Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos viestistäsi! Valitsit juuri hyvän ja sopivan kategorian, sillä tilanteesi kuulostaa raskaalta ja vaikealta, johon todella ymmärrettävästi kaipaat tukea!

Kaverisi huolestuttavan kuuloinen tilanne varmasti kuormittaa ja huolestuttaa sinua. Kaverisi kuulostaa voivan todella huonosti ja tarvitsisi ehdottomasti apua. Kuulostat ihanalta ystävältä, kun olet aina välillä kysellyt hänen vointiaan. Samalla sinulla on tosi iso kuorma harteillasi tällä hetkellä. On tosi hienoa, että kaverisi on uskaltanut jakaa sinulle vaikeita asioita, mutta olisi tärkeää, että sinä pystyisit suojaamaan itseäsi ja huolehtimaan omasta jaksamisestasi.

Pohdit, mitä tilanteessa tulisi tehdä. Joskus huonosti voiva kaveri voi pyytää tai vaatia, ettei asiasta saa kertoa kenellekään. Vaikka kaverisi ei tästä haluaisikaan kenellekään kertoa, niin apua hän silti tarvitsee. Erityisesti itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon tulee hakea apua. Olet myös itse saanut kuulla vaikeita asioita ja kaverin tukeminen voi viedä voimia, niin myös sinulla on oikeus saada tukea. Tästä syystä haluaisinkin kannustaa sinua kertomaan huolestasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Voi olla, että kaveri voi asiasta esimerkiksi harmistua tai suuttua. Entä jos silloin perustelisi asiaa sillä, että sinulla on nyt niin kova huoli, että haluat tällä tavalla varmistaa, että hän saisi apua?

Mainitsit, että et oikein uskaltaisi mennä koulun henkilökunnalle puhumaan. On tosi ymmärrettävää, että se voi jännittää! Usein voi kuitenkin huomata, että ei olisikaan tarvinnut jännittää. Koulun työntekijät ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia vaikeita asioita ja heille voi jutella luottamuksellisesti. Miltä sinusta tuntuisi, voisitko mennä juttelemaan sittenkin esimerkiksi jollekin tutulle opettajalle tai vaikka kuraattorille? Tai ihan kenelle tahansa sellaiselle työntekijälle, kenen sinun on helpoin jutella. Asian voi aloittaa esimerkiksi kertomalla, että sinulla on mielenpäällä asia, josta haluaisit kertoa.

Joskus sekin voi helpottaa, kun omille lähiaikuiselle kertoo asiasta. Vaikka kertominen olisikin aluksi mietityttänyt, niin joskus voikin huomata, että kertominen kevensikin omaa mieltä ja on helpottavaa, kun omat aikuiset tietävät missä mennään. Jos kuitenkin syystä tai toisesta vanhemmille kertominen tuntuu vaikealta, niin silloin juuri esimerkiksi koulun henkilökunta on tukena. Tai sitten asiasta voi kertoa myös jollekin muulle tutulle ja turvalliselle aikuiselle.

Täältä voit lukea lisää avusta ja tuesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/

Mainitsit myös lyhyesti, että sinulla itselläsi on tällä hetkellä aika sekavat suhteet vanhempiisi. Et avannut asiaa enempää, mutta tuo kuulostaa sellaiselta, että toivon, ettet jäisi tuon asian kanssa yksin. Jos omille vanhemmille ei tunnu hyvältä puhua, niin kotitilanteesta voi jutella esimerkiksi juuri koulun työntekijöiden kanssa. He ovat koululla tottuneet myös kohtaamaan monenlaisia haastaviakin perhetilanteita ja -suhteita.

Joskus voi alkuun olla helpompaa jutella ihan nimettömästi, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki keskustelut ovat täysin luottamuksellisia ja voit jutella ihan mistä vaan! Arki-iltaisin samasta puhelinnumerosta (p. 116 111) päivystää myös Nuorten tukilinja klo 20-24. Voit vinkata palveluistamme myös kaverillesi!

Vaikutat tosi fiksulta ja ajattelevaiselta nuorelta! Muista, että sinullakin on oikeus saada tukea itsellesi silloin, kun huoli kuormittaa liikaa. Se usein keventää omaa mieltä, kun huolen saa jakaa jonkun toisen kanssa.

Voimia ja lämpöä loppuvuoteesi!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Sinä,

Meillä täällä Nuortennetissä heräsi iso huoli sinusta ja voinnistasi ja siksi viestisi siirrettiin tänne Päivystäjä mukana keskustelussa – palstalle, jotta voisin vastata sinulle ja kertoa huolestamme. Kerrot rohkeasti itsestäsi ja myös niistä asioista, jotka ovat saaneet sinut voimaan huonosti. Jouduin poistamaan loppuosan viestistäsi, jossa kuvailet itsetuhoista käyttäytymistä ja itsesi satuttamista, mutta olen silti lukenut koko viestisi ajatuksella.

Toivon sydämestäni, ettet joudu kantamaan pahaa oloasi ja kaikkia ajatuksiasi yksin, vaan sinulla on ympärilläsi aikuisia, jotka tietävät pahasta olostasi. Jos näin ei ole, osoittaa suurta rohkeutta nyt siitä kertoa ja ehkä tämä on ensimmäinen askel avun hakemiseen.

Kaiken pahan olon ja ahdistuksesi keskellä toivon, että näet itsessäsi myös hyvää ja arvokasta. Niitä asioita, jotka tekevät sinusta ainutkertaisen ja avun arvoisen. Kuvaat viestissäsi, kuinka haluat satuttaa sekä muita että kehoasi koska siinä oleminen ahdistaa sinua. Tähän oloon ja ajatuksiin on mahdollista saada apua. Ammattilaisen kanssa pystyt yhdessä miettimään mitkä asiat elämässäsi pitäisi muuttua, jotta olosi kevenisi ja helpottuisi.

Tärkeintä on nyt, ettet jää näiden ajatusten kanssa yksin. Kenelle voisit kertoa asiasta tai näyttää kirjoittamasi viestin? Kuka aikuinen lähipiirissäsi olisi sellainen kenelle kertoa asiasta? Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi vuoden jokaisena päivänä, mikäli sitä tarvitset. Voimme yhdessä miettiä mistä saisit apua ja olosi helpottumaan.

Kaikkea hyvää ja lempeyttä sinulle toivoen,

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Hyvä, että koet tuonne laitokseen menon hyvänä asiana. Toivottavasti siellä on mukavaa ja saat käytyä siellä koulua.

Valitettavasti en osaa vastata kysymykseesi tuon paikan säännöistä ja työntekijöistä. Luulen, etteivät säännöt ihan turhia tai mielivaltaisia ole ja omalla olemisella voi vaikuttaa paljon siihen, miten ihmisten kanssa tulee toimeen. Toivottavasti siellä olisi mukava henkilökunta ja kaikki menisi hyvin.

Jos haluat soittaa meille sieltä ja kertoa, miten kaikki on sujunut, niin kuulisimme mielellämme. Numeromme on 116 111 ja meillehän voi soittaa ihan anonyymisti ja vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu ja vaikka ihan vain, jos on tylsää. Soittaminen ei maksa sinulle mitään. Juttelemme mielellämme kaikista mahdollisista aiheista. Lisäksi meillä on joka ilta klo 17-20 chat täällä Nuortennetissä.

Kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

No onpa tosiaan mälsää, ettei sinulla ole seuraa koulussa eikä oikein vapaa-ajallakaan. Ja kieltämättä tuo rahan puute voi vaikeuttaa asiaa entisestään.

Hyvä, että sinulla on koulussa sentään joku, jonka kanssa voit rupatella. Joskus samalle luokalle ei tosiaan satu saman henkisiä ihmisiä, mikä on harmi. Hyvä, että kuitenkin laittelet kavereillesi viestiä. Toivon, että he huomioisivat sinutkin ja ottaisivat mukaan menoihinsa.

Tietävätkö vanhempasi, että sinulla on vapaa-ajalla tylsää ja yksinäistä? Voisiko heiltä saada siihen apua? Jos etsisitte yhdessä jotain harrastuksia, joissa aika menisi iltaisin mukavasti ja tutustuisit uusiin ihmisiin? Joka paikkakunnalla on paljon erilaisia yhdistyksiä, joiden tarjontaa voisi tsekata. Mikä sinua kiinnostaisi: valokuvaus, näytteleminen, laulaminen tai soittaminen, geokäteily, luonnonsuojelu tai jokin eläimiin liittyvä? Vai joku liikunta tai urheilu? Jos matkat on pitkät, niin voisitko jäädä harrastukseen suoraa koulusta ja palata kotiin myöhemmällä bussilla tai saisitko kyytiä vanhemmiltasi tai joltain toiselta harrastajalta?

Lisäksi on kaikenlaiset vapaaehtoistyöt ja palkkatyöt, joiden parissa voi olla mukavaa. (Lasten kerhojen ohjaaminen, koirien ulkoilutus, poliittinen työ yms.) Ehkä sellaisetkin kannattaa kartoittaa omalta paikkakunnalta? Niistä tietää parhaiten esimerkiksi kuntasi nuorisotyöntekijät, joille voi laittaa asiasta viestiä.

Jos omat kaverit eivät jaksa huomioida sinua, niin ehkä on siis parempi suunnata katse muualle. Vaikka saman ikäisten seura on usein se, mitä kaivataan, niin ehkä löydät heitä tulevissa opinnoissa ja voisit sillä välin viettää aikaa muiden seurassa?

Ja onhan koulussa kuitenkin se yksi, joka kanssasi juttelee. Voisiko hänen kanssaan tavata vapaa-ajalla? Onko mitään paikkaa tai tapahtumaa, johon voisit häntä pyytää? Toivon kovasti, että löytäisit itsellesi seuraa – ymmärrän tosi hyvin, että yksin ei ole aina kiva olla, vaikka se välillä mukavaa olisikin.

Jos tilanne ei edisty, niin ole meihin yhteydessä, niin mietitään vielä yhdessä. Ja jos muut nuoret lukevat viestisi, niin toivon, että hekin kertoisivat sinulle vinkkejä, miten he itse ovat toimineet tällaisissa tilanteissa.

Paljon tsemppiä sinulle! Ja soita tosiaan, jos haluat jutella aiheesta lisää: numeromme on 116 111 ja palvelumme on auki joka päivä. Jos haluat, voit myös tulla juttelemaan chatissä tai kirjoittaa meille nettikirjeen. Olemme täällä ja jatkamme asian pohtimista mielellämme kanssasi!

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki K[osa nimimerkistä poistettu]

Kiitos viestistäsi. Onpa kurjaa, että joudut kuuntelemaan kotona vanhempiesi riitelyä ja isäsi hyvin rumaa kielenkäyttöä. Ei varmasti ole mukavaa kärsiä niistä, saati masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista, jotka voivat olla hyvin pelottavia. Kun voi huonosti, ei jaksa myöskään mennä kouluun tai töihin.

Kuulostaa siltä, että nuo hankaluudet on ihan ammattilaisten toimesta sinulla todettu. Toivon siis, että saat niihin asianmukaista hoitoa ja että ammattilaiset tietävät, millaista kotonasi on. Jos et ole vielä kertonut kotioloistasi, niin kerrothan heille siitäkin. Olisi tärkeää, että joku ulkopuolinen aikuinen kertoisi vanhemmillesi, kuinka paljon kärsit heidän käyttäytymisensä vuoksi ja ettei se ollenkaan auta sinua noiden hankaluuksiesi kanssa, päinvastoin. On tosi tärkeää, että sinua auttavat ammattilaiset tietävät kaiken sen, mikä vaikeuttaa elämääsi.

Olen kuitenkin tosi iloinen, että sinulla on kavereita! Ilmeisesti kerrot heille rehellisesti vanhemmistasi, mikä on tosi hyvä juttu! Suurien salaisuuksien pitäminen on pidemmän päälle tosi raskasta. Sitäkin mietin, että jos tiedät jo etukäteen, milloin tilanne vanhempiesi kanssa kärjistyy, niin voisitko mennä silloin jollekin kaverille vaikka yökylään? Voisit kertoa myös heidän vanhemmilleen, että teillä riidellään, jolloin he eivät ihmettele, jos viihdyt heillä useinkin. Ihmiset yleensä auttavat tosi mielellään, jos vain tietävät, että joku tarvitsee apua ja huolenpitoa.

Laitokseen pääsy ei aina käy kovin helposti, sillä ensin kokeillaan kaikkia muita keinoja. Onko perheelläsi yhteys sosiaalitoimeen? Heidän pitäisi auttaa perhettäsi eri tavoin ja tietenkin voivat myös sijoittaa sinut jonnekin toiseen perheeseen (tai laitokseen), jos näyttää siltä, ettei sinulla ole kotona turvallista kaikesta heidän antamastaan avusta huolimatta. Jos olet huolissasi turvallisuudesta, voit myös itse tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen (lomakkeen löydät, kun googlaat oman paikkakuntasi + lastensuojeluilmoitus). Parasta toki olisi, että lähellä olevat aikuiset ja ammattilaiset tietäisivät kotioloistasi, jolloin myös he voivat ilmoituksen tehdä.

Olethan meihin yhteydessä, jos tarvitset tämän kanssa apua enemmän kuin mitä nyt saat, niin mietitään tilannettasi yhdessä. Jos haluat antaa meille nimesi ja yhteystietosi, niin myös me voimme tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen. Mutta vain jos haluat. Numeromme on 116 111 ja palvelumme (Lasten ja nuorten puhelin) on auki vuoden jokaisena päivänä, myös tulevina Joulun pyhinä. Lisäksi meillä on chat ja nettikirjepalvelu täällä Nuortennetissä.

Kaikki kääntyy vielä paremmaksi, usko siihen! Tarvitset nyt vain hyvien aikuisten apua.

Olet tärkeä!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moi!

Kiitos viestistäsi! Onpa ikävä kuulla, että sinulla ei ole kavereita ja sinulla on yleensä aika yksinäinen olo. Et ole varmastikaan tämän asian kanssa yksin, sillä moni kokee välillä yksinäisyyttä.

Toivoit saavasi vinkkejä, miten kavereita voisi saada ja kerroit, ettet tiedä, miten lähestyisi muita. Uusien ihmisten lähestyminen ei aina ole helppoa ja se voi vaatia aika paljon rohkeutta. Mielestäni osoitat jo nyt rohkeutta, kun kirjoitit tänne keskustelupalstalle ja pohdit, miten kavereita voisi saada.

Tuleeko sinulle mieleen koulusta tai vapaa-ajalta ketään mieleen, keneen haluaisit mahdollisesti tutustua paremmin? Miltä sinusta tuntuisi aloittaa jutteleminen esimerkiksi jonkin yhteisen tekemisen, kuten vaikka koulutehtävän, äärellä? Kun on päässyt aloittamaan juttelun jostakin aiheesta, niin silloin saattaisi jossakin kohtaa rohkaistua ehdottamaan jotakin yhteistä tekemistä. Vai tuntuisiko sinusta mukavemmalta lähestyä viestin kautta ennemmin kuin kasvotusten?

Jos haluat, niin voit lukea lisää uusiin ihmisiin tutustumisesta ja ystävystymisestä täältä: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/ystavyytta-voi-harjoitella/

Täällä myös juttua yksinäisyydestä ja kuinka sitä voi kokeilla helpottaa: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/ei-kavereita/

Toivon kovasti, että saisit tähän viestiketjuun vastauksia ja vinkkejä myös ikätovereiltasi! Uskon, että täällä on varmasti monia, jotka saattavat samaistua tilanteeseesi.

Jos haluat jutella tästä aiheesta tai ihan mistä tahansa muustakin, niin meille voi aina soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat nimettömiä ja luottamuksellisia!

Rauhallista loppuvuotta!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että sinulla on samanlaisia ajatuksia kuin ketjun aloittajalla. Haluan osoittaa myös sinulle nuo yllä olevat sanat, samoin kaikille muillekin tämän palstan lukijoille, joilla on saman kaltaisia ajatuksia.

Toivon, että jaksat hakea apua. Lupaan, että myöhemmin, kun asiat ovat jo mallillaan, olet tyytyväinen, kun uskaltauduit puolustamaan itseäsi ja oikeuttasi olla hyvinvoiva ja onnellinen. Joskus se vaatii sinnikkyyttä ja useammalle aikuiselle kertomista – tiedän sen hyvin ja olen tosi harmissani jokaisesta hetkestä, jolloin tuntuu siltä, että joku aikuinen ei välitä. Uskon, että jokaisen elämässä on kuitenkin joku aikuinen, joka haluaisi auttaa, jos vain tietäisi, että voit niin huonosti, että et jaksaisi enää elää. Tuo aikuinen vain täytyy nyt löytää.

Toivon sinulle voimia jaksaa ja toivon täällä sydämeni pohjasta, että heti seuraava aikuinen, jolle kerrot, ottaa hätäsi tosissaan ja että asiat alkavat mennä parempaan suuntaan.

Halaan sinua nyt oikein kovasti. Soitathan meille, tule chattiin tai kirjoita kirjepalveluumme, mikäli asiat eivät lähde luistamaan tai haluat vielä rohkaisua avunhakemiseen. Täällä me olemme, yhden soiton tai muutaman klikkauksen päässä!

Oikein lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestäsi. Ajattelisin, että ihminen on pohjimmiltaan empaattinen ja liittyminen toisten ihmisten joukkoon sekä ryhmässä toimiminen on meille luontaisempaa ja turvallisempaa kuin lajitoveria vastaan ryhtyminen tai hänen tappamisensa. En siis olisi huolissani noista ajatuksista. Murhat ovat kirjallisuudessa, elokuvissa ja muussa taiteessa ja kulttuurissa iso osa genreä, mikä tarkoittaa sitä, että se kiinnostaa ja kiehtoo monia ihmisiä.

Ihmismieli on ihmeellinen ja kaikenlaisia ajatuksia ja fantasioita tulee mieleemme, vaikkemme sitä haluaisi tai niitä ikinä toteuttaisi. Ajatuksille ei voi mitään (paitsi tietenkin se, että alkaa sitten tietoisesti ajattelemaan jotain muuta) ja ne eivät ole ikinä sama kuin teko. Ne voi ottaa vastaan suurella uteliaisuudella, että ”onpas outo ajatus, mistäköhän tuokin tuli?” ja antaa niiden sitten mennä omia aikojaan. Hyvä mielikuvitus on tärkeä osa luovuutta, joten voit myös ihailla mielesi tuotoksia ja kummastella, mitä kaikkea aivot tuottaakaan.

Se, että kerrot ettet pystyisi todellisuudessa tappamaan ketään, kertoo siitä, että sinulla on terve omatunto, joka toimii kuin pitääkin ja haluat olla läheisillesi hyvä. Tee siis jatkossakin hyviä asioita ja ole aina ystävällinen kun vain jaksat, siitä tulee hyvä mieli sekä itsellesi että kanssakulkijoillesi ja näet, kuinka hyvä tyyppi olet näistä päähän välillä tulevista ajatuksistakin huolimatta.

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä