Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki Hiljainen,
Kiitos viestistäsi! Olen iloinen, että päätit kirjoittaa meidän Nuortennetin keskustelupalstalle.
Todella kurja kuulla, että ystäväsi ovat jättäneet sinut ja yksi sanoi sinulle ilkeitä asioita. Tuollainen varmasti herättää monenlaisia tunteita, esimerkiksi surullisuutta ja hämmennystä. Oletko kertonut ystävillesi, millaisia ajatuksia ja tunteita yksin jääminen sinussa herättää?
Kerroit, että koulussa sinulla ei ole ketään. Lisäksi koulussa sinulle kommentoidaan inhottavaan sävyyn ja joidenkin kommenttien takia tunnet itsesi turhaksi. Mietit, että ovatko kokemasi asiat olleet kiusaamista ja kyllä ne minusta täyttävät kiusaamisen tunnusmerkit. Muistathan kuitenkin, että sinussa ei ole mitään vikaa ja olet hyvä juuri tuollaisena!
Mainitsit, että vapaa-ajalla haluaisit viettää aikaa jonkun kanssa, mutta muut viettävät aikaansa muualla. Voisitkohan kysyä joltakin mukavalta tyypiltä ennakkoon hänen suunnitelmistaan? Voihan olla, että hän ei ole vielä ehtinyt sopimaan muuta. Entä onko sinulla naapurustossasi ikäistäsi seuraa?
Kerroit myös, että et meinaa jaksaa enää ja olet yrittänyt tappaa itsesi. Tämä saa minussa ison huolen heräämään. Elämäsi on elämisen arvoista, vaikka sinusta nyt ei siltä tuntuisikaan. On erittäin tärkeää, että saat apua tilanteeseesi. Onko sinulla lähipiirissäsi sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit kertoa kokemastasi ja itsemurha-ajatuksistasi? Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi vanhempi, tai koulussa opettaja tai koulukuraattori.
Noin isoista asioista ääneen puhuminen voi tuntua jännittävältä, joten voit myös kokeilla kirjoittaa ajatuksiasi ylös paperille ja näyttää paperin luotettavalle aikuiselle. Voit myös kokeilla hyödyntää Nuortennetin Huoli puheeksi! -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Jos haluat purkaa mieltäsi, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet arvokas ja avun arvoinen!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Essiikka,
ja kiitos että halusit jakaa kanssamme ajatuksiasi.
Onpa kurja kuulla, että koet olevasi jotenkin kaiken ulkopuolella. Mikä saa kokemaan asian näin? Kohdistuuko ulkopuolisuus perheen sisäisiin asioihin tai myös muihin asioihin?
On tärkeää, että oma koti olisi paikka, jossa olisi turvallista olla. Eikä omia huolia kannata vähätellä, ne ovat tosiasioita juuri sinun elämässäsi tässä hetkessä ja siksi hyvinkin tärkeitä ja oleellisia.
Kuvailet, että isälläsi on monta puolta. Kaikissa meissä on niin hyviä kuin huonojakin puolia mutta tärkeää on, että huonot puolet eivät vaikuta perheenjäseniin niin että kenellekään tulee paha olla. Kerroit, että isäsi huutaa sinulle paljon ja että itket sen vuoksi lähes joka ilta. Tämä kuulostaa minusta huolestuttavalta. Oli isälläsi syy mikä tahansa, ei se oikeuta häntä käyttäytymään sinua kohtaan tuolla tavalla. Sinä et ole tilanteessa tehnyt mitään väärää ja toivonkin, että tiedät, että apua on olemassa.
Ymmärrän hyvin, että tilanne on sinulle raskas ja toivon, että pystyt asiasta puhumaan niin isäsi kuin myös jonkun toisen turvallisen aikuisen kanssa. Ensinnäkin isäsi olisi hyvä tietää miltä sinusta hänen huutamisensa tuntuu. Tietääkö hän esimerkiksi, että itket ennen nukkumaanmenoa? On hyvä kertoa tilanteesta myös jollekin toiselle aikuiselle, joka voisi olla sinun tukenasi, kun puhut asiasta isäsi kanssa. Asuuko äitisi myös sinun ja sisarustesi kanssa? Jos näin, miten hän on tilanteeseen reagoinut ja oletko hänelle pystynyt juttelemaan asiasta? Voit myös jutella asiasta esimerkiksi koulussa opettajasi tai koulukuraattorin kanssa. He osaavat varmasti auttaa sinua ja yhdessä voitte miettiä miten asian kanssa kannattaisi edetä ja mitä ratkaisuja olisi olemassa, jotta sinulla olisi hyvä olla kotona.
Ratkaisu tilanteeseesi löytyy aivan varmasti, kunhan uskallat pyytää apua lähipiiristäsi. Kerroit myös isoveljesi poismenon vaikuttavan elämääsi. Eikä ole ihme, läheisen kuolema vaikuttaa meihin aina, vaikka sitä ei itse edes muistaisi. Myös tämän asian kanssa kannattaa tukeutua lähipiirissäsi ihmiseen, jonka kanssa tuntuu luontevalta puhua.
Muista, että sinä olet tärkeä, eikä sinun tarvitse kestää huonoa käytöstä keneltäkään. Olet rohkea, kun jo tänne kirjoitit.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi Tytteli. Kuulostaa siltä, että sinulla todellakin on hyvä ja kannustava opettaja, joka on auttanut sinua monessa elämäntilanteessa. Ihastuminen omaan opettajaan on myös tavallista, eikä siinä ole mitään väärää. Ihastuksenkohdetta kun ei voi itse valita. Valitettavasti opettajasi ei voi lain estäessä vastata näihin ihastuksen tunteisiin, vaikka niin toivoisitkin. Ymmärrän siis hyvin, että voi olla vaikea luopua ihmisestä, joka on antanut sinulle niin paljon hyvää. Uskon kuitenkin, että mihin päädytkään 9. luokan jälkeen, tulet saamaan tukea ja apua myös muilta turvallisilta aikuisilta, kun sitä toivot.
Ja jos haluat, voit toki aina kertoa opettajallesi miten tärkeäksi olet hänen tukensa kokenut koulussa olosi aikana. Hän on varmasti tästä tiedosta hyvinkin otettu, jos et sitä vielä ole hänelle kertonut.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos nimimerkki ”En jaksa” että rohkenit pyytää apua kirjoittamalla meille.
Ymmärsin viestistäsi, että koet monta asiaa arjessasi raskaaksi, mikä näkyy motivaationpuutteena, unen vähäisyydessä ja riitelynä. Onpa kurja kuulla, että sinulla on huono olo. Osaatko yhtään sanoa koska tämä on alkanut tai jos olotilaasi löytyy konkreettista syytä?
Nuoruudessa on tavallista kokea alakuloisuutta ajoittain mutta jos se pitkittyy pidemmälle ajalle (yli kaksi viikkoa) kannattaa siihen hakea apua. Negatiivisten tunteiden sisällä pitäminen on myös raskasta. Kerroit, että yrität olla iloinen joka päivä. Iloinen kannattaa olla kun siltä tuntuu, mutta myös surun, ahdistuksen ja vihan tunteita saa ja pitää näyttää. On siis tärkeää, että mitään tunteita ei piiloteta koska juuri se käy raskaaksi ajan myötä.
Onko sinun lähipiirissäsi ihmistä, jolle voisit kertoa näistä mietteistäsi ja olostasi? Olisi hyvin tärkeää, ettet jäisi yksin pohtimaan näitä asioita. Tästä voisit kertoa esimerkiksi vanhemmillesi, jollekin sukulaisellesi tai koulun puolelta, vaikka opettajalle tai koulukuraattorille. Siis aikuiselle, jolle tuntuu luontevammilta kertoa. Ihmisen pahaa oloa voi olla vaikea nähdä päältäpäin, sillä useasti sitä pyritään peittelemään esimerkiksi juuri esittämällä iloista. Joten kannustan sinua todella kertomaan aidosti siitä, miltä sinusta tuntuu juuri nyt, jotta paha olosi huomataan.
Sinä olet rohkea, kun jo tänne uskalsit kertoa olostasi. Löydät varmasti oman tapasi kiertoa myös jollekin turvalliselle aikuiselle lähipiiristäsi. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voi ajatuksiaan aina kirjoittaa paperille ja antaa valitsemalleen henkilölle. Voit toki myös käyttää Huoli puheeksi lomaketta (https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/) tai näyttää tämän tänne kirjoittamasi kirjeen.
Muista, että sinä et ole yksin ja lähimmäisesi haluavat auttaa sinua. Sinusta ehkä tuntuu nyt pahalta ja siltä ettet jaksa, mutta ajan myötä olosi tulee helpottumaan. Sinä olet tärkeä ja sinun asioillasi on väliä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi. Olet kirjoituksesi mukaan joutunut tilanteeseen, jossa koet vanhempasi käyttäytyneen väärin sinua kohtaan. Hienoa, että halusit kirjoittaa ja pohtia tilannettasi.
Ymmärsin viestistäsi, että harmituksesi kohdistui enemmän siihen, miten riitanne vanhempiesi kanssa eteni kuin itse riidan aiheeseen. Ensinnäkin on kurja kuulla, että isäsi haukkui koulumenestystäsi. Matikasta 9 arvosana on hurjan hyvä ja sinun todellakin kuuluu olla ylpeä siitä. Muista, että se arvosana mikä riittää sinulle ja josta sinä olet ylpeä, on riittävä, oli sitten vanhempiesi mielipide mikä tahansa.
Vanhempasi ovat varmastikin huolissaan mihin kaikkeen omilleen muuttaminen vaikuttaa mikä on tietenkin ymmärrettävää, mutta huoli siitä ei saisi kohdistua sinuun niin että sinulle tulee paha olo tai että sinun onnistumistasi siinä vähäteltäisiin. Hyödyt ja haitat on tietenkin hyvä aina käydä yhdessä läpi rakentavasti ennen päätöksen tekoa.
Ymmärrän hyvin, että tuollaisessa tilanteessa haluaa vetäytyä hetkeksi pois. Sinulla on myös täysi oikeus ottaa aikaa itsellesi. Jos tunteet kuumenevat riidan aikana, on siinä mielentilassa välillä vaikeaa saada edes aikaan rakentavaa keskustelua, joten pieni oma hetki voi tulla tarpeeseen itse kullekin. Kun ihmisellä on tunteet pinnassa voi olla välillä vaikea nähdä tilannetta toisen silmin. Voisiko olla, ettei äitisi ehkä ymmärtänyt tarvettasi ottaa hetken omaa aikaa vaan näki oman tarpeensa käydä keskustelu loppuun? Ehkä hänen on ollut vaikea ymmärtää myös sitä, että ahdistuit kun jouduit jopa lukitsemaan itsesi vessaan, jotta sait olla hetken rauhassa ja näin ollen koki käytöksesi lapsellisena? Todella hienoa sinulta, että pystyit kertomaan äidillesi siitä, että ahdistuit hänen käytöksestä. Äitisi ei valitettavasti osannut ottaa tätä vastaan siinä mielentilassa, mikä on tietenkin kurjaa. Riidat on aina hyvä jutella läpi, ja koska olet, lapsi on tämä aina vanhempien vastuulla hoitaa loppuun niin, että kaikkia on kuunneltu ja että kaikilla on hyvä mieli.
Toivon, että asia on jo ratkennut mutta mietin, voisitko tulevia vastaavia tilanteita ajatellen miettiä yhdessä vanhempiesi kanssa niin sanottuja pelisääntöjä riitatilanteisiin? Näitä on hyvä miettiä silloin kun olette sovussa. Tapoja riidellä on monia, ja eri ihmiset reagoivat eri tavoin ja tarvitsevat eri asioita. Mietin, voisitteko yhdessä miettiä, josko tällaisissa tilanteissa voisi ottaa esimerkiksi aikalisän, jota sinä ehkä tarvitset, ja miettiä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Lapsen etu on aina tärkein ja näin ollen sinun tunteesi ja tarpeesi tulisi aina mennä riitatilanteissa etusijalle. Olisi myös hyvä keskustella vanhempiesi kanssa rauhallisella hetkellä siitä, miten koet heidän käytöksensä riidan aikana. Tämän voi toki esimerkiksi ilmaista myös kirjeen kautta jos koet sen luontevammaksi.
Haluan vielä viimeiseksi muistuttaa sinua siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, niin itkut, naurut kuin kiukunpuuskatkin. Kaikkia tunteita saa ja pitääkin näyttää, eikä niissä ole mitään hävettävää. Ymmärrän kuitenkin tarpeesi olla yksin itkun tullessa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Kaikkea hyvää sinulle, ja muista olla ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi, äläkä anna kenenkään ottaa sitä ylpeyttä pois itseltäsi. Sinä olet tärkeä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa ajatuksistasi. On tärkeää, että pääsee purkamaan mielessä olevia ahdistavia mietteitä, jotta niitä itsekin paremmin ymmärtää.
Ymmärsin viestistäsi, että epäilet saaneesi ahdistuskohtauksen tunnilla, jonka jälkeen koit ahdistuksen muuttaneen muotoaan raivoksi. Tämä on varmasti ollut sinulle hankala tilanne ja aiheuttanut sinussa hämmennystä. Huomasikohan opettaja sinun ahdistustasi, tai saitko olotilaasi apua keneltäkään?
Jos koet, että sinua ahdistaa useasti ja omien sanojesi mukaan koet myös olevasi ainaisessa keskilievän vihan tunteessa, on olotilaasi hyvä pohtia syitä. Koetko ahdistuksesi ja keskittymisvaikeutesi johtuvan ääniherkkyydestäsi, josta kerroit? Tai osaatko miettiä muita asioita, jotka voisivat liittyä ahdistukseesi ja vihan tunteeseesi? Oletko saanut apua ääniherkkyyteesi?
Toivon todella, ettet jää yksin pohtimaan näitä asioita. Paha olo on siinä mielessä salakavala, ettei se aina halua näyttäytyä muille, jos ei siitä itse uskalla kertoa. Puhuminen auttaa kuitenkin aina purkamaan ahdistunutta oloa, sekä jaettu huoli on puolikas kantaa. Myös se, että jää yksin pohtimaan omaa oloaan voi johtaa siihen, että purkaa pahaa oloaan itseensä itsetuhoisella käytöksellä, mikä ei ole ikinä hyvä keino, vaan lisää aina ahdistusta. Haluaisinkin siksi kannustaa sinua kertomaan ajatuksistasi ja olostasi jollekin turvalliselle aikuiselle. Tämä aikuinen voi olla esimerkiksi vanhempasi, kaverin vanhempi, opettajasi tai koulukuraattori. Keinoja kertoa on myös monia ja löydät varmasti oman tapasi ottaa aiheen puheeksi. Voisitko esimerkiksi käyttää Huoli puheeksi lomaketta? (https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/) Tai näyttää valitsemallesi henkilölle tämän tänne kirjoittamasi viestin? Voit tietysti myös mennä ihan suoraan kertomaan asiasta, jos koet sen parhaimmaksi tavaksi itsellesi.
Jos sinulla on kokemusta siitä, ettet ole saanut apua, vaikka olet sitä pyytänyt on tämä todella kurjaa. Haluan kuitenkin kannustaa sinua olemaan luovuttamatta. Asiasta kannattaa aina kertoa, kunnes saa tarvitsemaansa apua. Jos haluat, voit aina myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116), kirjoittaa nettikirjeen tai chatata. Päivystäjän kanssa voit yhdessä pohtia, vaikka kenelle ja miten asiasta voisi kertoa, jotta saisit apua.
Sinä olet todellakin kaiken avun arvoinen, muista se! Uskon, että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka todellakin välittävät sinusta ja haluavat auttaa sinua.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki 3lk,
Kiva kuulla, että nyt kirjepalvelu toimi ja sait vastauksen!
Harmi kuulla, että uusi tyttö vaihtoi harrastemessuryhmää. Olit varmasti kovasti odottanut sitä, että pääset olemaan samassa ryhmässä hänen kanssaan. Mitenköhän muuten voisit häneen yrittää tutustua? Oletko jutellut hänelle? Voisit kysellä sopivan tilaisuuden tullen vaikka hänen kuulumisiaan.
Tsemppiä ja kirjoittelethan taas kuulumisiasi!
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei 9.v tyttö,
Kiitos viestistäsi! Kerroit, että olet lukenut aika paljon seksistä. Seksiin liittyvät asiat alkavat ihan varmasti kiinnostamaan iässäsi ja se on tosi luonnollista! Hienoa, että uskalsit kysyä sinua mietityttävästä asiasta täällä meidän keskustelupalstalla.
Voi olla, että näkemäsi kommentti on koskenut itsetyydytystä. Se tarkoittaa, että ihminen hyväilee itseään sellaisella tavalla, josta tulee hänelle nautintoa. Jokainen voi toteuttaa sitä sellaisella tavalla, joka tuntuu itsestä parhaimmalta – kunhan se tapahtuu omassa rauhassa. Itsetyydytyksestä voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/itsetyydytys/
Jos sinulle tulee asiasta muita kysymyksiä mieleen tai muuten vain mietityttää, niin voit tämän keskustelupalstan lisäksi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Anonyymi,
Kiitos viestistäsi! Ikävä kuulla, että sinulla ja isälläsi ei ole hyvät välit. Kerroit, että äitisi kanssa sinulla on ennen ollut hyvät välit, mutta käsitinkö oikein, että tämä työssä käymiseen liittyvä keskustelu on muuttanut niitä? Tilanteesi kuulostaa hankalalta.
Kuulostaa huolestuttavalta, jos kotona ei ole leivän lisäksi muuta syötävää tarjolla. Olet vielä alaikäinen, joten vanhempasi ovat sinusta elatusvelvollisia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että heidän tehtävä on pitää huoli, että sinä saat kunnollista ravintoa.
Tunnistat hienosti rajasi, mitä tulee työssä käymiseen ja omista asioista huolehtimiseen. Ammattikoulussa opiskelu on tällä hetkellä päätyösi ja tunnistat, että sinulla ei ole energiaa käydä töissä samalla. Se on erittäin tärkeää, että tunnistat tämän ja pystyt näin keskittymään paremmin opiskeluihin. Siinä ei ole mitään väärää, että haluat nyt keskittyä vain opiskeluun.
Voisitko kertoa nuo samat perustelut vanhemmillesi? Jos tuntuu siltä, että et vanhemmillesi asiasta pysty puhumaan, niin voit kertoa tilanteestasi myös jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle. Esimerkiksi koulussa voit kertoa opettajalle tai kuraattorille.
Jos halut purkaa mieltäsi anonyymisti, meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Palveluissamme pystyt luottamuksellisesti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.Olit rohkea, kun kerroit asiasta tänne! Muista, että älä jää asian kanssa yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Piikkikammoinen,
Kiitos viestistäsi! Piikkikammo on todella yleistä, joten et ole pelkosi kanssa yksin.
Tämä vastaus tulee hieman viiveellä. Kerroit, että rokote on tulossa parin päivän päästä. Onkohan se päivä ehtinyt jo tulla?
Hienoa, että äitisi on ymmärtäväinen sen suhteen, jos et ota rokotetta. Tulevaisuudessa voi tulla kuitenkin vastaan tilanteita, joissa rokote tai verikoe pitää ottaa, joten niihin on hyvä valmistautua etukäteen. Tuossa edellisessä päivystäjän vastauksessa puhuttiin itsensä rauhoittamisesta esimerkiksi hengittelemällä syvään tai kuuntelemalla musiikkia. Mikäköhän voisi sinun kohdallasi olla parhain keino rauhoittua? Voisit tätä pohtia itse tai vaikka äitisi kanssa.
Hoitajat ja lääkärit ovat tottuneet siihen, että joitakin ihmisiä rokotteen ottaminen saattaa jännittää. Omasta pelostaan kannattaa kertoa ääneen, jotta he osaavat huomioida sitä paremmin. Hoitajilta ja lääkäreiltä kannattaa muutenkin kysyä, jos jokin asia vaikka syöpiin liittyen mietityttää.
Tsemppiä tulevaan!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi! Onpa ikävä kuulla, että epäilet itselläsi masennusta. Olet kuitenkin rohkea, kun kirjoitit siitä tänne!
Masennuksen puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta ja pelottavalta. Todella hienoa ja rohkeaa, että olet tehnyt päätöksen mennä joku päivä koulukuraattorin luokse. Mietit, että haluaisit mieluummin kertoa olostasi äidillesi itse ensin, mutta et koe ihan vielä olevasi valmis siihen.
Vaikka kertominen tuntuukin vaikealta, niin kannustaisin sinua kuitenkin kertomaan vanhemmillesi. Olet heille tärkeä ja he varmasti haluavat tietää voinnistasi. Joskus asioiden ääneen sanominen voi tuntua todella vaikealta ja joillekin kirjoittaminen voi olla helpompaa. Pystyisitkö kirjoittamaan vanhemmillesi olostasi? Nuortennetissä on myös Huoli puheeksi! -lomake, jota voi hyödyntää, jos jonkin asian kertominen tuntuu vaikealta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Entä voisitko koulukuraattorille kertoa, että pelkäät, että hän kertoo asiasta äidillesi? Hän voisi myös auttaa sinua miettimään, millä tavalla voisit kertoa asiasta vanhemmillesi. Tuota Huoli puheeksi! -lomaketta tai kirjoittamista voit myös hyödyntää, kun menet kuraattorin luokse.
Paljon voimia!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Yölintu,
Kiitos viestistäsi! Harmillista kuulla, ettet saa unta ja pelkäät saavasi painajaisia.
Kerroit, että katsot joskus kauhuleffoja ja tunnistat, että ne tulevat kummittelemaan uniisi. Ne voivatkin olla aika jännittäviä! Kerroit, että ihan joka kerralla et näe pelottavia painajaisia, mutta olet ilmeisesti niitä välillä nähnyt, koska sinulla on jäänyt pelko niiden näkemisestä.
Mihin aikaan yleensä katselet kauhuleffoja? Jos haluat katsella niitä, niin voisitko ajoittaa sen aikaisempaan ajankohtaan? Leffat ja sarjat voivat vaikuttaa herkemmin uniin, jos niitä katselee juuri ennen nukkumaanmenoa. Hetket ennen nukkumaanmenoa olisi muutenkin hyvä rauhoittaa. Voisitko esimerkiksi kokeilla vaikka lukea kirjaa, joka ei olisi kovin jännittävä?
Nuortennetissä on listattu hyviä keinoja nukahtamisen helpottamiseksi: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/nukkuminen-hyvinvoinnin-perusta/apua-nukahtamiseen/
Nukahtamisongelmista kannattaa myös kertoa jollekin aikuiselle. Voisitko kertoa tästä esimerkiksi jollekin lähipiirisi aikuiselle, esimerkiksi vanhemmalle? Jos nukahtamisvaikeudet jatkuvat, niin myös esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai terveyskeskuksesta saa apua.
Tsemppiä jatkoon ja parempia unia!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos vastauksestasi! Ikävä kuulla ahdistuksestasi – ymmärrän kyllä hyvin, miksi koet sitä, koska tilanne kuulostaa todella haastavalta. Hienoa, että olette jutelleet kavereiden kanssa, mutta harmillista, että se ei ole auttanut.
Tuo väkivaltaisuus on huolestuttavaa ja se on todella väärin käyttää väkivaltaa muita kohtaan. Kaverisi on hienosti ilmaissut, että häntä sattui pallon osuminen sääreen. Kamalaa kaveriasi kohtaan, että hän sai osuman vielä uudestaan tästä huolimatta. Kaverisi oli fiksu kieltäytyessä käyttämästä väkivaltaa tätä toista kaverianne kohtaan ja on epäreilua, että kaverinne otti hänet silmätikuksi sen takia.
Olet ihan oikeassa siinä, että kivun tuntemisessa ja sen näyttämisessä ei ole mitään väärää. Päinvastoin – se on tervettä tuntea kipua ja reagoida siihen. Jos joku satuttaa, niin siihen pitää ehdottomasti puuttua!
Kaverinne käytös ihan varmasti kuormittaa sinua. Hän käyttäytyy väärin teitä kohtaan ja vaikuttaa siltä, että tunnette olonne keinottomiksi. Samalla myös tunnistatte sen, että hän selkeästi tarvitsisi apua.
Mainitsin edellisessä vastauksessani, että aikuisten tulisi ottaa vastuu kaverinne käytöksestä ja huonosta voinnista. Oletteko kertoneet asiasta vielä kenellekään aikuiselle? Olette hienosti yrittäneet puhua kaverillenne ja saada hänet tajuamaan, että hän tarvitsee apua. Muista kuitenkin, että hänen käytöksensä ja vointinsa ei ole teidän vastuullanne. Olisi tärkeää, että joku luotettava aikuinen tietäisi tästä ja voisi viedä asiaa eteenpäin. Voisiko tällainen aikuinen olla esimerkiksi vanhempasi tai joku muu lähipiirisi luotettava aikuinen? Koulussa asiasta voi kertoa myös esimerkiksi opettajalle tai kuraattorille.
Jos asian puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin Nuortennetistä löytyy tällainen Huoli puheeksi! -lomake, jonka voi täyttää ja näyttää jollekin aikuiselle: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Paljon voimia sinulle!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Hiro,
Kiitos, kun kirjoitit meidän keskustelupalstalle! Kurja kuulla, että olet ollut masentunut ja vielä noin pitkän aikaa.
Kerroit, että käänteentekevä hetki elämässäsi oli se, kun aloit miettimään, että kertoisit vanhemmillesi tykkääväsi pojista. Olit todella rohkea, kun kerroit vanhemmillesi asiasta, mutta ikävä kuulla, että heidän reaktionsa oli tuollainen. Olisit ihan varmasti toivonut toisenlaista reaktiota! Muista, että sinä et kuitenkaan tehnyt mitään väärää kertomalla. Siinä ei myöskään ole mitään väärää tykätä pojista. Se, että tykkäät pojista ei ole harhakuvaa, eikä se todellakaan tee sinusta virhekappaletta. Olet juuri hyvä tuollaisena!
Kerroit, että vanhempasi eroavat sekä mainitsit myös isäsi alkoholismista ja pettämisestä. Ero on aina tosi ikävä asia ja se tuo mukanaan ison elämänmuutoksen. Joskus aikuisten välille tulee sellaisia ristiriitoja, että ero voi lopulta olla hyvä asia. Oletteko vanhempiesi kanssa keskustelleet heidän erostaan? Isäsi alkoholismi ja pettäminen ovat varmasti myös sellaisia asioita, jotka herättävät sinussa paljon ajatuksia. Olisi tärkeää, että voisit näistä ajatuksista keskustella jonkun turvallisen ja luotettavan aikuisen kanssa. Muista, että vanhempiesi ero ja isäsi haasteet eivät ole sinun vikasi!
Kerroit, että sinua on myös alettu kiusaamaan koulussa. Tuo on todella ikävä kuulla! Jos henkilö kokee tarvetta kiusata toista, niin tämä kertoo kiusaajan omasta pahasta olosta. Sinussa ei ole mitään vikaa! Aikuisten tehtävä on puuttua kiusaamiseen. Oletko kertonut kiusaamisesta kenellekään?
Kerroit, että olet satuttanut itseäsi ja tämä saa minussa ison huolen heräämään. Itsensä satuttaminen on aina sellainen asia, johon sinun tulee saada apua. On tärkeää, että kerrot tästä jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle. Esimerkiksi vanhemmille tai koulussa opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Koulussa kuraattori ja terveydenhoitaja ovat tottuneet käsittelemään tällaisia aiheita, ja heidän tehtävänsä on auttaa sinua. Heille voit kertoa myös kiusaamisesta ja vanhempiesi erosta.
Kerroit, että luokkalaisesi tyttö kävi itsetuhoisuuden takia terveydenhoitajalle ja psykologille, sekä hänen vanhemmilleen kerrottiin asiasta ilman, että hän halusi. Hän on käynyt siellä sen takia, koska on ollut erittäin tärkeää, että hän saa itsetuhoisuuteensa apua. Käyntien tarkoitus on ollut auttaa häntä, sekä vanhemmille on mennyt tieto, että hekin pystyisivät paremmin auttamaan tyttöä kotona.
Pelkäätkö, että koulupsykologi, terveydenhoitaja tai koulukuraattori kertoisivat sinun asioista vanhemmillesi ilman lupaasi? Pystyisitkö itse kertomaan vanhemmillesi? Itsensä satuttaminen on tosi vaikea aihe ja siitä ei varmastikaan ole helppo puhua. Myös vanhempien reaktio voi pelottaa – heidän reaktionsa ei välttämättä aina ole sellainen, millainen haluaisit sen olevan. Voi olla, että he tarvitsevat aikaa sulatella tietoa. Olet kuitenkin vanhemmillesi tärkeä ja he ihan varmasti haluavat tietää, miten sinä voit. Jos ääneen puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisit esimerkiksi kirjoittaa heille ja näyttää tekstisi.
Voit myös hyödyntää Nuortennetin ”Huoli puheeksi!” -lomaketta, jos otat vaikean asian puheeksi vanhemmillesi tai vaikka koulun työntekjälle. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Kysyit, mitä voit tehdä ja tiivistettynä siis huolistasi kertominen jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle olisi todella tärkeää. Aikuisten tehtävä on olla sinun tukenasi.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Turkulainen 13V.
Kiitos viestistäsi! Todella ikävä kuulla, että olet ollut masentunut ja ahdistunut.
Kerroit, että unesi menevät liian pitkiksi. Tuntuuko sinusta vaikealta nousta aamulla ja oletko päivällä väsynyt?
Kerroit myös, että sinulla pyörii päässä itsetuhoiset ajatukset ja tämä saa minussa ison huolen heräämään. Itsetuhoiset ajatukset ovat aina sellaisia, joihin tulee saada apua. Kerroit, että näistä asioista keskusteleminen tuntuu sinusta vaikealta. On kuitenkin todella hienoa ja rohkeaa, että kirjoitat olostasi tänne!
Hienoa, että käyt tapaamassa psykologia, mutta harmi kuulla, että sinusta tuntuu, että siitä ei ole apua. Voisitko kertoa psykologille rehellisesti ajatuksista? Hän varmasti haluaisi kuulla kokemuksestasi – parhaimmillaan voisitte päästä yhdessä pohtimaan, mikä auttaisi sinua paremmin.
Se voi tosiaan olla välillä vaikeaa kertoa ajatuksiaan ja tunteitaan ääneen. Olisiko sinulle helpompaa kirjoittaa ajatuksiasi ylös? Nuortennetistä löytyy myös ”Huoli puheeksi” -lomake, josta voisi myös olla apua ( https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/ ). Voit näyttää tekstisi tai lomakkeen jollekin luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi psykologille tai laitoksen ohjaajalle.
Masennus ja ahdistus aiheuttavat usein itsetuhoisia ajatuksia ja oma elämä voi tuntua toivottomalta. Vaikka nyt ei tunnu siltä, niin tuo olosi ei tule jatkumaan ikuisuutta, vaan parempia päiviä on ihan varmasti tulossa. Muista, että sinulla on oikeus saada apua itsellesi.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet tärkeä!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit