Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi! Tosi hienoa, että olet pysähtynyt miettimään asiaa ja kirjoitit tänne Nuortennettiin. Varsinkin mieltä painavia asioita ei olekaan hyvä jäädä yksin miettimään.
Oli huolestuttavaa lukea, kuinka jätät aterioita väliin, sinulla on välillä heikko olo ja olet miettinyt syömättä oloa. Erityisesti kasvavalle nuorelle on tärkeää saada säännöllisesti ja monipuolisesti ravintoa, myöskään silloin tällöin syödyistä herkuista ei ole mitään haittaa. Murrosiässä keho kokee isoja muutoksia ja painon nousu kuuluu asiaan. Jos liikunnan ympärillä hallitsee ajatukset painon pudottamisesta, niin se on myös yksi merkki hakea itselleen apua vaikeisiin ajatuksiin.
Mielestäni olet tähän tekstiin osannut hyvin kuvata asiaa ja on tärkeää, että itsekin tunnistat tarvitsevasi apua. Vaikka itse tunnistaisikin, että kaikki ei ole kohdillaan ja tarvitsee apua, niin aina vaikeista asioista ei ole helppoa kertoa rehellisesti. Silloin voi tuntua helpommalta valehdella tai jättää kertomatta. Joskus voi tuntua helpommalta myös ikään kuin jättää vihjeitä muille, että kaikki ei ole ihan kunnossa. On kuitenkaan tärkeää, ettei vaikeiden asioiden kanssa jää yksin, vaan apua rohkaistuisi hakemaan!
Nyt olet jo ottanut yhden askeleen eteenpäin, kun olet kirjoittanut ajatuksistasi tänne. Seuraavaksi askeleeksi haluaisin kannustaa sinua kertomaan näistä jollekin luotettavalle aikuiselle. Sanoit, ettet tiedä, kenelle voisit puhua ja toivottavasti voin tässä olla sinulle avuksi.
Usein vaikeista asioista on hyvä kertoa ainakin niille omille lähiaikuisille, mutta syömiseen liittyviin haasteisiin on hyvä saada apua myös ihan ammattilaiselta. Luuletko, että pystyisit kertomaan vanhemmillesi? Jos vanhemmille sanoisi, että sinulla on asia, minkä haluaisit kertoa ja saada apua, mutta et ole aiemmin pystynyt? Joskus asiasta kertominen kirjoittamalla voi olla puhumista helpompaan, aikuiselle voi kirjoittaa esimerkiksi kirjeen tai vaikka näyttää tämän viestin, jonka olet kirjoittanut tänne Nuortennettiin.
Ammattilaisista taas esimerkiksi kouluterveydenhoitaja on se, joka pystyy tarjoamaan tukea. Syömishäiriödiagnoosin pystyy antamana lääkäri, mutta kaikenlaiset haasteet ja vaikeat ajatukset liittyen syömiseen ja kehoon ovat syy hakea apua. Lasten ja nuorten syömiseen liittyvät haasteet ovat terveydenhoitajalle tuttu asia ja hän osaa olla tukenasi. Vaihtoehtoisesti voit myös kertoa kenelle tahansa koulun työntekijälle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle, joka on sinulle sellainen, kenelle on helppo jutella. Aikuinen voi tarvittaessa olla tukenasi siinä, että saat ajan esimerkiksi terveydenhoitajalle.
Täältä Nuortennetin ”Apua ja tukea” -sivulta voit lukea lisävinkkejä siihen, miten asian voi ottaa esimerkiksi puheeksi läheisen kanssa. Sivulta löytyy myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voi kokeilla hyödyntää puheeksi ottamisessa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Täältä voit lukea lisää myös syömishäiriöistä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/syomishairiot/
Jos haluat jutella tästä aiheesta tai mistä tahansa muustakin nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit myös soitella meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Tai jos mieluummin kirjoittelet, niin voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Vaikka avun hakeminen saattaa tuntua vaikealta, niin siinä ei ole mitään hävettävää, että on avun tarpeessa. Minusta osoitat nyt jo valtavaa rohkeutta, kun kirjoitit vaikeasta asiasta. Muista, että olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet. <3
Mukavaa kevään jatkoa toivottelee,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Onpa mielenkiintoinen kysymys! Siihen ei taida olla yhtä oikeaa vastausta, mutta uskoakseni tapa suhtautua erilaisiin asioihin ja ihmisiin kehittyy pienenä ollessamme mallioppimisen kautta. Onko siis perheessäsi tai muutoin lähipiirissäsi ihmisiä, jotka arvostelevat toisia ihmisiä rumasti? Oletko tottunut ajattelemaan, että se on normaalia, hauskaa tai että sillä saa arvostusta tai ihailua?
En tietenkään tiedä sinusta mitään, mutta voisin kuvitella, että jos tuollaiseen käyttäytymiseen olisi puututtu johdonmukaisesti siitä lähtien kun olit pieni ja ympärilläsi puhuttaisin erilaisista ihmisistä kauniisti, ymmärtäisit ja kunnioittaisit itsekin paremmin erilaisuutta.
Toinen syy ajattelutapaasi voi olla se, että lähipiirissäsi ei ole erilaisuutta? Jos esimerkiksi sisaruksellasi olisi jokin diagnoosi, mutta hän olisi sinulle äärimmäisen rakas ja mielestäsi huippu hyvä tyyppi, ehkä se saisi sinut ajattelemaan toisin. Vai mitä luulet? On helppo katsoa alaspäin ja kummeksua asioita, jotka ovat itselle vieraita.
On tosi hienoa, että pohdit näitä asioita ja tiedostat tapasi suhtautua erilaisuuteen. Ajatteluasi voisi laajentaa esimerkiksi Nuortennetin keskustelupalstan lukeminen, sillä siellä on monia kiusatuksi tulleiden tarinoita. Myös esimerkiksi kirjojen lukemisen on todettu lisäävän empatiataitoja, sillä niiden kautta tulee koettua asioita erilaisten ihmisten ja heidän kokemustensa kautta ja pääsee tutustumaan omasta elämästä poikkeaviin tapoihin kokea ja nähdä tämä maailma.
Toivotan sinulle aurinkoisia päiviä ja kaikkea hyvää!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariTervehdys!
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi! Toivon, että saat muilta Nuortennetin kävijöiltä tähän vastauksia ja kokemuksia, joista saat ideoita miten kertoa asiasta läheisillesi. Vertaistuki onkin parasta, siinä ymmärtää, ettei ole omien huoliensa ja pohdintojensa kanssa yksin.
Pohdit, miten kertoa läheisillesi olevasi genderfluid. Sinusta tuntuu, että asian puheeksi ottaminen on hankalaa ja lisäksi pelkäät, ettei sinua hyväksyttäisi. Toivon, että huolesi on turha ja että kerrottuasi huomaat, kuinka muut näkevät sinut edelleen samana ihanana ja tärkeänä itsenäsi ja sen myös sinulle kertovat.
Kokemuksesi on tärkeä osa sinua ja ymmärrän hyvin, että sen haluat läheisillesi jakaa sitten kun olet siihen valmis. Tapoja on monia erilaisia. Joku saattaa tehdä somepostauksen, joku kirjoittaa kirjeen tai lähettää viestin, joku viestiä pukeutumisellaan tai kutsumanimeään vaihtamalla asiasta.
Toivon, että löydät juuri sinulle parhaimman ja turvallisimman tavan kertoa asiasta ja voit esimerkiksi aloittaa kertomisen sille henkilölle, jonka koet kaikista läheisimmäksi. Pikkuhiljaa myös kertominen helpottuu ja voit jatkossa elää rauhassa avoimesti omana itsenäsi.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Tyttö,
Voit olla ylpeä itsestäsi, että rohkaistut hakemaan apua ja kertomaan olostasi tänne palstalle. Kirjoitat, että koulunkäynti ei kiinnosta sinua ja että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, jonka takia välttelet kotitaloustunteja. Onko olosi tuntunut tältä jo pitkään tai onko tapahtunut jotain erityistä, joka on saanut sinut voimaan huonommin? Entä onko jotain asioita tai läheisiä elämässäsi, joiden parissa olosi on helpompi tai tunnet iloa tai tyytyväisyyttä?
Meistä jokainen kokee joskus jaksamattomuutta ja tuntuu ettei mikään asia huvita, ei myöskään ne entiset lempipuuhat, joista on aiemmin nauttinut. Jos kuitenkin huomaa, ettei olo helpotu edes hetkeksi vaan olo pahenee ja vaikeutuu ja mieleen hiipii ajatukset itsensä satuttamisesta, kannattaa asiasta kertoa heti jollekin. Meistä jokainen tarvitsee joskus toisen apua ja tukea. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.
Kerrot toivovasi, että pystyisit puhumaan jollekin aikuiselle ajatuksistasi. Kuka aikuinen se voisi olla? Onko lähipiirissäsi joku turvallisen tuntuinen aikuinen, jolle voisit jutella tai näyttää tänne kirjoittamasi viestin? Aikuinen voi olla vaikka oma vanhempi, täti tai setä, kummi, opettaja tai koulun kuraattori tai terkkari. Tärkeintä on, että pystyt mennä tämän aikuisen luokse. Kun saat apua pahaan oloosi, pikkuhiljaa olosi kevenee, itsetuhoiset ajatukset katoavat ja pystyt taas nauttimaan asioista, joista olet iloinnut aiemmin.
Muistathan, että voit aina halutessasi myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin samassa numerossa päivystää Nuorten Tukilinja (klo 20–24) josta saat ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä.
Auringonvaloa kevääseesi toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi ja hyvä, että annoit palautetta tähän liittyen. Olemme pahoillamme, että otsikoiden kanssa on ollut ongelmia ja on ymmärrettävää, että asia on aiheuttanut ärsytystä. Yritämme löytää asiaan ratkaisua!
Hienoa, että olet ongelmasta huolimatta yrittänyt aloittaa uutta aihetta. Jos tuo sama ilmoitus tulee yhä, niin kannustaisin kokeilemaan luomaan uuden keskustelun toista nettiselainta käyttämällä (esim. Firefox, Chrome tai Edge). Toivottavasti tästä olisi apua!
Mukavaa kevättä toivottaen,
Nuortennetin ylläpitoAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi ja olipa hyvä, että kirjoitit tänne! On tosi ikävää ja huolestuttavaa kuulla kaverisi tilanteesta. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan väkivaltaa tai edes sen uhkaa! Lyöminen on myös ihan laissa kiellettyä.
Olet tosi upea kaveri, kun pohdit, miten voisit olla edes henkisesti tukena kaverillesi. Olet samalla saanut myös itsellesi ison huolen harteillesi kannettavaksi. Aihe on vakava ja toivoisinkin, että voisit kertoa kaverisi tilanteesta jollekin turvalliselle aikuiselle. Kertominen voi mahdollistaa sen, että kaverisi perhe voisi saada apua ja samalla toivottavasti sinä saisit hieman kevennystä omaan huoleesi, kun et kantaisi sitä yksin. Kertominen aikuiselle on myös ihan konkreettinen apu, mitä voit kaverisi puolesta tehdä.
Tuleeko sinulla itsellesi mieleen lähipiiristäsi sellaista läheistä aikuista, kenelle voisit kertoa kaverisi tilanteesta (esim. oma huoltaja tai muu aikuinen)? Asiasta voi aivan hyvin mennä kertomaan esimerkiksi myös jollekin koulun oppilashuollon työntekijälle, vaikka opettajalle tai kuraattorille.
Jos on huoli alaikäisestä kaverista, niin silloin voi myös itse olla yhteydessä kaverin kotipaikkakunnan lastensuojeluun. Lastensuojelu pystyy auttamaan perheitä monilla erilaisilla keinoilla. Jos kerrot kaverisi tilanteesta jollekin lähellä olevalla aikuisellesi, niin tämä aikuinen voisi olla puolestasi tai yhdessä kanssasi yhteydessä lastensuojeluun. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömästi myös ihan itse. Lastensuojelun yhteystiedot löytyvät usein, kun laittaa hakukoneeseen hakusanoiksi ”paikkakunta lastensuojelu”. Täältä voit lukea lisää lastensuojelun avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/
Jos haluat jutella tästä aiheesta tai ihan jostakin muustakin nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111, ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20), tulla chattiin juttelemaan (joka ilta klo 17-20) tai kirjoittaa nettikirjeen. Myös Nuorten Tukilinja päivystää joka arki-ilta klo 20-24 samassa numerossa (p. 116 111). Voit vinkata näistä myös kaverillesi!
Pohdit myös, miten voisit ihan henkisesti tarjota tukea kaverillesi. Uskoisin, että sekin voi olla jo tosi tärkeää, että ihan vain olet hänen kanssaan tekemässä mielekkäitä juttuja ja vaihtamassa kuulumisia. Kaverille voi myös sanoa ihan suoraankin, että hän tarvitsee apua ja kannustaa häntä kertomaan turvalliselle aikuiselle. Jos ajatus tuntuu sinusta hyvältä, niin voit vaikka tarjoutua mukaan henkiseksi tueksi, jos kaverisi uskaltautuisi menemään esim. koulukuraattorin puheille.
Paljon voimia kevääseen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi! Ikävä kuulla, että syöminen on vaikeaa ja se ahdistaa. Vaikeiden asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin, joten onkin tosi hienoa asia, että kirjoitit ajatuksistasi tänne! Uskon myös, että moni nuori samaistuu ajatuksiisi, joten et varmastikaan ole asian kanssa yksin.
Syömisen haasteiden taustalla voi olla monenlaisia asioita ja aina ei välttämättä osaa edes itse sanoa, mistä haasteet ovat alkaneet. Kirjoitit, että haasteet ovat alkaneet juhannuksena. Osaatko sanoa, saiko jokin tietty asia sinut juhannuksena näihin ajatuksiin?
Syömiseen liittyviin haasteisiin ja vaikeisiin tunteisiin on saatavilla apua! Toivoisinkin kovasti, että voisit seuraavaksi hakea tukea itsellesi joltakin lähellä olevalta aikuiselta. Erityisesti koulun terveydenhoitajalle nuorten syömiseen liittyvät haasteet ovat tuttuja ja hänellä on keinoja tarjota sinulle apua, jotta vaikeat tunteet alkaisivat vähentymään. Vaikeiden asioiden kanssa ei tarvitse pärjätä yksin.
On tärkeä juttu, että vanhempasi huomasivat asian juhannuksena ja estivät sinua olemaan syömättä. Muistatko, miltä sinusta tuntui, kun vanhempasi huomasivat asian? Entä ovatko vanhempasi huomanneet, että sinulla on edelleen haasteita syömisen kanssa?
Haluaisin kannustaa sinua kertomaan vaikeista tunteistasi ihan rehellisesti vanhemmillesi, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Jos ajatuksistaan kertoo, niin se tarjoaa vanhemmillesikin mahdollisuuden tukea sinua paremmin asian kanssa. Tai tuleeko sinulle mieleen jotakin toista sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit ajatuksistasi kertoa?
Jos kaipaat vinkkejä siihen, miten huolia voi ottaa puheeksi, niin voit tutustua tähän: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Jos esimerkiksi puhuminen tuntuu vaikealta, niin silloin voi kokeilla hyödyntää Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta, joka löytyy tuolta linkistä.Jos halut jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa. Vaihtoehtoisesti voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Voit jutella ihan mistä aiheesta vaan!
Muista, että olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet sekä ansaitset saada apua itsellesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Syömiseen voi tosiaan liittyä paljon erilaisia ajatuksia ja huolia. Kuulostaa hyvältä se, että sanot syöväsi kotona ja koulussa hyvin. Ahmimista ehkäisee nimittäin parhaiten se, että vatsa on täynnä eikä pidä itseään nälässä. Nälkäisenä sitä tulee syötyä mitä tahansa kaapissa olevaa ja mahdollisesti juurikin jotain makeaa.
Joskus kun makean himo yllättää, niin voisit pysähtyä miettimään, onko sinulla oikeasti kuitenkin nälkä tai jano? Menisikö makeanhimo ohi, jos söisitkin voileivän tai hedelmän tai joisit lasin vettä?
Jos silti tekee mieli jotain makeaa, niin voisiko kyse olla maallikon termein puhutusta sokerikoukusta eli ehkä enemmänkin tavasta syödä tietyissä tilanteissa jotain makeaa? Sitä voi yrittää suitsia vaikka sokerilakolla. Mitä huomioita tekisit itsestäsi ja noista tilanteista, jos olisit vaikka viikon syömättä sokeria? Elimistömmehän ei tarvitse sokeria mihinkään. Siitä saa nopeasti energiaa, joten siksi elimistömme on tottunut pitämään siitä, mutta välttämätöntä se ei ole.
Makeanhimo on tosi yleistä eli jos nämä vinkit eivät toimi yrityksistä huolimatta ja haluat vähentää sokerin syömistäsi tai mietit, voisiko kyseessä olla jonkinlainen ahmimishäiriö, niin juttele asiasta rohkeasti koulusi terkkarin kanssa. Uskon, että aihe on hänelle tuttu ja hän varmasti haluaisi auttaa sinua asian kanssa. Kokonaan herkkuja ei tietenkään tarvitse poistaa ruokavaliosta, sillä niilläkin on elämässämme ihan oma paikkansa.
Kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kauniiden asioiden kuuleminen on kaikille tärkeää, joten ymmärrän pyyntösi hyvin. Toivottavasti myös muut nuoret innostuvat kirjoittamaan sinulle kivoja asioita!
Vaikka joskus olisi huono päivä tai ympärillä olisi ihmisiä, jotka eivät tunnu ymmärtävän tai arvostavan sinua, niin muista, että olet ihana, tärkeä ja just oikeanlainen sellaisena kuin olet! Hankaluuksia tulee ja menee meillä kaikilla (ne eivät vain näy aina ulospäin), mutta niistä kaikista on mahdollisuus selvitä.
Sitä mukaa kun kasvat, voit enemmän ja enemmän vaikuttaa omaan elämääsi. Voit tehdä siitä just sellaisen kuin itse haluat ja elää elämää, jossa viihdyt. Millaisen kodin haluat? Miten haluat viettää vapaa-aikaasi ja millaisessa seurassa? Voit koota ympärillesi hyvän ystäväporukan, joka saa nauttia hyvästä seurastasi. Huipputyyppejä voi tavata kaikkialla ja suurimpaan osaan niistä tulet ehkä törmäämään vasta aikuiselämässäsi – toisaalta on ehkä olemassa myös ihmisiä, joita tunnet jo nyt ja joiden kanssa olet tekemisissä koko elämäsi ajan?
En tiedä sinusta mitään, mutta olen ihan varma, että tulet kokemaan vielä kaikkea kivaa, erikoista, yllättävää, kaunista ja mieltä lämmittävää! Oletko sellainen, joka tykkää ilahduttaa toisia? Silloin osa ilosta palautuu myös sinulle, mikä toisten ihmisten ilahduttamisessa on mahtavaa ja lisää iloa, onnea ja hyvää mieltä tähän maailmaan.
Olet mahtava tyyppi ja toivon sulle auringonsäteitä tähän kevääseen ja rauhaisaa, levollista mieltä. Jos joskus toistekin kaipaat juttuseuraa tai lohdutusta, niin soita meille numeroon 116 111. Meillä on sinulle aikaa eikä soittaminen maksa mitään!
Jos saa halata, niin TÄSSÄ vielä tiukka rutistus!
Lämpöisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, ettei sinulla ole ikinä ollut kavereita ja voit niin huonosti, että satutat itseäsi.
Ymmärrän, että yksinäisyys ja tunne siitä, ettei tule hyväksytyksi, voivat olla tosi raastavia. Toivoisin voivani auttaa sinua. Olet ihana ja oikeanlainen juuri tuollaisena kuin olet ja haluaisin niin kovasti, että sinut nähtäisiin ja joku saisi sinusta hyvän ystävän.
Vaikka sinulla ei olekaan ollut vielä kavereita, uskon että löydät sellaisia kyllä. Olisi tosi tärkeää, että pystyisit tuntemaan olosi hyväksi ja arvostetuksi. Tarkistin, että paikkakunnallasi toimii Tyttöjen talo, missä on paljon erilaista toimintaa. Sinne ovat kaikki tervetulleita omina itsenään. Miltä se kuulostaa, uskaltautuisitko käymään siellä joku päivä?
Tietääkö kukaan, että olosi on niin huono, että satutat itseäsi? Toivon, että pystyisit tukeutumaan johonkin läheiseen ihmiseen näiden asioiden kanssa, sillä puhuminen tutkitusti auttaa. Ymmärrän, että pahan olon edessä voi olla tosi voimaton. Toivoisin, että voisit silloin ajatella lempeästi itsestäsi, tehdä kehollesi hyvää ja helliä sitä miten ikinä vain keksit. Erityisesti vaikeissa hetkissä ansaitsisit hellyyttä, rakkautta ja huolenpitoa.
Ymmärrän hyvin, että uiminen ja kesävaatteissa oleminen voi tuntua vaikealta, jos ihossa on jälkiä ja arpia. Niiden hoitamiseen voit kysyä kaupasta neuvoa, sillä on olemassa tuotteita, jotka haalistavat arpia. Tietenkin toivon, ettet satuttaisi itseäsi tai jos niin vielä päädyt tekemään, niin saat hoidettua haavat niin, etteivät ne tulehdu. Ethän epäröi soittaa päivystykseen, jos niiden kanssa tulee ongelmia tai et saa vuotoa tyrehtymään?
Millainen koti sinulla on? Pystytkö olemaan siellä oma itsesi, kertomaan pahasta olostasi ja pyytämään tukea ja apua silloin kun sitä tarvitset? Toivoisin niin kovasti, että näin olisi. Silloin voisit pyytää jotakuta silittämään, rapsuttamaan tai hieromaan sinua, kun vointisi on huono tai lähtemään kanssasi vaikka luontoon kävelemään tai istuskelemaan.
Jos kukaan ei vielä tiedä, niin uskaltaisitko joskus kertoa jollekin? Jos puhuminen kotona on vaikeaa, koulussa olevat ammattilaiset auttavat sinua. Voisitko varata ajan joko kuraattorille tai terkkarille? Voisit laittaa viestiin vaikka, että olet yksinäinen, viillät itsesi ja ajattelet kuolemaa. Jos sinusta tuntuu, että puhuminen näistä asioista on vaikeaa, voit kertoa senkin viestissäsi.
Toivoisin, että voisimme jatkossakin olla tukenasi. Voisitko joku päivä soittaa meille? Tai tulla chattiin juttelemaan? Kolmas mahdollisuus on kirjoittaa meille nettikirje. Kaikkiin yhteydenottoihin vastaa MLL:n kouluttama vapaaehtoinen. Jos haluat jutella chatissä erityisesti ammattilaisen kanssa ja useamman kerran saman ihmisen kanssa, voit varata ajanvarauschatin. Kaikki nämä palvelut ovat maksuttomia ja anonyymejä ja löydät ne täältä Nuortennetistä.
Toivottavasti myös muut nuoret löytäisivät tämän viestisi ja lähettäisivät sinulle terveisensä. Olet ihana ja elämäsi tulee vielä kääntymään paremmaksi, usko vain!
Halaan sinua nyt kovasti ja toivon, että jatkat juttelua etkä jatkossakaan jää yksin näiden asioiden kanssa.
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Hienoa, että kysyt asiasta. Olen tosi pahoillani, jos seksuaalista itsemääräämisoikeuttasi on loukattu. Nämä asiat voivat jäädä pyörimään mieleen pitkäksi aikaa, joten on hyvä hakea niihin apua ja puhua niistä jonkun kanssa, niin kuin hienosti teitkin.
Jos et ole selvästi antanut suostumustasi näille teoille joko sanallisesti, käytökselläsi tai muutoin, niin lain näkökulmasta on tapahtunut rikos. Lain mukaan suostumusta ei voi saada toiselta, jos hän on esimerkiksi liian pelokas sitä antamaan – kuten viestissäsi tilannetta kuvasit.
Raiskauksesta puhutaan silloin, kun on tapahtunut yhdyntä tai muu kehoon tunkeutuminen ilman lupaasi. Jos sen sijaan on tapahtunut jotain muuta (esimerkiksi hyväilyä, riisumista tai suutelemista) ilman, että olet ollut siihen suostuvainen, niin kyse on seksuaalisesta kajoamisesta. Myös seksuaalisten viestien tai kuvien lähettäminen ilman vastaanottajan suostumusta on lainvastaista eli seksuaalista ahdistelua. (Nimikkeet vähän vaihtelevat uhrin iän mukaan, sillä lapsiin liittyvät rikokset ovat aina vakavampia.)
Laki on aika helppotajuinen ja voit lukea sen itse googlaamalla ”seksuaalirikoslaki ajantasainen”. Seksuaalirikokset luetellaan luvussa 20.
Sillä ei ole merkitystä, minkä ikäinen tekijä on tai onko hän poikaystäväsi vai joku täysin tuntematon. Joka ikisen ihmisen täytyy kunnioittaa oikeuttasi koskemattomuuteesi huolimatta siitä, kuinka hyvin hän sinut tuntee.
Tämä kaikki on hyvä kertoa poikaystävällesi ja voit vaikka näyttää tai lähettää hänelle tämän vastaukseni. Vaikka olisittekin eronneet, hänen olisi hyvä kuulla tämä, ettei hän enää koskaan toimisi samalla tavalla ja joutuisi rikosvastuuseen tekemisistään. Hänen täytyy aina kysyä sinulta (tai tulevilta kumppaneilta) ennen kun koskettaa jotakuta seksuaalisesti tai lähettää seksuaalisia viestejä. Jos et vastaa mitään, vaan olet hiljaa, se tarkoittaa ettet halua hänen jatkavan ja silloin on parempi keksiä jotain muuta tekemistä. Seksi ei ole seksiä, jos vain toinen haluaa sitä – silloin se on väkivaltaa ja vakava rikos.
Voit myös tehdä asiasta rikosilmoituksen. Silloin poliisi tutkii, mitä on tapahtunut. Jos päätät toimia näin, saat apua ja tukea Rikosuhripäivystyksestä, löydät sen googlaamalla.
Olen tosi pahoillani, jos sinua on kohdeltu väärin, mutta olen iloinen, että otat asiasta selvää. Jos asia vaivaa mieltäsi, puhu siitä läheisille tai jollekin ammattilaiselle, kuten kuraattorille tai terkkarille, jotta saat asiaan apua.
Voit milloin tahansa olla myös meihin yhteydessä. Voit soittaa numeroon 116 111, tulla chattiin tai kirjoittaa meille nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Lisäksi ne ovat täysin anonyymejä.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kirjoitat tosi tärkeistä aiheista. On tosi hyvä merkki, että tiedostat tehneesi väärin kiusatessasi luokkalaistasi ja että huomaat edelleen kohtelevasi kavereitasi huonosti. Taidat tietää, että pidemmän päälle tuollainen käyttäytyminen osuu omaan nilkkaan, jos menetät ystäviäsi jatkamalla heidän huonoa kohteluaan.
Kaikki eivät tiedä käyttäytyvänsä huonosti, mutta sinä huomaat ja tiedostat sen itse, mikä on tosi mahtavaa! Tiedätkö mitä? Uskoisin sinun tekevän palveluksen sekä itsellesi että tuolle kiusaamallesi luokkakaverille, jos laittaisit hänelle (yksin tai ystäväsi kanssa) viestin, jossa pahoittelet käytöstäsi. Olen ihan varma, että se merkitsisi hänelle äärettömän paljon! Viestin saatuaan hän voisi ajatella, ettei sittenkään ollut itse syyllinen tai millään tapaa vääränlainen, vaan väärin toimittekin te. Ja sinä saisit mahdollisuuden osoittaa, että olet kasvanut ja viisastunut niistä ajoista ja olet tosi pahoillasi siitä, mitä teit. Uskon, että hän arvostaisi sinua tosi paljon saatuaan sinulta/teiltä viestin, vaikka tapahtumista olisikin jo aikaa.
Kun kerran tiedät toimivasi ajoittain edelleen väärin, uskon sinun pystyvän muuttumaan. Jokainen meistä toimii vähän väliä väärin: nauraa väärille asioille, sanoo ajattelemattomasti, ei ole huomaavinaan toisen loukkaantumista jne. Mutta joka kerta asiaa voi pahoitella sanomalla: ”Anteeksi, sanoinpa tökerösti.” ”Sori, taisin taas loukata sua.” ”Äh, en tarkoittanut sitä, se vaan taas pääsi suustani.” tai ”Jostain syystä sanoin niin, vaikkei se ole totta. Yritän jatkossa sanoa, niin kuin asia on.” Miltä kuulostaa?
Jokainen töppäilee, mutta on mahtavaa nähdä, kun jollain on joskus pokkaa myöntää virheensä ja pahoitella tekemisiään. Se jos joku vaatii hyvää itsetuntoa ja rohkeutta. Ymmärrän, että se voi olla aluksi vaikeaa, mutta voit aloittaa yrittämällä sitä vaikka kerran viikossa tai tehden sen ensin vitsillä. Uskon, että pystyt siihen kyllä! Sinulla on toimiva omatunto, joka kolkuttaa niin kuin sen kuuluukin, se on tosi tärkeää ja ihana kuulla!
Sitten vielä noista peloista: Niistä kannattaa aina sanoa ääneen lähellä oleville aikuisille, niin voitte yhdessä miettiä, mistä pelko tulee tai millä sen voisi sammuttaa. Oikea tieto yleensä auttaa, mutta jos pelko on aiheeton ja hankaloittaa elämääsi, kannattaa siihen etsiä ammattilaisen apua esimerkiksi terkkarin kautta. Monia sairauksia voi onneksi välttää, mutta ainahan pelot eivät ole järjellä selitettäviä.
Jos haluat jutella näistä (tai joistain muista aiheista) joskus lisää, niin voit ottaa yhteyttä meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan (avoinna joka ilta klo 17-20). Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu, johon voit soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa (paitsi, jos siellä on ruuhkaa – yritä silloin uudelleen myöhemmin samana päivänä tai sitten seuraavina päivinä uudestaan).
Kaikkea hyvää sinulle!
Toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Toivottavasti saat tähän muiden nuorten kokemuksia siitä, miten he ovat selvinneet koulu-uinneista.
On tosi harmillista, että koulu-uinnit aiheuttavat noin kovaa stressiä ja ahdistusta. Se on ihan ymmärrettävää – kaikki eivät suinkaan tunne oloaan hyväksi riisuutuessaan muiden läsnä ollessa varsinkin, kun oma keho on ehkä muuttumassa eikä se tunnu välttämättä siinä hetkessä omalta tai tutulta.
Sekin oli kurja kuulla, että omat kaverisi suhtautuvat uimataitoosi naureskellen. Eiväthän kaikki ole hyviä uimisessa tai pidä siitä.
Toivottavasti pystyt juttelemaan tästä äitisi kanssa ja ehkä myös hankkimaan sinulle hyvän uimapuvun ennen uintien alkamista. Voisiko nätti ja hyvin istuva uimapuku yhtään helpottaa oloasi? Tai jos kävisit kokeilemassa sitä selkäuintia ensin äitisi kanssa?
Jos se helpottaisi yhtään oloasi, voisit kertoa myös opettajallesi, että et osaa uida hyvin ja että uimahallikäynnit jännittävät sinua. Luulen, että luokallasi on monta muutakin, jotka mieluiten jättäisivät ne väliin. Ehkä opettaja osaisi ottaa sen huomioon sitten siellä uimahallilla, jos sinun on kaikesta huolimatta osallistuttava uintiin? Onneksi kyseessä ei ole uimakilpailut, vaan voit uida sillä tavalla, miten osaat.
Jos haluat, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella asiasta lisää tai jos sinulla on joskus joku muu asia, josta haluat keskustella kanssamme. Meillä on täällä Nuortennetissä myös chat (auki joka ilta klo 17-20) sekä nettikirjepalvelu, jos kirjoittaminen on sinulle helpompaa. Kaikki nämä palvelut ovat maksuttomia ja anonyymejä.
Paljon tsemppiä ja myös mukavia hetkiä tähän kevääseen!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi!
Hyvä, kun laitoit viestiä! Pohdit, ovatko kokemasi asiat teini-ikää ja onko muilla teineillä samanlaista. Murrosikään kuuluu vahvasti erilaiset tunnekuohut. Ihan saman päivän aikanakin voi olla yhdessä hetkessä iloinen ja hetken päästä mieli voi olla maassa. Uskon, että moni ikätoverisi pystyy samaistumaan näihin tunnetilojen muutoksiin ja vaikeisiin tunteisiin. Vaikka kaikki nämä ovatkin tavallisia asioita murrosiässä ja ihan kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, niin ne voivat silti hämmentää.
Täältä voit lukea halutessasi lisää murrosikään liittyvistä tunnekuohuista: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/murrosika/tunteiden-kuohuja/
Vaikka vaikeat tunteet ovat tavallisia murrosiässä, niin niiden kanssa ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin. Jos olo tuntuu masentuneelta, ärsyyntyy herkästi, on itkuisempi ja väsyneempi, eikä ruoka maistu, niin aina on hyvä jutella jonkun läheisen turvallisen aikuisen kanssa. Joskus vaikeista tunteista puhuminen ääneen jollekin voi jo vähän keventää mieltä siinä hetkessä! Erityisesti silloin, jos tuntuu siltä, että vaikeat tunteet ottavat yhä enemmän valtaa itsestä, niin silloin olisi erityisen tärkeää puhua niistä jollekin.
Kuka voisi olla sinulle sellainen aikuinen, keneen voisit tukeutua tarvittaessa? Tukea on aina mahdollista saada myös koulun oppilashuollosta, esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta. Terkkarille voi matalalla kynnyksellä kertoa, jos esimerkiksi kokee vaikeita tunteita, on tavallista väsyneempi tai ruoka ei ole maistunut.
Oli mukava kuulla, että myös iloisia ja pirteitä hetkiä löytyy! Toivottavasti sinulla olisi arjessasi asioita ja tekemistä, jotka tuntuvat sinusta mielekkäiltä. Oletko huomannut, että jokin tietty asia saisi omaa mieltä paremmaksi, jos on kurjempi olo?
Tiesithän, että meille voi soitella myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), chatata tai kirjoitella nettikirjeen. Voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa vapaaehtoisten päivystäjiemme kanssa. Kaikki kanavat ovat nimettömiä ja luottamuksellisia!
Mukavaa kevättä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi Girlyy010!
Kiitos viestistäsi! Osasit hyvin selittää asiasi ja ymmärrän, että yksityisyyden puute vaivaa sinua.
Ymmärsinköhän oikein, että mainitsemasi ylipitkä remontti mahdollisesti vaikuttaa tällä hetkellä siihen, että yksityisyyttä ei ole mahdollista järjestää tarpeeksi? Mahdollisesti tulevaisuudessa koittaa vielä se hetki, kun saat oman huoneen, mutta remontin päättymisen odotus voi tuntua varmasti tosi pitkältä!
Yksityisyyden kaipaaminen on tosi luonnollista ja ymmärrettävää! Aina tilanteisiin ei pysty vaikuttamaan ja yksityisyyttä ei ole syystä tai toisesta niin paljon, mitä itse kaipaisi. Silloin olisi tärkeää, että perheen kanssa pystyisi keskustelemaan pelisäännöistä (esim. oveen koputus ennen vessaan tulemista), jotta jokaisella olisi mahdollisimman mukava olla.
Mainitsit, että et voi esittää edes toivetta yksityisyydestä, koska isäsi on ankara ja suuttuu helposti. Silloin voi ymmärrettävästi tuntua vaikealta ottaa asioita puheeksi, jos on kokemus, että asioista ei kauheasti puhuta tai aikuinen suuttuu. Mitä ajattelet, että voisiko se toimia, jos kerrot isällesi tai toiselle vanhemmallesi, että sinulla on asia ja toive, joista puhuminen jännittää ja toivoisit siitä keskusteltavan rauhallisesti? Tai jos puhumisen sijasta kirjoittaisi asiasta vanhemmille?
Entä tuleeko sinulle itsellesi mieleen asioita, mitkä voisivat helpottaa sinua niissä hetkissä, kun tulee olo, että kaipaisit omaa aikaa, mutta yksityistä tilaa ei ole? Onko sinulla esimerkiksi jotakin mielekästä tekemistä, johon tykkäät uppoutua?
Joskus voi olla hyvä myös jutella jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa, jos omille vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta. Tuleeko sinulle mieleen jotakin sellaista aikuista siitä läheltä, kenelle voisit purkaa ajatuksiasi? Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi sukulainen tai joku koulun työntekijä.
Jos haluat nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella luotettavan aikuisen kanssa, niin voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen.
Toivottavasti löytäisitte keskusteluyhteyden vanhempiesi kanssa ja saisit enemmän kaipaamaasi yksityisyyttä tulevaisuudessa!
Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit