Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”Joku”

Kiitos kun kirjoitit ajatuksistasi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle. Kerrot hankalista asioista elämässäsi sekä kaipuustasi löytää tärkeä ihminen rinnallesi. Olen pahoillani puolestasi, että koet sekä kaverisuhteiden huonontuneen että sinulla on huolta terveytesi suhteen. Onko elämässäsi aikuista, jolle voisit jutella näistä huolistasi?

Kirjoitat huolestasi siihen, tuletko löytämään rinnallesi poikaystävää. Jokainen meistä ansaitsee vierelleen ihmisen, jolle on tärkeä ja jota myös itse rakastaa. Se, ettet ole häntä vielä löytänyt ei tarkoita, ettei hän olisi matkalla luoksesi. Usein se ihminen astuukin elämään sellaisella hetkellä, kun sitä itse vähiten odottaa, tulee vastaan harrastuksissa, istuu viereen bussissa tai löytyy opiskelupiireistä tai vaikka työpaikalta. Rakkaus voi antaa odottaa itseään mutta sen tulet lopulta varmasti löytämään.

Kerrot lisäksi menettäneesi kiinnostuksen asioihin, joista olet aikaisemmin ollut innostunut. On täysin ymmärrettävää, että useiden vastoinkäymisten jälkeen mieli on maassa ja asioista on vaikea innostua. Tuntuuko sinusta jatkuvasti siltä vai onko elämässäsi kuitenkin sellaisia hetkiä ja asioita, jotka saavat sinut tuntemaan olosi helpommaksi? Muistathan, että jos olosi on jatkuvasti huono ja uupunut, on siitä hyvä jutella jollekin aikuiselle, esimerkiksi vanhemmalle tai kouluterkkarille.

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.

Kaikkea hyvää sinulle jatkoon!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Toivottavasti löydät juttuseuraa täältä ja saat kavereita uudelta paikkakunnaltasi! Sinulla onkin monta harrastusta, joten ehkäpä tutustut ajan kanssa niiden kautta mukaviin ihmisiin.

Toivon myös, että uudet koulukaverisi ovat kivoja ja rohkaistuvat ottamaan sinut mukaan porukoihin. Aluksi voi olla jännittävää jutella ihmiselle, jota ei tunne, mutta toivottavasti löydät myös koulusta kavereita, joiden kanssa voit viettää aikaa.

Lämpimin terveisin
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Seitsemänpistepirkko!

Olen pahoillani reumadiagnoosista. Reuma ei ole varmastikaan mikään kiva elämänkumppani. On taatusti tosi raskasta elää jatkuvien kipujen kanssa. Uskon, että kivut voivat vaikuttaa paljonkin elämään ja siihen, mitä kaikkea jaksaa tai huvittaa tehdä.

Onneksi sairauteen on olemassa erilaisia hoitoja. Ilman niitä olosi olisi varmasti vielä kehnompi. Ymmärtääkseni reuman hoitoa voi joutua jatkuvasti vähän säätämään. Milloin olet viimeksi käynyt lääkärin luona? Jos sinulla on edelleen niin suuria kipuja, että ne häiritsevät koulunkäyntiäsi, niin onkohan lääkitystä tai annostusta mahdollista muuttaa? Tai oletko saanut muita ohjeita kivun lievitykseen?

Onneksi koronan vaikeaa muotoa vastaan on rokotteet ja tällä hetkellä kiertävät muunnokset eivät ole niin vakavia kuin aiemmat. On siis hyvin epätodennäköistä, että kuolisit koronaan.

Kannustan sinua pitämään vanhempasi ja lääkärisi ajan tasalla siitä, miten voit, jotta he voivat tehdä hoitosi eteen kaiken mahdollisen. Myös vertaistuki voi auttaa, sillä samassa tilanteessa eläviltä voit saada arvokasta tietoa ja vinkkejä. Reumaliiton sivuilla (https://www.reumaliitto.fi/), kohdassa ”Sairastuneille ja läheisille” on tietoa vertaistuesta ja oma sivu nuorille. Reumaliitto järjestää nuorille esimerkiksi virkistysviikonloppuja sekä leirejä ja heillä on myös oma Discord-kanava yli 13-vuotiaille nuorille. Ehkä löytäisit sieltä seuraa ja vertaistukea itsellesi? Ja näyttää siellä olevan myös linkki podcastiin, jossa on aiheena nuoret ja reuma!

Toivotan sinulle paljon voimia kipujen kanssa! Toivotaan, että sinulle löytyy hoito tai lääkitys, joka veisi kipusi pois. Ja jos haluat, niin voit milloin tahansa jutella kanssamme joko puhelimessa tai chatissä. Numeromme on 116 111 ja palvelumme (jotka ovat täysin maksuttomia) ovat auki joka ikinen päivä.

Lämmöllä,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olipa mukava kuulla pohdintojasi. Voi olla rankkaa miettiä koko ajan sitä, millainen on, millainen pitäisi olla ja mitä toiset minusta ajattelevat. Samoin on varmasti mälsää, jos tuntuu siltä, ettei oikein sovi joukkoon tai ettei riitä sellaisena kuin on.

Olen kuitenkin varma, että et ole ollenkaan yksin ajatustesi kanssa. Uskoisin, että lähes kaikki ympärilläsi olevat kaverisi ajattelevat saman tyyppisiä asioita. Luulen, että kaiken ikäiset ovat jossain määrin ja joissain tilanteissa epävarmoja itsestään, varsinkin uusissa tilanteissa tai uusien ihmisten joukossa. Mutta erityisen yleistä se on nuoruudessa.

Nuorena olisi tärkeää olla samanlainen kuin muut, sulautua porukkaan ja kuulua ryhmään. Mutta toisaalta sitä haluaisi olla omanlainen, yksilöllinen ja kivalla tavalla erilainen. Vaikeaa, eikö?

Pohdinnat siitä, kuka minä olen, millainen haluaisin olla, mikä on tyylini, mihin porukkaan haluaisin kuulua ja millainen minusta tulee, kuuluvat tärkeänä osana nuoruuteen. Silloin rakennetaan identiteettiä ja otetaan selvää siitä, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mitkä ovat minun arvojani ja millainen ihminen haluan olla. Siinä onkin paljon pohdittavaa!

Joskus on kiva kokeilla eri tyylejä ja löytää sitä kautta se oma ja itselle sopiva tyyli olla ja elää. Kokeilemalla sen oppii. Kuten sen, oletko puhelias vai et? Oletko kenties erilainen eri ihmisten joukossa ja mikä on siihen syynä? Oletko energinen tietyssä porukassa vai vaihteleeko se omasta vireystilasta enemmän kuin seurasta? Onko lupa olla joskus tylsä tai väsynyt? Voit huoletta olla erilainen eri tilanteissa ja mutustella, miltä se tuntuu. Uskon, että löydät kyllä aikaa myöten oman tapasi olla ja kun voit rauhassa olla oma itsesi, myös ystäväsi oppivat tuntemaan sinut paremmin.

Olen tosi iloinen, että olet saanut uuden kaverin! Ihanaa! Miltä sinusta tuntuisi jutella hänen kanssaan näistä asioista? Voitte vaikka aloittaa pohtimalla, millaisia haluaisitte tällä hetkellä olla ja millaisia koette olevanne? Entä millaisia haluaisitte olla vaikka viiden vuoden päästä ja mitä se vaatisi toteutuessaan? Ihminen oppii koko ajan enemmän itsestään ja läheisistään, vaikka muutummekin läpi elämän. Mutta se, jos joku on jännittävää, eikö?

Tsemppiä näihin pohdintoihin ja mukavia hetkiä kavereiden kanssa!

Toivottaa
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos viestistäsi! Tilanteesi kuulostaa todella raskaalta ja on hienoa, että päätit pyytää apua. Kaverisi voi huonosti ja hän tarvitsisi ehdottomasti apua itselleen. Ymmärrän todella hyvin, että olet huolissasi ja ahdistunut.

Sinulla on valtavan iso taakka ja huoli harteillasi. Ei ole reilua ja oikein, että sinä joudut yksin kantamaan huolta, vaan olisi tärkeää, että joku aikuinen tietäisi tilanteesta. Haluaisin kannustaa sinua kertomaan asiasta jollekin luotettavalle aikuiselle. Miltä tämä sinusta tuntuisi? Voit kertoa asiasta omalle lähiaikuiselle (esim. vanhempi tai huoltaja) tai kyseisen kaverin lähiaikuisille. Koulussa ollessasi voit kertoa myös opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle – he ovat tottuneet kohtaamaan lapsia ja nuoria, jotka voivat henkisesti huonosti ja heillä on työkaluja olla tilanteessa tukena.

Jos tulee tilanne, jossa sinulla herää huoli, että kaverisi saattaisi tehdä tai on tekemässä jotakin itsetuhoista itselleen, niin voit aina soittaa myös hätäkeskukseen (112).

Kaverisi tarvitsee apua ja tukea, mutta on myös tärkeää, että sinä saat tukea itsellesi. On kamala kuulla, että huolen lisäksi olet myös todistanut vakavia tilanteita. Olisi tärkeää, että pääset purkamaan näitä ajatuksia ja kokemuksia jonkun luotettavan aikuisen kanssa.

Joskus huonosti voiva ihminen saattaa kieltäytyä avusta tai kertomasta voinnistaan kenellekään. Sitä ei myöskään voi tietää, millä tavalla kaverisi reagoisi siihen, että asia menee aikuisen tietoon. Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että aikuiset tietäisivät kaverisi todellisin voinnin ja sinun ei tarvitsisi olla yksin. Haluaisin uskoa, että kaverisi ymmärtäisi ja arvostaisi sitä, että haluat hänen parastaan ja olet hänestä huolissaan. Kaverillasi on mahdollisuus voida taas hyvin, vaikka hänellä onkin nyt toivoton olo.

Jos haluat jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Palveluissamme voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa ja keskustelut ovat aina luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet upea ystävä, kun huolehdit kaveristasi! Älä kuitenkaan jää tilanteen kanssa yksin, vaan kerro asiasta aikuiselle. Paljon voimia!

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”En uskalla puhua”,

Kiitos, kun kirjoitit tänne ja rohkeasti kerroit, mitä sinulla on mielesi päällä. Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että kunpa voisin jotenkin välittää sinulle sitä, että olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. <3

Oli kurja lukea, kuinka sinulla on huono olla kehossasi ja kuinka viime vuoden terveystarkastus oli ollut ikävä kokemus. Kehosi on arvokas ja hyvä juuri tuollaisena kuin se on, eikä se ansaitse haukkumista tai lyömistä. Erilaiset ulkonäköpaineet ovat ikävä kyllä yleisiä ja joskus omaa kehoaan voi olla vaikea katsoa lempeästi ja arvostavasti. Kehosi kuitenkin ansaitsisi juuri lempeyttä ja arvostusta.

Herkkyydessä ja itkemisessä ei ole mitään väärää, eikä noloa. Sinä saat olla herkkä ja saat itkeä, kun siltä tuntuu. Itkeminen onkin itseasiassa hyvä tapa purkaa tunnetta. Jos kuitenkin puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voisitko miettiä, että esimerkiksi kirjoittaisit, miltä sinusta tuntuu? Kirjoitat tässäkin todella taitavasti ajatuksistasi.

Pahan olon ja vaikeiden tunteiden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin, vaan silloin on tärkeää puhua ajatuksistaan jollekin. Oletkin rohkeasti yrittänyt kertoa äidillesi, miltä sinusta tuntuu, mutta ikävä kuulla, että hän ei ole kuunnellut. Miltä sinusta tuntuisi esimerkiksi kirjoittamalla kertoa ajatuksistasi hänelle? Voisikohan se auttaa häntä pysähtymään asiasi äärelle?

Ymmärrän, että seuraava terveystarkastus aiheuttaa ahdistusta. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan varmastikaan ajattele sinusta mitään huonoa, vaan on siellä sinua varten. Myös terveydenhoitajalle voi kertoa siitä, kuinka on huono olla omassa kehossa. Voisitko ajatella, että seuraavassa tarkastuksessa kertoisit hänelle? Voit hänelle myös halutessasi kirjoittaa asiasi, jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta. Tärkeää olisi, että sinun ei tarvitsisi olla pahan olon kansa yksin, vaan saisit tukea vaikeiden ajatusten käsittelyyn luotettavalta aikuiselta.

Jos haluat jutella luottamuksellisesti ja nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Meidän kanssa voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Kirjoitit siinä tosi tärkeästä asiasta: Ihmisen kaipuusta kuulua porukkaan, rakastaa ja olla rakastettu. Niissä ei ole mitään väärää – päinvastoin: ryhmään kuulumisen tunne ja läheisyyden saaminen ovat ihmisen perustarpeita.

Olen tosi iloinen hyvästä harrastuksestasi, joka sisältää kivoja tapahtumia, retkiä ja matkoja, mukavia ihmisiä ja yhdessä tekemistä. Olen iloinen myös siitä, että sinulla on koulussa kavereita. Ilman heitä koulussa oleminen olisikin varmasti tosi kurjaa. Onko noilla koulukavereillasi iltaisin niin paljon ohjelmaa, ettette ehdi silloin näkemään? Vai onko heillä omat porukkansa, johon et tohdi pyytää mukaan? Olisiko partiossa joku, jota voisit nähdä muulloinkin vapaa-ajalla?

Vaikka kysyminen voi tuntua jännittävältä, niin kehotan silti kokeilemaan! Tai jos tuntuu, että teillä ei ole koulun ulkopuolella mitään yhteistä, niin ehkä saatat kuitenkin yllättyä! En tiedä, mitkä tekijät ovat syynä siihen, että olet vapaa-ajalla yksin, mutta ehkä kannattaa kokeilla ja pohtia ennakkoluulottomasti, mistä ja miten seuraa löytyisi myös illan tunneille.

Ihanaa, että sinulla on elämässäsi ihastus! Jo olemassaolollaan hän voi tuoda päiviisi iloa ja ihanaa, kutkuttavaa tunnetta! Toivottavasti pystyt olemaan hänen seurassaan säännöllisesti, tutustua häneen paremmin ja nauttia hänen seurastaan kaverina tai ehkä joskus myös seurustelumielessä! Uskon, että mitä enemmän vietätte aikaa yhdessä, sitä paremmin opit lukemaan hänen katseitaan ja käyttäytymistään. Jos hymyilet hänelle, hymyileekö hän takaisin? Tai jos kysyt häneltä jotain, tuntuuko hän olevan kiinnostunut jatkamaan keskustelua? Joskus muiden ihmisten läheisyys voi vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, joten parhaiten pystyt saamaan hänestä selkoa silloin, kun muita ei ole läsnä.

Siihen asti, kunnes kainaloon saa sen oman rakkaan, läheisyyttä ja kosketusta voi pyytää muilta ihmisiltä: voisitteko koulupäivän aikana hieroa kavereiden kanssa toistenne hartioita? Tai onko sinulla kotona aikuisia, joiden kainaloon voit mennä tai joilta voit pyytää saunan jälkeen jalkahierontaa? Rakkautta on onneksi monenlaista: sitä romanttista odottaessa voimme nauttia läheisten ihmisten kiintymyksestä sekä kavereiden seurasta. Ne eivät ole sama asia, mutta voivat tuoda sentään jotain lohtua ja täyttää hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisen tarvetta, joka meissä jokaisessa asuu.

Toivotan sinulle tsemppiä ihastuksen kanssa ja kauniita pimeneviä iltoja tähän syksyyn!

Lämmöllä,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne keskustelupalstalle. Vaikka osa tekstistäsi on poistettu, olen lukenut sen silti huolella.

Minulla herää iso huoli voinnistasi ja jaksamisestasi ja toivon, että saisit itsellesi apua mahdollisimman pian. Vaikka itse koetkin toisin, olen iloinen siitä, että olet vielä täällä ja elämässä kiinni, apua on saatavilla ja sinulla on mahdollisuus voida paremmin. Synkällä hetkellä voi olla mahdotonta nähdä tulevaisuuteen ja uskoa, että asiat ja olo voisivat muuttua koskaan paremmaksi. Aina on kuitenkin toivoa ja mahdollisuus parempaan huomiseen, kunhan saat itsellesi apua!

Kerrot viestissäsi toiveestasi saada apua tai päästä sairaalaan. Olen pahoillasi puolestasi, jos koet ettet saa apua muuta kuin satuttamalla itseäsi. Aina kun olo tuntuu toivottomalta etkä koe olevasi turvassa ja itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielesi, voit soittaa 112 tai ottaa meihin yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai chattiin. Olemme sinua varten ja autamme ja tuemme sinua saamaan apua.

Sinä ansaitset apua ja ansaitset voida paremmin <3

Lämpimin halauksin,

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä