Siirry sisältöön

Millaisia oireita syömishäiriöihin liittyy?

Alla on kuvattu tyypillisiä syömishäiriöiden oireita. On tärkeä muistaa, että syömishäiriöt kuitenkin ilmenevät yksilöllisesti ja kuten muidenkin sairauksien kohdalla, vain lääkäri voi arvioida mikä sairaus on kyseessä. Jos olet huolissasi itsestäsi tai läheisestäsi, on tärkeää hakea apua.

”Urheilin hullun lailla. Laskin jatkuvasti, paljonko sain kulutettua kaloreita. Aloin jättää ruokailuja väliin ja tunsin siitä jonkinlaista tyydytystä. Vaaka näytti yhä pienempiä lukuja. Kuitenkin näin peilistä aina saman läskin peilikuvan. Olo oli väsynyt ja innoton, jatkuvasti. Ahdisti. Mutta minä jatkoin.”

Anoreksiaa sairastavalla ruoka pyörii jatkuvasti mielessä, mutta anorektikko ei syö sitä. Tarkoitus on laihduttaa mahdollisimman paljon.

Painon nousu on pahin painajainen ja huoli lihomisesta piinaa jatkuvasti. Sairastunut näkee itsensä lihavana, vaikka todellisuudessa hän olisikin langanlaiha. Tytöillä kuukautiset jäävät pois yleensä jo sairastumisen alkuvaiheessa.

Syömishäiriö voi alkaa viattomasta laihdutuskuurista, joka alussa voi tuoda paljon tyydytyksen tunteita, mutta joka vähitellen riistäytyy käsistä. Tällöin se tuo paljon enemmän ongelmia kuin hyvää oloa nuorelle.

Nuori muuttaa ruokavalioaan ja karsii erityisesti rasvat ja sokerit pois. Anoreksiaan liittyy usein myös pakonomainen liikunta. Pitää olla jatkuvasti liikkeessä ja kuluttaa mahdollisimman paljon. Kaikki huomio kiinnittyy siihen, miten painoa saisi pudotettua vielä hieman lisää.

Pitkään jatkuva aliravitsemustila aiheuttaa erilaisia oireita. Luusto haurastuu ja ajattelukyky heikentyy. Nälkiintyminen aiheuttaa myös paljon psyykkisiä oireita kuten masennusta, pakonomaista ruuan ajattelemista, kiukkuisuutta, vetäytymistä, jaksamattomuutta, ahdistusta ja unettomuutta. Pahimmillaan anoreksia saattaa johtaa kuolemaan.

”Ruoka hallitsi elämääni. Koetin kieltäytyä kaikesta makeasta ja epäterveellisestä. Sitten kuitenkin aina repsahdin ja ahmin kaksin käsin kaikkea, mitä käteen sain. Sen jälkeen oli pakko oksentaa. Paastosin, ahmin ja oksensin. Siitä tuli tapa, joka sai minut tuntemaan oloni aina vaan kurjemmaksi.”

Pakonomainen ahmimistarve kuuluu bulimiaa sairastavan elämään. Ahmimiskohtaukset iskevät säännöllisesti eikä niitä oikein pysty kontrolloimaan. Ahmimista seuraa sekä fyysinen että psyykkinen paha olo. Jotta olo helpottuisi, on syömästään ruuasta hankkiuduttava eroon oksentamalla, liikkumalla pakonomaisesti tai käyttämällä ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä.

Bulimiaa sairastava henkilö on tyypillisesti normaalinpainoinen, mutta kokee itsensä lihavaksi. Monesti sairastunut kokee syvää häpeää ja syyllisyyttä asiasta, eikä kerro siitä kenellekään. Ahmiminen ja oksentaminen tapahtuvat toisilta salassa.

Bulimian elämäntapa käy keholle rankaksi. Siitä voi seurata rytmihäiriöitä, sydänvaurioita ja ruuansulatushäiriöitä. Hampaiden kiille syöpyy happaman oksennuksen seurauksena. Oksennus myös tulehduttaa kurkunpään ja ikenet. Oksennusrefleksi saattaa tulla syödessä silloinkin, kun sitä ei edes haluaisi. Olo on masentunut. Bulimiaan voi kuolla anoreksian tavoin.

Ahmintahäiriö, eli BED (Binge Eating Disorder), on yleisin syömishäiriöistä. Oireilu on samankaltaista kuin bulimiassa, mutta erona bulimiaan on, että BED:tä sairastava ei pyri eroon ahmitusta ruuasta. Sairastunut pyrkii hallitsemaan syömistä ja kehoaan, mutta jatkuva ruokailun hallinta johtaa ajoittain hallinnan menetykseen ja ahmimiseen.

Ahmimiseen liittyy hallitsemattomuuden kokemus eikä ahmiessa syöminen liity nälän tai kylläisyyden tunteisiin. Taustalla olevaa laukaisevaa tekijää ei välttämättä itse tunnista. Usein ahmintakierrettä ylläpitävät tiukasti kontrolloidut laihdutusyritykset. Ne sekoittavat nälän ja kylläisyyden tunteen säätelyn, jolloin aterioita jää helposti väliin. Tämä ruokkii häpeäntunnetta ja -kokemusta. Monesti tässä tilanteessa laihduttaminen tuntuu tarpeelliselta ratkaisulta ahmimiseen, mutta laihdutusyritykset vain ylläpitävät noidankehää.

”Mun tarkoituksena oli vaan elää mahdollisimman terveellisesti. Sitten se vaan meni yli. Elämästä tuli kamalaa suorittamista. Terveellisestä ruuasta tuli täydellinen pakkomielle. Oli enää tosi vähän ruokalajeja, joita suostuin syömään. Kaikki tuntui muuttuvan ahdistavaksi. Olin ihan loukussa – ja laihduin.”

Ortoreksia alkaa usein siitä, että kiinnittää normaalia enemmän huomiota terveelliseen ruokavalioon. Vähitellen terveellisestä ruuasta muodostuu pakkomielle. Kaikki huomio ja energia suuntautuvat hyvin voimakkaasti terveellisen ruoan suunnitteluun ja valmistamiseen. Tämä alkaa hallita jokapäiväistä elämää.

Ortoreksiaa sairastava kelpuuttaa syötäväksi yhä vähemmän ruoka-aineita. Ortoreksiassa elämä muuttuu pikku hiljaa hyvin kahlitsevaksi, koska ”väärää” ruokaa ei voi syödä ja ”oikeaksi” luokitellut ruoka-aineet vähenevät. Riittävä energia ja ravinteet jäävät saamatta. Tämä puolestaan aiheuttaa puutostiloja. Yhtä lailla kuin anoreksia ja bulimia, ortoreksia pahenee ajan myötä ellei sitä hoideta.

Aiheeseen liittyvät

Apua ja tukea

Osallistu

Back to top