Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Hienoa, että kirjoitit palstalle. Yksinäisyys voi tuntua joskus todella raskaalta ja ymmärrän hyvin, että viimeinen vuosi on ollut sinulle rankka. Jokainen kaipaa kuuluvansa johonkin porukkaan ja toivoo, että joku kyselee kuulumisia, halaa ja välittää. On tosi surullista, että ala-asteen aikaiset ystäväsi ovat kääntäneet sinulle selkänsä. Oletko kysynyt heiltä, voisitko päästä mukaan heidän juttuihinsa? Vai onko siis niin, että he eivät enää huoli sinua mukaan? Olet kuitenkin ilmeisesti yrittänyt kaikkesi ja yrittänyt päästä luokkakavereittesi juttusille, kysellyt kuulumisia ja ehdottanut yhteistä tekemistä?
Joskus toki vain on niin, että samalta luokalta ei vain löydy ketään saman henkistä ja se on kyllä harmillista. Silloin samankaltaisia ihmisiä voi löytyä harrastuksista. Hevostallilta, liikuntaryhmistä, kuviskoulusta, koiraharrastuksesta, tanssin tai näyttelemisen parista tai vaikkapa frisbeegolf-kurssilta. Onko sinulla harrastuksia? Voisiko sieltä löytyä joku, jonka kanssa voisi jatkaa juttua muutoinkin vapaa-ajalla? Tai jos sinulla ei vielä ole harrastuksia, niin nyt syksyllä alkaa monia erilaisia ryhmiä ja moniin voi mennä mukaan pitkin vuottakin, kuten löytöeläinkodin, 4H:n tai jonkun koulun kerhon toimintaan. Löytyisikö paikkakunnaltasi sinulle jotain kivaa tekemistä? Kotikuntasi tarjontaa voit tutkailla yhdessä vaikka äitisi kanssa.
Monet meistä osaavat piilottaa pahan olon todella taitavasti, joten voi hyvin olla, että äitisi ei ole nähnyt pahaa oloasi tai luulee huonon tuulesi johtuvan vain murrosiän tuomista mielialavaihteluista. Ja joskus lähimmäiset eivät oikein halua nähdä ongelmia, joita pelkäävät. Onko sinun mahdollista kertoa äidillesi suoraa, että olet välillä yksinäinen ja haluaisit tutustua uusiin ihmisiin? Osaisitko äitisi auttaa sinua tässä asiassa?
Myös tuo luokanvalvojalle tai kuraattorille puhuminen kuulostaa tosi hyvältä idealta! Kaikki nuorten kohtaamat hankaluudet ovat heille kyllä tuttuja ja uskon, että nämä sinun tunteesi ovat sellaisia, joiden kanssa he ovat aiemminkin työskennelleet. Minusta olisi tosi hienoa, jos kertoisit heille tilanteestasi. Uskon, että he olisivat hyvillään siitä, että uskaltaudut kertomaan heille hankaluuksistasi ja voitte sitten yhdessä miettiä, mikä niihin auttaisi.
Toivon sinulle rohkeutta hakea apua tähän olotilaasi ja uskon vakaasti, että tilanne kyllä vielä helpottuu ja tulet löytämään itsellesi vielä hyviä ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa.
Voit milloin tahansa soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla juttelemana meille chatissä ja keskustella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta nimettömästi. Olemme auki vuoden jokaisena päivänä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Toivottaa Lasten- ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Eipysty”,
Kiitos, kun laitoit viestiä! Ikävä kuulla, että olet ollut ahdistunut ja surullinen jo pitkän aikaa. Mainitsit, että et ole kertonut tästä vielä kenellekään, mutta nyt olet ottanut rohkeasti askeleen eteenpäin, kun kirjoitit tänne. <3
Pikkuveljesi käytös kuulostaa kurjalta sinua kohtaan ja ymmärrän, että sinulle on tullut tästä ahdistunut olo. On ikävää, että veljesi on puhunut sinulle ikävästi ja kiusannut seksuaalisesta suuntautumisestasi. Ketään ei pitäisi kiusata seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun asiaan liittyen. Ansaitset tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olet!
Pohdit, että voisiko kuraattori auttaa sinua, mutta mainitsit pelkääväsi, että kertoisiko opettaja tästä äidillesi. Kannustaisin sinua ehdottomasti juttelemaan kuraattorille! Hän on osaa auttaa lapsia ja nuoria erilaisissa haastavissa ja vaikeissa asioissa. Kuraattori varmasti ymmärtää, että joskus asiasta kertominen vanhemmalle voi pelottaa. Opettajalle tai kuraattorille voi hyvin mainita, että sinua pelottaa, että asiasta menisi tieto äidillesi.
Jäin kuitenkin miettimään, että mitä jos äidille kertoisikin asiasta? Omille vanhemmille tai muille lähiaikuisille ei aina ole helppoa puhua vaikeista asioista ja on luonnollista, että se voi pelottaa. Joskus kuitenkin voi huomata, että kertominen olikin hyvä asia. Kertominen mahdollistaisi myös sen, että voisit saada äidiltäsi tukea tilanteeseen ja veljesi käytökseen olisi mahdollista puuttua. Silloin sinun ei myöskään tarvitsisi jännittää asian paljastumisista äidillesi, jos menisit juttelemaan kuraattorille.
En tiedä, tietääkö äitisi seksuaalisesta suuntautumisestasi. Sen asian esille tuominen voi olla hyvin jännittävää myös. Sitä voi esimerkiksi jännittää, miten läheinen mahtaa reagoida asiaan. Jos äitisi ei tiedä vielä asiasta, niin tuntuisiko sinusta turvalliselta kertoa hänelle?
Joskus voi olla myös helpompaa jutella jonkun toisen läheisen, turvallisen aikuisen kanssa. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi vaikka isovanhempi, sukulainen, koulun työntekijä tai joku muu, joka tuntuu luotettavalta.
Joskus voi olla myös helpompi kirjoittaa kuin kertoa ääneen. Voit kokeilla myös, että kirjoittaisit asiasta kirjeen äidillesi tai jollekin haluamallesi aikuiselle. Nuortennetistä löytyy myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit halutessasi hyödyntää yhtenä vaihtoehtona: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos haluat jutella asiasta nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Palvelumme ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Tärkeää on, että et jää ajatustesi kanssa yksin. Haluan toivottaa sinulle paljon rohkeutta asiasta kertomiseen. Olet ollut jo tosi rohkea, kun olet kirjoittanut asiasta tänne Nuortennettiin! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei SpageLi🏳️🌈,
Olipa hyvä, että rohkeasti päätit purkaa ajatuksiasi kirjoittamalle tänne! <3
Kirjoitit, että äitisi oli tullut humalassa kotiin juhlien jälkeen ja tämä oli aiheuttanut sinussa paniikkikohtauksen. Jos tuntee olonsa esimerkiksi turvattomaksi, niin silloin on hyvin tavallista, että voimakkaat tunteet voivat nousta pintaan ja se voi olla hyvinkin pelottava kokemus. Oman kodin kuuluisi olla paikka, jossa kokee olonsa turvalliseksi ja on ikävä kuulla, että sinulla on ollut tällainen kokemus.
Olisikin tärkeää, ettei sinun tarvitsisi jäädä yksin tunteidesi kanssa. Miltä sinusta tuntuisi kertoa tästä tilanteesta jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle? Tällainen aikuinen voi esimerkiksi olla vanhempi, sukulainen tai joku muu läheinen aikuinen. Myös silloin, kun iskee paniikkikohtaus tai kokee olonsa muuten turvattomaksi, on hyvä ottaa yhteyttä johonkin turvalliseen, läheiseen aikuiseen.
Koululla näistä asioista voi käydä juttelemassa esimerkiksi terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa. Heille pystyt turvallisesti ja luottamuksellisesti kertomaan kotitilanteeseen liittyvistä asioista sekä paniikkikohtauksesta.
Meille voi aina myös soittaa ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluaa jutella ihan mistä tahansa aiheesta nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Pian 15vuotias tyttö,
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne keskustelupalstalle. Voit olla ylpeä itsestäsi, että haet itsellesi apua ja sitä ehdottomasti ansaitset <3
Kerrot, että äitisi sai tietää viiltelystäsi ja hän reagoi suuttumalla ja syyttämällä sinua. Yritä kuitenkin muistaa, ettei paha olo ole sinun vikasi etkä voi sille mitään. Paha olo ei ole kenenkään oma valinta ja se voi osua kenen kohdalle tahansa. Viiltely on keino yrittää vaimentaa ne pahaa oloa aiheuttavat ajatukset edes hetkeksi aikaa. Viiltely kuitenkin vahingoittaa kehoasi ja toivonkin, että löytäisit jonkin muun keinon helpottaa oloasi.
Kertomasi perusteella äitisi on säikähtänyt tilannetta ja reagoinut siihen aluksi tavalla, johon aikuiset joskus syyllistyvät eli suuttumalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät vanhempasi haluaisi olla tukenasi tai toivovat sinun parastasi. Miltä sinusta tuntuisi kokeilla ottaa asia uudelleen puheeksi vanhempiesi kanssa? On kuitenkin tärkeää, että saisit apua niihin asioihin ja huoliin, jotka saavat sinut viiltelemään. Kun saat kerrottua pahasta olostasi ja saat niihin aikuisilta apua, myös olosi kevenee eikä sinulla ole enää tarvetta satuttaa itseäsi <3
Jos puhuminen vanhemmille tuntuu hankalalta, voit aina kääntyä koulussa terkkarin tai kuraattorin puoleen. Lisäksi me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/ olemme tukenasi, meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!
Muista että olet arvokas ja ihana omana itsenäsi. Sinä ansaitset voida paremmin <3Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei .q1w2🔊
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle. Toivoit viestissäsi, ettei tekstiäsi julkaista ja siksi olen moderoinut sen pois näkyvistä. Kerrot ahdistuksestasi sekä huonontuneista väleistäsi äitiisi ja ansaitset ehdottomasti saada apua ja tukea pahaan oloosi.
Miltä sinusta tuntuisi kirjoittaa kirje nettikirjepalveluumme? Tällä tavoin voisit käydä yksityisesti keskustelua niin, että viestisi pysyvät muilta piilossa. Nettikirjepalvelumme, kuten Lasten ja nuorten puhelin sekä chat, ovat kaikki luottamuksellisia ja anonyymeja!
Nettikirjeen pääset kirjoittamaan tämän linkin kautta: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/
Aurinkoa ja jaksamista, ethän jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Nimetön,
Kiitos viestistäsi tänne keskustelupalstalle! On täysin ymmärrettävää, että asia, josta emme voi saada varmuutta, herättää meissä huolta ja epävarmuutta. On kuitenkin ihana lukea, että olet löytänyt pelon ja surun hetkellä lohtua ajatuksesta, että näet rakkaasi vielä uudelleen <3
Pelkoa ja huolta voi yrittää helpottaa myös kääntämällä ajatukset ja tekeminen johonkin muuhun, kuten ulkoiluun, kavereihin, musiikkiin tai elokuviin. Myös asiasta ja huolesta puhuminen läheisille keventää oloa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoa alkavaan syksyyn!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Nimetön,
Pahoittelut kanisi puolesta ja hienoa että löysit tänne kirjoittamaan ajatuksistasi ja surustasi. Kun läheisen menettää, alkaa meistä jokainen pohtimaan hetkellisesti kuolemaa ja sitä näkeekö rakkaitaan enää. Se on täysin normaalia ja myös helpottaa pikkuhiljaa, kun suru ja ikävä antavat vähitellen tilaa muille asioille elämässä.
Surun ja ikävän hetkellä esimerkiksi musiikki, valokuvien katsominen tai kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Tärkeä on myös tukeutua läheisiin niissä hetkissä ja hakea lohtua toisen kainalosta tai sylistä. Jos kuoleman pelko on mielessäsi jatkuvasti, on tärkeää, että puhut siitä jollekin tutulle ja turvalliselle aikuiselle. Puhumalla asiasta voi se jo itsessään helpottaa oloasi. Voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin, meille voit jutella nimettömästi ja luottamuksella mistä tahansa asiasta!
Auringonvaloa sinulle toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Ei kukaan :(,
Olipa tärkeää, että löysit tänne keskustelupalstalle kertomaan ajatuksistasi ja pahasta olostasi. Vanhempiesi ero sekä muutto uudelle paikkakunnalle ovat isoja muutoksia elämässä, jotka varmasti aiheuttavat surua ja ikävää. Toivottavasti voit pitää kuitenkin yhteyttä sukulaisiisi ja läheisiisi ja että olosi helpottuu, kun tapaat uusia ihmisiä ja uudet kulmat tulevat pikkuhiljaa tutuiksi.
Ikävä kuulla, että teidän on vaikea löytää yhteistä säveltä isäpuolesi kanssa. Kertomasi perusteella teet kuitenkin parhaasi noudattaaksesi perheen yhteisiä pelisääntöjä. Onko sinun mahdollista jutella kotona asuvan vanhempasi kanssa ja kertoa, että koet isäpuolesi käytöksen epäreiluksi ja se saa sinulle aikaan pahan olon? Olisi tärkeää, että saisitte yhdessä tehtyä kodin pelisäännöt sellaisiksi, jotka tuntuvat sinustakin reiluilta ja että sinulla olisi helpompi olla kotona myös isäpuolesi kanssa.
Jos koet, että jatkuva riitely isäpuolesi kanssa sekä muutto vieraalle paikkakunnalle eroon läheisistäsi saa olosi jatkuvasti huonoksi ja surulliseksi, on tärkeää, että juttelet asiasta jollekin aikuiselle, joka tuntuu luotettavalta ja turvalliselta. Jos vanhempien kanssa puhuminen tuntuu vaikealta, voit aina kääntyä koulussa terkkarin tai kuraattorin puoleen. Lisäksi me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa kuuntelemme ja tuemme sinua mielellämme. Meille voit jutella mistä tahansa asiasta luottamuksellisesti ja nimettömästi! Ethän jää yksin <3
Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei Tyttö🙃
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa kokemuksistasi tänne palstalle. Olen pahoillani kaikesta mitä olet joutunut kokemaan joutuessasi kiusatuksi. Kiusaaminen ja väkivalta on aina väärin eikä siihen ole mitään tekosyytä olemassa, että se muuttuisi oikeaksi. On myös täysin ymmärrettävää, että kaiken kokemasi jälkeen koet pelkoja ja ahdistusta ja yrität millä tahansa keinolla, kuten viiltelemällä, lievittää sitä ahdistusta. Toivottavasti löydät kuitenkin keinon, joka ei vahingoita sinua samalla tavalla mutta saa olosi silti paremmaksi. Esimerkiksi jääpalan puristaminen kädessä tai juoksulenkki voivat auttaa saamaan pahaa oloa hiukan helpommaksi. Myös puhuminen auttaa aina.
Oletko kertonut kiusaamisesta sekä ahdistuksestasi kellekään lähipiirissäsi? Olisi todella tärkeää, että aikuiset saisivat tietää kaikesta kokemastasi, jolloin paha olo ja sen kanssa selviäminen ei olisi enää omilla harteillasi. Jos vanhempien kanssa juttelu tuntuu hankalalta, voisitko ajatella meneväsi puhumaan esimerkiksi koulun terkkarin tai kuraattorin kanssa? He ovat koulussa juuri sen takia, että auttavat ja tukevat lapsia ja nuoria selviämään tämän kaltaisista tilanteista. Voit myös näyttää nämä viestit aikuiselle, jos kertominen tuntuu muuten vaikealta.
Muistathan, ettet ole tehnyt mitään väärää ja että ansaitset käydä koulua rauhassa tulematta kiusatuksi. Ansaitset myös voida paremmin, jotta sinulla olo kevenisi eikä sinulla olisi enää tarvetta vahingoittaa itseäsi. Jokainen meistä tarvitsee joskus toisen ihmisen apua ja tukea, ja me kaikki olemme myös sen avun ja tuen arvoisia.
Jos kaipaat juttuseuraa, olemme tukenasi joka päivä Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) sekä chatissa Lasten ja nuorten chat – Nuortennetti. Siellä voit jutella mistä tahansa asiasta luottamuksellisesti ja nimettömästi.
Muista että olet tärkeä ja hyvä juuri sellaisena kuin olet <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestarihei Tuleva muusikko,
Kiitos rohkeasta viestistäsi tänne keskustelupalstalle. Olen pahoillani puolestasi ja toivon että olosi on helpottunut edes hiukan. Viestistäsi välittyy sekä paha olo mutta myös avun ja tuen tarve, jota ehdottomasti ansaitsisit saada itsellesi. Olet jo rohkeasti hakenut täältä apua ja voit olla siitä ylpeä itsestäsi. Kaikista tärkeintä onkin, ettet jää yksin ajatustesi kanssa vaan kerrot niistä jollekin.
Kuvailet viestissäsi, kuinka voimasi alkavat olla loppu eikä kiinnostusta tahdo löytyä oikein mihinkään. On täysin ymmärrettävää, että niissä hetkissä, kun kaikki näyttää harmaalta ja synkältä, on vaikea katsoa tulevaisuuteen ja nähdä siellä edes pieniä valon pilkahduksia. Yritä kuitenkin nähdä jokaisessa päivässä jotain pientä hyvää ja samalla uskoa siihen, että oikean avun turvin olosi helpottuu pikkuhiljaa ja alat toivottavasti nähdä myös itsesi kuten muut sinut jo näkevät, ainutlaatuisena ja arvokkaana.
Mainitsit jutelleesi kuraattorille olostasi aiemmin ja onkin helpottavaa kuulla, että elämässäsi on joku kenelle voit puhua. Minulla nousee iso huoli voinnistasi ja siksi pohdin, miltä sinusta tuntuisi puhua kuraattorille uudelleen olostasi ja niistä asioista, jotka ovat saaneet sinut inhoamaan itseäsi? Muistathan että jokainen meistä on avun ja tuen arvoinen. Myös sinä tärkeä ja arvokas ja ansaitset voida hyvin!
Jos kuraattorille puhuminen tuntuu hankalalta, muistathan että tuemme ja autamme sinua tarvittaessa myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) sekä chatissa (auki 17-20) jotka ovat auki joka päivä ympäri vuoden. Siellä voit jutella nimettömästi ja luottamuksella mistä tahansa asiasta.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista sekä uskoa, että asiat voivat aina kääntyä parempaan päin.
Muista ettet ole yksin!Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne Nuortennetin keskustelupalstalle! Oli kurja lukea, kuinka olet ollut masentunut, itsetuhoinen ja epävarma kehostasi. Ikävää myös, että joudut usein kuuntelemaan riitelyä kotonasi.
Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että sinun kehosi on hyvä juuri tuollaisena kuin se on. <3 Kehoja on paljon eri mallisia ja ne kaikki ovat ihan yhtä arvokkaita. Ulkonäköpaineet ovat kuitenkin harmillisen yleisiä ja sitä voi olla vaikea olla vertailematta itseään muihin. Jos huomaa, että oma ulkonäkö ja keho aiheuttavat epävarmuutta ja ahdistusta sekä kokee tarvetta kontrolloida syömistä ja pakottavaa tarvetta liikkua, niin silloin on syytä kääntyä avun puoleen. Kehosi kaipaa tarpeeksi ja monipuolisesti ravintoa, sillä ilman sitä keho ei jaksa.
Myös pahaan oloon, kuten masentuneisuuteen ja itsetuhoisuuteen, on tärkeää saada apua. Sinulla on myös oikeus kokea olosi hyväksi ja turvalliseksi kotonasi, joten olisi tärkeää saisit tukea myös kotitilanteesi kanssa.
Mainitsit, että ennen Nuortennettiä et pystynyt purkamaan tunteitasi. Oletkin nyt ottanut hienon ensimmäisen askeleen ja todella taitavasti purkanut ajatuksiasi tänne. Hyvä sinä!
Voisiko seuraava askel olla, että kertoisit näistä ajatuksistasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle? Voisiko se esimerkiksi olla vanhempi, sukulainen tai joku muu aikuinen?
Olisi myös tärkeää, että saisit apua ja tukea ammattilaiselta. Esimerkiksi koulun terveydenhoitaja tai kuraattori ovat ammattilaisia, jotka osaavat auttaa ja tukea oppilaita monenlaisissa vaikeissa tilanteissa. Esimerkiksi masentuneisuus, itsetuhoisuus, syömiseen liittyvät haasteet ja vaikeat perhetilanteet ovat sellaisia aiheita, jotka ovat heille ammattilaisina tuttuja ja he osaavat niissä tukea.
Puhuminen voi aluksi tuntua pelottavalta, mutta se kuitenkin kannattaa. Silloin ei tarvitse jäädä omien ajatustensa kanssa yksin ja on mahdollisuus saada apua. Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla vaikka kirjoittaa kirjeen ja näyttää sen haluamallesi aikuiselle.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Et ole näiden ajatusten kanssa yksin ja apua on saatavilla. <3
Lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Rainbow,
Kiitos, kun rohkeasti avasit ajatuksiasi, vaikka viestin kirjoittaminen tuntui hankalalta!
Kiitos myös, kun jaoit taustatietojasi ja onkin ikävä kuulla, että sinulla on ollut paha olla. Kun painii vaikeiden ja raskaiden asioiden kanssa, niin silloin myös uudet asiat voivat tuntua entistä raskaammilta. Sinulla oli ymmärrettävästi myös paljon asioita, jotka mietityttävät koulunaloitukseen liittyen: uudet kouluaineet, kavereiden puute ja yksinoleminen sekä pelko siitä, että joutuu kiusatuksi. On hyvin ymmärrettävää, että mielessäsi on paljon ajatuksia ja tunteita tässä tilanteessa.
Oli kurja kuulla, että koet koulusi olevan homofobinen ja joudut edes miettimään sitä, että joutuisit kiusatuksi. Kaikilla on oikeus olla juuri sellaisia kuin ovat, eikä ketään pitäisi kiusata sen takia. Toivon kovasti, että löytäisit koulultasi sellaisia ihmisiä, keiden seurassa koet olosi turvalliseksi ja hyväksytyksi, koska sellaisia ihmisiä ansaitset ympärillesi. <3
Miltä sinusta tuntuisi puhua näistä ajatuksista seuraavan kerran, kun tapaat psykologisi kanssa? Haluan myös kannustaa sinua juttelemaan koululla esimerkiksi opettajalle, terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Koulun henkilökunta on siellä oppilaita varten ja heidän tehtävänään on auttaa ja tukea, oli aiheina sitten haasteet kouluaineissa, paha olo, kaverisuhteet, kiusaaminen ja syrjiminen tai ihan joku muu. Tärkeää on, että et jää ajatustesi kanssa yksin. Ansaitset tulla kuulluksi sekä ansaitset itsellesi tukea ja apua, eikä yksin tarvitse selvitä. <3
Jos haluat purkaa ajatuksiasi anonyymisti turvallisen aikuisen kanssa, niin meille voi aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat ilmaisia, luottamuksellisia ja nimettömiä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Paljon voimia koulunaloitukseen! Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei SpageLi🏳️🌈,
Olipa hyvä, että kirjoitit ajatuksistasi!
Todella hienoa, että olet kertonut tunteistasi äidillesi, kun vuosi sitten oli ollut tämä tilanne, jossa olit nähnyt äitisi humalassa. Jos pelottaa ja on turvaton olo, niin se onkin tärkeää, että siitä pystyy kertomaan aikuiselle. On ikävä kuitenkin kuulla, että koet pelkoa ja kurjaa oloa – toisaalta se on hyvin ymmärrettävää, sillä jos aiheeseen liittyy pelkoa, niin silloin se usein herättää ikäviä tunteita uudestaan. Kun ihminen on humalassa, niin käyttäytyminen ja olemus usein muuttuu erilaisemmaksi – se voi tuntua esimerkiksi hämmentävältä ja pelottavalta, vaikka ihminen ei käyttäytyisikään uhkaavasti.
Muistatko, miltä sinusta tuntui silloin ensimmäisellä kerralla kertoa tästä äidillesi? Entä miltä sinusta tuntuisi ottaa tämä asia puheeksi uudestaan vanhempiesi kanssa? Kun asia painaa mieltä, niin silloin on tärkeää, että siitä pääsee puhumaan. Erilaisia pelkoja ja huolenaiheita voi käsitellä myös esimerkiksi koulukuraattorin tai -terveydenhoitajan kanssa.
Jos haluat anonyymisti jutella tästä tai ihan mistä tahansa muusta aiheesta, voit soittaa myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat ilmaisia, luottamuksellisia ja nimettömiä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Mukavaa loppukesää toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariTervehdys!
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle, pohdit tärkeitä asioita ja on hienoa, että haluat pitää huolta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi!
Kerrot kiinnostuneesi kaloreiden seuraamisesta ja kokevasi nyt huonoa omaatuntoa niiden syömisen takia. Osaatko sanoa mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan niiden seuraamisesta? Kuten itsekin toteat, monipuolinen ja terveellinen syöminen on tärkeämpää kuin kaloreiden seuraaminen ja ruoka toimii ikään kuin polttoaineena kehossamme, jotta jaksamme liikkua, harrastaa, olla kavereiden kanssa ja käydä koulua. On myös ihana lukea, että pidät itsestäsi juuri sellaisena kuin olet, juuri näin! Meistä jokainen on erilainen, muodoiltaan ja piirteiltään, mutta silti me olemme kaikki yhtä hyviä ja arvokkaita, myös sinä <3
Jos kuitenkin koet, että ruoan ja kaloreiden seuraaminen alkaa ahdistamaan tai rajoittamaan jotenkin elämääsi ja sinulla herää huoli esimerkiksi juuri syömishäiriön suhteen, on siitä hyvä jutella jollekin aikuiselle, kuten koulussa terkkarille tai kotona vanhemmille. Näin saatte yhdessä mietittyä mikä voisi helpottaa tilannetta ja saada ajatuksesi takaisin mukaviin asioihin, kuten kavereihin, koulunkäyntiin ja harrastuksiin.
Mikäli asia jää sinua vielä vaivaamaan, muistathan että olemme joka päivä tukenasi Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) sekä chatissa (auki joka päivä 17-20). Siellä voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!
Aurinkoisia loppukesän päiviä toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei Epätoivoinen,
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne ja kertoa huolistasi. Kertomasi ei kuulostaa yhtään tyhmältä, on päinvastoin hienoa, että olet lähtenyt hakemaan apua itsellesi!
Kerrot lievittäväsi ahdistusta ja pelkoja raapimalla ja lyömällä itseäsi. Osaatko sanoa, mitkä asiat aiheuttavat sinulle ahdistusta ja oletko pystynyt puhumaan asiasta esimerkiksi läheisillesi? Lyöminen ja raapiminen ovat keinoja hallita omaa pahaa oloa ja viedä keho ja ajatukset muualle pois siitä, mikä aiheuttaa sinulle ahdistusta. Siksi onkin todella tärkeää, että rohkaistut kertomaan asiasta jollekin aikuiselle lähipiirissäsi, joko kotona tai koulussa, jotta ahdistuksesi helpottaa eikä sinulla ole enää tarvetta satuttaa itseäsi.
Ahdistusta voi yrittää lievittää esimerkiksi lähtemällä lenkille, kuuntelemalla musiikkia tai esimerkiksi pesemällä käsiä kylmän veden alla. Keskittymällä johonkin konkreettiseen ahdistuksen hetkellä voi auttaa tunnetta laantumaan ja saada oloa kevyemmäksi.
Jokaisella meistä tulee hetkiä, kun epäonnistuminen turhauttaa ja syyttää itseään tapahtuneesta. Muistathan kuitenkin, ettet ole tehnyt mitään väärää ja vaikka kertominen mietityttää ja jännittääkin, sinun ei tarvitse pärjätä sen kanssa yksin. Jos sinusta tuntuu, että haluat jutella asiasta enemmän, kuuntelemme ja tuemme sinua mielellämme. Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ovat auki joka päivä,. Siellä voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit