi tunteistasi, ehkä hän näin ymmärtäisi miksi koit tulleesi loukatuksi, ja ehkä hän myös oivaltaisi, että ei ole syytä olla suuttunut? On hienoa, että haluat ristiriidasta huolimatta sopia kaverisi kanssa, olet kullanarvoinen ystävä!

Tahdon vielä kiittää viestistäsi, ja rohkeudestasi kirjoittaa vaikeasta aiheesta! Toivon lämpimästi, että tilanteesi helpottaisi mitä pikimmiten, ja olen varma, että vielä tulee se kesä, kun voit nauttia elämästä shortsit jalassa! Olet todella fiksu ja ihana nuori, ja toivon sinulle paljon tsemppiä tulevaan!

Halauksin,
MLL Päivystäjä

Hei!
Olet rohkea, kun otit yhteyttä tänne meille. Ilmeisesti pelästyit reaktiotasi ja tekoasi. Se taisi myös aiheuttaa itsellesikin mielipahaa.

Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Sen varmaan tiedätkin ja ehkä juuri siksi kirjoititkin tänne. Sinun on ilmeisesti vaikea hallita impulsseja ja se taas saattaa liittyä kertomastasi autismin kirjon ongelmasta, joka sinulla on todettu. Äitisuhde on usein sekä hankala että ihana. Äiti on läheisin ihminen lapselle ja vielä nuorellekin ja hänelle on helppoa ja turvallista suuttua. Nyt kuitenkin olit satuttanut sinulle tärkeää ihmistä, äitiäsi, ja mikäli ymmärsin oikein, pelkäät omia reaktioitasi tulevaisuudessa. Itsehillintää ja aggressionhallintaa voi oppia ja opetella esimerkiksi mielenterveystalon oppaasta.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/aggression_tunteen_omahoito/Pages/aggressio_hallintaan.aspx

Sinun olisi varmasti myös hyvä keskustella asiasta asiantuntijan esimerkiksi terapeutin kanssa. Jos sinulla ei ole vielä hoitosuhdetta sinun pitäisi ottaa yhteyttä joko koulusi terveydenhoitajaan tai vastaavaan ja sitä kautta selvittää mistä voisit saada keskusteluapua.

Kesäterveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka! Tosi hyvä, että otit meihin yhteyttä. Olet toiminut ihan oikein, kun et ole jäänyt yksin masentuneen olosi kanssa, vaan olet jutellut asiasta kahdelle kaverillesi ja nyt kirjoitit meille.

Kuvasit omaa oloasi siten, että välillä tunnet itsesi todella ahdistuneeksi ja olet usein surullinen. Kerroit, että tätä on jatkunut viime joulusta lähtien eli tosi kauan jo. Tuntuu kurjalta puolestasi, että olet joutunut niin pitkään sinnittelemään huonon olon kanssa. Kerroit, että välillä olet iloisin mielin, mutta koet kuitenkin, että vointisi on kaiken kaikkiaan mennyt huonompaan suuntaan.

Minulla heräsi huoli sinusta viestisi perusteella. Välillä elämässä voi olla ajanjaksoja, että mieli on alakuloisempi tai mielialat heittelevät enemmän. Joskus sinun ikäisilläsi nuorilla tuloillaan oleva murrosikä saattaa aiheuttaa tällaisia muutoksia. Kuitenkin se, että olet jo yli puoli vuotta kokenut olosi masentuneeksi, on merkki siitä, että tarvitset apua asiaan. Mietitään tässä yhdessä, miten saataisiin sitä järjestymään.

Kirjoitit, ettet halua huolestuttaa vanhempiasi ja tästä syystä et halua puhua heille asiasta. Ymmärrän tuon hyvin. Kuulostaa siltä, että vanhempasi ovat sinulle tärkeitä etkä halua kuormittaa heitä. Kuitenkin kun mietin asiaa näin aikuisen näkökulmasta, olen varma, että he haluaisivat kuulla, jos sinulla on murheita mielen päällä. Siksi haluaisin rohkaista sinua vielä pohtimaan, voisitko kuitenkin jakaa heidän kanssasi noita ajatuksia, mistä meillekin kirjoitit.

Ymmärrän kyllä senkin, että joskus voi tuntua helpommalta tai luontevammalta jutella asioista jonkun ulkopuolisen aikuisen kanssa. Vaikka kouluissa on jo kesälomat alkaneet, niin koulukuraattoreiden ja terkkareiden pitäisi olla paikalla ainakin juhannukseen saakka eli vielä muutaman viikon ajan. Mitä ajattelet, olisiko mahdollista, että menisit juttelemaan joko kuraattorin tai terkkarin kanssa siitä, että sinulla on jo pitkän aikaa ollut paha olla? Kuten jo tässä viestin alusakin totesin, tällaisten asioiden ja tunteiden kanssa ei pidä missään tapauksessa jäädä. Ympärilläsi on paljon meitä aikuisia, jotka välittävät ja haluavat auttaa, kun annat siihen mahdollisuuden. Aluksi saattaa tuntua jännittävältä tai pelottavaltakin ajatukselta etenkin vieraalle ihmiselle puhuminen, mutta yleensä se helpottaa, kun pääsee alkuun. Halutessasi voisit vaikka kirjoittaa itsellesi etukäteen ylös, mitä haluat sanoa, niin sitten tapaamisella on helpompaa tuoda esille ne asiat.

Jos haluat, voisit myös harjoitella tuota puheeksi ottamista meidän vapaaehtoisen kanssa puhelimessa. Meille lasten ja nuorten puhelimeen voit soittaa minä tahansa päivänä nimettömästi ja maksuttomasti, ja jutella päivystäjän kanssa tästä (tai mistä tahansa muusta) asiasta. Myös chatissa pääset jutteleman kahden kesken aikuisen kanssa, tai jos haluat kirjoittaa nettikirjeen, voit senkin tehdä. Täältä löydät lisää tietoa kaikista näistä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivon kovin, että saisit apua tilanteeseesi, sillä sinä ansaitset saada voida paremmin! Olethan rohkeasti yhteydessä meihin uudelleen, niin voidaan yhdessä miettiä lisää tilannettasi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka ja kiitos viestistäsi! Olet tosi rohkea, kun kirjoitit tänne palstalle ja jaoit ajatuksiasi ja huolia kanssamme. Sulla oli monenlaisia asioita mielen päällä ja osasit hyvin kuvata fiiliksiäsi niiden suhteen.

Haluaisin heti ensi alkuun sanoa, että tuo herkkyys on hieno piirre eikä siinä ole mitään, mitä sinun pitäisi hävetä. Herkät ihmiset monesti tuntevat asiat muita voimakkaammin, niin ilot kuin surutkin, ja joskus se saattavat tuntua raskaaalta. Kuitenkin herkillä ihmisillä on kyky nähdä ja kokea kaikki elämän värit, ja se on suuri rikkaus elämässä! Ymmärrän tietysti senkin puolen, että toisinaan esimerkiksi itkun tullessa tilanne voi tuntua itsestä kiusalliselta.

Koska omiin tunteisiin ja reaktioihin voi olla melko vaikea vaikuttaa, saattaisiko tällaisissa tilanteissa yhtään helpottaa, jos kertoisit muille, mistä pahoitit mielesi? Näin he voisivat ymmärtää paremmin sinua. Ainakin silloin, jos ympärillä olevat ihmiset ovat läheisiä ja luotat heihin, tämä saattaisi toimia. Isommassa tai vieraammassa porukassa tuo voi tuntua ymmärrettävästi vaikealta.

Kerroit miettiväsi paljon, mitä toiset sinusta ajattelevat. Se on hirmu inhimillistä ja varmaan moni meistä toisinaan ajattelee samaa. Sen sijaan, jos huomaat, että tuo ajatus alkaa ohjaamaan toimintaasi niin, että teet tai jätät tekemättä asioita muiden mieliksi, niin silloin asian äärelle on mielestäni tärkeää pysähtyä.

On hirmu tärkeää, että voisit elää omannäköistäsi elämää ja tehdä asioita siten, kun itse aidosti haluat. Tämä liittyy osaltaan siihen, miten arvostaa ja luottaa itseensä – asioihin, josta itsekin kerroit kirjoittaessasi huonommuuden kokemuksistasi vastoinkäymisiä kohdatessasi. Kerroit saaneesi toisilta palautetta, ettei sinun pitäisi olla itsellesi niin ankara, mutta koet vaikeaksi muuttaa omaa tapaa ajatella. Nämä asiat ovat mietityttäneet erityisesti harrastuksesi parissa.

Omaa ajattelutapaa onkin tosi vaikeaa muuttaa tyystin toisenlaiseksi, mutta sitä voi oman mielen avulla ohjata haluamaansa suuntaan. Ehdottaisin sinulle, että miettisit joka harjoitusten ja pelien jälkeen itseksesi niitä juttuja, jotka menivät hyvin. Sellaisia, joissa onnistuit eikä niiden tarvitse olla mitään suuria asioita. Näitä voisi vaikka kirjoittaa itselleen puhelimeen tai paperille ylös, ja sitten niinä hetkinä, kun tuntuu, ettei mikään onnistu, voisit lukea näitä itsellesi.

Ihmisen aivot toimivat niin, että asiat joita ajattelet paljon, valtaavat tilaa mielessä. Eli jos opetat itsesi ajattelemaan niitä pieniäkin onnistumisia, niin huomaat niitä jatkossa helpommin. En usko, että epäonnistumisen kokemukset tyystin katoavat näin, mutta ne saavat vähemmän tilaa samalla kun kiinnität enemmän huomiota hyviin ja onnistuneisiin hetkiin.

Sitten tuohon poika-asiaan. Ymmärrän, että sinusta saattaa hetkittäin tuntua ulkopuoliselta, jos kaverisi intoilevat poikajutuista. Kuitenkin tässäkin pätee tuo, mitä aiemmin kirjoitin siitä omannäköisestä elämästä. Kuuntele omaa itseäsi, fiiliksiäsi ja sydäntäsi. On aika todennäköistä, että jossain vaiheessa tapaat ihmisen, joka herättää sinussa kiinnostusta, ihastusta tai ehkä jotain syvempääkin, mutta ehkä sen aika ei ole vielä.

Kirjoitat tosi hyvin ja mietinkin, haluisitkohan tulla esimerkiksi meidän chattiin keskustelemaan kahden kesken aikuisen kanssa? Meille voit halutessasi kirjoittaa myös nettikirjeen tai soittaa lasten ja nuorten puhelimeen. Kaikki nämä ovat maksuttomia ja luottamuksellisia palveluita, joista löydät lisää tietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Tosi hyvä, että kirjoitit tänne palstalle. Sain viestistäsi sellaisen kuvan, että tällä hetkellä sun olo on melkoisen raskas, mikä tietysti on tosi kurjaa. Näiden asioiden kanssa ei kannata eikä tarvitse jäädä yksin!

Kerroit useammastakin huolestuttavasta jutusta: koet, ettei kukaan välitä sinusta, olotilasi on jaksamaton ja koulunumerot tippuneet. Ajattelen, että nuo ovat tosissaan sellaisia hälytysmerkkejä, joita kannattaa kuunnella ja hakea apua – juuri niin kuin olet tehnytkin, kun kirjoitit tänne.

Se on tosi ahdistava tunne, jos kokee, ettei kukaan välitä. Tuntuu pahalta sun puolesta, että sä koet niin. Lupaan sulle kuitenkin, että on ihan oikeasti meitä, jotka välitetään. En tiedä, onko sun kohdalla kyse siitä, mutta joskus jos oma mieliala on alakuloinen, siihen saattaa liittyä sellaista arvottomuuden tunnetta ja kokemus, ettei kukaan välitä. Toisinaan voi olla niin, ettei siinä mielentilassa huomaa, että ympärillä saattaakin olla joku, joka oikeasti välittää.

Et kertonut tässä enempää tilanteestasi, mutta rohkenisitko soittaa meidän lasten ja nuorten puhelimeen tai tulla chattiin juttelemaan? Molemmissa saisit jutella luottamuksellisesti kahden kesken turvallisen aikuisen, meidän päivystäjän kanssa. Voit myös halutessasi kirjoittaa nettikirjeen meille. Täältä löydät kaikista näistä tarkemmat yhteystiedot: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivoisin kovin, että tulisit kertomaan lisää sun tilanteesta ja jatkamaan juttelua!

Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä