Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei P17,

Aluksi haluan lähettää sinulle lämpimän halauksen, jonka ehdottomasti ansaitset. Olet joutunut pärjäämään ja selviytymään yksin isojen ja raskaiden asioiden kanssa pitkään ja se, että päätit nyt kirjoittaa tänne, on ensimmäinen ja hyvin tärkeä askel sillä tiellä, että saat apua ja tukea itsellesi ja alat voida paremmin.

Kuvaat koskettavasti viime vuosiasi, jossa olosi ja ihmissuhteesi läheisiisi ovat pikkuhiljaa menneet huonompaan suuntaan. Usein paha olo ja ahdistus kasvaakin niin vaivihkaa, että sitä ei itse huomaa ja katsoessaan taakse päin on vaikea nimetä sitä hetkeä, milloin asiat alkoivat luisua huonompaan suuntaan. Olennaista ei olekaan tietää ja tunnistaa milloin paha olo ja ahdistus alkoi, tärkeintä on se mitä tästä eteenpäin ja seuraavaksi tapahtuu. Olet rohkea ja fiksu nuori, jolla on edessään ihania ja jännittäviä asioita ja uusia ihmissuhteita. Tarvitset ja ansaitset nyt kuitenkin apua päästäksesi tämän vaikean elämänvaiheen yli ja voidaksesi paremmin.

Kuvailet tekstissäsi itseäsi ujoksi ihmiseksi ja haluan heti sanoa sinulle, ettei ujous voi näyttäytyä myös kauniina ja viehättävänä luonteenpiirteenä. Se on ominaisuus, joka monen silmissä kertoo lämmöstä, hyvästä kuuntelemisen taidosta sekä siitä, että sinulla on paljon annettavaa niille ihmisille, joihin päätät luottaa ja lähentyä. Elämme maailmassa, jossa sosiaalisuus, iloisuus ja puheliaisuus on markkinoitu tavoiteltaviksi ominaisuuksiksi, kun todellisuudessa moni meistä näkee arvon myös niissä, jotka eivät koko ajan ole itse äänessä vaan kuuntelevat mieluummin. Sekin on tärkeä taito.

Se, että koet tällä hetkellä puhumisen vanhemmille vaikeana, on täysin normaalia ja ymmärrettävää – omista tunteista ja ajatuksistaan voi olla hankala puhua läheisille, joita näkee jatkuvasti ja joihin muutenkin tekee nyt luontaisesti eroa siirtyessäsi pikkuhiljaa kohti aikuisuutta. Jos sinusta tuntuu kuitenkin, että haluaisit vanhempiesi tietävän olostasi, voisitko ajatella näyttäväsi heille kirjoittamasi kirjettä? Kuvaat siinä todella taitavasti ja koskettavasi tilannettasi ja se voisi olla myös vanhemmillesi helpotus, että he saisivat rakennettua yhteyden sinuun uudelleen.

Ymmärrän hyvin, kuinka yllättävä ero ja entisesi uusi parisuhde loukkasivat sinua suuresti. Kertomasi perusteella jäit myös yksin tilanteessa, jossa olisit ansainnut ja kaivannut läheisiä ihmisiä ympärillesi tukemaan sinua. Oletko pystynyt ottamaan yhteyttä ystäviisi eron jälkeen? On hyvin yleistä, että uuden suhteen pyörteissä kaverisuhteet jäävät hetkeksi huomiotta, mutta ystäväsi saattavat kaivata sinua ja odottavat että olisitte jälleen kavereita.

Onko elämässäsi jotain asiaa pelaamisen ja somen lisäksi tällä hetkellä, josta nautit tai mikä tuo sinulle iloa edes hetkeksi aikaa? Sinulla on oikeus hengähtää pahasta olosta ja ahdistuksesta ja ne helpommat hetket ovat myös muistutus siitä, ettei paha olo ole koko elämä vaan siitä on mahdollista päästä pois oikean avun ja tuen avulla. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka haluavat olla tukenasi, kunhan vaan rohkaistut kertomaan asiasta. Et ole itse mitenkään syypää pahaan oloosi ja sinä ansaitset voida paremmin.

Toivon hartaasti, että rohkaistut kertomaan pahasta olostasi jollekin tai näyttämään tänne kirjoittamasi kirjeen. Jos kaipaat vielä juttuseuraa, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin – olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Nuorten Tukilinja päivystää myös samassa numerossa joka arki-ilta klo 20–00 ja sieltä saat ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä.

Ethän jää yksin <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos kirjoituksestasi. Tähänastiseen elämääsi on mahtunut paljon kaikenlaista: Koko peruskoulun ajan jatkunut kiusaaminen, tyttöystävän valheet ja toisen tyttöystävän menettäminen, ahdistelu, sinua huonosti kohteleva luokanvalvoja ja vielä mummusi kuolema. Otan osaa. Tämän kaiken päälle ahdistus, paniikkikohtaukset, päihteiden käyttö, syömispulmat, kuoleman ajatukset ja koulumenestyksen huonontuminen, jotka kuulostavat olevan seurauksia kaikille kurjille tapahtumille.

Olen tosi pahoillani, että kohdallesi on sattunut noin paljon vastoinkäymisiä, joista jokainen yksinäänkin voisi suistaa ihmisen raiteiltaan, kuten vuosikausia jatkuva huono kohtelu koulussa. Kaikki tuo ymmärrettävästi näkyy jo ulospäin, josta on osoituksena tuo luokanvalvojasi huolestuminen. Hän toimi aivan oikein ja ohjasi sinut kuraattorille.

Kaikesta tuosta selviäminen vaatii sitä, että saat käydä tapahtumia läpi jonkun ammattilaisen kanssa. Yksin ei tarvitse selvitä. Kaikelle tapahtuneelle ei voi mitään (kuten mummusi kuolemalle tai tyttöystävän menettämiselle), mutta esimerkiksi kiusaaminen tai luokanvalvojan käyttäytyminen ovat sellaisia, joihin voi vielä puuttua. Toivottavasti puhut niistä kuraattorille. Toivon sydämestäni, että hän tekee niille jotain.

Kuraattorin kanssa jutellessa tai hänen kauttaan tulet toivottavasti saamaan apua myös ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Niistä ei tarvitse kärsiä yksin, vaan niihin voi saada helpotusta. Kun sinua kohdellaan hyvin ja alat voida paremmin, elämä alkaa tuntua taas mukavalta eikä päihteitäkään tarvitse käyttää surun ja ahdistuksen tukahduttamiseen.

Vaikka siis paljon on tapahtunut, niin sinua voidaan auttaa ja uskon, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi. On ihan ymmärrettävää, että kun noin paljon ikäviä asioita tapahtuu, ne eivät voi olla vaikuttamatta vointiin. Mutta kaikesta voi selvitä, kun saa apua. Luota kuraattoriin ja puhu hänelle. Kerro hänelle myös viiltelystä ja itsemurhasuunnitelmistasi. Hän tietää kyllä, millaista apua sinulle on tarjolla ja haluaa auttaa sinua.

Pikku hiljaa asiat selkeytyvät, usko minuun. Se ei tapahdu itsekseen ja se vaatii myös sinulta paljon työtä, mutta minä uskon, että katsot joskus tätä kaikkea taakse päin ja olet ylpeä siitä, että selvisit siitä kaikesta.

Voit milloin tahansa myös soittaa meille, jos kaipaat juttukumppania. Olet meille tärkeä ja haluaisimme olla apunasi. Numeromme on 116 111 ja soittaminen on aina täysin maksutonta. Voit jutella täysin anonyymisti ja kertoa juuri sen verran kun haluat. Jos haluat mieluummin kirjoittaa (osaat hienosti kertoa tekstissä tunteistasi!), niin meillä on täällä Nuortennetissä chat joka ilta klo 17-20. Tai jos haluat, voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen.

Olet rakas, tärkeä ja ainutlaatuinen!

Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että ajattelet itsestäsi noin rumasti ja että haluaisit kuolla. Voi kun voisin auttaa sinua jotenkin. Mietin, miksi sinulle on tullut tunne, että olet paska, ruma ja tyhmä. En nimittäin usko hetkeäkään, että olisit mitään noista. Kuulostaa vahvasti siltä, että joku kutsuu sinua noilla nimityksillä tai ainakin saa sinut tuntemaan noin ja olen siitä äärettömän surullinen. Kukaan ei saisi puhua sinulle noin rumasti tai saada sinua tuntemaan noin.

Päinvastoin! Toivoisin, että lähelläsi olisi ihmisiä, jotka kertoisivat kuinka hyvä tyyppi olet ja mitä kaikkea osaatkaan! Ja toisaalta – vaikka aina sanotaan, että jokainen on hyvä jossain, niin miksi pitäisi olla? Ihminen voi tehdä mitä vaan ja juuri sitä mitä haluaa eikä sillä ole mitään väliä, onko siinä hyvä vai ei. Kunhan saa tehdä sitä, mistä nauttii ja mistä tulee hyvä mieli. (Toki niin, ettei vahingoita tai loukkaa toisia.)

Haluaisin kovasti, että sinulla olisi joku, joka puhuisi sinulle nätisti. Kuulostaa siltä, että kaipaisit nyt kehuja ja lämpimän rutistuksen. Kuka tällainen ihminen voisi siellä lähelläsi olla? Kenelle voisit puhua näistä ajatuksistasi ja kuka auttaisi sinua eteenpäin, kun tällaisia synkkiä hetkiä tai päiviä tulee?

Saatko tukea ja apua perheeltäsi? Jos et, niin koulussa sinua kuuntelevat ja auttavat esimerkiksi terkkari ja kuraattori. Koulussasi saattaa olla lisäksi muita ammattilaisia, joiden puoleen voit kääntyä. Ei ole oikein, että sinulla on tuollaisia ajatuksia. Jos lähelläsi on ihmisiä, jotka kohtelevat sinua huonosti ja saavat sinut tuntemaan olosi paskaksi, heidät pitää saada lopettamaan sellainen käyttäytyminen. Niin ei voi jatkua. Sinä ansaitset tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olet. Olet hyvä, tärkeä ja rakas! Tee siis hyvä teko itsellesi ja puhu jollekin, jolla on aikaa kuunnella.

Jos et keksi, kenen puoleen kääntyä tai et tiedä, kuinka aloittaisit, soita meille ja mietitään asiaa yhdessä. Olemme täällä puhelinsoiton päässä joka ikinen päivä eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Jos ääneen puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit myös tulla chattiin juttelemaan, se on auki täällä Nuortennetissä joka ikinen ilta klo 17-20. Olet tärkeä, hyvä ja rakas!

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että voit tällä hetkellä huonosti. Se ei ole sinun syysi. Kukaan ei saisi kiusata sinua eikä ketään toistakaan. Toivoisin niin, että kaikki osaisivat käyttäytyä kauniisti toisia kohtaan. Ei ihme, että et uskalla olla vapaasti liikuntatunnilla, tunnet olevasi tyhjä ja surullinen. Toki ei kaikki välttämättä tuon huonon kohtelun syytä ole, mutta ei se varmastikaan saa sinua ainakaan voimaan paremmin.

Ovatko koulun aikuiset puuttuneet tuohon käytökseen? Se ei saisi jatkua enää hetkeäkään. Jos et itse halua kertoa siitä opettajalle tai kuraattorille (tai jollekin muulle koulun aikuiselle), niin voisiko joku kavereistasi tehdä sen puolestasi? En haluaisi, että kukaan enää kohtelisi sinua tai ketään muutakaan tuolla tavalla, miten viestissäsi kuvailit.

Kuulostaa siltä, että elämässäsi on nyt kurja vaihe. Mutta usko minua, sieltä voi vielä nousta ja sinunkin on täysin mahdollista voida vielä hyvin ja tuntea olevasi onnellinen! Mutta: tarvitset siihen apua. Olet voinut jo niin pitkään huonosti, että pinnalle pääseminen yksin ei välttämättä onnistu. Ja miksi se täytyisi tehdä yksin? Kaikki meistä tarvitsevat joskus toisen ihmisen apua. Juuri siksi koulusi ammattilaiset ovat siellä: auttamassa niitä, jotka tarvitsevat apua.

Pyydän siis: varaa heti tänään aika jollekin koulusi ammattilaiselle tai päätä, milloin menet kertomaan jollekin tilanteestasi. Ymmärrän, että joillekin voi olla vaikeaa puhua ensimmäisenä vanhemmille. Mutta siksi koulussa on kuraattoreita, psyykkareita, kouluvalmentajia ja psykologeja. Myös terkkarille voi kertoa tällaisista asioista, jos hän on sinulle tutuin tai muutoin helpon vaihtoehto.

Olen täysin varma, että kelle sitten päätätkin kertoa, hän haluaa tehdä kaikkensa, että pystyisi auttamaan sinua. Monilla nuorilla on nykyään vaikeaa ja sitä varten on olemassa apua. Sinäkin tulet selviämään tämän ajan yli ja tulee vielä olemaan päivä, jolloin katsot taakse päin ja olet ylpeä itsestäsi ja siitä, että selvisit vaikeuksistasi.

Olet vanhemmillesi ja ystävillesi äärimmäisen rakas ja uskon, että he kaikki toivovat sinulle parasta. Kaverit eivät kuitenkaan ole alan ammattilaisia, joten he eivät pysty auttamaan sinua tässä asiassa muutoin kuin pitämällä sinulle seuraa ja tekemällä kanssasi tavallisia asioita.

Jos et tiedä, mistä aloittaa, voit vaikka laittaa paperille listan elämääsi hankaloittavista asioista: surusta, itsesi satuttamisesta, kuoleman ajatuksista, syömiseen liittyvistä pulmista ja pakkoajatuksista. Ne kaikki on asioita, joihin voit saada apua. Toivon sydämestäni, että haet itsellesi apua ennen kun asiasi pahentuvat entisestään. Olet tärkeä monelle ihmiselle ja tulevaisuudessasi tulee tapahtumaan vielä paljon ihania asioita!

Jos haluat, voit myös soittaa meille ja jutella kanssamme kaikista näistä asioista. Mutta emme voi antaa täällä ammattiapua ja siksi avun hakeminen koulun ammattilaisten kautta on kaikista tärkeintä. (Ja toki jossain vaiheessa on tärkeää, että myös vanhempasi tietävät, miten voit ja miten he voisivat omalta osaltaan auttaa sinua voimaan paremmin.)

Olemme kuitenkin mielellämme rinnallasi tämän kaiken aikana. Meihin saa yhteyden soittamalla Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai tulemalla chattiin juttelemaan. Chatin lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä myös nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä.

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”VähäHupusua”!

Onpa kurja kuulla, että kotona on vaikeaa ja haluaisit sieltä pois. Se on ihan ymmärrettävää, jos tuntuu siltä, ettei siellä saa tukea tai ymmärrystä. Harmillista, että äitisi joutuu olemaan paljon pois kotoa – kuulostaa siltä, että haluaisit tukea erityisesti häneltä.

Kerrot, että olet koulussa. Niinpä kehotan sinua pyytämään koulusi ammattilaisilta apua. He ovat siellä sitä varten, että auttavat oppilaita myös kotiin ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa. Yleensä lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle vasta, kun perhe on saanut apua, mutta on todettu ettei se riitä. Esimerkiksi sinun tapauksessasi otetaan ensin selvää, miksi et viihdy kotona ja kuinka vanhempasi voisivat olla paremmin tukenasi ja luoda omalta osaltaan turvallista ja hyväksyvää ilmapiiriä kotiin niin, että sinun olisi siellä hyvä ja turvallista olla.

Puhuminen vanhemmille on monelle lapselle vaikeaa. Voi olla hankalaa löytää oikeat sanat ja saada sanottua asiat, niin kuin ne on. Siinä voisi auttaa, että kävisit ajatuksiasi ensin rauhassa kuraattorin tai psykologin kanssa läpi. (Koulussasi saattaa olla esim. psyykkareita tai kouluvalmentajia, jotka myös tekevät tällaista työtä oppilaiden kanssa.) Puhumalla asioista ne selviävät usein itsellekin paremmin ja niitä oppii sanottamaan. Jos haluat, tämä työntekijä voi sitten soittaa vanhemmillesi ja kertoa sinun puolestasi, miltä sinusta tuntuu ja miten he voisivat tukea sinua parhaiten.

Tuo jatkuva ahdistus on myös asia, josta olisi hyvä puhua. Puhumalla asiat selkeytyvät ja ammattilaiset osaavat neuvoa sinulle, miten tunteen kanssa oppii pärjäämään. Luota siis heihin, he ovat hakeutuneet alalle, koska haluavat olla avuksi. Usko siihen, että asiat lähtevät helpottumaan ja selkeytymään, kun juttelet niistä ja saat vointiisi apua.

Hienoa, että haluat parantaa oloasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Jos haluat, voit milloin tahansa myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä maksa sinulle mitään. Lisäksi ne ovat täysin anonyymejä.

Kaikkea hyvää sinulle!

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos, kun rohkeasti kerroit ajatuksistasi kuukautisiin liittyen!

Moni murrosikäinen saattaa pohtia enemmän tai vähemmän alkavia kuukautisia. Joskus niihin voi liittyä vaikeita ajatuksia, kuten pelkoa tai häpeää, vaikka kuukautiset ovat aivan tavallinen asia. Kuukautiset koskettavat monen ihmisen elämää ja ihmisellä voi olla menkat, vaikka hän ei kokisi olevansa sukupuoleltaan tyttö/nainen. On tärkeää, että kuukautisten ympärillä olevaa häpeää saataisiin poistettua sekä aiheesta puhuttaisiin yhä enemmän ja avoimemmin. Siksi onkin erityisen hienoa, että päätit kirjoittaa tänne ajatuksistasi ja nostat aihetta tänne keskusteluun.

Mainitsit viestissäsi, että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, joille voit puhua, mutta et kuitenkaan halua, koska se yleensä pahentaa oloa. Ymmärrän hyvin, että kertominen voi tuntua haastavalta varsinkin, jos aihe tuntuu itsestä vaikealta ja on kokemus, että puhuminen on pahentanut oloa. Osaatko sanoa, mikä on saanut sinulle pahentuneen olon, kun olet puhunut jollekin? Entä miten lähipiirissäsi yleisesti ottaen suhtaudutaan kuukautisiin? Jos lähipiirissä on kuullut negatiivista puhetta menkoista, niin silloin niistä puhuminen voi tuntua erityisen vaikealta.

Sanoit, ettet halua puhua asiasta, etkä kaipaa ”puhu vanhemmillesi” -vinkkejä. On ymmärrettävää, että vaikeista asioista puhuminen aikuiselle voi tuntua vaikealta ja epämieluisalta. Asiasta kertominen voi jännittää ja joskus taustalla saattaa olla esimerkiksi huonoja kokemuksia. Joskus kuitenkin voi huomata, että asiasta kertominen jollekin luotettavalle aikuiselle tuokin vähän kevyemmän olon. Jos aikuisella itsellään on kuukautiset, niin hän saattaa hyvin muistaa, millaista se on ollut, kun kuukautiset alkoivat. Joskus sekin voi helpottaa, jos yhdessä aikuisen kanssa voi miettiä, miten pelottaviin asioihin voi koittaa varautua etukäteen.

Jos omille vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta, niin miltä sinusta tuntuisi mennä juttelemaan esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai jonkun muun aikuisen kanssa, kenelle sinusta tuntuisi helpoimmalta puhua? Terkkari ainakin tietää paljon kuukautisiin liittyvistä asioista ja ymmärtää varmasti sen, että niihin voi liittyä vaikeita ajatuksia.

Kirjoitit viestissäsi, että et tiedä, miten pystyt kertomaan asiasta äidille. Tähän liittyen haluaisin vinkata tätä Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -sivua, jota voi käyttää apuna siinä, jos pohtii jonkun vaikean asian kertomista: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos haluat jutella nimettömästi aikuisen kanssa, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla myös chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Palveluissamme voit jutella aiheesta kuin aiheesta luottamuksellisesti!

Oli hienoa, että uskalsit asiasta tänne kirjoittaa ja toivon, ettet jatkossakaan jää vaikeiden ajatusten kanssa yksin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Nyt alkaa tosiaan olla se aika, kun kesätöitä haetaan. En oikein tiedä, minkälaisia työpaikkoja omalla asuinseudullasi on olemassa. Kaupassa on töissä myös nuoria henkilöitä tekemässä kaikkea muuta kuin kassatyöskentelyä, joten kassalla ei ole kaikkien ollenkaan pakko olla. Lisäksi tavallisen marketin tuotteista harva kai on kovin painava, joten uskon kyllä, että jaksaisit tehdä hyllyttämistäkin.

Muita mahdollisia paikkoja on esimerkiksi kuntien lastenleirit, seurakunta ja alueen muut yritykset, kuten erilaiset pesulat, kahvilat, pikaruokapaikat ja hotellit tai muut lomakohteet, kuten leirintäalueet. Oman paikkakuntasi firmoista saat jonkinlaisen kuvan esimerkiksi lehtimainoksia katsomalla tai kunnan nettisivuilta.

Useimmilla paikkakunnilla on myös Ohjaamoja, joissa on monenlaisia nuorten palveluita. Niissä saattaa olla ilmoitustaulu erilaisista nuorten työpaikoista ja kesätöistä voisi kysellä Ohjaamon työntekijöiltäkin. Myös paikkakuntasi nuoriso-ohjaajat voisivat tietää, mistä kesätöitä voisi kysellä.

Töissä voi olla myös tosi kivaa ja kesän lopulla oleva saldo pankkitilillä on myös hyvä houkutin. Kesätöissä voi tutustua hyviin tyyppeihin ja huomata osaavansa ja oppivansa erilaisia asioita. Aikakin menee nopeasti ja vapaa-aikaa arvostaa eri tavalla, kun sitä ei ole ihan aamusta iltaan.

Toivottavasti löydät jotain sinulle mieluista. Kesätyöt eivät yleensä kestä koko kesää, joten uskon, että ehdit myös nauttia kesästä ja kaikista niistä asioista, joista kesässä tykkäät.

Toki jos et halua töihin, se myös näkyy työnhaussa innottomuutena, jolloin työn saanti ei ole helppoa. Lisäksi ymmärrän, että haluat myös levätä. Monesti fyysinen työ ei kuitenkaan ole niin rasittavaa kuin opiskelu, joten uskon, että opinnoista voi palautua, vaikka töitä vähän tekisikin.

Mukavaa kesän odotusta!

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Voisinpa halata sinua ja sanoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Ymmärrän tosi hyvin, että opiskelumotivaatiota ei ole eikä kouluun ole kiva mennä, jos siellä joutuu olemaan yksin. Toivottavasti vaihto-oppilaan kanssa menee hyvin.

Ymmärsin tekstistäsi, että aikuiset tietävät noista paniikkikohtauksista. Kerroitko heille tuon oman käsityksesi niiden syistä? Toivoisin, että voisit tukeutua lähellä oleviin aikuisiin ja kertoa heille yksinäisyyden tunteistasi. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet ovat nykyään hyvin yleisiä ja aiheuttavat ihmisille paljon kärsimystä. Onkin hyvä, että otit asiasta yhteyttä ja haluat tehdä asialle jotain ennen kun vointisi menee huonommaksi.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei koulun vaihtaminen välttämättä auta paitsi, jos uudessa koulussa olisi varmasti joku ystävä sinulle. Kerrot, että sinulla kuitenkin on ystäviä, mikä on ihanaa! Onko heidän kanssaan samaan kouluun vaihtaminen mahdotonta? Jos on, niin silloin olisi hyvä tehdä suunnitelma, miten saisit käytyä koulua nykyisessä lukiossasi olettaen, että lukio-opinnot on se, mitä haluat.

Oletan, että saat apua paniikkikohtauksiin ja siihen, miten niiden tullessa on hyvä toimia. Mutta sitten yksinäisyys: luuletko, että olisi mahdollista saada lukiossa uusia ystäviä tai ainakin kavereita itsellesi? Kaikista ei koskaan tule sydänystävää, mutta olisi hienoa, jos sinulla olisi siellä edes jonkinlaista hyvää seuraa.

Tutustuminen voi alkaa tosi pienestä: katseesta, pienestä avusta, hymystä. Voit kysyä tunnilla jotain opiskeltavaan asiaan liittyvää tai kehua jotakuta jostain asiasta. Sen enempää ei tarvitse aluksi jutella.

Kaikki tykkäävät siitä, kun joku on heistä kiinnostunut, joten sitten kun uskallat, niin seuraavaksi kannattaa kysellä ja kuunnella ennemmin kun kertoa itsestään. Siitä jää lämmin ja nähdyksi tullut olo ja jäät takulla hyvällä tavalla mieleen.

Ymmärrän, että tutustuminen voi tuntua raskaalta, mutta ehkä jotain pientä uskaltaisit tehdä? On ihana tunne, kun joku hymyilee, joten ehkä se voisi olla esimerkiksi ensi viikon tavoite? Varsinkin, jos näet jonkun olevan yksin, hän varmasti saisi yhdestä hymystä lämpimän tunteen koko loppupäiväksi! Ja siinä sivussa sinulle voisi tulla hyvä fiilis siitä, että olet ilahduttanut jonkun päivää.

Nämä kaikki voivat tuntua tosi huonoilta ideoilta, koska en tunne sinua. Siksi toivonkin, että juttelisit tilanteestasi ja ajatuksistasi jollekin lähellä olevalle aikuiselle. Toivon, että koulussasi on esimerkiksi psykologi, jonka kanssa voisit jutella näistä asioista ja saada tukea ja ehkä käytännön vinkkejä. Ethän jää yksin, me kaikki tarvitsemme joskus apua!

Kuulisimme sinusta mielellämme lisää. Jos vain joskus haluat, niin soitathan meille? Numeromme on 116 111 ja voit soittaa meille täysin maksutta. Jos sinun on helpompi kirjoittaa, niin meillä on myös chat, joka on auki joka ilta klo 17-20.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä