Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei.
Kiitos viestistäsi ja kiitos rohkeudestasi kirjoittaa meille. Jo se, että itse huomaat tarvitsevasi apua, on askel kohti parempaa oloa.

Viestistäsi ymmärrän, että sinulla on hyvin paha olla, joka ilmenee jo kertomallasi itsetuhoisella käytöksellä ja ajatuksilla. Fyysinen kipu usein helpotta sisäistä ahdistusta hetkeksi, niin kuin itsekin kirjoitit, mutta se ei ikinä ole ratkaisu pahaan oloon. Sinä et todellakaan ansaitse kipua tai pahaa oloa, eikä sinun kannata itseäsi rangaista. Kehosi on kallein asia mikä sinulla on, siitä kannattaa pitää hyvää huolta. Syy pahaan oloon ja masennukseen tulee aina selvittää jotta olo helpottuisi. Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin mikä on saanut sinut voimaan huonommin? Oletko vuosien aikana voinut myös paremmin? Ja mikä on silloin oloasi auttanut?

Kirjoitit, että puhuminen kenellekään tai varsinkaan ammattilaiselle ei tunnu hyvältä idealta. Puhuminen on kuitenkin aina kannattavaa ja se tärkein keino selvitä masennuksesta. Muista, että jaettu huoli on aina puolikas. Vaikka kerrot karkottaneesi tärkeitä läheisiä ympäriltäsi, uskon että he aivan varmasti haluaisivat olla tukenasi, jos kertoisit miltä sinusta tuntuu. Puhuminen voikin tuntua hankalalta mutta vaihtoehtoja löytyy. Voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen jollekin läheisellesi, jossa kerrot tarvitsevasi apua? Voit vaikka myös näyttää tämän tänne kirjoittamasi viestin. Tuki lähimmiltäsi on erityisen tärkeää vaikeina aikoina.

Kannustan sinua myös puhumaan esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Ammatti-ihmiset osaavat työnsä puolesta vastaanottaa kaikennäköisiä tunteita ja ajatuksia. He osaavat myös jatko-ohjata sinua toisenlaisen avun pariin, jos sille on tarvetta. Kun heidän puheille menee, ei tarvitse tietää olonsa syytä tai mitään muutakaan. Heidän työnsä on se selvittää.

Jos haluat, voit aina olla yhteydessä myös Lasten ja nuorten puhelimeen. Olemme mielellämme tukenasi ja yhdessä voimme miettiä ratkaisuja tilanteeseesi. Voit soittaa (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa tai chatata nimettömänä ja luottamuksellisesti.

Pahaan oloon ja masennukseen on aina olemassa apukeinoja ja helpotusta. Avun kautta elämä alkaa tuntua taas elämisen arvoiselta. Toivon, ettet jää asian kanssa yksin ja uskallat hakea ja ottaa apua vastaan. Olet kaiken avun arvoinen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että halusit purkaa tilannetta kirjoittamalla, se onkin hyvä tapa saada ulos ahdistusta ja selventää asioita mielessään.

Kerroit viestissäsi kokemastasi seksuaalisesta ahdistelusta niin kotinurkillasi kuin bussissakin. Seksuaalinen ahdistelu ei ikinä ole hyväksyttävää ja lasketaan myös rikokseksi suomen laissa. Kun joutuu tai on joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi ei ikinä kannata jäädä asian kanssa yksin. Yleisillä paikoilla voi hakeutua toisten ihmisten seuraan, vaihtaa bussissa paikkaa tai herättää muiden ympärillä olevien huomio sanomalla kovaan ääneen mitä ahdistelija yrittää sinulle tehdä. Toivon, että olet päässyt purkamaan traumaattisia kokemuksiasi jonkun kanssa puhumalla. Puhuminen tai kirjoittaminen auttaa aina tunteiden käsittelyssä ja tilanteen ymmärtämisessä. Oletko ehkä äitisi kanssa puhunut yhteisestä kokemuksestanne? Jos täysin ulkopuolisen kanssa haluaa keskustella ahdistelukokemuksista voi käydä esimerkiksi koulukuraattorin juttusilla.

Olet toiminut tilanteessa hienosti ja olen iloinen, että haluat nostaa asian keskusteluun myös täällä palstallamme. Kenenkään ei pitäisi kokea ahdistusta bussimatkalla keskustaan tai muissakaan tilanteissa koska kokee seksuaalista ahdistelua. Hän, joka seksuaalisesti ahdistelee, on aina se, joka tilanteessa tekee väärin. Sinulla on oikeus sinun tunteisiisi ja jos missään tilanteessa tuntuu oudolta tai ahdistavalta kannattaa tilanteeseen reagoida ja purkaa jonkun kanssa jälkikäteen.

Jos haluat purkaa kokemiasi tilanteita, haluamme mielellämme auttaa sinua myös. Voit esimerkiksi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa meille chatin kautta.

Hyvää kesän jatkoa toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Oletpa rohkeasti ja selkeästi osannut kuvailla miltä sinusta tuntuu sinun nykyisessä elämäntilanteessasi. Olen iloinen, että olet päättänyt hakea apua itsellesi.

Ymmärsin viestistäsi, että olet jo pidemmän aikaa tuntenut itsesi yksinäiseksi ja surulliseksi mikä myös nyt alkanut heijastumaan syömiseesi ja siihen, miten itse näet itsesi. Kun mieli on maassa, voi olla vaikea nähdä niitä hyviä ja kauniita asioita elämässä ja itsessään. Vähän niin kuin katsoisi maailmaa harmaiden sumuisten lasien läpi. Silloin onkin erityisen tärkeää aktiivisesti muistuttaa ja kertoa itselleen päivittäin jotakin hyvää. Näin myös nämä sumuiset harmaat silmälasit alkavat pikkuhiljaa puhdistua. Sinussa on paljon hienoja ja kauniita asioita ja olet hyvin tärkeä monelle, etkä sinä saa sitä unohtaa.

Nuoruudessa voi tulla vaiheita, kun tuntee itsensä enemmän alakuloisemmaksi. Tämän olotilan jatkuessa pidempään kannattaa alkaa miettiä mistä se voi johtua ja myös miettiä avun hakemista itselleen. Oletko miettinyt mistä kyseiset tuntemuksesi johtuvat? Onko elämässäsi tapahtunut jotakin muutoksia, jotka ovat voineet vaikuttaa mielialaasi? Jos haluat, voit vaikka kirjoittaa ylös paperille mietteitäsi, jotta ajatukset selkeytyisivät.

Kirjoitit, että peität tunteesi muiden seurassa energisyydellä ja positiivisuudella, sillä et halua kenenkään huolestuvan sinusta. Ymmärsin myös, että pelkäät, että ihmiset eivät usko sinua tai aliarvioivat tunteesi, jos kertoisit, miltä sinusta oikeasti tuntuu. Omasta pahasta olosta kertominen jollekin voi tuntua hyvinkin pelottavalta ja mietteesi, joita sinulla herää ovat hyvin ymmärrettäviä. Voisitko kertoa pahasta olostasi valitsemallesi henkilölle niin, että vaikka alussa nimeät kyseiset pelkosi myös. Voisit sanoa, että haluaisit puhua sinulle vaikeasta asiasta, mutta pelkäät, että sinua ei uskota koska olet kovasti yrittänyt peittää tunteesi esittämällä iloista ja energistä. Näin valitsemasi henkilö osaisi huomioida, myös pelkosi. Muista, että puhuminen helpottaa aina.

Hienoa, että olet miettinyt kuraattorin puheille menemistä. Uskon, että siitä voi olla paljon hyötyä. Täysin ulkopuoliselle puhumisella on se hyvä puoli, että sinun ei tarvitse ajatella missään vaiheessa hänen tunteitaan tai pelätä, että hän ei ottaisi sinua tosissaan. Kuraattorin tehtävänä on aina ottaa oppilaan asiat tosissaan ja yrittää auttaa parhaansa mukaan. Kuraattorille mennessä ei myöskään tarvitse olla valmiita vastauksia siihen miksi tunnet niin kuin tunnet. Kuraattori osaa kyllä kysyä oikeat kysymykset, jotta tilanne selkenee. Ja mielestäni olit todella hyvin osannut kuvailla tunteitasi jo tässä viestissä. Jos haluat, voit sen näyttää vaikka kuraattorille, hän osaa varmasti jatkaa keskustelua sen pohjalta.

Kannustan sinua käymään juttelemassa koulukuraattorin kanssa ja näyttämään enemmän sitä oikeaa itseäsi myös kavereittesi seurassa. Uskon, että jo tämä helpottaa omaa oloasi paljon, kun ei tarvitse esittää, jotakin mitä ei ole. Uskalla ottaa apua vastaan, olet sen arvoinen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki ”Kysymysmerkki”.

Kiitos viestistäsi. Hienoa, että lähdit hakemaan apua itsetuhoiseen käytökseesi. Mitä nopeammin käytökseen löytää korvaavan tavan sitä nopeammin itseään satuttavasta tavasta myös pääsee eroon.

Ensinnäkin haluan sanoa, että olet hyvin rohkea, kun olet uskaltanut kertoa asiasta kaverillesi. Uskon, että se ei ole ollut sinulle helppoa. Itsetuhoisuus on aiheena sellainen, että se voi aluksi pelästyttää monta. Monissa voi tulla esiin tunne, että he eivät tiedä miten he auttaisivat sinua, vaikka hyvin paljonkin haluaisivat näin tehdä. Äidilläsikin on voinut tulla vastaavanlainen reaktio. Äidilläsi on varmasti myös kova huoli sinusta. Vaikka äitisi sanoo passittavansa sinut hoitoon, uskon, että äitisi haluaa löytää sinulle juuri sellaista apua, jota itse olet valmis vastaanottamaan. Viestissäsi mietit, jos voisit joutua osastollekin tämän takia. Arviot osastohoidosta tekee aina terveydenalan ammattilainen asian vakavuuden perusteella, enkä siis siihen oikein pysty kommentoimaan.

Kerroit syinä itsetuhoisuuteesi olevan ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteesi. Näitä tunteita olisi hyvä päästä purkamaan rakentavalla tavalla. Ahdistus voi tuntua hyvinkin epämääräiseltä, ja jos sitä ei pääse purkamaan keskustelemalla tai muulla terveellisellä tavalla, kohdistuu ahdistus usein sisälle päin ja seurauksena voi olla itsetuhoinen käytös. Kerroit, että olet aiemmin satuttanut myös itseäsi, mutta sen pystynyt lopettamaan. Muistatko, mitä keinoja viimeksi käytit, kun lopetit? Olisiko mahdollista koittaa samoja keinoja tällä kertaa? Olisi hyvä miettiä valmiiksi aktiviteetteja tai muita tapoja, joita voisit käyttää, kun ahdistuksen tunne tulee vahvana ja sinun tekee mieli satuttaa itseäsi. Voisitko kenties soittaa jollekin, lähteä kävelylle, tai tehdä jotakin muuta fyysistä? Yritä tehdä näistä asioista itsellesi tapa! Asioista, jotka saavat sinut voimaan paremmin.

Ahdistuksen syitä selvittämällä ja niitä poistamalla ahdistus usein helpottaa. Tätä voi tehdä itsekseen esimerkiksi kirjoittamalla tai yhdessä jonkun kanssa keskustelemalla. Kerroit, ettet pysty perheenjäseniesi kanssa puhumaan asiasta mikä on myös hyvin ymmärrettävää. Voisitko kenties mennä juttelemaan koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa? He ovat tottuneet tämäntyyppisiin aiheisiin ja osaavat varmasti auttaa sinua. Jos haluat, voit myös kirjoittaa, vaikka kirjeen joko vanhemmillesi tai jopa kuraattorille, jos koet, että sinun on vaikea alkaa puhua aiheesta. Voit myös esimerkiksi näyttää sinun tänne kirjoittaman kirjeesi.

Olisi hyvin tärkeää, että löytäisit toisenlaisen korvaavan keinon hallita ahdistuksen tunteitasi. Muista, että et ole yksin asian kanssa. Pidä huolta itsestäsi ja kehostasi. Olet kallisarvoinen ja tärkeä niin itsellesi kuin ympärillä oleville lähimmillesikin.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.

Kiitos viestistäsi. Olet hyvinkin oikeassa sen suhteen, että jos joutuu kokemaan fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa täytyy siitä sanoa kovaa niin väkivallantekijälle mutta myös jollekin ulkopuoliselle henkilölle.

Kenenkään ei tulisi joutua kokemaan minkäänlaista väkivaltaa varsinkaan omassa kodissaan. Vaikka tekstissäsi mietit, josko isäsi on vain vanhanaikainen tämän suhteen, ei se kuitenkaan anna hänelle oikeutta kohdella sinua väkivaltaisesti. Vaikka aika oli eri hänen lapsuudessaan, ja lasten kurittaminen ja kasvattaminen erilaista, tulee hänen käytöksensä kuvastaa nykyaikaa, eikä siitä voi poiketa.

Hienoa, että olet löytänyt selviytymiskeinon arkeen treenaamalla. Toivottavasti koet sen myös mieluisaksi. Vaikka kerrot treenanneesi itse omaa vahvuuttasi fyysisesti ja psyykkisesti on tilanteen jatkuessa kuitenkin sinun tärkeä saada siihen apua myös ulkopuolisilta ihmisiltä. Pystykö kenties äitisi kanssa puhumaan asiasta? Joku toinen luotettava henkilö lähipiiristäsi voisi myös olla esimerkiksi sukulainen tai naapuri tai sitten koulun puolelta opettaja, kuraattori tai vaikka terveydenhoitaja. Sinulla on apuun oikeus ja sinulla on oikeus tuntea itsesi turvalliseksi omassa kodissasi, vaikka isääsi tai muita perheenjäseniäsi ivaisitkin.

Muista, että vaikka väkivaltaisesta käytöksestä olisi kotona tullut normaalia ei sitä koskaan tule hyväksyä. Älä jää yksin tämän asian kanssa. Muutosta saa aikaan asiasta rohkeasti kertomalla ja näin apua hakemalla.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viesteistäsi. Hienoja ja mielenkiintoisia mietteitä.

Uskon, että koska meitä ihmisiä on niin monta, löytyy myös yhtä monta mielipidettä asiaan kuin asiaan niin puolesta kuin vastaankin. Uskon kuitenkin, että kaikentyyppisiä ihmisiä tarvitaan niin eduskunnassa kuin muuallakin.

On siis hyvä, että jaksat pitää yllä keskustelua itsellesi tärkeistä asioista, esimerkiksi juuri kehitysvammaisten oikeuksista, jotta nämä asiat saisivat enemmän huomiota. Näin myös ihmiset saavat enemmän tietoa asiasta.

Hyvää kesän jatkoa sinulle toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki ”Typykkä”.

Kiitos viestistäsi. Olet kokenut traumaattisia asioita, joiden kenenkään ei tulisi joutua kokemaan. Ei ihme, että asia vaivaa sinua vielä monenkin vuoden jälkeen. Olethan päässyt juttelemaan kokemastasi jonkun aikuisen kanssa? Väkivaltaisten kokemusten jälkeen on tärkeä päästä purkamaan pelkoja ja tunteita, joita kokemus on aiheuttanut. Omien perheenjäsenien lisäksi voisi olla hyvä jutella kokemastaan esimerkiksi koulukuraattorin tai psykologin kanssa, jotka tarvittaessa voivat ohjata sinua eteenpäin, jos sille on tarvetta.

Kerroit, että sinua pelottaa kertoa kokemastasi kavereillesi. Jos olet tätä salaisuutta kantanut itselläsi jo monta vuotta, ymmärrän hyvin, että kynnys kertoa kavereillesi kasvaa. Mietin kuitenkin, että mitä menetettävää sinulla on kertomalla asiasta kavereillesi? Kaverisi haluavat sinulle pelkkää hyvää ja haluavat varmasti olla tukenasi. Se, että kerrot kavereillesi näinkin aran aiheen itsestäsi ja kokemastasi osoittaa myös suurta luottamusta kavereihisi, jota he varmasti arvostavat.

Muista, että sinun ei tarvitse tuntea häpeää siitä mitä sinun isäsi on sinulle ja perheellesi tehnyt. Hänen tekonsa ei myöskään määrittele sinua mitenkään. Enkä näin ollen usko, että kaverisi miettisivät mitään muuta kuin sitä miten uskomattoman rohkea sinä olet! Kannustan siis sinua kertomaan kavereillesi, jos tunnet, että sitä haluat ja olet siihen valmis.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä