Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei, nimimerkki Samaistuja.

Harmillista kuulla, että sinua ahdistaa ja epäilet itselläsi masennusta. Olosi kuulostaa olevan tosi kurja, jos et jaksaisi enää elää ja satutat itseäsi.

Sinun kuuluisi saada apua huonoon oloosi, sillä ei ole oikein, että voit noin huonosti. Kun saat kunnon apua, sinulla on mahdollisuus alkaa voimaan paremmin niin, että voit taas olla iloinen ja nauttia elämästäsi.

Kehotankin sinua lämpimästi käymään koulusi terkkarin luona. Myös kuraattori käy, kummalle vain sinun vain on helpompi jutella tai varata aika. He osaavat kyllä auttaa sinua ja tietävät, mitä tehdä.

Toivoisin kovasti, että myös kotiväkesi tietäisivät, että sinulla on nyt vaikea vaihe menossa. Yhdessä voisitte miettiä, mikä sinua kotona ollessasi auttaisi ja kuinka perheesi voisi olla tukenasi niin, etteivät ainakaan vaikeuttaisi oloasi enempää. Uskon, että olet heille rakas ja he haluaisivat sinun voivan hyvin.

Voit milloin tahansa myös soittaa meille (numeroon 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Myös nettikirjepalveluun voit kirjoittaa. Kaikki palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Olet tärkeä, ethän jää olosi kanssa yksin!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei rainbow!

Kiitos viestistäsi! Poistin kohdat, joissa kerroit itsetuhoisuudesta, sillä se voi järkyttää muita lukijoita, mutta olen kuitenkin lukenut koko viestisi.

Teit tosi hienosti, kun kirjoitit tänne Nuortennettiin! Jos on vaikeaa, niin silloin on tärkeää, että pystyy kertomaan tai kirjoittamaan siitä jollekin. Kirjoitit, että olet väsynyt kaikkeen. Tekstistäsi minulle välittyykin kova väsymys ja paha olo. Vaikka juuri nyt ajatus paremmasta olosta tuntuisi kaukaiselta tai jopa saavuttamattomalta, niin asioilla on kuitenkin mahdollisuus muuttua paremmaksi. Pahan olon keskellä on tärkeää, ettei jää yksin. Olisi tärkeää, että nyt joku muu kannattelisi sinua ja saisit tukea.

Minulla heräsi iso huoli sinusta ja noin vakavaan tilanteeseen pitää saada apua. Pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen on aina syytä hakea apua ammattilaiselta. Tällainen ammattilainen voi olla esimerkiksi kouluterveydenhoitaja, -kuraattori tai -psykologi. Myös omalle terveysasemalle voi varata ajan.

Ajan ammattilaiselle voi varata itse. Voit esimerkiksi laittaa viestiä koulun ammattilaiselle, että sinä kaipaisit apua itsellesi. Myös oma läheinen aikuinen voi olla tukena ajan varaamisessa. Miltä sinusta tuntuisi kertoa voinnistasi ihan rehellisesti esimerkiksi vanhemmalle tai jollekin muulle läheiselle aikuiselle? Olisi tärkeää, että läheisesi tietäisivät voinnistasi ja saisit heiltä myös tukea.

Vaikeista asioista voi kuitenkin joskus olla haastavaa puhua, vaikka puhuminen nimenomaan olisikin tärkeintä. Jos asian puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla myös asian kertomista viestin tai kirjeen avulla. Nuortennetistä löytyy myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voi kokeilla hyödyntää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Avun hakemisesta voi lukea lisää vielä täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/

Myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa, jos haluaa keskustella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja kaiken avun arvoinen! Ethän jää yksin, vaan hae itsellesi apua. <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että elämässäsi on nyt monia murheita. En yhtään ihmettele, että sinusta tuntuu ettet jaksa enää. Kun moni asia on huonosti, voi tuntua siltä, ettei elämästä enää voi tulla koskaan hyvää.

Se, että viiltelet ja olet yrittänyt lopettaa elämäsi, kertoo siitä, että voit nyt tosi huonosti ja tarvitset apua. Sinun ei tarvitse selvitä tästä yksin. Vanhempien ero on aina iso asia ja toivoisin, että he voisivat tukea sinua paremmin. Sinulla voi olla myös kova huoli veljestäsi, mikä myös vie varmasti paljon voimia.

Tiedätkö, sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Sinä tarvitset nyt apua, jotta voit taas elää normaalia lapsen elämää ja kokea iloa sekä huolettomuutta. Tietääkö kukaan viiltelystä ja itsemurhayrityksistä? Käytkö juttelemassa jonkun aikuisen kanssa säännöllisesti siitä, mitä sinulle kuuluu?

Jos sinun on vaikea jutella vanhemmillesi (vaikka siis toivon, että he tietäisivät mitä sinulle kuuluu ja voisivat näin ollen olla tukenasi), niin tiedäthän, että koulusi ammattilaiset ovat siellä sinuakin varten?

Esimerkiksi kuraattori on juuri sitä varten koulussa, että hän auttaa, jos perheessä tai kaverisuhteissa on ongelmia. Psykologi taas osaa auttaa ahdistuksen tunteen kanssa ja miettiä kanssasi sitä, miten voisit voida paremmin ja elää perhetilanteesi huomioon ottaen mahdollisimman hyvää elämää. Hänen kanssaan voit myös miettiä sitä, mitä voisit tehdä viiltelyn asemesta silloin, kun on tosi kurja olo.

Mitä luulet, voisitko varata ajan jommallekummalle? Jos taas terkkari on sinulle tutumpi, voit hyvin aloittaa hänestä ja kertoa hänelle, mitä kaikkea kurjaa elämässäsi tällä hetkellä on. Hän kyllä osaa auttaa sinua ja tietää mitä tehdä. Hän on jutellut lukemattomien muiden nuorten kanssa, joilla on samoja pulmia kuin sinulla.

Lupaathan, ettet jää murheidesi kanssa yksin? Jos ajan varaaminen koulusi ammattilaisille tuntuu nyt mahdottomalta, niin mekin olemme täällä sinua varten. Voit siis milloin vain soittaa meille numeron 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Tai jos tykkäät kirjoittaa, niin voit aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon nettikirjepalvelussamme. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia, anonyymejä ja auki joka päivä.

Olet tärkeä!

Sinua halaten,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Oli tosi hienoa, ettet jäänyt yksin asiasi kanssa, vaan haet itsellesi apua.

On totta, että ihminen muuttuu murrosiän aikana paljon. Keho muuttuu, ajatukset muuttuvat ja koko identiteetti on muutoksessa. Täytyy ihan uudestaan pohtia, kuka on, millainen haluaa olla ja kuinka toimia eri tilanteissa. Tunteet myllertävät eikä niille ole aina sanoja tai keinoja käsitellä niitä.

Olet hienosti oivaltanut, mitkä tilanteet ovat sinulle tällä hetkellä hankalia ja ne näyttävät liittyvän riitatilanteisiin kotona ja kavereiden kanssa. On ihan ymmärrettävää, että tunteet välillä kuohahtavat kovastikin ja ne tekee mieli purkaa jotenkin.

On kuitenkin harmillista, että purat tunteet satuttamalla itseäsi. Viiltelyn johdosta kehoon vapautuu hyvää oloa tuottavia hormoneita, mutta niiden vaikutus on lyhytaikainen, kun taas jäljet jäävät pitkäksikin aikaa – jopa loppuelämäksi. Niiden vuoksi voi joutua miettimään kesällä tai urheillessa vaatetusta ja ne saattavat aiheuttaa häpeää ja pahaa mieltä vielä silloin, kun kaikki on taas hyvin.

Olisikin tosi hyvä tiedostaa nuo vaaran paikat jo etukäteen ja miettiä jokin vaihtoehtoinen toimintatapa niihin tilanteisiin, kun suututtaa. Samantyyppisen kehollisen reaktion voi saada kylmänaltistuksella eli valuttamalla kylmää vettä ranteille, lähtemällä nyt talvella pakkaseen tai räpsyttämällä kuminauhaa ranteessa. Joillain auttaa liikunta tai musiikin luukuttaminen täysillä. Hyvä tapa on myös hakeutua jonkun turvallisen ihmisen seuraan (livenä tai kännykän välityksellä) ja purkaa ärsytys hänelle – esimerkiksi hyvälle kaverille, sisarukselle tai sille toiselle vanhemmalle, joka ei ole ollut riidassa mukana.

Olisi tosi hienoa, jos keksisit itsellesi sopivan tavan kestää tuo hetki. Se ei yleensä kestä kauaa ja yksi tapa onkin siedättää itsensä tuolle tunteelle ja yrittää pitää mielessä, että se kyllä laantuu itsestäänkin hetken kuluttua.

Mietin myös tuota, kun tunnet kaikkien vihaavan sinua. En millään usko, että se on totta, vaikken siis epäile sitä, että sinusta tuntuu siltä. Kaverisi eivät olisi kanssasi, jos he vihaisivat sinua ja olen ihan varma, että olet perheenjäsenillesi kaikista riidoista huolimatta hyvin rakas.

Olisin tosi iloinen, jos kävisit juttelemassa koulusi terkkarin tai kuraattorin kanssa näistä asioista. Viiltely kertoo siitä, että olet noissa riitatilanteissa neuvoton ja yhdessä ammattilaisen kanssa voisit käydä niitä riitoja ja tunteenhallintaa rauhassa läpi. Miltä se kuulostaa?

Ymmärrän, että arastelet sitä, että vanhempasi saavat tietää viiltelystä. Mutta uskon, että he haluaisivat tietää, että kamppailet tuollaisten asioiden kanssa. Jos siis koulusi ammattilaiset haluavat kertoa siitä heille, niin toivon ettet liikaa pelkäisi sitä. He osaavat kertoa vanhemmillesi, kuinka vanhempasi voivat tukea sinua parhaiten. Olen ihan varma, että vanhempasi toivovat sinun voivan hyvin ja olevan onnellinen.

Voit milloin tahansa myös soittaa meille (numeromme on 116 111) tai tulla juttelemaan chatissa. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, jossa voi aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon. Olemme täällä sinua varten. Palvelumme ovat anonyymejä, maksuttomia ja auki joka päivä.

Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Ensinnäkin olen todella pahoillani äitisi poismenon vuoksi. Lämpimimmät osanottoni suuressa surussanne.

Ymmärrän hyvin, että sinun on vaikea kuvitella ketään toista naista isäsi rinnalle. Se voi tuntua siltä, että isäsi pettäisi äitiäsi. Tuo tunne on aivan luonnollinen ja tosi ymmärrettävä ja uskon, että myös isänne ymmärtää hyvin näkökantanne.

Painajaiset kuulostavat ahdistavilta ja on tosi kurjaa, että näet sellaisia toistuvasti. Kuulostaa siltä, että alitajuntasi käsittelee pelkoasi unien muodossa. Oletteko puhuneet tästä asiasta isänne kanssa? Tietääkö hän painajaisista?

Entä oletteko puhuneet isälle ajatuksistanne koskien hänen mahdollista tulevaa kumppaniaan? Ehkä hänkin on pohtinut asiaa ja miettii, mitä te mahdatte siitä ajatella? Tai sitten asia ei ole hänelle ajankohtainen vielä moneen vuoteen, jos koskaan.

Olisikin tosi hyvä, että saisitte juteltua asiasta. Isäsi olisi tärkeää kuulla painajaisistasi. Ehkä, jos pääsisit kertomaan niistä, niin alitajuntasi ei enää työstäisi niitä öisin. Mitä luulet? Jos äitipuoliasia on liian vaikea aihe, niin ehkä unista kertominen voisi toimia aasinsiltana? Jos kertoisit niistä isällesi, hän voisi ehkä kysyä, onko hänen mahdollinen uusi naisystävä asia, joka sinua oikeasti pelottaa? Ehkä hän sanoo, ettei mieti sellaista vielä ollenkaan ja voisit näin ollen olla rauhassa ja surra äitiäsi ilman näitä pelkoja.

Toivon, että pystytte jossain vaiheessa juttelemaan asiasta ja painajaiset loppuvat.

Paljon voimia teille kaikille <3
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

(Poistin viestistäsi asuinseudun sekä osan nimimerkistäsi anonymiteetin varmistamiseksi)

Hei!

Hyvä, että kysyt tuota mieltäsi askarruttavaa asiaa. Moderoimme nimimerkkiä esimerkiksi silloin, jos ajattelemme, että se saattaa jollain tavalla liittyä kirjoittajan oikeaan nimeen, lempinimeen, nimimerkkiin tai sometiliin, sillä haluamme, että palsta on mahdollisimman anonyymi eikä kenenkään identiteetti tule vahingossakaan paljastetuksi. Olemme pahoillamme, jos tämä on aiheuttanut hämmennystä. Toivottavasti olet siitä huolimatta aina löytänyt omat viestisi keskustelupalstalta.

Mukavaa, että olet löytänyt Nuortennetin, toivottavasti olet viihtynyt täällä! Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle,

toivottaa
Nuortennetin työntekijä

Hei!

Hyvä, kun laitoit viestiä! Oli ikävä lukea, kuinka huonosti olet voinut ja olet ollut itsetuhoinen. Kurja myös kuulla, että koet, ettei äitisi välitä, vaikka satutat itseäsi. Moderoin joitakin kohtia tekstistäsi pois, sillä ne saattaisivat järkyttää muita lukijoita. Luin kuitenkin viestisi ihan kokonaan.

Hienoa, että käyt juttelemassa kuraattorin luona! On tärkeää, että saa apua, kun voi huonosti ja on haasteita. On kuitenkin ymmärrettävää, että kaikista asioista ei välttämättä halua tai uskalla kertoa. Rehellisyys kuitenkin kannattaa, koska silloin sinua pystytään auttamaan vielä paremmin. Kuraattori kohtaa työssään monenlaisia vakavia asioita, ja uskon, että itsetuhoisuus ja sosiaalinen ahdistus ovat sellaisia asioita, joita hän on aikaisemminkin kohdannut työssään. Ammattilaiset eivät säikähdä, vaikka kertoisitkin itsetuhoisuudesta.

Ymmärrän kuitenkin, että sinua mietityttää osastolle joutuminen. En valitettavasti osaa sanoa, milloin osastohoitoon on tarvetta, vaan lääkäri tekee aina asiasta arvion. Jos on vakavasti itsetuhoinen, niin lääkäri voi tehdä päätöksen osastohoidosta, mutta itsetuhoisuuteen voi saada apua myös ilman osastolle menemistä. Itsetuhoisuus ei siis tarkoita automaattisesti osastohoitoa. Vaikka osastohoito voi kuulostaa esimerkiksi pelottavalta tai epämiellyttävältä, niin sen tarkoituksena on nimenomaan auttaa ja saada vointia paremmaksi.

Itsetuhoisuudesta on aina tärkeää kertoa, jotta siihen saa apua, eikä vointi mene vielä huonommaksi. Myös sosiaaliseen ahdistukseen on mahdollista saada apua. Vaikka sinua mietityttää, niin toivon, että siitä huolimatta rohkaistuisit kertomaan asiasta kuraattorille. Voisitko aloittaa sanomalla ihan vain, että sinulla on mielessäsi asia, josta et ole ollut ihan varma, että haluatko kertoa? Kuraattori varmasti ymmärtää, että joistakin asioista voi olla vaikeampi kertoa, eikä niistä välttämättä uskalla jutella heti.

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Muista, että olet kaiken avun arvoinen!

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Kiitos viestistäsi! Ikävää, että sinulla on ollut vaikeaa ja mieli on alakuloinen. Kun on vaikeita tunteita ja ajatuksia, niin silloin niitä onkin hyvä purkaa jonnekin. Olipa siis hyvä, että kirjoitit tänne Nuortennettiin!

Omilleen muuttaminen ja yksin asuminen ovat isoja, uusia vaiheita elämässä. Elämänmuutokset voivat herättää monenlaisia, joskus yllättäviäkin tunteita. Kerroit, että sinulla on ollut sellainen olo, ettet kuuluisi enää perheeseen. Kaikenlaiset tunteet uudessa tilanteessa ovat normaaleja ja sallittuja. Näistä tunteista huolimatta olet kuitenkin edelleen yhtä lailla perheenjäsen kuin muutkin.

Mainitsit lisäksi, että vanhempasi olivat säikähtäneet sinun keskivaikean masennuksen diagnoosia. Aikuiset saattavat reagoida vaikeisiin asioihin monilla tavoilla ja joskus ensireaktio voi olla esimerkiksi säikähtäminen. Tuntuuko sinusta, että aihe aiheuttaisi heissä edelleen samankaltaisia tunnereaktioita, vai onko heidän suhtautumisensa muuttunut? He ovat varmasti sinusta huolissaan ja toivon, että he pystyisivät olemaan sinun tukenasi turvallisina aikuisina.

Miltä sinusta tuntuisi ottaa näitä asioita puheeksi vanhempiesi kanssa? Jos kertoisit heille, kuinka sinusta tuntuu, ettet olisi osa perhettä enää? Pystyisitkö puhumaan heille, että sinulla on mieli maassa ja sinusta tuntuu, että he ovat säikähtäneet diagnoosiasi? Joskus avoimesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan puhuminen voi hieman helpottaa ja keventää omaa oloa. Silloin myös vanhempasi pystyisivät olemaan tukenasi paremmin.

Jos taas tuntuu, että et pysty vanhemmille puhumaan tai et saa heiltä kaipaamaasi tukea, niin silloin on tärkeää jutella jonkun sellaisen aikuisen kanssa, jonka koet turvalliseksi ja luotettavaksi. Voisiko koulussa esimerkiksi olla esimerkiksi tuttu opettaja, kuraattori tai terveydenhoitaja, kenelle voisit mennä juttelemaan? Entä saatko tukea ammattilaiselta masennusdiagnoosiisi?

Mainitsit myös viestissäsi, että pelkäät menettäväsi kaiken ja oli ikävää lukea, että sinulla ei ole kunnollisia kavereita. Uskon ja toivon, että tulet vielä löytämään ympärillesi ihmisiä, keiden kanssa koet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi olla, että lähipiirissäsi saattaisi ollakin joku ihminen, joka kovasti haluaisi tutustua sinuun paremmin tai sitten joku seuraava elämänvaihe voi tuoda mukanaan uusia ihmisiä. Jos haluat, niin voit täältä lukea aiheesta lisää: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/ei-kavereita/

Jos haluat joskus jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina luottamuksellisia ja nimettömiä. Voit jutella mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä