Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Onpa inhottavaa, että kouluusi on sattunut tuollaiset tytöt, jotka eivät osaa käyttäytyä kauniisti toisia ihmisiä kohtaan. Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaan jostain syystä nuo tytöt kokevat oikeudekseen kohdella toista ihmistä noin ja luulevat, että se on hauskaa. Ymmärrän myös pelon siitä, että asiasta kertominen pahentaisi tilannetta.
Minusta tuossa tilanteessa on kolme vaihtoehtoa, jota voit kokeilla. Joko selvität asian heidän kanssaan itse. Sanot, että heidän käyttäytymisensä on tosi ala-arvoista ja satuttavaa ja että harkitset tekeväsi rikosilmoitusta tuosta pahoinpitelystä. Usein kukaan ei kehtaa olla kahden kesken ilkeä, joten paremman vaikutuksen voisit saada sanoillesi, jos he olisivat joskus jossain yksin, ilman aisapariaan. Voisit sanoa, että heidän toimintansa tuntuu sinusta tosi pahalta ja kysyä, haluavatko he tosiaan olla luokan kiusaajia ja käyttää jopa fyysistä väkivaltaa?
Toinen keino yrittää saada tuollainen käytös loppumaan ilmain aikuisia on pyytää siihen jonkun toisen nuoren apua. Onko sinulla kavereita, jotka uskaltaisivat tulla väliin ja puolustaa sinua? Tai onko koulussanne tukioppilaita? Saisiko laitettua heille vaikka anonyymisti viestiä näistä kahdesta tytöstä, joille tukarit voisivat sitten mennä juttelemaan tai pitää heitä vähän silmällä?
Jos mikään näistä ei toimi, niin siinä tapauksessa kehotan sinua kyllä kääntymään aikuisten puoleen. Joko niin, että vanhempasi ottavat yhteyttä näiden tyttöjen vanhempiin tai opettajiin tai niin, että kerrot siitä itse jollekin koulun aikuiselle. On heidän tehtävänään huolehtia siitä, että kaikki oppilaat voivat käydä koulua turvallisesti. Myös näiden kiusaajien kannalta olisi tärkeää, että he oppisivat käyttäytymään niin, etteivät loukkaa ketään. Se olisi myös heidän etunsa.
Lisäksi tuo fyysinen väkivalta on asia, josta voit tehdä tosiaan ihan rikosilmoituksen. On poliisinkin ohje ja toive olla yhteydessä heihin aina, jos koulussa tapahtuu väkivaltaa. Voisit siis hyvin tehdä asiasta ilmoituksen vaikka yhdessä vanhempiesi kanssa. Noin ei saa kukaan toimia eikä se saa enää ikinä toistua! Voit vaikka näyttää viestisi sekä tämän vastaukseni vanhemmillesi. Uskon, että he haluavat auttaa sinua tässä ja ovat valmiit viemään asian eteenpäin, jotta et enää koskaan joutuisi kokemaan vastaavaa.
Jos haluat vielä lisätukea tähän tilanteeseen, ole meihin ihmeessä yhteydellä joko soittamalla (numeromme on 116 111 ja palvelumme on auki joka päivä eikä se maksa sinulle mitään) tai sitten täällä Nuortennetissä chatissä tai nettikirjeen välityksellä, niin mietitään asiaa lisää.
On hienoa, että pidät huolta oikeudestasi turvalliseen koulunkäyntiin. Kukaan ei saa kohdella sinua noin rumasti, niin kuin nuo tytöt ovat nyt tehneet.
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että et ole saanut kaipaamasi apua, vaikka olet sitä tosi hienosti hakenut. Harmittaa tosi paljon, että sanomaasi ei otettu ainakaan noilla kerroilla todesta. Ei ole oikein, että voit huonosti, vaan ansaitsisit olla iloinen ja onnellinen niin, että voisit nauttia elämästäsi. Se, että satutat itseäsi, kertoo siitä, että omat keinosi auttaa itseäsi ovat jo loppu.
Kysyit, mitä voisit tehdä. Olet tehnyt tähän mennessä kaiken oikein ja on väärin, että aikuiset eivät ole jatkaneet siitä. Nyt kehotan sinua uusimaan tuon kierroksen. Äitisi ei ole ottanut sinua vielä tosissaan, mikä on tosi harmillista. Yksi keino saada hänet pysähtymään asiasi äärelle, on kirjoittaa hänelle. Kirjoitettu teksti on aina painavampaa kuin puhuttu. Voit rauhassa kertoa kirjoittamalla, miltä sinusta tuntuu, mikä sinua painaa, minkä asioiden toivoisit muuttuvan ja millaista apua toivoisit saavasi häneltä ja muilta. Kirjoita hänelle myös tuosta viiltelystä: siitä, että voit niin huonosti, että et enää osaa auttaa itseäsi muutoin kuin siirtämällä henkisen kivun fyysiseksi.
Samoin voit kirjoittaa kuraattorille tai psyykkarille siitä, mitä ajattelet edellisistä kerroista, millaiseksi tunnet vointisi ja mitä toivoisit. Kerro myös heille, että olet alkanut satuttaa itseäsi. Sen pitäisi olla heille merkki siitä, että sinun auttamisellasi on jo kiire.
Kolmanneksi: jos kumpikaan noista ei tuota toivottua tulosta (että hätäsi otetaan todesta ja alat saamaan hyvää keskusteluapua ja myös äitisi saa tukea siihen, kuinka olla apunasi paremmin), niin voit aivan hyvin tehdä tuon mainitsemasi lastensuojeluilmoituksen itsestäsi. Sitä kautta kuntasi lastensuojelun työntekijä saa tietää, että sinä ja perheesi tarvitsette apua. Sieltä otetaan yhteyttä sinuun ja vanhempiisi ja saat kertoa heille (ilman vanhempiesi läsnäoloa), millaiseksi koet elämäsi perheessäsi ja miten haluaisit asioiden muuttuvan. He saattaisivat osata auttaa äitiäsi ymmärtämään sinua paremmin ja olemaan paremmin tukenasi. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on myös yksi vaihtoehto, mutta se otetaan käyttöön vain, jos mikään muu ei auta eli kodin tilannetta ei saada muilla keinoin paremmaksi.
Neljänneksi voit olla meihin yhteydessä aina kun siltä tuntuu. Olemme täällä apunasi joka päivä! Kaikki palvelumme ovat ilmaisia ja anonyymejä. Meidän kanssamme voit purkaa pahaa oloasi ja saada vinkkejä siihen, miten saisit apua lähellä olevilta aikuisilta. Puhelinnumeromme on 116 111 ja chatin sekä nettikirjepalvelun löydät täältä Nuortennetistä. Myös me voimme tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen, mutta vain jos sitä haluat ja annat meille yhteystietosi. Ilman lupaasi emme sitä voi tehdä.
Toivottavasti pääset näillä neuvoilla eteenpäin ja jaksat olla sinnikäs, jotta saat aikuiset huomaamaan, kuinka huonosti tällä hetkellä voit. Muista, että olemme täällä tukenasi ja voit ottaa meihin yhteyttä milloin tahansa! Olet tärkeä!
(Jouduin poistamaan tekstistäsi osan, toivottavasti ymmärrät. Luin sen kuitenkin huolella kokonaan.)
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
(Ihan ensin pahoittelut, kun vastauksen julkaisu viivästyi eikä ilmestynyt palstalle samassa yhteydessä kysymyksen kanssa.)
Kurja kuulla, että et voi kotonasi hyvin. Joskus käy niin, että perhe ei ole se paras yhteisö asua ja se on tietenkin tosi surullista. Parasta tietenkin olisi, että sinullakin olisi koti, jossa sinun olisi hyvä olla ja jossa saat tukea ja rakkautta. Aina näin ei tosiaan ole, jolloin ihminen saattaa voida paremmin erossa perheestään. Toivottavasti sinulla on muita, tärkeitä ja sinua tukevia ihmisiä: ystäviä, sukulaisia tai muita läheisiä aikuisia.
Töistä saatavat tulot tosiaan olisivat suurena apua, mutta säästäväisesti elellen pystyy elämään myös ilman töitä. Ja toisaalta, on olemassa myös sellaista työtä, jota voi tehdä hyvinkin itsenäisesti.
Jokaisella paikkakunnalla on Ohjaamo, johon on koottu kaikki nuorten palvelut saman katon alle. Sieltä voisit saada käytännön apua töiden ja asunnon etsimiseen sekä tukikaavakkeiden täyttämiseen. Mahdollisten tukien (esim. opinto- ja asumistuki) kanssa sinua auttaa Kela. Sen nettisivuilta löydät eri tavat olla yhteydessä asiakaspalveluun. Tietyssä iässä vanhempien tulot vaikuttavat lapsen tukiin, mutta Kelassa he tietävät näistä parhaiten.
Näihin kahteen siis ohjaan sinut ja siellä saat henkilökohtaista palvelua, jossa otetaan huomioon asuinpaikkasi ja siellä olevat palvelut ja esimerkiksi vapaiden asuntojen tilanne. Ohjaamon tiedot löydät googlaamalla ohjaamo + oma paikkakuntasi tai sitten jokin lähelläsi oleva isompi paikkakunta.
Toivon, että kaikki järjestyy vielä ja löydät sekä jonkun aikuisen tueksesi omaan kotiin muuttamisessa että tietoa, miten se järjestyisi. Paljon tsemppiä sinulle!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei sinä,
Lämmin halaus sinulle. Olen todella pahoillani puolestasi, että olet joutunut kestämään noin pitkään kiusaamista ja syrjintää eikä kukaan aikuinen on siihen puuttunut. Et ole tehnyt mitään ansaitaksesi tuon kohtelun eikä sinussa ole mitään vikaa.
Kiusaaminen aiheuttaa ymmärrettävästi pahaa oloa ja on inhimillistä että tunnet olosi masentuneeksi ja alakuloiseksi. Kerrot myös satuttavasi itseäsi pahan olon hetkellä. Nämä kaikki kertovat siitä, että kaipaat ja ansaitset nyt kipeästi apua ja tukea itsellesi, sekä voidaksesi paremmin ja jotta kiusaajat joutuisivat vihdoin vastuuseen teoistaan.
Oletko pystynyt kertomaan tästä aikuisille ympärilläsi? Jos tuntuu, ettei aikaisemmat kerrat ole jostain syystä auttaneet, pyydän sinua vielä keräämään voimat ja rohkeuden ja kertomaan siitä jollekin aikuiselle, joka tuntuu luotettavalta ja turvalliselta. Yksikin välittävä aikuinen voi saada aikaan ison muutoksen ja silloin et ole enää yksin tämän asian kanssa ja saat itsellesi apua.
Muista, että kiusaajien sanomiset, olivat ne kuinka satuttavia tahansa, eivät ole kaikkien mielipide ja näkemys sinusta. Sinä olet ihana ja ainutlaatuinen oma itsesi ja sinussa on paljon arvokasta, jota kiusaajat eivät sinulta pois voi viedä. On myös hyvä kuulla, että sinulla on ystäviä elämässäsi, vaikka nyt tuntuukin raskaalta heitä nähdä. Toivon, että elämässäsi on asioita, joiden parissa saat hengähtää ja jolloin koet edes hetken iloa ja keveyttä. Ansaitset kaiken kauniin ja hyvän elämääsi.
Me lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) sekä chatissa tuemme sinua myös, jos ja kun sitä tarvitset. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin nuorten Tukilinja päivystää samassa numerossa klo 20–24 ja sieltä saat tarvittaessa myös tukea akuutin pahan olon hetkellä.
Muista ettet ole yksin <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos kirjoituksestasi. Ymmärrän, että tuollainen tunteiden heilahtelu voi tuntua todella pelottavalta: Välillä kaikki on hyvin, välillä ei tiedä kuka on tai miksi täällä ollaan. Sen täytyy olla rankkaa ja häiritä pahimmillaan jo normaalia arkea.
Haluaisin kuitenkin rauhoitella sinua (enkä halua kuulostaa siltä, että vähättelen asiaa). Olet nuori ja murrosiässä ja juuri tuollainen tunteiden vuoristorata kuuluu asiaan ja on aivan normaalia. Jokainen keksii omat tavat selvitä niistä päivistä, kun olo on kurja. Toiminnallisuus näyttää olevan sinun keinosi. Kuten huomasit, pärjäsit noiden viikkojen ohi ja sitten se meni ohi. Luota siihen, että jatkossakin selviät niistä ja niiden jälkeen olo tuntuu taas erilaiselta.
Miltä tahansa sinusta tuntuu, niin muista, että vaikka tunteita on toisaalta tärkeä tunnistaa, niin ne ovat vain tunteita eivätkä aina kerro totuutta. Voit tuntea itsesi turhaksi, mutta et taatusti ole sitä. Sinulla on täällä maailmassa tärkeä paikkasi ja olet läheisillesi äärettömän tärkeä.
Kysyit, mitä voisit tehdä silloin, kun olo on huono. Vastaukseni on: tee jotain, mikä tekee sinulle hyvää ja mistä tulee hyvä olo tai mikä rauhoittaa sinua. Vältä sellaisia asioita, joista voi olla sinulle (tai muille) haittaa. Jos sinulla on lemmikki, oleskele hänen kanssaan. Pyydä ystävää kävelylle, kuuntele musiikkia, tee ruokaa. Mitä vain, mikä on sinulle hyväksi.
Lisäksi olisi ihanaa, jos voisit kertoa läheisillesi, että sinulla on vaikea päivä ja kerro heille, miten he voisivat auttaa sinua. Jokainen meistä tarvitsee erilaisia asioita eivätkä he voi tietää, mikä sinua auttaisi. Ehkä opit sen itsekin vasta kokeiltuasi erilaisia asioita?
Vaikka kirjoitat, että kaikki muut selviävät hyvin, niin se ei ole totta. Kaikilla – ihan jokaisella – on joskus vaikeaa. Hankaluus on se, että se usein piilotetaan ja siksi kaikki luulevat, että ovat ainoita maailmassa, joilla on vaikeaa. Voisitko sinä olla ensimmäinen kaveriporukassasi, joka uskaltaisi kertoa, että välillä on tosi vaikeita päiviä? Hyvissä ystävyyssuhteissa vaikeuksien jakaminen lujittaa ihmisiä yhteen ja myöhemmin myös muiden on helppo kertoa hankaluuksistaan.
Muistathan, että jos olo menee kovin vaikeaksi, niin kannattaa hakea keskusteluapua joko koulusi terkkarin tai muiden ammattilaisten kautta. On järkevää hakea apua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Mutta usko pois, joskus tämäkin vaihe elämässä on ohi, ehkä aiemmin kuin olit uskonutkaan!
Jos haluat, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, jos kaipaat joskus juttukumppania. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä joka ilta klo 17-20 chat ja nettikirjepalveluumme voit kirjoittaa kaikkiin vuorokauden aikoihin. Ethän jää tulevaisuudessakaan yksin näiden asioiden kanssa!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei sinä!
Hienoa, että päätit kirjoittaa mieltä painavista asioista tänne Nuortennettiin. Kerrot viestissäsi asioista, jotka ahdistavat sinua ja pohdit voiko sinulla olla ahdistuneisuushäiriö. Kerrot ahdistuvasi luokan edessä esiintymisestä sekä ärsyynnyt helposti äitisi puheista kotona.
On täysin ymmärrettävää kokea ahdistusta ja epämukavuutta tilanteessa, jossa joutuu väkisin muiden eteen arvioitavaksi. Vaikka opettajan tarkoitus on voinut olla hyvä ja vilpitön, kokee moni luokan edessä hassuttelun ja heittäytymisen vaikeaksi ja kiusalliseksi. Tunteesi on siis täysin normaali ja uskon, että moni luokassanne on jakanut ahdistuksen tunteesi tässä asiassa.
Lisäksi kerrot ahdistuvasi muuttuneesta kehostasi sekä väärän kokoisista rintaliiveistä. On täysin ymmärrettävää, että oman kehon muutokset ihmetyttävät ja oudoksuttavat ajassa, jolloin ehkä toivoisi voivansa olla saman kaltainen kuin muut. Tiedäthän kuitenkin, että jokaisella meistä on oikeus kehorauhaan, oli oma keho minkälainen tahansa. On meillä minkälaiset piirteet tahansa, ei kelläkään ole oikeutta arvostella kehoamme ja huudella perään.
Olet fiksusti huomannut myös, että vääränkokoiset rintaliivit tuntuvat epämukavilta ja tärkeintä onkin löytää hyvin istuvat ja oikeankokoiset juuri sinulle. Oletko pystynyt pyytämään apua henkilökunnalta kun olet mennyt ostamaan rintsikoita? Vaatekaupoissa on henkilökuntaa jotka osaavat auttaa oikean kuppikoon ja rintaliivimallin löytämisessä ja kun löydät omasi, tulee olostasi myös varmasti helpompi ja itsevarmempi kun sinun ei tarvitse käyttää epämukavia ja vääränkokoisia rintaliivejä.
Jos sinusta tuntuu, että koet ahdistusta jatkuvasti ja se alkaa häiritä koulunkäyntiäsi tai omaa oloasi, voit aina mennä juttelemaan asiasta koulun terkkarille tai kuraattorille. Näin voitte yhdessä myös miettiä mikä voisi saada oloasi helpommaksi.
Voit aina myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen ( p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Tsemppiä syksyyn!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei 11.v tyttö!
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennettiin! Oli ikävä kuulla, että olet riidellyt parhaan kaverisi kanssa juuri ennen odottamaanne discoa. Toivottavasti olette saaneet riitanne sovittua ja sinulla on mukava viikonloppu takanasi.
Kerrot viestissäsi, että koet kaikkien inhoavan sinua. Mikä on saanut sinut ajattelemaan niin? Kerrot lisäksi, että riitelet äitisi ja kavereidesi kanssa. Ymmärrän hyvin, että riitely saa mielesi surulliseksi ja ehkä yksinäiseksi. Toisaalta yhteenotot vanhempien kanssa kuuluu myös nuoren elämään ja on täysin normaalia ottaa välillä yhteen vanhempien kanssa samalla kun itsenäistyt heistä omaksi itseksesi. Oletko pystynyt kertomaan äidillesi ja ystävillesi että riitanne pahoittavat mielesi?
Tärkeintä on kuitenkin aina, että riidan jälkeen puhutaan asiat selviksi ja tarvittaessa pyydetään ja annetaan anteeksi. Jos asioita ei sovita, jäävät ne helposti kalvamaan mieltä. Jos sinun on vaikea jutella riidoista ystäviesi kanssa voit aina pyytää aikuista mukaan auttamaan, esimerkiksi koulussa terkkari tai luokkanne opettaja voi varmasti auttaa asian selvittämisessä!
Voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Mukavaa syksyn jatkoa!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Onpa hienoa kuulla, että olet kirjoittanut jo kaksi kirjaa! Siinä on ollut aivan valtava urakka ja vaatii suurta taitoa luoda kokonaisen kirjan kokoinen tarina sekä kaikki sen henkilöhahmot ja tapahtumat.
Harva kirja on ensimmäisellä kerralla valmis, sillä kirjailija hio sitä yhdessä kustannustoimittajan kanssa pitkäänkin, kunnes se on valmis julkaistavaksi. Harmi, ettei mikään kustantaja ole vielä tarttunut teoksiisi. Oletko pyytänyt kavereittesi lisäksi myös vanhempiasi ja muita lähellä olevia aikuisia lukemaan tekstejäsi? Ehkä saisit heiltäkin jotain kommentteja niihin?
Löysin sellaisen nuorten kirjailijoiden kustantamon, kun Kustannus Z. Tiedätkö sen? Kannattaa kokeilla vielä sitä ja kysellä sieltä vaikka vielä vinkkejä kirjailijan uran alkuun.
Lisäksi on olemassa erilaisia kirjoituskursseja, joita monet kirjailijat ovat käyneet ennen oman kirjan kirjoittamista. Näistä voisit kysellä vaikka omalta äidinkielen opettajaltasi. Hän voisi tietää, millaisia kursseja tai kirjoittajaleirejä teillä päin järjestetään. Vaikka oletkin saanut valmiiksi jo kaksikin kirjaa, niin kannustan vielä hakemaan lisäoppia. Ehkäpä sillä tavoin saat tulevaisuudessa myös oman kirjasi julkaistua.
Onnea matkaan!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos kysymyksestäsi! En tiedä siihen suoraa vastausta, mutta nopealla tiedon etsinnällä ymmärtäisin, että diagnoosisi ei ole automaattisesti syy evätä pääsy varusmiespalvelukseen. Asian päättää lääkäri kutsunnoissa ja saat vastauksesi viimeistään tuolloin.
Valitettavasti suoraa vastausta en siis löytänyt, mutta toivon kovasti, että pääset suorittamaan varusmiespalveluksen, jos se on oma toiveesi!
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle,
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Ymmärrän hyvin, että epävarmuudet ulkonäössä vaikuttavat siihen, miten näet itsesi. Se on tosi harmillista, sillä et varmastikaan ajattele samoin vaikkapa ystävistäsi tai muista läheisistäsi? Vaikka jollakulla olisi joskus likaiset hiukset, epäonnistunut kampaus, arpi poskessa tai vaikka vammautunut käsi, niin hän olisi silti hyvä tyyppi, hauska seuralainen, turvallinen läheinen tai muutoin tärkeä sinulle. Eikö vain? Silloin, kun joku ulkonäköön liittyvä asia harmittaa sinua, niin toivon, että pystyisit näkemään itsesi tuolloin toisten ihmisten silmin. Sinä olet heille tärkeä, ei ulkonäkösi. Ja jos asia on toisin, he eivät ehkä ole kanssasi oikeasta syystä.
On tosi harmi, ettei atooppiseen ihoosi ole löytynyt oikeaa hoitoa. Oletko käynyt siitä ihan lääkärissä? Toivottavasti jaksat vielä etsiä sopivaa hoitoa, jolla kutina loppuisi. On varmasti tosi häiritsevää, jos ihoa kutittaa ihan koko ajan.
Suhtautuminen naisten karvoitukseen näyttää muuttuvan aika ajoin. Oletko huomannut, että jotkut julkisuuden henkilöt ovat lopettaneet karvojen ajelun? Totta kai se, mikä sinusta itsestäsi on kaunista tai toivottavaa, on tärkeintä. Onneksi nykyään monenlaiset kehot saavat näkyä julkisuudessa ja näin ollen myös karvat. Niiden ajaminen kun voi olla joskus tosi työlästä tai kivuliastakin.
Tuo ulkopuolelle jättäminen kavereiden joukossa ei kyllä ole hyvää käytöstä. Tuollaisiin juhliin pitäisi kutsua joko vain pari parasta ystävää tai sitten koko luokka. On tosi kurjaa, että sinulle on tehty noin. En yhtään ihmettele, että tunnet olosi hylätyksi. Jos vain joskus tulee sopiva hetki, niin olisi hyvä kertoa noille kavereille, miltä tuollainen tuntuu. Heidän täytyisi osata jo ajatella asioita toisten näkökulmasta ja toimia niin, että kaikilla on hyvä mieli. Jospa noista tilanteista kertominen saisi heidät ajattelemaan asiaa uudestaan niin, etteivät jatkossa toimi enää samalla tavalla.
Jos on paha olo, niin on ihan ymmärrettävää, että sen olon haluaa purkaa johonkin. Oletko pahoitellut siskollesi noita purkauksiasi? Jokainen purkaa oloaan joskus väärään ihmiseen, mutta se ei haittaa, jos sen kertoo suoraa – että itseä harmittaa nyt ja on siksi huonolla tulella. Se on tietenkin mälsää, jos purat pahan olon pahan puhumiseen tai itseesi. Parasta olisi, että voisit purkaa tunteesi puhumalla. Pystytkö puhumaan näistä kaikista asioista vanhemmillesi? Mitä nopeammin asiat saa jollekin purkaa, sen vähemmän ne jäävät omaan mieleen harmittamaan. Vanhempasikin ovat olleet joskus nuoria ja toivottavasti muistavat, millaista se on. Toivon, että he eivät vähättelisi asioitasi, vaan osaisivat olla tukenasi.
Jos tarpeesi satuttaa itseäsi voimistuu tai olet huolissasi itsestäsi, toivon että kävisit kertomassa siitä koulusi ammattilaisille. En tiedä, keitä kaikkia omassa koulussasi on, mutta ainakin siellä pitäisi olla terkkari. Lisäksi ehkä kuraattori, psyykkari tai ehkä kouluvalmentaja? He ovat siellä teitä oppilaita varten ja he ovat iloisia, jos voivat olla avuksi. Älä siis epäröi äläkä jää yksin näiden asioiden kanssa, vaan puhu niistä jollekin. Niin asiat eivät paina mieltäsi ja niihin saattaa löytyä jokin ratkaisu.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
On surullista kuulla, että koet itsesi näkymättömäksi. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Tuntuu varmasti tosi pahalta olla luokassa ja tuntea, ettei kukaan huomaa tai ettei kuulu joukkoon. On kurja kuulla, ettei sinulla ole luokassa seuraa. Toivoisin, että voisin jutella asiasta kanssasi paremmin – haluaisin kysyä, onko sinulla ollut aiemmin ystäviä ja voisiko heidän kanssaan lämmitellä suhteita uudestaan? Tai onko luokassa toista oppilasta ilman seuraa, joku johon voisit tutustua? Jos ei samassa luokassa, niin edes samassa koulussa? Onko välitunnilla joku sellainen ihminen yksin, jota voisit alkaa moikkailemaan ja pikkuhiljaa lähestyä ja alkaa juttelemaan?
Jos jossain porukassa on mukavan oloisia ihmisiä, mukaan mahtuu usein lisääkin väkeä, vaikka ymmärrän kyllä, että mukaan meneminen voi tuntua vaikealta. Jos luokallasi on joku sellainen mukavan oloinen tyyppi, jonka seurassa voisit kuvitella viihtyväsi, niin silloin kun sinulla on vähänkin rohkeutta, niin yritä ottaa jotain kontaktia häneen. Katso silmiin, sano jotain nättiä, kommentoi kivasti. Kun muut näkevät, kuinka mukava tyyppi olet, myös he saattavat alkaa olla aktiivisia sinun suuntaasi.
Tiedän, että voi olla tosi pelottavaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin. Kuitenkin, jos muut eivät ota kontaktia sinuun, voit itse yrittää lähentyä heitä. Vai oletkohan toistuvasti jo yrittänyt tehdä näin, mutta huonoin seurauksin? Haluaisin uskoa, että jos toistuvasti olet ystävällinen toisille, tarjoat apuasi, hymyilet ja kehut vaikka jotakuta jostain ihan sivumennen, niin pitkällä tähtäimellä heidän on pakko huomata, kuinka hyvä tyyppi olet.
Toivoisin, että juttelisit tästä näkymättömyyden tunteesta ja yksinäisyydestä myös niiden aikuisten kanssa, jotka ovat siellä lähelläsi. Tarkoitan esimerkiksi vanhempiasi ja opettajia. Opettajat voivat ottaa tämän huomioon oppitunneillaan ja vanhempiesi kanssa voisitte yhdessä miettiä, mistä ystäviä voisi löytyä. Toivon sydämestäni, että löytäisit itsellesi seuraa ja jonkun, jonka kanssa viettää aikaa.
Kerrot myös, että sinua pelottaa mennä kotiin. Tämä kuulostaa huolestuttavalta. Jäin miettimään, mitä kotonasi on sellaista, mikä sinua pelottaa. Kodin pitäisi olla jokaiselle lapselle turvapaikka – sellainen paikka, jossa voi olla oma itsensä, mihin tuntee olevansa aina tervetullut ja missä sinusta pidetään huolta. Jos sinua pelottaa mennä kotiin, se ei kuulosta turvalliselta paikalta ja jonkun täytyisi tehdä asialle jotain. Vanhempiesi olisi tosi tärkeää tietää, että et voi kotona hyvin. Onko sinulla isovanhempia tai muuta sukulaista, jolle voisit asiasta kertoa? He tuntevat vanhempasi ja voisivat kertoa heille, miltä sinusta tuntuu.
Kotiin liittyvissä pulmissa sinua auttaa myös koulusi kuraattori. Hän on siellä juuri tuollaisia tilanteita varten. Jos olet pienessä koulussa eikä kuraattoria ole, myös terkkarille voit asiasta puhua, sillä hänkin osaa auttaa sinua. Olisi tärkeää, että vanhempasi oppisivat toiminaan kotona niin, että sinulla olisi siellä turvallinen olo. Et saisi joutua pelkäämään kotonasi.
Jos sinua joskus pelottaa kotona, voit myös aina soittaa hätänumeroon (numero on 112). Siellä osataan auttaa sinua.
Toivoisin kovasti voivani auttaa sinua enemmän. Voisitkohan soittaa meille joku päivä Lasten ja nuorten puhelimeen? Numeromme on 116 111 ja palvelumme on auki joka päivä. Se on täysin anonyymi ja ilmainen. Lisäksi meillä on joka ilta myös chat, johon voit tulla keskustelemaan. Ja nettikirjepalveluun voi kirjoittaa kirjeen mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Molemmat asiasi ovat huipputärkeitä ja olen tosi iloinen, että et ole jäänyt niiden kanssa yksin! Pyydäthän seuraavaksi apua joltain lähellä olevalta aikuiselta tai ole yhteydessä meihin, niin voimme jutella asiasta enemmän ja miettiä niitä yhdessä.
Olet tärkeä ja toivon, että asiat menevät pian parempaan suuntaan.
Sinua halaten,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariTervehdys!
Lämmin halaus sinulle ja kiitos kun rohkaistuit kirjoittamaan kokemuksistasi tänne Nuortennettiin. Kerrot viestissäsi todella inhottavista ja epäreiluista kiusaamiskokemuksistasi sekä siitä johtuvasta omasta pahasta olostasi. On todella kurja kuulla, kuinka kiusaaminen on saanut sinut kokemaan pelkoa ja ahdistusta. Et voi pahalle olollesi mitään, etkä ole tehnyt mitään väärää. Sinä ansaitset saada apua ja tukea itsellesi.
Kerrot että sinua nimitellään ja kuvataan koulussa, sekä joudut myös somessa kohtaamaan kiusaamista. Voit hyvällä omallatunnolla estää sellaiset tyypit ja yhteydenotot jotka ahdistavat tai eivät tunnu kivoilta. Lisäksi sähköskuutin ottaminen ilman lupaa on rikos ja siihen koulun aikuisten olisi ehdottomasti puututtava.
Pohdit viestisi lopussa voiko kiusaaminen olla myös puhetta vai täytyykö sen aina olla fyysistä satuttamista. Kiusaaminen voi yhtä lailla olla ulkopuolelle jättämistä, satuttavia ja haavoittavia sanoja, pilkkaamista ja toisen nolaamista ja ne satuttavat yhtä lailla kuin töniminen ja lyöminenkin.
Haluan kertoa sinulle, ettet ole mitenkään syypää siihen, että sinua kiusataan. Sinulla on oikeus olla juuri oma itsesi ja saada kulkea rauhassa niin kotona kuin vapaa-ajallakin. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi, ei sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, ulkonäön tai minkään muunkaan ominaisuuden takia.
Mainitset, ettet ole kertonut kiusaamisesta kellekään lukuun ottamatta ystäviäsi. Miltä sinusta tuntuisi kertoa asiasta jollekin turvallisen tuntuiselle aikuiselle? Kokemasi kiusaaminen on todella väärin ja se pitäisi ehdottomasti saada loppumaan. Yksin ei tarvitse pärjätä ja selvitä, vaan ansaitset aikuisia ympärillesi, jotka puuttuvat tilanteeseen ja saavat sen helpottumaan. Onko koulussasi terkkaria tai kuraattoria, jolle voisit mennä asiasta juttelemaan? Jos puhuminen tuntuu hankalalta, voit hyvin näyttää myös tänne kirjoittamasi viestin.
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos ja kun sitä kaipaat. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Nuorten Tukilinja päivystää lisäksi joka arki-ilta klo 20–24, josta saat tukea pahan olon hetkellä.
Voimia ja halauksia syksyysi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Ymmärrän harmituksesi. Kuulostaa siltä, että kaverisi ei kohtele sinua kauniisti, mutta toisaalta ilman häntä pelkäät jääväsi aivan yksin. Haluaisin silti sanoa, että sellainen ihmissuhde, jossa sinua ei kunnioiteta siitä huolimatta, että olet kertonut, että kaverisi toiminta loukkaa sinua, ei tee sinulle hyvää. Voi olla, että tuo kaverisi tajuaa joskus toimeensa rumasti tai tulee torjutuksi muuallakin, mikäli toimii muitakin kohtaan välinpitämättömästi.
Oli tosi hyvä, että kävit juttelemassa asiasta kuraattorin kanssa ja hän oli valmis auttamaan sinua. Harmi vain, että kaverisi ei halunnut korjata käytöstään tai välejään sinuun. Tälle sinä et voi mitään, mutta olen ylpeä siitä, miten itse toimit tuossa tilanteessa – kysyit häneltä ensinnäkin suoraa, mitä hän oikein haluaa ja yritit saada ulkopuolisen tahon selvittämään tilannetta. Hyvä sinä!
Ymmärrän, että kaveriporukat voivat olla joskus tosi tiiviitä. Mutta toisaalta ne muuttuvat pitkin elämää. Tulee uusia ihmisiä, vanhoja muuttaa pois, porukat sekoittuvat. Jos kuuluisit itse johonkin pieneen porukaan ja joku tosi kiva tyyppi tulisi mukaanne, jättäisitkö hänet pois vain siksi, että hän ei aiempina vuosina ollut kanssanne? Monet ihmiset ovat luonteeltaan ystävällisiä ja empaattisia eivätkä halua jättää muita ihmisiä pulaan. Enkä millään usko, että sinua pidetään ärsyttävänä, koska osaat selvästi olla hyvä ystävä. Voisitko siis kokeilla mennä toisten ihmisten seuraan? Voisit vaikka sanoa, ettei sinulla ole seuraa ja kysyä, saatko istua / odottaa / syödä heidän kanssaan? Jos joku porukka tosiaan on kovin sisäänpäin lämpiävä, niin kokeile jotain toista porukkaa. Tai jos joku on joskus yksin, kysy häneltä, saatko liittyä seuraan? Joku voisi ilahtuakin tällaisesta eleestä!
Kallistuisin siis sille kannalle, että et jäisi sinua vahingoittavaan ihmissuhteeseen, vaan yrittäisit löytää sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat sinua hyvin. Jos porukkaan on hankala mennä, niin juttele yhdelle ihmiselle kerrallaan ja anna hänen huomata, kuinka hyvä tyyppi olet. Kaikki tykkäävät, kun saavat puhua itsestään tai heistä ollaan kiinnostuneita, joten kysele heidän ajatuksiaan ja ole hyvä kuuntelija. Olen ihan varma, että saat ennen pitkää uusia kavereita!
Jos haluat, voit jutella tästä lisää kanssamme Lasten ja nuorten puhelimessa, joka on auki joka päivä eikä maksa sinulle mitään. Lisäksi meillä on chat ja nettikirjepalvelu, joissa myös autamme sinua mielellämme. Kaikki palvelut ovat täysin anonyymejä ja yhteyttä voi ottaa niin monta kertaa kuin haluaa.
Toivotan sinulle paljon tsemppiä!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olipa sinulla siellä ikävä tilanne. En tietenkään tiedä kaikkea, mitä tuohon liittyy, mutta tekstistäsi sain sen kuvan, että vanhempasi olivat sinusta äärettömän huolissaan ja siitä huolesta kumpusi tuo viha, jota eivät sitten pystyneet kanavoimaan muualle kuin sinuun, kun palasit kotiin. Myös tuo, ettei oma lapsi syö, oli heille varmastikin pelottavaa eivätkä he ehkä tienneet, mitä voisivat asialle tehdä tai mitä sitten tapahtuu, jos et jatkossakaan suostu syömään.
Voi olla, että heidän päässään vilahteli erilaisia kauhuskenaarioita, joita heidän lapselleen voisi tapahtua ja he saattoivat tuntea olonsa avuttomaksi. (Nämä ovat ihan omia arvailuitani, mutta jostain tuo viha kumpusi ja yritän miettiä, miltä tuo tilanne heistä tuntui nyt, kun kerroit oman puolesi tapahtuneesta.)
Teillä oli kaikilla omat näkökantanne tilanteeseen. Sinä kaipaat ehkä huomiota ja rakkautta, jota he ihan varmasti sinua kohtaan tuntevat, mutta se ei näyttäydy sinulle sillä tavalla kuin sinä toivoisit. Jos itse olisit vanhempi ja lapsesi olisi kateissa, osaatko kuvitella, miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi tai miten itse reagoisit, kun lapsesi vihdoin palaisi kotiin? Ymmärrän kyllä, että heidän huutamisensa ahdisti sinua ja toivon, että he olisivat osanneet toimia tilanteessa toisin. Nyt he eivät selvästi osanneet katsoa tilannetta sinun näkökulmastasi.
Sinua taitaa painaa jokin muukin asia, kun ylipäätään lähdit pois kotoa? Toivon sydämestäni, että antaisit vanhempasi auttaa ja tukea sinua. On ehkä asioita, joita heidän on vaikea ymmärtää, mutta sitäkin tärkeämpää olisi, että yrittäisit kertoa heille elämästäsi ja niistä asioista, jotka sinua painavat ja mitkä saavat olosi tuntumaan raskaalta. Minkälaista tukea tai apua heiltä toivoisit? Heidän omasta nuoruudestaan voi olla jo sen verran aikaa, että he tarvitsevat sinun apuasi, jotta ymmärtävät sinua paremmin. Osaisitko auttaa heitä tässä?
Toivon sinulle ja perheellesi hyviä keskusteluhetkiä. Jos haluat jutella asioistasi ensin jonkun anonyymin kanssa, voit milloin tahansa myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111. Palvelumme on auki vuoden jokaisena päivänä eikä se maksa sinulle mitään. Lisäksi meillä on chat ja Nettikirjepalvelu, jotka löytyvät täältä Nuortennetistä. Kaikki nämä palvelut ovat täysin anonyymejä ja kanssamme voi jutella mistä vain asiasta tai ottaa yhteyttä vaikka, jos on vain tylsää.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Jouduin poistamaan siitä kohtia, mutta luin viestisi kyllä kokonaan. Onpa hyvä, että tarkkailet itse omaa hyvinvointiasi. Teet ihan oikein. On tosi tärkeää pitää huolta itsestään ja hakea apua, jos on omasta terveydestään huolissaan. Meillä on koko elämämme aikana vain tämä yksi keho ja on tärkeää pitää siitä hyvää huolta, jotta se pysyy hyvässä kunnossa koko pitkän elämämme.
Onkin tosi hyvä, että olet käynyt verikokeissa ja sinulta otetaan ensi viikolla vielä uudet kokeet. Ei ole mukavaa, jos koet huimaamista tai päänsärkyä. Lääkäri kyllä kertoo sinulle tulosten selvittyä, missä on vika ja mitä sille voi tehdä.
Kerroitkohan lääkärille tai hoitajalle tuosta ruokailutottumuksistasi? Jos et, niin heidän olisi tosi tärkeää tietää se, jotta he voivat paremmin auttaa sinua.
Mietit anoreksian mahdollisuutta. Anoreksiaan ei niinkään liity paino, vaan päänsisäiset ajatukset, sillä se on psyykkinen sairaus. Siinä ihminen ei voi olla ajattelematta ruokaa ja/tai liikkumista ja/tai omaa kehoaan. Nuo ajatukset vievät tilaa muulta elämältä ja kaikki oleminen kietoutuu vain noihin asioihin, joista tulee ihmiselle ikään kuin pakkomielle. Se tietenkin kapeuttaa paljon elämää ja hankaloittaa elämästä nauttimista. Usein tilanne huonontuu pikkuhiljaa ja huomaamatta ja siksi on tosi tärkeää hakea mahdollisimman pian apua.
Toivon lämpimästi, että juttelet näistä ruokailuun liittyvistä asioista siellä hoitavan tahon kanssa eli esimerkiksi sen hoitajan tai lääkärin kanssa, jota seuraavaksi näet tai sitten omien vanhempiesi kanssa. Teet tosi hienosti, kun mietit näitä asioita. On tärkeää, että syöt monipuolisesti ja terveellisesti, jolloin voit hyvin ja pystyt nauttimaan elämästä ilman murheita tai stressaamista.
Täällä on lisätietoa syömiseen liittyvistä asioista: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/miten-syoda-terveellisesti/
Jos haluat, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki vuoden jokaisena päivänä. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu sekä chat, joka on auki joka ilta klo 17-20. Juttelemme mielellämme kanssasi tästä tai mistä tahansa muusta asiasta. Olet tärkeä!
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit