Siirry sisältöön

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 15 viestiä, 2,011 - 2,025 (kaikkiaan 2,084)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • vastauksena käyttäjälle: Olen huolissani kaveristani #58547

    Hei ja kiitos viestistäsi. Olet hyvä ystävä, kun olet valmis auttamaan kaveriasi. Huolenne kuulostavat sellaisilta, että olisi hyvä kertoa niistä aikuiselle, esimerkiksi koulukurattorille tai koulupsykologille. He osaavat auttaa ja tarvittaessa ohjata ammattiavun piiriin. Voit ottaa asian puheeksi kaverisi kanssa, vaikkapa kertomalla, että olet huolestunut hänestä ja toivoisit, että hän voisi paremmin. Voit sanoa ääneen haluavasi auttaa, koska ystäväsi on sinulle tärkeä. On vaikea suuttua, kun joku kertoo välittävänsä. Voit myös ehdottaa, että menisitte yhdessä tapaamaan kuraattoria tai psykologia, jos se tuntuisi kaveristasi helpommalta.

    Toivotan teille hyviä juttuhetkiä ja rohkeutta avun hakemiseen!

    Lämpimin terveisin,

    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: #58546

    Hei,
    Kiitos viestistäsi. Ikävä kuulla, että sinulla on ollut huono kokemus terveystarkastuksessa. Nyt kerroit, että sinua pelottaa kovasti seuraavat tarkastukset, ja se on ihan ymmärrettävää. Usein jos on joku ikävä kokemus mielessä, niin alkaa pelottaa, että samalla tavalla käy seuraavankin kerran. Pohdit myös viestissäsi, että toivottavasti tarkastuksista saa kieltäytyä. Varmastikaan sinua ei voi pakottaa tarkastuksiin, mutta niissä käyminen on kyllä hyvin suositeltavaa. Voit kuitenkin pitää mielessäsi, että lääkäri tai terveydenhoitaja ei voi pakottaa sinua tekemään mitään, mitä et halua. Voit myös kertoa tarkastuksessa, että esimerkiksi paidan pois ottaminen jännittää sinua, he ymmärtävät varmasti sen. Luulenpa, että sama asia jännittää useimpia koululaisia, joten he ovat kyllä tottuneet siihen! Terveystarkastuksiin saa ottaa myös esimerkiksi äidin tai isän mukaan, jos se helpottaa oloasi. Jos pelkosi on tosi voimakas, niin siitä voi olla hyvä myös keskustella jonkun kanssa, se on usein helpottaa. Juttukaveri voi olla esimerkiksi äiti, isä tai muu läheinen ihminen. Myös meidän palveluihimme voit tulla keskustelemaan asiasta.

    Tsemppiterveisin,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Tää on outoa [osa tekstistä poistettu] #58529

    Hei 11-vuotias Queen-fani.

    Queen on kyllä mahtava yhtye ja Freddie Mercury oli todella taitava artisti, ei siis ihmekään, että häntä ihailet. Onkin ihan tavallista, että fanit haluavat matkia idolejaan esim. moni jäljittelee suosikki artistinsa pukeutumista ja tyyliä. Minussa herättää huolta se, että sinä haluat idolisi sairastaman vakavan sairauden, joka on hengenvaarallinen ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Freddie ei varmasti itse olisi tätä tautia halunnut enkä usko, että hän toivoisi yhdenkään faninsa sitä saavan. On onneksi paljon turvallisia tapoja fanittaa ja toivon, että keskityt niihin mm. Queenin musiikkiin ja ehkäpä Freddien omaperäiseen tyyliin.

    Asia kuitenkin tuntuu kovasti pyörivän mielessäsi niin ehdottaisin, että kävisit juttelemassa esim. koulusi terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa. Heille voit kertoa luottamuksellisesti mieltäsi painavista ja askarruttavista asioista. Kerroitkin myös kiusaamisesta ja, että olet siitä käynyt puhumassa – mikä on todella hienoa! Onko kiusaaminen siis loppunut vai jatkuukohan se edelleen? On tärkeätä, että kerrot heti koulussa tai kotona, jos kiusaaminen jatkuu, sillä siihen tulee aina puuttua. Oletkin ollut jo rohkea, kun olet siitä käynyt juttelemassa ja olethan jatkossakin yhtä rohkea! Voit myös aina kirjoittaa meille kirjeen, tulla chattiin tai soittaa lasten ja nuorten puhelimeen, jolloin voidaan puhua enemmän siitä mitä sinulle kuuluu.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Alan olla hyvin huolestunut hyvästä kaveristani #58519

    Hei,

    kiitos kovasti viestistäsi. Alkuun haluan sanoa, että kaverisi on onnekas, kun hänellä on sinunlaisesi ystävä, joka välittää ja haluaa auttaa! Se, että kaverisi on uskaltanut avautua sinulle kertoo tosissaan siitä, että hän luottaa sinuun. On harmillista, ettette ole nyt ehtineet nähdä, mutta hienoa, että pidätte yhteyttä kuitenkin viestitse. Kaverisi kertomat asiat herättävät minussakin huolta, mutta onneksi hänen elämässään on myös positiivisia asioita esim. tyttöystävä ja sinä! Se, että hän jaksaa käydä työssäoppimisjaksolla kuulostaa myös hyvältä.

    Ajattelen samalla tavalla kuin sinä eli kaverisi olisi tärkeätä puhua asioistaan jonkun aikuisen kanssa. Voisitko ehdottaa, että hän menisi käymään koulukuraattorin tai terveydenhoitajan luona? Jos kaverisi ei tunnu tarttuvan tähän niin voisitko ehdottaa, että menisit ensimmäiselle tapaamiselle mukaan tai voisiko hänen tyttöystävänsä mennä? Kirjoitikin, ettet usko hänen tyttöystävänsä tietävän kaverisi murheista, mutta voisitko kertoa tyttöystävälle huolestasi ja ehkäpä voisitte yhdessä puhua kaverillesi? Voisit myös kertoa ystävällesi meidän palvelustamme eli hän voi soittaa, chatata tai kirjoittaa kirjeen meille täysin anonyymisti ja täältä voidaan myös ohjata ystävääsi avunsaantiin.

    On ihanaa, että huolehdit kaveristasi, mutta muistathan, että sinä et ole vastuussa hänestä. Se, että kuuntelet ja olet tukena on arvokasta. On myös tärkeätä, että olet itse pystynyt puhumaan huolestasi muille! Muista, että sinäkin voit käydä koulukuraattorin luona juttelemassa, jos läheisille puhuminen tuntuu joskus vaikealta.

    Aurinkoa päiviisi toivottelee,

    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: #58497

    Moi!
    Kiva kun kirjoitit! On tavallista, että kuukautiset ovat nuorilla epäsäännölliset, mutta raskauden lisäksi (joka kohdallasi on poissuljettu vaihtoehto) myös laihduttaminen voi aiheuttaa kuukautisten poisjäämisen. Vaikutat vähän epäilevältä terkkarikäynnin suhteen, mutta kannustaisin sinua kuitenkin menemään sinne. Jos kerrot terkkarille sekä kuukautisten poisjäämisestä että laihduttamisesta, niin hän osaa suhtautua asiaan oikealla tavalla.

    Olet oikeassa, kun sanoit ettei ikäisesi nuoren välttämättä kannattaisi laihduttaa. Joissain tapauksissa se voi olla tarpeellista, mutta mahdollisesta laihduttamisen tarpeestakin olisi hyvä keskustella ensin esim. kouluterveydenhoitajan kanssa.
    “Vääränlainen” laihduttaminenkin voi aiheuttaa sen, että keho menee vähän sekaisin, mikä voi näkyä vaikkapa kuukautisten poisjäämisenä.

    Erilaisia “ihmedieettejä” tai esimerkiksi syömättä olemista parempi keino painonhallintaan on terveellinen ruokavalio, säännöllinen ateriarytmi ja sopiva määrä liikuntaa. Vinkkejä terveelliseen painonhallintaan voi lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/sopivan-kokoinen/eroon-ylipainosta/

    Keväisin terveisin,
    MLL:n päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Helppii #58444

    Hei!
    Kuulostaapa ikävältä tilanteelta, mutta hyvä, että uskalsit kirjoittaa asiasta tänne. Kiusaaminen on väärin ja siitä olisi hyvä kertoa jollekin turvalliselle aikuiselle, jotta kiusaaminen loppuisi mahdollisimman nopeasti. Voisitko kertoa ajatuksistasi ja tilanteestasi esimerkiksi jommallekummalle vanhemmista tai koulukuraattorille? Aivan samalla tavalla miten kerroit viestissäsi. Kerroit, että sinulla on myös itsetuhoisia ajatuksia, niin varsinkin sen takia puhuminen olisi erittäin tärkeää. Puhuminen auttaa usein, lähes aina.

    Sitten kavereiden puuttumisesta. Koetko itsesi epävarmaksi muiden seurassa tai pelkäätkö, että muutkin ihmiset haukkuvat? Oletko hiljaisempi kuin muut tai vetäytyvä? Oletko miettinyt millaisia viestejä välität itsestäsi muille omalla käyttäytymisellä? Voiko olla, että muut saattavat luulla sinun ehkä haluavan olla yksin. Epävarmuudessa ja ujoudessa ei ole mitään vikaa. On tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja haluankin sinun tietävän, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Ystävystymistäkin voi harjoitella niin hassulta kuin se kuulostaakin. Sitten pikkuhiljaa voi oppia sanomaan mielipiteitään ja erilaisiin keskusteluihin on helpompi osallistua. Tutustumista voi auttaa se, että kuuntelee muita ja on kiinnostunut siitä mitä muut puhuvat ja ajattelevat.

    Jos sitten tuntuu ettei kavereita löydy siitä ympäristöstä missä on, niin voi miettiä, että löytyisikö omantyyppisiä ihmisiä muualta. Joskus omanlaisia tyyppejä ei vain kohtaa koulussa tai lähiympäristössä, mutta se ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Olisiko joku harrastus tai kerho missä voisit tavata uusia ihmisiä? Joskus on helpompi olla rennompi ja oma itsensä täysin uusien ihmisten kanssa. Sitten muihin ihmisiin voi myös pitää yhteyttä erilaisin tavoin kuten vaikka netissä keskustelupalstoilla.

    Joten toivon, että kertoisit jollekin turvalliselle aikuiselle tilanteestasi yhtä rohkeasti ja suorasti miten kirjoitit tänne. Voit aina kirjoittaa meille uudelleen tai ottaa yhteyttä muihin palveluihimme missä vastaavat vapaaehtoiset ja vaitiolovelvolliset aikuiset, joilla on halua ja aikaa kuunnella.

    Rohkeutta toivottaa,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Kuollut läheinen. #58151

    Hei,

    kiitos viestistäsi. Kuolema on aina hyvin surullinen asia ja jokainen ihminen suree omalla tavallaan, toiset pidemmän toiset lyhyemmän aikaa. “Aika parantaa haavat” sanotaan vaikka se ei sinusta tällä hetkellä ehkä tunnukaan siltä.

    Heidän miettimisensä, varsinkin yöllä, on myös täysin normaalia surutyötä tehdessä. Myöhemmin, kun suru helpottaa, heidän ajattelemisensa nostattaa sinulle hymyn huulille ja muistat yhteiset hauskat hetket ja iloiset tekemiset.

    Myös sen miettiminen miksi juuri he, ovat täysin normaalia, tuntuu että elämä on epäreilu.

    Mietit myös olisitko voinut vaikuttaa asiaa jotenkin, mutta jokaisella on oma aikansa, siihen ei voi kukaan vaikuttaa.

    Onko sinulla lähelläsi ketään henkilöä jonka kanssa voisit keskustella surustasi? Aina ei ole helppoa kertoa omasta pahasta olostaan, mutta se auttaa, kun saa jakaa ajatuksiaan toiselle. Joskus voi tuntua helpommalta puhua surustaan jollekin ulkopuoliselle henkilölle esim. koulukuraattorin. Voit myös aina soittaa tänne meille Lasten ja nuorten puhelimeen (Ma-Pe klo 14 – 20, La – Su klo 17 – 20, p. 116 111).

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Kaveri [osa tekstistä poistettu] mihin pitäs ilmottaa? #58084

    Hei,

    kiitos viestistäsi, on tosi tärkeää, että kirjoitit!

    On hyvin tärkeä, että kaverisi saa apua ja tukea, ja onkin todella hienoa, että olet rohkeasti hakemassa hänelle apua! Suomessa lasten ja nuorten parissa työskentelevillä aikuisilla on velvollisuus auttaa, aina kun lapsen tai nuoren turvallisuus on uhattuna. Eli esimerkiksi kuka tahansa koulusi opettajista tai oppilashuollon ammattilaisista, joita ovat esimerkiksi terveydenhoitaja, koulukuraattori ja koulupsykologi on velvollinen auttamaan kaveriasi.

    Toinen vaihtoehto voisi olla omat läheiset aikuisesi, esimerkiksi vanhemmat tai muut läheiset aikuiset? Tuntuisiko sinusta, että he voisivat auttaa sinua hakemaan kaverillesi apua? Monet vanhemmat olisivat varmasti ylpeitä kuullessaan, että heidän lapsi haluaa auttaa kaveria tai ystävää ja tukisivat tässä mielellään.

    Voit kertoa huolestasi kasvotusten, tai vaikka laittamalla viestin. Osalle oman koulun ammattilaisista voi laittaa koulun sisäisten järjestelmien (esimerkiksi Wilma) kautta viestiä, ja koulun nettisivuilla löytyvät yleisimmin koulun henkilökunnan sähköpostiosoitteet tai puhelinnumerot, joihin voi soittaa, tekstata, tai joskus olla somepalveluiden (esim. Whatsapp) kautta yhteydessä. Yksi vaihtoehto on myös kirjoittaa lappu, jossa kerrot että olet huolissasi toisessa koulussa olevassa kaveristasi että ja haluaisit koulun aikuisten auttavan hakemaan hänelle apua. Voit antaa lapun sellaiselle aikuiselle koulussasi (tai jättää sen hänen postilaatikkoon), joka tuntuu luotettavalta ja turvalliselta. Hänen velvollisuutensa on auttaa sinua asian eteenpäin viemisessä. Jos kirjoitat lapun, muistathan laittaa siihen nimesi, jotta tämä henkilö tietää, keneltä viesti on tullut!

    Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa ja nettipalveluissa autamme sinua mielellämme avun hakemisessa. Voit ottaa meihin yhteyttä soittamalla, chattaamalla tai kirjoittamalla meille nettikirjeen. Kaikki kanavamme ovat anonyymeja (eli sinua ei tunnisteta) ja maksuttomia. Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa voimme auttaa hakemaan kaverillesi apua. Tämä onnistuu helpoiten niin, että soitat Lasten ja nuorten puhelimeen, jossa sinun on mahdollista keskustella MLL:n työntekijän kanssa, joka auttaa sinua välittämään huolen eteenpäin.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Mua ollaan kiusattu koulussa kohta 8 vuotta ja vanhemmat ei auta. #57834

    Hei nimimerkki I Need Healing,

    kiitos kovasti viestistäsi, olit todella rohkea kun kirjoitit meille. Olen kovin pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista ekasta luokasta lähtien. Valitettavan usein käy niin, että kun yksi aloittaa kiusaamisen niin muutkin lähtevät siihen mukaan, sillä he saattavat ajattella, että näin eivät itse tule kiusatuksi, jos ovat kiusaajia. Kerroit, että olit todella erilainen ja siksi sinua on kiusattu, tiedäthän että kiusaaminen ei ole ollut millään tavalla sinun syysi! Jokainen saa olla juuri sellainen kuin on eikä erilaisuus anna mitään syytä kiusata ketään. Kiusaajilla saattaa joskus itsellään olla niin paha olo, että he purkavat sitä omaa huonoa oloaan olemalla ilkeitä toisille ilman, että oikeasti tarkoittavat sanojaan ja tekojaan. Se ei tietenkään tee heidän käytöksestään yhtään sen oikeutetumpaa.

    Oli todella kurja kuulla, että vihdoin kun uskaltauduit kertomaan isällesi kiusaamisesta niin hän sivuutti täysin sinun tunteesi, onneksi äitisi suhtautui asiaan paremmin. Olen isäsi kanssa eri mieltä siinä, ettei 14 vuotiaat saisi itkeä – tottakai saavat! Ilkeät sanat ja teot satuttavat ikään ja sukupuoleen katsomatta ihan yhtä paljon. On aina parempi näyttää tunteensa kuin pitää niitä sisällään ja siksi olen tosi iloinen, että kirjoitit asiasta meille. Kerroit, että ope ei tee asialle mitään, mikä tuntuu väärältä sillä koulun tehtävä on puuttua kiusaamiseen. Voisikohan äitisi olla vielä asiasta yhteydessä opettajaan ja kertoa miten paljon asia sinua vaivaa? Äläkä yhtään ajattele, että kiusaamisesta olisi jotenkin säälittävää puhua tai kirjoittaa. Kukaan toinen ei voi tietää miten pahalta kiusaaminen tuntuu kuin sinä itse eikä toisella ole oikeutta vähätellä sinun kokemustasi.

    Kerroitkin, että olet huomannut kiusaamisen vaikuttaneen sinuun paljon ja sen vuoksi toivonkin, että voisit puhua asiasta jonkun luotettavan aikuisen kanssa esim. koulukuraattorin. Kuraattori on koulussa se ammattilainen, joka auttaa oppilaita erilaisissa vaikeuksissa. Jos sinusta tuntuu vaikealta aloittaa keskustelu kuraattorin kanssa niin voit vaikka etukäteen täyttää huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen ensimmäisen tapaamisen yhteydessä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/ Voit myös chatata tai soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, jossa voit puhua luottamuksellisesti ja anonyymisti meidän päivystäjän kanssa. Muista, että sinä ansaitset saada apua.

    Lämpimin halauksin,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Sain tietää että [osa tekstistä poistettu]. #57749

    Hei 15v tyttö,

    Ensinnäkin todella hienoa, että kirjoitit tänne meille asiasta joka mieltäsi painaa ja sinua huolestuttaa. Jo epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä on asia, johon pitää aina suhtautua vakavasti.

    Kerroit kuulleesi isäsi ja äitipuolesi riidan, jossa äitipuolesi oli esittänyt, että isäsi nauttii lastensa alastomuuden näkemisestä. En tietenkään halua aliarvioida huoltasi ja pelkoasi asian edessä, mutta joskus kuitenkin vanhemmat tapellessaan huutavat asioita, joita eivät ihan sanasta sanaan ole tarkoittaneet. Ehkä olisikin parasta, että aloittaisit kysymällä äitipuoleltasi mitä hän tällä lauseella oikeastaan tarkoitti? Voisit sanoa äitipuolellesi, että kuulit heidän riidan ja sinua on jäänyt painamaan hänen sanansa.

    Jos isäsi lämäsee sinua pepulle, voisit sanoa, ettet siitä pidä ja pyytää että hän sen lopettaa. Olet jo sen ikäinen, että pyyntö on aivan ymmärrettävä, eikä lapselleen hyvää tarkoittava isä voi siitä mitenkään loukkaantua.

    Olisiko mahdollista, ettet enää saunoisi isäsi kanssa? Voithan sanoa, että nyt mieluummin saunot itseksesi tai siskojesi ja äitipuolesi kanssa. Olet nyt sen ikäinen, että on ihan luonnollistakin, jos sinusta tuntuu paremmalta naisten kanssa saunominen.

    Se, että isäsi haluaa teidän käyttävän yöhousuja voi myös johtua siitä, että monessa perheessä tapakulttuuri on se, että ruokapöytään ei tulla tai kotona muutenkaan kuljeta alusvaatteissa. Se on myös toisten huomioonottamista.

    Olisiko sinulla lähipiirissä ketään turvallista aikuista, jonka kanssa voisit tilanteesta jutella? Sanoit ettet äidillesi voi mitään puhua koska pelkäät miten isäsi tietoon reagoisi. Onko isälläsi sisaruksia, tai olisiko sinulla isovanhempia, joille voisit tilanteesta jutella? Onnellisintahan olisi, että kyseessä on vain väärinkäsitys. Mutta jos näin ei ole, niin silloin asiaan pitää voida puuttua mahdollisimman nopeasti, ennen kuin mitään vakavampaa on ehtinyt tapahtua. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on aina tuomittavaa, eikä syyllinen ole lapsi, eikä lapsi ole mitenkään teoillaan voinut tilannetta aiheuttaa. Aikuinen, joka käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen tarvitsee apua, hoitoa, mutta ei sitä välttämättä osaa oma-aloitteisesti hakea.

    Koulussasi on varmasti koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja jonka kanssa voisit tilannetta käydä läpi. Jos seksuaalista hyväksikäyttöä epäillään, menee tieto todennäköisesti myös lastensuojeluviranomaisille. En aliarvioi tuntemuksiasi, mutta korostan kuitenkin sitä, että jos menet ja mikä voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, juttelemaan koululla asiasta, niin painota heille, ettei mitään ole varsinaisesti tapahtunut ja että tilanne vain alkoi mietityttämään ja vaivaamaan sinua.

    Voit hyvin myös soittaa meille, 116 111 tai tulla vaikka chattiin juttelemaan, tämä kaikki tapahtuu täysin anonyymisti. Voitaisiin silloin vielä yhdessä käydä tilannettasi läpi ja miettiä eri vaihtoehtoja, miten olisi parasta edetä.

    Lämpimin ajatuksin

    Lasten ja nuorteen netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Haluan pois kotoa #57594

    Moi, hyvä kun olet pohtinut asioita ja tulit tänne kysymään. Perheen kesken olisi tosi tärkeetä molemmin puoleinen luottamus, sekä että olisi ne yhteiset pelisäännöt mitä kunnioitetaan. Kirjoititkin, ettei vanhemmissasi ole mitään vikaa ja nuo tuntemasi tunteet pois kotoa pääsystä ovat ihan normaaleja koska iän mukana alat haluta itsenäistyä ja määritellä omat rajasi. Silti, uskon vanhempiesi ajattelevan sinulle parasta vaikka se ei sinusta tunnu siltä nyt.

    Ikävuosien myötä sinun oma vastuusi päätöksistä kasvaa ja jos tuntuu hankalalta noudattaa sääntöjä, noudattamatta jättämisellä on seurauksensa. Laitoksissakin on erittäin tiukat säännöt ja niiden noudattamatta jättämisestä on myös seurauksia, ihan niin kuin kotonasikin. Kuitenkin nyt sinulla on kaksi kotia joissa sinusta välitetään, sanontahan on “rajat on rakkautta”.

    Jos kahden kodin välillä olo tuntuu sinusta raskaalta, siitä kannattaa puhua kotona ja muutenkin, kannattaa yrittää kotona puhua noista tunteistasi ja halusta päästä pois kotoa. Josko niitä rajoja voisi katsoa yhdessä molemmille sopivimmiksi yhteistuumin. Entä olisiko sinulla joku muu läheinen aikuinen tai koulussa joku kenelle voisit puhua tunteistasi ja koti asioistasi, puhuminen kuitenkin on tosi tärkeetä ja auttaa paljon.
    Meillä on myös lasten ja nuorten puhelin minne voi soittaa joka päivä ja chat palvelu su-ke 17-20.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Seksuaalinen hyväksikäyttö #57593

    Hei,

    kiitos viestistäsi. Hyvä, että kirjoitit meille ahdistavasta kokemuksestasi sillä noin ison asian kanssa ei pidä jäädä yksin.

    On todella ikävää, että sinulle läheinen henkilö on käyttänyt hyväkseen haavoittuvaa tilaasi. Kuvasit olleesi hysteerinen, jolloin hän on varmasti tajunnut, ettet ole oma itsesi eikä siinä tilanteessa ollut hänen puoleltaan reilua edes ehdottaa seksiä saati harrastaa seksiä kanssasi. Kysyit, että lasketaanko tapahtunutta seksuaaliseksi hyväksikäytöksi niin siihen en uskalla ottaa kantaa, sillä en tunne lakia siltä osin tarpeeksi hyvin. Sen kuitenkin voin sanoa, että henkilö on toiminut sinua kohtaan väärin. Uskon, että tapahtuma ahdistaa sinua ja toivon, että voisit puhua siitä jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Jos olet koulussa niin silloin ehdottaisin, että menisit puhumaan terkkarin tai kuraattorin kanssa. Mikälä tälläistä mahdollisuutta ei ole niin yksi vaihtoehto on mennä terveyskeskukseen. Muista, että sinä et ole toiminut väärin tilanteessa ja ansaitset tulla autetuksi. Ahdistus varmasti helpottuu, jos pääset puhumaan ja sitä kautta käsittelemään tapahtunutta. Voit aina myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen, kirjoittaa kirjeen tai tulla chattiin, jolloin voit päivystäjän kanssa luottamuksellisesti puhua tapahtuneesta.

    Voimia kevääseen toivottaa,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Mua kiusataan liikaa…. #57590

    Hei,
    kerroit koulussa kokemastasi kiusaamisesta. Pojat haukkuvat ja ilkeilevät sinulle ja irvailevat r-viastasi päivittäin. Ja tätä on jatkunut yli vuoden. Sinun ei mitenkään pidä joutua kärsimään tällaista koulussa. Kiusaamisesta pitää aina kertoa jollekin aikuiselle. Koulussa se on opettaja, terveydenhoitaja tai kuraattori. Oletko pystynyt kertomaan asiasta vanhemmillesi? He voisivat olla yhteydessä opettajaan, ja sitten saada tämän loppumaan.

    Ymmärrän, että kiusaamista ei aina ole helppoa kertoa aikuisille. Mutta rohkaisisin sinua kuitenkin puhumaan tästä koulussa. Jos olet joskus aikaisemmin jutellut jollekin aikuiselle koulussasi, niin nyt kiusaamisen jatkuessa voisit ehkä mennä puhumaan jonkun toisen henkilön kanssa. Ja kertomaan rehellisesti, että kiusaaminen jatkuu edelleen ja on päivittäistä.

    R-vika saadaan melkein aina korjattua. Voisit mennä puhumaan siitä terveydenhoitajan kanssa, ja samalla kertoa, että tästäkin sinua kiusataan koulussa. Jos et saa häneltä aikoja puheterapeutille, niin terveydenhoitajan kautta saisit varmaan harjoituksia, joita toistelemalla saisit itse ärräsi muuttumaan tavalliseksi. On myös yksityisiä puheterapeutteja, joiden luokse voi mennä harjoittelemaan ärrää. Voisit kysyä vanhemmiltasi, jos heidän olisi mahdollista maksaa muutama harjoituskerta sinulle. Puheterapeutti antaa sinulle harjoituksia, joita sinun pitäisi tehdä muutaman kerran päivässä. Näin äänesi muodostumista ohjataan vähän eri paikkaan suuontelossa, ja r-kirjain alkaa kuulostaa enemmän “suomalaiselta”. Kannattaa kokeilla, onnistut varmaan.

    Hienoa, että kirjoitit tänne ja kerroit kokemuksistasi. Uskallat varmasti olla yhtä rohkea koulussa ja kertoa kiusaamisesta jollekin aikuiselle. Uskon, että saat apua sitä kautta!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Pois kotoota #57431

    Hei,

    onpa hyvä, että sinulla on aikuinen tukena! Oletko kertonut hänelle kotitilanteestasi? Jos et vielä ole, niin kannustaisin sinua puhumaan hänelle siitä ja rehellisesti kertomaan samat asiat kuin mitä tänne kirjoitit. Voit vaikka ottaa kuvan kirjoittamastasi tekstistä ja näyttää hänelle, jos aihe tuntuu muuten vaikealta.

    Hienoa, että olet jo selvittänyt mahdollisuuttasi tukiin, mutta onpa kurja, jos et ole mihinkään tukeen oikeutettu. Kotitilanteesi kuitenkin kuulostaa minusta siltä että sekä sinun että pikkuveljesi olisi hyvä saada apua. Koska olet vielä alle 18-vuotta neuvoisin sinua olemaan yhteydessä oman alueesi lastensuojeluun, heidän tehtävä on auttaa perheitä ja varmistaa lapsille turvalliset kasvuolosuhteet. Voit myös soittaa lastensuojeluun nimettömänä ja kertoa tilanteestasi ja kysyä mitä olisi tehtävissä, jos omalla nimellä soittaminen jännittää. Lastensuojelussa ammattilaiset varmasti osaavat antaa sinulle neuvoja ja ohjata sinua tarvittaessa muihin tahoihin.

    Muista, että voit aina soittaa meille tänne lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella tilanteestasi. Puhelut ovat luottamuksellisia ja sen voi tehdä täysin anonyymisti.

    Aurinkoa viikkoosi toivottelee,

    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Mieli maassa #57429

    Moi! Kiitos viestistäsi, tosi hyvä kun kirjoitit tänne. Solmut kaverisuhteissa ovat monesti sellaisia juttuja, jotka voivat vetää ymmärrettävästi mielen aika matalaksi. Se, kuulostaa kuitenkin mielestäni tosi hienolta, että olet halunnut pyytää tekoasi anteeksi. Siitä voit olla itsessäsi ylpeä! Ikävää, että tekemäsi juttu on seurannut sinua ja tilanne mennyt noin tulehtuneeksi toisten luokkalaisten kanssa. Asiaa ei varmastikaan helpota se, että koet opettajasi käytöksen rasittavana. Kuulostaa siltä, että tarvitsisit jonkun, joka olisi sinun tukenasi noiden asioiden selvittelyn keskellä.

    Se ei kuulosta mielestäni reilulta, jos opettajasi on sanonut sinulle, ettet ole normaali. Kuka sen saa määritellä, kuka on normaali ja kuka ei? Kaikissa meissä on omat omituisuutemme eikä sellaista standardia kuin ”normaali” taida ollakaan. Opettaja ei saisi tuolla tavoin arvioida oppilaitaan. Kerroit myös, että hän on ohjannut sinua muun muassa terkkarille ja kuraattorille. Voisiko hänellä olla siinä ajatuksena, että sinä saisit puhua neutraalin, luotettavan aikuisen kanssa tuosta tilanteesta? Minusta se ei kuulostaisi huonolta ajatukselta, mutta tokikaan sinne ei voi ketään pakottaa.

    Tosi ikävää kuulla, että et ole entisten, hyvien ystäviesi kanssa väleissä tällä hetkellä. Tuo kuulostaa raskaalta ja vähän kohtuuttomaltakin. En tiedä, mikä se juttu on mitä olet tehnyt, mutta kuten aiemmin jo totesin, on tosi tärkeää, että sinä olet ollut valmis pyytämään anteeksi. Kaikki meistä tekevät välillä virheitä, ei kukaan ole erehtymätön.

    Pohdin tässä kirjoittaessani, mitä itse tekisin sinun tilanteessasi. Mä varmaan tarttuisin siihen mahdollisuuteen jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska uskon, että se voisi vähän keventää mieltä ja selventää omia ajatuksia. Toki on tärkeää, että teet siten, kun sinusta itsestä hyvältä tuntuu. Haluan myös muistuttaa sinua, että voit pohtia näitä asioita myös lasten ja nuorten puhelimessa meidän aikuisen, koulutetun vapaaehtoisen kanssa ilman, että hän tietää sinusta mitään muuta kuin mitä itse haluat kertoa. Lasten ja nuorten puhelin päivystää vuoden jokaisena päivänä numerossa 111 116 (linjat ovat auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20). Voit jatkaa tästä (tai mistä tahansa muusta asiasta) meidän chatissa kahden kesken päivystäjän kanssa, tai kirjoittaa nettikirjeen, molemmista saat lisää tietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Toivon hurjasti, että asiat lähtevät parempaan suuntaan!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Esillä 15 viestiä, 2,011 - 2,025 (kaikkiaan 2,084)
Back to top