Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Onpa kurjaa, ettet päässyt kirjautumaan tai edes luomaan uusia tunnuksia. Jos olet kirjoittanut aiemmin ja lukenut vastausviestin viimeisimpään kirjeeseesi ja siitä on kulunut yli 30 päivää, on mahdollista, että tunnuksesi ovat vanhentuneet. Näin ollen kannattaa sinun siis luoda itsellesi uusi tunnus.
Joskus kirjeitä tulee hyvin paljon, jolloin postilaatikkomme täyttyy niin, ettei uusia tunnuksia voi luoda eikä kirjeitä kirjoittaa. Ruuhka kuitenkin vaihtelee päivittäin, joten jos ei yhtenä päivänä pääse kirjoittamaan kannattaa tulla heti seuraavana päivänä tarkistamaan tilanne uudelleen.
Toivottavasti pääset pian kirjoittamaan taas kirjeitä!
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Pahoinpidelty tyyppi”,
Kiitos, että jaoit kokemuksesi!
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Isäsi ei missään tapauksessa ole oikeutettu käyttämään väkivaltaa sinua kohtaan!
Ikävä kuulla, että lasten psykasta ei ollut sinulle apua. Olet ollut myös osastolla, oliko siitä sinulle apua?
Kerroit, että aloit viiltelemään. Oletko saanut apua viiltelyysi? Miten voit nyt? Muista, että viiltely on aina sellainen asia, johon tulee saada apua.
Entä onko isäsi väkivaltainen käytös jatkunut? Sinulla on oikeus asua kodissa, jossa sinusta välitetään ja sinun on turvallista olla. Oletko kertonut isäsi väkivaltaisuudesta kenellekään? Olisi tärkeää, että siitä saisi tietää joku luotettava ja turvallinen aikuinen. Esimerkiksi koulussa opettajalle, terveydenhoitajalle tai kuraattorille voit kertoa, millaista sinulla on kotona. Heidän tehtävä on olla sinun tukenasi.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Amanda,
Kiitos paljon viestistäsi! Olen todella iloinen, että päätit kirjoittaa ajatuksiasi tänne.
Teillä tosiaan on iso perhe ja olet varmasti oikeassa siinä, että vanhempien huomio ei pysty jakautumaan aina ihan tasaisesti kaikille. Ehkä vanhempasi eivät osaa näyttää välittävänsä, vaikka varmasti oikeasti välittävätkin sinusta. Niin kuin sanoit, he varmasti rakastavat sinua. Sinun tunteesi ovat kuitenkin todellisia ja jostakin syystä ne tunteet aina syntyvät.
Niin kuin sanoitkin, niin se on ihanaa, että siskosi uskaltavat mennä juttelemaan huolistaan. Haluaisin sinuakin kannustaa juttelemaan äidillesi, mutta tiedostan kyllä sen, että minun on ulkopuolisena helppo neuvoa niin. Olemme kaikki erilaisia, eikä vaikeista tunteista puhuminen todellakaan ole helppoa kaikille. Olet kuitenkin ottanut todella ison ja tärkeän askeleen, kun olet kirjoittanut ajatuksiasi tänne keskustelupalstalle.
Kerroit, että oletkin yrittänyt saada äitisi huomion ehkä lapsellisella tavalla. Joskus voi olla niin, että kun ääneen sanominen on vaikeaa, mutta kovasti haluaisi kertoa, niin huomiota saatetaan hakea muilla keinoilla. Sekin on ihan luonnollinen reaktio.
Kerroit, että äitisi on pari kertaa pyytänyt sinua menemään psykiatrille. Toivoisitko, että hän olisi yrittänyt pyytää sinua vielä enemmän?
Ääneen puhuminen voi tosiaankin olla vaikeaa, mutta voisiko sinun olla helpompi kirjoittaa esimerkiksi kirje vanhemmillesi? Kirjoitat todella lahjakkaasti ja kuvailet hienosti tunteitasi. Jos näytät kirjeen vanhemmillesi, niin heillä saattaa olla lukiessa paremmin aikaa sisäistää sanomasi. Olisi tärkeää, että hekin tietäisivät, mitä sinulla on mielen päällä.
Pohdit viestissäsi myös sitä, että rakastatko tai välitätkö kenestäkään. Nuo ovatkin todella isoja kysymyksiä. Kerroit myös, että sinulla ei ole tällä hetkellä ystäviä ja olet aikaisempia ystäviäsi kohdellut huonosti. Ystävän menettäminen on todella raskasta! On todella hienoa, että osaat tarkastella omaa käytöstäsi – se on arvokas taito! Tarkastelemalla omaa mennyttä käytöstä, pystyy tulevaisuudessa myös toimimaan toisin. Pystyisitkö miettimään myös, että millä tavoilla olet joskus ollut hyvä ystävä? Kerroit myös, että olet epävarma kehostasi ja kasvoistasi. Viestistäsi välittyy, että olet ihana ihminen! Olen varma, että tulet löytämään elämääsi ihmisiä, joita rakastat ja joista välität, vaikka sinusta ei nyt siltä tuntuisikaan.
Kaikki tarvitsevat varmasti sen kokemuksen, että välitetään ja rakastetaan. Sinäkin ansaitset sen! Nyt elämä saattaa vaikuttaa synkältä, mutta uskon, että sinunkin tulevaisuutesi on valoisa.
Toivoisin, että pääsisit juttelemaan näistä ajatuksista myös jonkun ammattilaisen kanssa. Voisitkohan antaa mahdollisuuden psykiatrille, jota äitisi ehdotti? Se ei haittaa, vaikka oletkin siitä aikaisemmin kieltäytynyt. Aina voi muuttaa mieltään! Jos olet koulussa, niin siellä myös esimerkiksi kuraattori on sinua varten.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Olet tärkeä ja arvokas!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei 11v tyttö,
Kiitos paljon viestistäsi! Tilanteesi kuulostaa todella raskaalta ja olen iloinen, että päätit kirjoittaa siitä tänne.
Minulla herää huoli voinnistasi, koska kerroit, että olet alkanut viiltelemään. Viiltelyyn tulee aina saada apua ja löytää muita keinoja pahan olon helpottamiseen.
Ikävä kuulla, että äitisi huutaa sinulle jatkuvasti. Jos kokemus on se, että monista asioista huudetaan, niin silloin saattaa varmasti tulla sellainen olo, että ei haluakaan kertoa omista asioistaan. Uskon kuitenkin, että perheesi ei halua, että et olisi olemassa!
Kerroit, että äitisi alkoi huutamaan sinulle, kun kerroit vihaavasi itseäsi. Sinulla on varmasti ollut huono olo, kun kerroit tuon, eikä huutaminen varmasti auttanut oloasi. Ehkäpä äitisi ei oikein tiennyt, miten reagoida? Oli miten oli, niin huutaminen tuosta aiheesta kuulostaa todella epäreilulta sinua kohtaan.
Viiltelystä kertominen ei todellakaan ole helppoa! Olisi kuitenkin tärkeää, että kertoisit siitä jollekin luotettavalle aikuiselle. Jos ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voisitko esimerkiksi kirjoittaa oloasti ja näyttää kirjoituksen aikuiselle?
Voit myös kokeilla puheeksi ottamiseen Nuortennetin ”Huoli puheeksi!” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit täyttää kohdat, joista haluaisit kertoa ja näyttää lomakkeen aikuiselle.Olisi tärkeää, että kertoisit viiltelystäsi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Tällainen voi olla esimerkiksi joku lähipiiriisi kuuluva aikuinen (vanhempi tai muu sukulainen). Koulussa voit kertoa esimerkiksi kuraattorille tai terveydenhoitajalle.
Voit myös jutella ilmaiseksi ja anonyymisti Lasten ja nuorten puhelimessa (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chatissa ja nettikirjepalvelussa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Älä jää yksin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei tulevasairaanhoitajaaikuisena,
Kiitos viestistäsi! Oli todella hienoa lukea kokemuksistasi ja tulin iloiseksi, että olet saanut apua ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin.
Ahdistus ja paniikkikohtaus eivät ole mitään helppoja aiheita ja se voikin tuntua todella vaikealta kertoa niistä esimerkiksi vanhemmille. Jos joskus haluat vanhemmillesi kertoa, niin haluaisin vinkata tästä Nuortennetin ”Huoli puheeksi!” -lomakkeesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Sen avulla voi olla helpompi ottaa vaikeita aiheita puheeksi. Riittää, että täytät lomakkeen ja näytät sen aikuiselle.Haluan kuitenkin korostaa, että se on jo todella hienoa, että olet käynyt kuraattorille juttelemassa! Mahtavaa, että olet hakenut apua ja kohtauksesi ovat vähentyneet.
Uskon, että tästä vastauksestasi on varmasti apua monille muillekin nuorille, jotka lukevat tätä keskustelupalstaa. Listasit todella hyviä vinkkejä!
Kaikkea hyvää jatkoon!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Nimetön 10v poika,
Kiitos viestistäsi!
Onpa ikävä kuulla, että et ole saanut omassa sängyssäsi unta. Tosi hienoa kuitenkin, että olet vanhemmillesi keskustellut unettomuudesta ja uni tulee ainakin vanhempien vieressä. Voi olla, että ehkä vanhempasikaan eivät ole keksineet muita keinoja.
Hienoa myös se, että käyt pihalla usein – raitis ilma tekee hyvää! Harmi kuulla, että se ei ole uneen auttanut kuitenkaan.
Unettomuudesta ja nukahtamiseen liittyvistä ongelmista voit mennä juttelemaan kouluterveydenhoitajalle. Hänellä saattaisi olla ammattilaisena vinkkejä, joista olisi apua. Voisitkohan mainita vanhemmillesi, että voisit kokeilla terveydenhoitajalle juttelua?
Nuortennetissä on myös listattu vinkkejä nukahtamiseen. Voit kokeilla olisiko näistä apua: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/nukkuminen-hyvinvoinnin-perusta/apua-nukahtamiseen/
Toivottavasti saat apua nukkumiseesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Liv,
Kiitos viestistäsi!
Valitettavasti en osaa suoraan vastata kysymykseesi. Lääkäri on se, joka tekee arvion ja päätöksen siitä, että pääseekö osastohoitoon.
Itsetuhoisiin ajatuksiin ja itsetuhoiseen käytökseen tulee aina saada apua! Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, niin kerrothan siitä jollekin luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi vanhemmalle tai jollekin muulle läheiselle aikuiselle. Voit kertoa aikuiselle, että sinulla on mielen päällä asioita, joista haluaisit päästä juttelemaan esimerkiksi lääkärille tai terveydenhoitajalle. Myös koulussa kuraattori on sinua varten ja hänelle voi myös kertoa tämän kaltaisista asioista.
Jos haluat jutella anonyymisti aikuisen kanssa, meillä Nuortennetissä on ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Näissä palveluissa voit maksuttomasti jutella ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Ahistaa”,
Ihan ensin haluan sanoa, että olet tosi rohkea, kun kirjoitat tänne ajatuksistasi!
Kerroit, että tulevaisuus ahdistaa ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. On todella ikävä kuulla, että sinulla on huono olla ja minulla herää tosi iso huoli voinnistasi. Ahdistus ja itsetuhoiset ajatukset ovat yllättävän yleisiä ja niihin tulee aina saada apua!
Mainitsit sen, että erityisesti se ahdistaa, kun tulevaisuudessa pitää opiskella vielä enemmän. Miten sinulla tällä hetkellä sujuu opiskelut? Haluan kuitenkin sanoa, että sinua odottaa tulevaisuudessa varmasti monia hyviä asioita, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Opiskelu voi olla välillä todella haastavaa, mutta muista, että sinulla on aina oikeus saada tukea.
Kerroit, että sinulla ei ole ketään, kenelle puhua. On jo todella hienoa, että kirjoitit tänne keskustelupalstalle. Olisi kuitenkin tärkeää, että joku luotettava aikuinen tietäisi voinnistasi. Voisiko tällainen olla esimerkiksi vanhempi tai joku muu lähipiirisi aikuinen?
Voit myös koulussa kertoa mielen päällä olevista asioista esimerkiksi opettajalla tai koulukuraattorille. He ovat siellä sinua varten ja heidän tehtävä on olla sinun tukenasi. He osaavat auttaa sinua erityisesti kouluun ja tulevaisuuden opiskeluihin liittyvissä huolissa, mutta heille voit kertoa muistakin mielen päällä olevista asioista.
Itsetuhoiset ajatukset ja ahdistus voivat olla sellaisia aiheita, joita on vaikea ottaa puheeksi. Meillä on Nuortennetissä ”Huoli puheeksi!” -lomake, jota voi kokeilla hyödyntää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit täyttää lomakkeen ja näyttää sen jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle.Jos haluat anonyymisti purkaa mieltäsi, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ” ulkopuolinen…”
Kiitos viestistäsi. Onpa kurjaa, että asut niinkin kaukana isästäsi, ikävöit häntä varmasti. Kirjoitit, että haluaisit mieluummin asua isäsi luona. Oletkohan kertonut isällesi tästä toiveesta? Asiasta olisi hyvä puhua molempien vanhempiesi kanssa, sillä molemmat ovat kuitenkin sinusta vastuussa. Voisitko ehdottaa, että vaihtaisitte ajatuksia tästä asiasta samaan aikaan molempien vanhempiesi kanssa? Myös sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja oikeus vaikuttaa sinua koskeviin asioihin.
On hyvä pohtia asiaa myös eri näkökulmista. Muutto isäsi luokse merkitsisi myös koulun vaihtoa ja ystävien ja harrastusten jäämistä nykyiselle paikakunnalle. Toki jos isäsi luokse muuttaisit, löytäisit varmasti myös uusia ystäviä ja harrastuksia, sekä nykyiselle paikkakunnalle jääviin ystäviin voi pitää jatkossakin yhteyttä. On kuitenkin hyvä miettiä, mihin kaikkeen tulee muutos, jos isäsi luokse muuttaisit.
Toivottavasti asiat ratkeavat parhain päin. Ja missä sitten asutkin, uskon, että molemmat vanhempasi välittävät sinusta todella paljon ja haluavat vain sinun parastasi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi. Kirjoittaminen on aina hyvä tapa purkaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Hienoa, että halusit jakaa mietteitäsi kirjoittamalla meille.Ymmärsin viestistäsi, että moni asia elämässäsi on hyvin, mutta, että sinusta kuitenkin tuntuu, että jokin ei ole niin kuin pitäisi. Vaikka et aiheita avaa viestissäsi paljon, aistin viestistäsi yksinäisyyden ja ulkopuolisen olon, onkohan asia näin?
Välillä, vaikka elämässä perusasiat olisivatkin kunnossa voi tulla olo siitä, että kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Aina ei pysty sormella osoittamaankaan mistä olo johtuu. On kuitenkin hyvä pysähtyä välillä miettimään, miksi tuntee niin kuin tuntee ja millaisia ajatuksia pyörii omassa päässä.
Alakuloinen olo tai masentunut mieliala myös aiheuttaa sen, että haluaa eristäytyä muista ihmisistä, vaikka juuri silloin olisikin tärkeintä pysyä ihmisten lähettyvillä ja puhua omasta olostaan. Onkohan sinun lähipiirissäsi ihmistä, jolle pystyisit näistä sinun tärkeistä mietteistäsi puhumaan? Tai ehkä sinulle luontevampi tapa olisi kirjoittaa? Voit toki myös halutessasi, vaikka kirjoittaa kirjeen ja antaa sen valitsemallesi henkilölle.
Kirjoitit vielä loppuun, että tekstisi varmasti on kauhean ylidramaattinen. Kaikki mitä kirjoitit, on omia ajatuksiasi tässä elämäntilanteessa, eikä niitä ajatuksia kannata vähätellä. Tältä sinusta tuntuu juuri nyt, eikä niitä tunteita ja ajatuksia osaa kuvailla kukaan muu kuin sinä itse. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sinusta voisi jonkin ajan kuluttua tuntua aivan toisenlaiselta. Sinun ajatuksillasi on väliä!
Jos haluat pohtia kirjoituksessasi olevia mietteitä päivystäjän kanssa, voit aina soittaa nimettömästi ja ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai vaikka kirjoittaa meille nettikirjeen (https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/)
Uskalla jakaa ajatuksiasi lähimmäistesi kanssa, sinulla on oikeus voida hyvin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”moiauttakaamua:p”
Kiitos viestistäsi ja hyvä, että päätit kirjoittaa ajatuksistasi tänne meidän keskustelupalstallemme.
Ymmärrän viestistäsi, että sinulla on paha olla. Kirjoitit olevasi yksinäinen ja, että vanhempasi käytös sinua kohtaan tuntuu ärsyttävältä, jonka takia haluaisit pois kotoa. Onpa kurja kuulla, että sinulla on haastava elämäntilanne meneillään. Yksinäisyyden tunne voi tuntua hyvinkin raskaalta ja varsinkin tässä maailmantilanteessa, jossa rajoituksia on puolin ja toisin voi olla hyvinkin haastavaa nähdä ja viettää aikaa kavereiden kanssa, varsinkin jos he asuvat kauempana niin kuin itse kirjoitit. Näetköhän kuitenkin kavereitasi koulussa? Entä pidätkö kavereihisi yhteyttä etäyhteyksien kautta, vaikka ette näkisikään fyysisesti? Tämä ei tietenkään korvaa yhteisiä tekemisiä, mutta tiiviimpi yhteydenpito esimerkiksi puhelimen kautta voi auttaa yksinäisyyden tunteen kanssa. Tätä tunnetta voi myös olla hyvä sanoittaa ääneen kavereilleen, olisiko tämä mahdollista sinulle?
Kotitilanteeseesi liittyen mietin, osaatko sanoa mitkä kaikki asiat ovat mielestäsi pielessä, jotka saavat sinut haluamaan pois kotoa? Tai voisitko miettiä, mitkä kaikkien asioiden pitäisi muuttua, jotta sinä viihtyisit kotona paremmin? Elät nuoruusvaihetta, jossa on normaalia ottaa yhteen vanhempien kanssa enemmän, ja ymmärrän, että puhuminen heidän kanssaan voi tuntua välillä hankalalta. Ajattelen, että olisi kuitenkin hyvä, että he tietäisivät miltä sinusta tuntuu. He ovat vanhempasi, ja rakastavat sinua todella, ja haluavat, että sinulla on hyvä olla. Olisiko siis mahdollista, että ottaisit puheeksi vanhempiesi kanssa sinun huonon olosi? Voisitte keskustella esimerkiksi siitä, mitkä asiat kotona tuovat sinulle pahaa oloa, ja mihin asioihin haluaisit muutosta. Sinulla on oikeus voida kotonasi hyvin ja oikeus myös vaikuttaa kotona tapahtuviin asioihin.
Kirjoitit myös, että olet alkanut käyttää päihteitä päivittäin pahaan oloosi. Tätä keinoa hallita pahaa oloa en voi todellakaan suositella. Päihteiden käyttö on erityisen vaarallista kasvavassa iässä olevalle nuorelle. Sinun ikäiselläsi vielä moni asia kehossa kehittyy ja päihteiden käyttö voi aiheuttaa paljon terveyshaittoja. Toivonkin, että voisit tästäkin asiasta keskustella vanhempiesi kanssa. Olisi hyvä, että löytäisit toisen tavan hallita pahaa oloasi. Voisitko yrittää miettiä mikä tapa tai aktiviteetti tuo sinulle hyvää oloa? Tässä Nuortennetin artikkelissa voit löytää ideoita miten purkaa pahaa oloaan: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/selviytymiskeinoja-elaman-kolhuihin/
Jos haluat jakaa ajatuksiasi meidän kanssamme voit myös soittaa nimettömästi Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116) tai vaikka kirjoittaa nettikirjeen (MLL nettikirjepalvelu).
Vaikka tilanne tuntuu sinusta nyt vaikealta, ei se tarkoita, että kohta ei voisi tuntua aivan toiselta. Uskon, että tilanteesi kääntyy parhain päin ajan myötä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei meow,
Ihana kuulla, että olet löytänyt hyvän tavan välttää pelkäämistä ja kiva, että kirjoitit siitä tännekin. Viestistäsi on varmasti apua monille muillekin piikkikammoisille! Kiitos siitä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
On todella luonnollista, että se jännittää, jos ei ole tottunut puhumaan asioistaan kuraattorille tai kenellekään muulle aikuiselle. Hyvä, kun kysyt vinkkejä!
Onko sinulla kuraattorin puhelinnumeroa tai onko hänelle mahdollista laittaa Wilma-viestiä? Kirjoitat todella taitavasti, joten voisikohan viestin kirjoittaminen olla hyvä tapa aloittaa? Voisit kirjoittaa kuraattorille esimerkiksi, että sinulla on mielen päällä asioita ja toivoisit, että voisitte varata ajan.
Voisit vaikka kirjoittaa ylös paperille niitä asioita, joista haluaisit puhua kuraattorille. Teksti voi olla sinulle itsellesi tueksi tai voit näyttää sen kuraattorille, kun tapaat hänet. Nuortennetissä on myös Huoli puheeksi! -lomake ( https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/ ), jota voi hyödyntää myös.
Kuraattori on tottunut kohtaamaan monenlaisia asioita ja osaa tarvittaessa myös kysellä sinulta lisäkysymyksiä.
Paljon tsemppiä tulevaan! Kirjoitathan tänne kuulumisiasi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Aatu,
Kiitos viestistäsi! Olet rohkea, kun kirjoitat meille.
Ikävä kuulla tilanteestasi. Osaatko kertoa jotakin syytä, miksi olet huutanut ja haukkunut? Joskus jos on itsellään huono mieli, niin sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi ja silloin tulee helposti huudettua.
Kerroit, että et puhuttelussa uskalla sanoa mitään. Mitä se olisi, mitä haluaisit sanoa? Voisiko se olla helpompaa kirjoittaa asia paperille ja näyttää se vanhemmillesi?
Kerroit, että haluaisit pois kotoa. Ikävä kuulla, että sinulla on sellainen olo. Pystyisitkö kertomaan tai kirjoittamaan tuosta vanhemmillesi?
Kerroit hienosti, että toivoisit, että pystyisit muuttamaan käytöstäsi äitiäsi kohtaan sekä toivoisit parempia välejä vanhempiesi kanssa. Voisitko kertoa tämän vanhemmillesi? Ehkä he voisivat sitä kautta olla sinun tukenasi asiassa.
Välillä voi olla vaikeaa muuttaa omaa käytöstään, mutta sinä olet jo tehnyt todella hienosti, kun olet kirjoittanut asiasta tänne!
Jos halut jutella nimettömästi jonkun aikuisen kanssa, niin voit soittaa myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai tulla juttelemaan meidän chattiin: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”En saa ollenkaan unta”,
Kiitos viestistäsi!
Harmi kuulla, että et saanut unta! Se varmasti jännittää, että miten jaksaa seuraavana päivänä ja sen asian ajatteleminen varmasti vielä vaikeuttaa unen saantia entisestään.
Toivottavasti olet jotenkin jaksanut tämän päivän! Kerroitko äidillesi, että et saanut unta? Entä menitkö kouluun?
Onko sinulla ollut pitkään nukahtamisen kanssa ongelmia? Sinun kannattaa kertoa noista haasteista jollekin luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi äidillesi tai koulussa terveydenhoitajalle. Terveydenhoitajalta voisit saada hyviä vinkkejä parempaan nukahtamiseen.
Nuortennetissä on myös vinkkejä, joita voisit kokeilla: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/nukkuminen-hyvinvoinnin-perusta/apua-nukahtamiseen/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit