Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”anonyymi”,
kiitos, että kirjotit tänne.

Voit näköjään tosi huonosti. Olet silti jaksanut kiinnostua kavereiden tilanteesta ja kyselet heidän vointiaan. Varmasti toivot, että joku puolestaan kyselisi sinun vointiasi. Ei kai sinun kuitenkaan tarvitse teeskennellä, että menee hyvin kun ei kerran mene. Muiden on vaikea auttaa, jos eivät tiedä todellista tilannetta. Eli ehkä kyse ei olekaan kiinnostuksen puutteesta vaan tiedon puutteesta. Uniongelmat ja paniikkihäiriöt ovat sen verran hankalia juttuja, että ammattilaisen apu olisi tarpeen. Alkoholi ei tilannetta pitkän päälle helpota, päinvastoin, mutta sen varmasti tiedätkin.

Kirjeestäsi heräsi tosi suuri huoli, paniikkikohtaukset kuulostavat ikäviltä ja uniongelmat aiheuttavat helposti muita ongelmia. Tuo mainitsemastasi pakoreitti herätti myös erityistä huolta, ja siksi haluaisinkin, että puhuisit asioistasi jollekin luotettavalle aikuiselle! Me täällä lasten ja nuorten puhelimessa mielellään kuuntelemme sinua. Voit ottaa meihin yhteyttä joko puhelimitse 116 111 (ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20) tai voit myös kirjoittaa lisää nettikirjeessä tai chatissa (vakiochat avoinna su-ke klo 17-20 ja pop-up chat tilanteen mukaan). Chatiin voi myös varata ajan: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/varaa-aika-chattiin/.

Olit jo tosi rohkea kirjoittaessasi meille, mutta nuo yllä mainitsemani kanavat antaisivat sinulle mahdollisuuden jutella kahden kesken aikuisen vapaaehtoisen kanssa, jolloin saisit henkilökohtaisen kontaktin päivystäjäämme, silti säilyttäen anonymiteettisi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Tosi ikävää kuulla, että opettajasi reagoi tylysti, jos jonkun vastaus ei olekaan ihan täydellinen tai jos se on väärä. Eihän kukaan meistä voi aina olla oikeassa. Totuuden nimissä, opettajalla jos kenellä tulisi olla ymmärrystä tällaisessa tilanteessa. Esimerkiksi USAssa todettaisiin varmaan, että hyvä kun yritit, seuraavalla kerralla onnistut. Meillä suomalaisilla on joskus hyvin tiukka suhtautuminen virheisiin ja väärässä olemiseen. Moni kun oppii parhaiten juuri virheitä tekemällä. Jos aina osaisi kaiken, mitä mieltä olisi oppia uutta, kiinnostua uusista asioista. Virheiden tekeminen tai väärän vastauksen antaminen ei ole tyhmyyttä tai huonommuutta. Se on tie kehittymiseen, eteenpäin menemiseen.

Jos muutenkin koet olevasi ujo ja herkkä ei oloasi todellakaan helpota, jos väärästä vastauksesta vastapuolen reaktio on tyly. Sanoit, että sinulle tulee silloin kiusallinen ja nolo olo. Se on sinänsä ihan normaali reaktio, mutta sen ei pitäisi vaivata niin paljon, ettet uskalla yrittää uudelleen, jollet ole 100 % varma, että vastauksesi on oikein. Mietipä, miten itse suhtaudut kaverisi väärään vastaukseen. Tuskin sitä jäät miettimään tai ajattelet, että miten noloa hänelle. Näin voisit ajatella, tai ainakin yrittää ajatella, kun seuraavan kerran haluat vastata tunnilla. Ja mitä useammin itseäsi siihen tilanteeseen asetat, sen enemmän varmuutta saat. Jonkun ajan kuluttua huomaat, että se on ihan normaalia, välillä onnistuu ja välillä voi omaa suoritustaan parantaa.

Joskus on hyvä yrittää asettaa itseään niin sanotulle epämukavuusalueelle, eli sellaisiin tilanteisiin, jotka eivät tunnu ihan mieluisilta tai missä kokee tarvitsevansa vielä oppia. Sitä kautta saa pikkuhiljaa itseluottamusta ja varmuutta. Siitä on myöhemmin elämässä tosi paljon apua. Sitä voi harjoitella pikkuhiljaa. Ihan niin kuin mikä tahansa oppiminen, tätäkin pitää harjoitella, harjoitus tekee mestarin.

Tsemppiä koulunkäyntiin ja rohkeita viittauksia tunneilla vaikket 100 % varma oikeasta vastauksesta olisikaan

Lämpimin terveisin ja hyvää joulun odotusta

Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei ja kiitos kun jaoit tarinasi. Olet selvinnyt vaikeista ajoista elämäsi aikana ja tehnyt tärkeitä oivalluksia. Tosiaankin jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja jokainen ansaitsee ystävien tuen ja hyvän elämän, aivan kuten sanoit.

On kurjaa, kuinka joskus kiusaaminen ei lopu, vaikka aikuiset yrittäisivät puuttua tilanteeseen. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jossa on mm. hiljaisia sivusta seuraajia, kiusaajan kannustajia ja kiusaajia. Usein kiusaamisen loppuminen vaatii koko ryhmän (esimerkiksi koululuokan) asenteiden ja käyttäytymisen muutosta aikuisten johdolla. Eikä se aina ole helppoa tai käy nopeasti. Joskus on tosiaan hyvä jättää kiusaaja huomiotta aivan niin kuin sanoit, sillä lopulta jonkinlaista reaktiotahan kiusaamisella usein haetaan ja jos mitään ei tapahdu ei kiusaamisessakaan ole mitään mieltä. Pystyisitkö estämään kiusaajan somessa tai muulla tavoin välttymään hänen yhteydenotoiltaan?

Mahtavaa, että ammattikoulussa sait uusia hyviä ystäviä ja tyttöystävän. Ystävien kanssa kiusaajan nälvimisetkin on helpompi jättää omaan arvoonsa. Vaikka koulukiusaaminen on ollut rankkaa, kuvaat silti paljon hyviä asioita elämässäsi. Sinulla totisesti on vahvuutta, kun olet pystynyt jatkamaan elämääsi eteenpäin kaikesta menneestä huolimatta ja näet myös paljon hyvää maailmassa.

Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi toivottaen,

MLL:n päivystäjä

Hei!
Hyvä että kirjoitit tänne, koska et varmastikaan ole ainoa, jonka on vaikea saada unta illalla. Myös viikonloppuisin vai vain arkisin, kun tiedät, että seuraavana aamuna pitää herätä? Sokeri piristää, ei ihme jos se ei auta. Samoin puhelimen tai minkä tahansa ruudun katsominen. Jos kokeilisit seuraavalla kerralla sitä, että jätät puhelimen sekä karkit toiseen huoneeseen, laitat oven kiinni koirien takia ja luet vaikka kirjaa sängyssä? Jos et yhtään tykkää lukemisesta, niin vain selällään silmät auki makaaminen voi olla hyvä keino. Ne saattavat mennä kiinni ihan vahingossa jossain vaiheessa.
Terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäj

Mukavaa että tulit tänne puhumaan asiastasi. Ikävä juttu, että sinulla on tällä hetkellä noin paljon kurjia tunteita. Mainitset että sinulla on ollut tai ehkä parhaillaankin masennusta. Kuulostaa kuitenkin hyvältä, että olet hakenut apua jostakin, kuten kuraattorin luona olet käynyt. Sekin on ihanaa, että sinulla on hyviä kavereita, joille voit puhua ikävistäkin asioista. Ikävää vain, että esimerkiksi kuraattorilla käynti ei tuonut apua.

Sinulla olisi mahdollisuus mennä myös kouluterveydenhoitajan tai terveyskeskuksen kautta pyytämään keskusteluapua. Kannattaa pitää mielessä, että tuollaisessa keskusteluavussa ei riitä yleensä yksi käynti. Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on se, että kukaan ei voi auttaa sinua, ellet ole täysin avoin. Itse asiassa keskusteluavussa sinä itse autat itseäsi, kun avaudut kuulijalle ja ammattilainen kuulijana osaa ohjata kysymyksillä sinua sinne suunnalle, mistä kipupiste voisi löytyä. Usein se että tunnistaa todellisen juurisyyn omasta itsestään, auttaa ihmistä pääsemään tunteissa eteenpäin. Keskustelut voivat tuntua raskailta, mutta pikkuhiljaa siitä tulee apua.

Puhut siitä, että menet nollasta sataan sekunnissa. Oletko pystynyt erittelemään niitä tilanteita, joissa noin käy? Onko niillä tilanteilla jotain yhdistäviä tekijöitä, jotka voisivat laukaista aina tuon saman tunteiden vuoristoradan? Jo pelkästään tuo, että nuo tunteet ottavat vallan, on väsyttävää. Olisi tärkeää päästä pintaa syvemmälle niissä. Yksi syy tunteiden voimakkuuteen on myös itse nuoruus, murrosikä ja hormonien myllerrys. Sen jos jaksaisit hyväksyä ja sillä tavalla antaa itsellesi aikaa.

Sanot, että et oikein voi rentoutua kotona. Oletko yrittänyt kertoa vanhemmille vaikeuksistasi. Onko niin että odotat kovasti kotiin pääsyä ja sitä että voisit vihdoin rentoutua? Oletko kova jännittämään? Tekeekö se sinulle elämän haastavaksi? Ei ole tietenkään mukavaa, että vanhempasi tuntuvat vain huutavan sinulle. Voisiko olla, että he eivät tiedä niistä asioista, jotka sinua painavat. Oletko jutellut heille kouluasioista, paineista ja muusta mikä liittyy koulumaailmaan? Ehkä he ovat täysin tietämättömiä siitä, miltä sinusta tuntuu esim. koulunkäynti. Mukavaa kuitenkin että otit meihin yhteyttä. Voisit tehdä sitä useamminkin, sekin voisi auttaa sinua eteenpäin vuoropuhelussa ensin itsesi kanssa ja mahdollisesti myöhemmin vanhempiesi kanssa

Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hyvä, että kirjoitit tänne. Ikävää, että sinulla on noin pahafiilis. Jäin viestistäsi pohtimaan sitä, että liittyykö pahaolosi siihen, että tykkäät viidestä eri tyypistä vai myös jostain muusta? Ymmärrän, että voi tuntua sekavalta, jos on ihastunut useampaan eri tyyppiin samaan aikaan ja se voikin olla ihan todella hämmentävää. Ihastuminenhan on aivan ihana tunne ja toivon, että pystyisit jollain tavoin myös nauttimaan siitä tunteesta kaiken stressin keskellä. En tiedä johtuuko stressisi siitä, että et osaa päättää ketä ihastuksen kohteista lähestyisit? Näissä kaikissa viidessä tyypissä on siis sellaisia piirteitä, jotka ovat saaneet sinut ihastumaan heihin. Onko heistä joku kuitenkin sellainen, jota kohtaan tunnet vähän voimakkaimpia tunteita kuin neljää muuta kohtaan? Jos pohdit mielessäsi kaikkia ihastuksesi kohteita niin kenen kohdalla perhoset alkaa eniten kutittaa vatsan pohjaa tai kuka saa sinussa leveimmän hymyn aikaa?

Kerroit, ettet pysty lopettamaan itsesi lyömistä. Todella toivon, että lopetat itsesi satuttamisen, sillä et ansaitse sellaista. Jos sinusta tuntuu, ettei stressi hellitä eikä ajatukset selkene niin ehkäpä voisit jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa esim. koulukuraattorin. Puhuminen yleensä selkeyttää omia ajatuksia ja sekin voi jo helpottaa oloa. Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksellisesti sekä täysin nimettömästä kahden kesken meidän päivystäjän kanssa.

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka ”Helminen”,

onpa kurjaa, ettet saa unta iltaisin. Ei toki ole ihmekään, ettet jaksa aamulla herätä, jos valvot klo 00 asti. Minkälaiset iltarutiinisi ovat? Olisiko niissä jotain mitä voisit muuttaa? Illat olisi hyvä rauhoittaa niin, että niissä olisi mahdollisimman vähän ärsykkeitä esim. kännykkä olisi hyvä laittaa pois ennen sänkyyn menoa. Useinhan sitä puhelinta tulee selattua sängyssä varsinkin, jos tuntuu ettei uni tule. Sanotaan, että kännykästä tuleva sininen valo aktivoi meidän aivoja, joka taas vaikeuttaa unen tulemista. Nyt, kun kännykkä on jätetty pois sängyn läheisyydestä niin mitäpä, jos kokeilisit lukea kirjaa sängyssä? Raskasta liikuntaa tulisi myös välttää iltaisin, mutta esim. kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa illalla voi taas auttaa rauhoittumisessa ja unenkin saannissa. Iltapala on tärkeä, mutta siinäkin kannattaa huomioida, ettei syö liian raskasta ateriaa. Toivottavasti vinkeistä on sinulle jotain apua.

Hyviä yöunia sinulle toivottelee,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei,
kiitos viestistäsi. Hyvä kun kirjoitit, osaat kirjoittaa ajatuksiasi hyvin selkeästi. Kerrot asuvasi vähän niin kuin eri ”universumeissa”, sinun itse keksimissä paikoissa mihin olet jäänyt lähes loukkuun ja se häiritsee sinua. Kuvailitkin miten se vaikeuttaa asioihin keskittymistä ja koulu menee sen vuoksi huonosti.

Monella lapsella ja nuorella voi olla mielikuvitusmaailmoja mihin voi hetkelliseksi paeta vaikka turvaan tai vaan fiilistelemään miltä tuntuisi olla joku muu, ihan jossain muualla. Myös vilkas mielikuvitus varmasti helpommin heittää ajatukset toisiin maailmoihin ja haaveilemaan. Kertomasi perusteella sinun omat paikat kuitenkin häiritsevät jo kovasti sinun arkielämää. Niin ei pitäisi olla. On kurjaa, että ne häiritsevät sinun keskittymistäsi ja koulunkäyntiä. En tiedä, ovatko ne ehkä alun perin olleet sinulla mukavia paikkoja ja ehkä antaneetkin voimaa tai turvaa mutta nyt ne tuntuvat häiritsevän sinua enemmän ja haittaavan elämääsi. Sen vuoksi olisi tärkeää, että saisit apua tilanteeseesi.

Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa? Oletko kertonut vanhemmillesi tästä huolestasi? He varmasti osaisivat arvioida paremmin myös tilanteesi vakavuutta koska ehkä tuntevat sinut hyvin. Ehkä yhdessä heidän kanssa sinun olisi myös helpompi hakea itsellesi apua ja helpotusta tilanteeseesi. Voisitko näyttää heille tämän tänne kirjoittamasi viestin? Jos vanhemmille puhuminen ei onnistu, miten joku opettaja? Onko koulussa oltu huolissaan koulunkäynnistäsi? Voisiko siellä joku olla sellainen luotettava aikuinen kenelle voisit tästä laittaa alkuun vaikka viestiä? Koulussa on myös kouluterveydenhoitaja ja koulukuraattori, heillekin voi laittaa viestiä tai mennä käymään, ja siellä voit vaikka näyttää puhelimeltasi tämän viestin/keskusteluketjun.

Tämä kirjeesi tänne on sinun oikeasta maailmasta. Vaikutat fiksulta nuorelta joka kantaa huolta itsestään ja osaa hyvin pohtia omia asioitaan. On rohkeutta myöntää, milloin tarvitsee apua. Kukaan meistä ei täällä selviä ilman toisten tukea. Kysyit oletko hullu, et varmasti ole, mutta tarvitset apua siihen, että voit olla tässä maailmassa ja käydä omia ajatuksia ja tunteita läpi jonkun kanssa. Uskon että juttelu helpottaa jo tilannettasi.

Ystävällisesti Lasten ja nuorten netin päivystäjä