Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Onpa kurja kuulla, että kaverisi ei syö kunnolla. Mutta ihanaa, että hänellä on kaltaisesi hyvä ystävä. Hän on sinulle selvästi hyvin tärkeä.
Koska huolesi kuulostaa olevan suuri, kehottaisin sinua kertomaan siitä suoraa jollekin aikuiselle. Se voi olla esimerkiksi koulusi terkkari tai vaikka oma vanhempasi, joka voi olla yhteydessä kaverisi vanhempiin. Jos tilanne on jo vakava, niin on tosi tärkeää, että kaverisi saa pian apua. Kehotan sinua tekemään näin siitä huolimatta, että pelkäät hänen suuttuvan sinulle. Hänen hyvinvointinsa on nyt kaikkein tärkeintä ja hän kyllä ymmärtää myöhemmin, että ajattelit hänen parastaan.
Se, miten itse voit häntä auttaa, on olemalla hänelle edelleen hyvä ystävä. Kyselemällä kuulumisia, laittamalla viestiä, pyytämällä ulos tai mitä nyt tykkäättekin tehdä yhdessä. Voit myös sanoa, että hän voi kertoa sinulle, jos häntä painaa joku. Kunhan muistatte, että ei ole sinun tehtäväsi osata auttaa häntä. Se on aikuisten tehtävä. Voit silti olla läsnä, kuunnella ja olla hänen seurassaan. Silloin hänelle välittyy tunne, että hän on läheisilleen tärkeä ja että hänestä pidetään eikä hänen tarvitse olla yksin tässä maailmassa.
Toivottavasti ystäväsi saa pian apua, johtuu hänen paha olonsa mistä tahansa.
Älä sinäkään jää yksin tämän asian kanssa, vaan juttele siitä esimerkiksi omille vanhemmillesi tai voit vaikka soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Numeromme on 116 111 ja olemme auki joka päivä. Puhelu ei maksa sinulle mitään. Voit myös tulla chattiin tai kirjoittaa meille nettikirjeen. On tärkeää, että saat purkaa jollekin myös omia ajatuksiasi tähän liittyen.
Kaikkea hyvää sinulle ja ystävällesi!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos, kun laitoit viestiä! Moderoin tästä viestistäsi pois itsetuhoisuutta kuvailevat kohdat sekä toisen keskustelijan nimimerkin ja viittaamasi viestiketjun otsikon. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Keskustelupalstalta moderoidaan pois sellaiset viestit, jotka ovat loukkaavia, mutta oli ikävä kuulla, että jokin viesti oli aiheuttanut sinussa noin pahan olon. Oli myös kurja lukea, kuinka ole voinut jo jonkin aikaa huonosti ja olet ollut itsetuhoinen.
Ahdistukseen ja itsetuhoisuuteen tulee aina saada apua. Voi olla, että oletkin jo avun piirissä, koska koulussa on huomattu paha olosi. Oletko päässyt juttelemaan esimerkiksi koulukuraattorin tai -psykologin kanssa? Pahan olon kanssa ei tarvitse koskaan pärjätä yksin. Olo saattaa vielä tuntua toivottomalta ja siltä, että mitään hyvää ei ole, mutta asioilla on mahdollisuus kuitenkin muuttua paremmaksi. Tärkeää on, että pääset purkamaan pahaa oloasi jonkun turvallisen ja luotettavan aikuisen kanssa. Tuntuuko sinusta, että pystyisit rehellisesti kertomaan aikuiselle mielenpäällä olevista asioista ja esimerkiksi tästä viestistä, joka aiheutti sinussa voimakkaan pahan olon?
Tiesithän, että voit aina myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti turvallisen aikuisen kanssa? Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu.
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos, kun rohkeasti kerroit kotitilanteestasi! On todella ikävän kuuloista, että kotona huudetaan ja pilkataan sekä sinua syytetään asioista, joita et ole tehnyt. Oli myös huolestuttavaa kuulla, että isäsi juo ja mahdollisesti ei huolehdi riittävän monipuolisesta ja terveellisestä ruuasta.
Tilanteesi on sellainen, josta olisi tärkeää kääntyä jonkun turvallisen ja luotettavan aikuisen puoleen. Ymmärrän, että kertominen voi kuitenkin tuntua vaikealta ja haluaisinkin tarjota sinulle vinkkejä siihen, miten voisit ottaa asian puheeksi. Tämä on jo tosi hienoa, että kirjoitit tänne keskustelupalstalle – voit siis olla ylpeä itsestäsi!
Jos on huolia ja esimerkiksi vaikea kotitilanne, niin silloin kannattaa kääntyä aikuisen puoleen. Tuleeko sinulle mieleen sellaista tuttua ja turvallista aikuista, kenelle tuntuisi hyvältä kertoa? Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi opettaja, sukulainen tai joku muu läheinen aikuinen. Koululla sinua osaa auttaa esimerkiksi koulukuraattori. Kuraattori on tottunut kohtaamaan monenlaisia haasteita ja hän osaa auttaa esimerkiksi silloin, jos kotona on huono olla.
Mutta mitä tehdä silloin, jos kertominen tuntuu pelottavalta ja vaikealta? Vaikeista asioista kannattaa nimenomaan kertoa aikuiselle, mutta juuri niistä asioista voi olla samalla erityisen pelottavaa kertoa. Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla vaikka kirjoittamista. Mitä, jos kirjoittaisit kirjeen tai viestin puhelimella, ja näyttäisit tai lähettäisit sen haluamallesi aikuiselle? Voit myös näyttää tämän keskustelupalstalle kirjoittamasi viestin. Se, aikuinen, kenelle kirjoitat tai näytät viestin, voi olla ihan kuka tahansa sellainen, joka tuntuu sinusta turvalliselta. Aikuisen tehtävä on sitten auttaa sinua eteenpäin. Tärkeää on, että et jää yksin vaikeassa tilanteessa.
Lasten ja nuorten puhelimen (p. 116 111) lisäksi meihin voi ottaa yhteyttä myös chatin kautta, joka on auki joka ilta klo 17-20. Meille voi kirjoittaa myös nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina ilmaisia, nimettömiä ja luottamuksellisia.
Olet tosi rohkea ja toivon, että saat apua itsellesi. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos, kun kirjoitit omasta kokemuksestasi tuonne toiseen viestiketjuun. Asiasi oli vakava, joten se siirrettiin myös tänne ”Päivystäjä mukana keskustelussa”, jotta saat myös aikuisen tukea.
Oli kurja kuulla, että sinulla on vakavia asioita mielenpäällä. Se, että haluaa viillellä, kertoo usein siitä, että on paha olla. Oli myös ikävä lukea, että pelkäät isääsi ja hän huutaa sinulle. Lisäksi perheesi muillakin lapsilla on mielenterveyteen liittyviä haasteita.
Vaikeissa asioissa tulisi ehdottomasti saada apua joltakin lähellä olevalta aikuiselta. Tuleeko sinulla itselläsi mieleen läheistä, luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit kertoa voinnistasi ja tilanteestasi? Entä tuntuuko sinusta, että pystyisit isällesi kertomaan, miltä sinusta tuntuu? Jos tuntuu siltä, että isälle ei pysty puhumaan, niin silloin on hyvä kääntyä jonkun toisen aikuisen puoleen.
Koulussa esimerkiksi koulukuraattori tai -terveydenhoitaja ovat ammattilaisia, joka osaa auttaa lapsia ja nuoria vaikeissa tilanteissa. Jo se, että tekee mieli satuttaa itseään on vakava asia ja siihen tulisi hakea apua. Koulun ammattilaiset eivät säikähdä sitä, jos kerrot, että sinun tekee mieli viillellä, vaan he osaavat auttaa sinua. Koulun ammattilaisille voi myös kertoa, jos kotona on huolia – esimerkiksi jos isän käytös pelottaa tai perheen muiden lasten vointi huolettaa. He ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia vaikeita asioita ja ovat tukenasi.
Voit mennä itse kertomaan kuraattorille tai terveydenhoitajalle, että haluaisit jutella, tai sitten voit alkuun kertoa vaikka tutulle opettajalle, joka osaa varmasti auttaa sinua asiassa eteenpäin. Asiasta on hyvä myös kertoa jollekin oman lähipiirin turvalliselle aikuiselle, esimerkiksi läheiselle sukulaiselle. Tärkeää on, että ympärilläsi olevat aikuiset tietävät, jotta he voivat olla tukenasi.
Jos sinusta tuntuu vaikealta ottaa asiaa puheeksi aikuisen kanssa, niin voit aloittaa esimerkiksi niin, että laitat viestiä tutulle aikuiselle. Voit vaikka näyttää tämän keskustelupalstalle kirjoittamasi viestin.
Nuortennetin ”Apua ja tukea” -osiosta voit lukea lisää avun hakemisesta.
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa, niin myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tosi rohkea, kun kirjoitit tänne voinnistasi ja tilanteestasi. Ethän jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei perunamuija lol,
Onpa hienoa, että päätit kirjoittaa tänne keskustelupalstalle ja pohtia tilannettasi! On fiksua sinulta lähteä pohtimaan nykyistä seurustelusuhdettasi ja sitä, onko se sinulle edelleen tärkeä ja turvallinen.
Kerrot seurustelevasi 4 vuotta vanhemman pojan kanssa, jonka kanssa myös asut vuoroviikoin. Olet melko poikkeuksellisessa tilanteessa ja toisaalta se kertoo myös siitä, että rakkauden voi löytää odottamattomista paikoista. Nyt olet kuitenkin alkanut pohtimaan sitä, onko tuo suhde enää sinulle hyväksi ja kannattaako sitä jatkaa, sillä pelkäät hänen pettävän sinua.
Nostat tärkeitä huomioita esiin esimerkiksi ikäeronne sekä erilaiset elämäntilanteenne. On täysin ymmärrettävää, että sinua pohdituttaa nämä asiat ja on myös hienoa että vanhempasi tukevat teitä tässä asiassa ja olette voineet olla asiasta avoimia.
Oletko pystynyt juttelemaan näistä epävarmuuksista ja huolistasi poikakaverillesi? Mitä hän ajattelee pelostasi liittyen pettämiseen ja teidän erilaisiin elämäntilanteisiin?
Tärkeintä on lopulta se, miten itse koet olosi suhteessanne ja oletko edelleen onnellinen. Mitään suhdetta ei pidä jatkaa olosuhteiden pakosta ja jos päätätte erota, löydätte varmasti myös järkevän ratkaisun sille, että asutte välillä saman katon alla. Pääasia, että kuuntelet itseäsi ja omaa hyvinvointiasi!
Aurinkoista kevättä sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei,
Kiitos, kun kirjoitit! Moderoin joitakin itsetuhoisuutta kuvailevia kohtia tekstistäsi pois, mutta olen lukenut tekstisi kuitenkin kokonaan.
Minulla heräsi huoli voinnistasi ja haluankin ohjata sinua vahvasti avun piiriin. Vakavien asioiden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin. Joskus se voi olla helpoin ratkaisu vain kertoa muille, että kaikki on hyvin, vaikka todellisuudessa vointi olisi ihan päinvastainen. Vaikka pahasta olosta puhuminen voi tuntua vaikealta, niin puhuminen silti kannattaa. Sinulla on kaikki oikeus saada apua itsellesi ja ihan varmasti on ihmisiä, keitä kiinnostaa vointisi. Vaikka olo tuntuisi kuinka toivottomalta ja olisi paha olla, niin sieltä on mahdollista päästä ylös. Yksin ei kuitenkaan tarvitse jaksaa.
Mainitsit paljon vakavia asioita, jotka vaativat ammattilaisen apua. Saatat ehkä olla jo avun piirissä. Jos saat jo apua, niin toivon, että pystyt ammattilaiselle kertomaan rehellisesti ajatuksistasi ja voinnistasi. Ammattilaisten tehtävänä on auttaa sinua, jotta vointisi voisi mennä paremmaksi. Tie kohti parempaa ei aina ole helppo ja nopea, mutta sinun on kuitenkin mahdollista voida vielä hyvin.
Jos taas et ole avun piirissä, niin haluan kannustaa sinua hakemaan keskustelutukea. Jos olet koulussa, esimerkiksi terveydenhoitaja tai kuraattori ovat ammattilaisia, keiden puoleen voit kääntyä. Apua on mahdollista saada myös omalta terveysasemalta. Lisää ammattilaisten avusta voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/
Entä onko sinulla sellaista läheistä, turvallista aikuista, kenelle pystyisit juttelemaan vaikeista ajatuksista? Ammattilaisten tuki on äärimmäisen tärkeää, mutta tärkeää on myös se, että voi tukeutua johonkin omaan läheiseen aikuiseen. Mainitsit lyhyesti, että haluaisit karata kotoa. Luuletko, että pystyisit näistä ajatuksista juttelemaan kotisi aikuisten/aikuisen kanssa? Vai onko kotitilanne sellainen, että tuntuisi paremmalta jutella jonkun kodin ulkopuolisen aikuisen kanssa?
Voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluat nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella tilanteestasi. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ansaitset saada apua ja voida hyvin. Ethän siis jää yksin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi! Kirjoitit, kuinka olet ollut henkisesti huonossa kunnossa, saat välillä ahdistuskohtauksia ja omat ajatukset pelottavat. On tosi hienoa, että olet näin taitavasti pystynyt kirjoittamaan ajatuksiasi auki, vaikka onkin ikävä kuulla, että voit huonosti.
Siinä ei ole mitään epänormaalia, että huonot hetket tuntuvat kaukaisilta silloin, kun mieli voi paremmin. Kuulostaa itseasiassa todella hyvältä, että huonoista hetkistä huolimatta, elämässäsi on sellaisia hetkiä, jolloin huonot asiat jäävät taka-alalle. Hyvät hetket eivät kuitenkaan poissulje sitä, että ahdistus ja paha olo voivat välillä ottaa taas vallan. Jos edes välillä on henkisesti huono olla, tulee ahdistuskohtauksia, omat ajatukset pelottavat, eikä meinaisi enää jaksaa, niin silloin tarvitsee apua.
Olisikin siis tärkeää, että voisit kertoa ajatuksistasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Jos asian sanoittaminen tuntuu haastavalta ja on vaikea muistaa, miltä huonoina hetkinä on tuntunut, niin voit hyvin vaikka näyttää aikuiselle tämän kirjoittamasi viestin. Olisiko sinulla lähipiirissäsi sellaista aikuista, kenelle voisit kertoa voinnistasi, esimerkiksi huoltaja, sukulainen tai joku muu läheinen aikuinen? Entä voisitko tälle aikuiselle mennä juttelemaan silloin, kun mieli voi huonommin?
Myös esimerkiksi koulukuraattori, -terveydenhoitaja tai -psykologi ovat sellaisia, joiden luokse voi mennä keskustelemaan, jos on ollut vaikeita ajatuksia ja tunteita. He osaavat auttaa sinua, vaikka juuri sillä hetkellä paha olo ja ahdistus tuntuisivatkin kaukaisemmilta ajatuksilta.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. Meihin voi ottaa yhteyttä ihan millä aiheella tahansa. Kaikki yhteydenotot ovat luottamuksellisia ja nimettömiä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Pidä kiinni hyvistä hetkistä, äläkä jää yksin silloin, kun on paha olla. Olet tärkeä! <3
Keväisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Keijuk@inen!
Kiitos viestistäsi!
Todella ihana kuulla, että sinulla tärkeä ystäväporukka, joiden kanssa olette vielä tunteneet noin pitkään. Omien ikätovereiden vertaistuki voi olla todella tärkeää ja onkin tosi hieno kuulla, että olette pystyneet jakamaan toisillenne henkilökohtaisia asioita ja kertomaan ongelmistamme. Teillä vaikuttaa olevan hyvä luottamus toisianne kohtaan, kun uskallatte jakaa toisillenne myös kipeitä asioita.
Erilaiset haasteet ja vaikeat elämäntilanteet voivat kuormittaa myös niistä kärsivien läheisiä ihmisiä. On tosi ymmärrettävää, että ilmi käyneet asiat ahdistavat sinua. Esimerkiksi syömishäiriö ja viiltely ovat kummatkin todella vakavia asioita. On tosi hienoa, että ystäväsi ovat uskaltautuneet puhua vaikeista asioista, mutta samalla sinä olet myös saanut osan heidän taakastaan kannettavaksesi.
Vakavissa asioissa, kuten syömishäiriössä, viiltelyssä ja muuten huolestuttavissa elämäntilanteissa, tarvitaan aina aikuisen tukea. Erityisesti syömishäiriöt ja viiltely ovat sellaisia asioita, missä pitää saada ammattilaisen apua. Jos on koulussa, niin apua voi hakea esimerkiksi koulukuraattorilta, -terveydenhoitajalta tai -psykologilta. Keskustelutukea voi hakea ihan myös omalta terveysasemalta.
Olet todella arvokas ystävä, kun haluat olla apuna ystävillesi. Voisitko näille ystäville sanoa ihan rehellisesti, että sinua huolestuttaa heidän tilanteensa ja mielestäsi heidän tulisi hakea apua? Oli kyse sitten syömishäiriöstä, viiltelystä tai muuten huolestuttavasta elämäntilanteesta, niin asian kanssa ei pidä jäädä yksin, vaan aina tulee hakea apua. Jos sinusta tuntuu hyvältä, niin voit vaikka ehdottaa, että voit tulla mukaan, kun ystävä menee ensimmäistä kertaa kertomaan asiasta esimerkiksi terveydenhoitajalle.
On myös todella tärkeää, että sinä itse et jää yksin ahdistuksen ja huolen kanssa. Voisitko jakaa tämän asian jonkun sinun oman läheisen ja luotettavan aikuisen kanssa? Voit mennä juttelemaan asiasta myös yksin esimerkiksi kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Joskus se voi myös jo keventää omaa mieltä, kun saa jakaa asian jonkun toisen kanssa.
Jos haluat jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat luottamuksellisia ja nimettömiä. Voit vinkata meistä myös ystävillesi! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista, että sinun ei tarvitse jäädä yksin tämän asian kanssa, eikä ystäviesi vointi ja tilanteet ole sinun vastuullasi, vaikka ne ymmärrettävästi painavat mieltäsi. Olet todella upea ystävä, kun haluat olla tukena. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei keiju,
Kiitos, kun laitoit viestiä! Moderoin tekstistäsi pois kohdat, joissa kuvailet itsetuhoisuutta yksityiskohtaisemmin. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Kehosi on ihan äärimmäisen arvokas, eikä se ansaitse tulla satutetuksi. Onkin tosi ikävä kuulla, että olet satuttanut itseäsi. Oli todella hienoa kuulla, että sinulla on aikaisempi kokemus siitä, että olet saanut lopetettua viiltelyn. Olet siihen pystynyt aikaisemminkin ja olen varma, että pystyt siihen myös nyt – yksin sinun kuitenkaan tarvitse pystyä.
Usein itsensä satuttamisella pyritään helpottamaan omaa sisäistä pahaa oloa, mutta joskus voi olla vaikea ymmärtää, miksi tekee niin. Joskus voi olla niin, että omat ajatukset ja tunteet eivät tunnu selkeiltä. Kaikki voi tuntua olevan hyvin, mutta silti jostakin syystä kokee tarvetta satuttaa itseään.
Vaikka koet, että sinulla ei ole tarvetta puhua kenellekään, koska kaikki on elämässä hyvin, niin silti haluan kannustaa sinua hakemaan tukea. Ammattilainen osaa auttaa sinua käsittelemään tunteita, jotka ovat ehkä nyt vain piilossa. Ammattilainen osaa auttaa myös sinua löytämään muita keinoja helpottamaan omaa oloa kuin itsensä satuttaminen.
Saitko joltakin apua silloin, kun viimeksi viiltelit? Tuntuisiko sinusta hyvältä hakea apua samalta ihmiseltä? Apua voi hakea esimerkiksi koululta terveydenhoitajalta, kuraattorilta tai psykologilta. Myös omalta terveysasemalta voi hakea apua.
Itsensä satuttamiseen tulee aina saada apua, eikä sen kanssa pidä jäädä yksin. Lisää avun hakemisesta voi lukea halutessaan täältä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluaa jutella aluksi asiasta nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Yhteydenotot ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi! Jos on kurja olo ja tuntuu, ettei kukaan ymmärrä, niin silloin ymmärrettävästi toivoo, että saisi vertaistukea ja tietäisi, ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Olipa siis hyvä, että laitoit tänne viestiä!
Kirjoitit, että vanhempasi eivät anna ladata puhelimelle mitään sekä samalla kaverisi eivät ymmärrä, miten sinulla kotona menee ja miksi sinulla ei esimerkiksi ole Snäppiä. Vanhempien tehtävänä on asettaa rajoja, mutta joskus voi olla niin, että niistä voi olla itse eri mieltä ja toivoisi, että voisi saada joustoa. Vanhemmat ovat varmasti ajatelleet, että rajat ovat sinun parhaaksesi, mutta samalla sinä ehkä koet jääväsi ulkopuoliseksi kavereistasi. Oletko yrittänyt kertoa vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu? Joskus voi tuntua siltä, että vanhemmat eivät ymmärrä ollenkaan, mutta sinulla on silti oikeus kertoa omista ajatuksistasi.
Se voi tuntua myös ikävältä, jos kaverit eivät yhtään tiedä tai ymmärrä, miten sinulla oikeasti menee. Oletko pystynyt heille selittämään, miksi et esimerkiksi vastaa aina viesteihin tai et pääse kauppaan heidän kanssaan? Kavereilla saattaa olla erilaiset rajat ja joskus voi joissakin asioissa tuntua, että kavereilla ei ole yhtä tiukat rajat kuin itsellä. Kaverit taas saattavat kokea ihan samalla tavalla jonkun muun asian kohdalla.
Olet tässä viestissäsi osannut taitavasti kertoa, mitkä asiat sinua harmittavat. Jos on mielenpäällä asioita, niin niistä on tärkeää jutella jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Mainitsit viestissäsi, että et halua mennä juttelemaan kuraattorille. Ymmärrän hyvin, että kuraattorille jutteleminen voi mietityttää. Siinä ei ole kuitenkaan mitään hävettävää, jos joskus menisikin kuraattorille juttelemaan, eikä se tarkoita sitä, että olisi mitenkään sairas. Kuraattorille voi mennä juttelemaan tosi monenlaisista asioista. Kuraattorille voi mennä juttelemaan esimerkiksi, jos koulussa on vaikeaa, tai jos kaveri- tai perhesuhteet mietityttävät.
Jos haluat jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Palveluissamme voi jutella mistä tahansa mielenpäällä olevasta asiasta. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Uskon, että et ole yksin ajatustesi kanssa!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei kuutamo,
Hienoa, että päätit tulla tuulettamaan tunteitasi tänne palstalle! Kuten itsekin toteat, sinua selvästi ärsyttää ja ottaa päähän ja yrität löytää keinoa purkaa sitä isoa ja voimakasta tunnetta mitä olet tuntenut.
Meistä jokainen kokee ärsytystä, vihaa, surua, suuttumusta ja pahaa mieltä. Ne ovat yhtä lailla tärkeitä ja luonnollisia tunteita, kuten ilo, riemu ja onnikin. Suuttumus ja ärtymys voi kertoa siitä, että jokin sinulle tärkeä asia ei toteudu tai muut eivät koe asiaa yhtä tärkeänä kuin sinä. Osaatko itse sanoa, mikä tai kuka sinua ärsyttää? Onko sattunut kenties jotain, mikä on saanut sinut vihaiseksi tai ärsyyntyneeksi? Pystyisitkö kertomaan tästä jollekin läheisellesi?
On täysin luonnollista pyrkiä purkamaan ja saamaan iso ja voimakas tunne ulos. Pohdit tavaroiden heittelyä, mutta usein se ei helpotakaan oloa vaan voi saada olon vielä kurjemmaksi. Voisiko esimerkiksi juoksulenkki, tyynyyn huutaminen, kaverin kanssa juttelu tai lempimusiikin kuuntelu auttaa? Erilaiset tunnekuohut ovat normaali osa elämää ja tuulettamalla omia tunteita turvallisesti pääsee pikkuhiljaa tunteen yli ja olosi rauhoittuu.
Mikäli haluat vielä jutella asiasta, voi aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei!
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi!
Erektio voi tosiaan tulla joskus vähän kiusallisissakin tilanteissa, kuten lääkärissä, mutta ammattilaiset osaavat kyllä suhtautua siihen hyvin. Erektiota ei voi hallita ja se voi tulla myös esimerkiksi lämpötilanvaihteluissa tai jos ihminen säikähtää.
Sen sijaan se, että työtehtäviään suorittava henkilö käyttäytyy kuvailemallasi tavalla, ei ole ok, mikäli siis tarkoitat, että hän hyväili sinua tarkoituksellisesti. Eri asia on, jos hän sinua tutkiessaan liikutti esinahkaasi samalla tavalla kuin miten toimit vaikka sooloseksissä. Näin on voinut tapahtua esimerkiksi, jos hän on testannut esinahkasi liikkuvuutta.
Jos toiminta oli tarkoituksellista eli jos hän on yrittänyt tarkoituksella kiihottaa sinua eroottisessa mielessä, hän toimi väärin ja tilanteesta olisi tärkeää ilmoittaa hoitavalle taholle (esimerkiksi terveyskeskukseen, jossa kävit) ja tehdä siitä rikosilmoitus. Vaikka sinä et olisi kärsinyt tapahtuneesta, niin jollekin toiselle asiakkaalle tuollainen käytös lääkärin taholta voi olla hyvin traumatisoivaa.
Hanskojen käyttämiseen sen sijaan ei ole mitään estettä, jos ne tuovat sinulle lisää nautintoa.
Kaikkea hyvää sinulle,
toivottaa
Lasten ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei pilalla,
Hienoa että päätit kirjoittaa ajatuksistasi tänne Nuortennettiin. Kerrot miettiväsi oletko mahdollisesti tullut riippuvaiseksi itsetyydytyksestä ja haluaisit päästä siitä eroon. Tärkeä on heti mainita, ettei itsetyydytyksessä ole mitään väärää eikä se ole asia, mistä pitäisi päästä eroon, ellet itse niin halua. Seksuaalioikeudet ja oman seksuaalisuuden toteuttaminen on meidän jokaisen perusoikeus ja siitä saa jokainen päättää itse muita kunnioittaen.
Itsetyydytys eli masturbointi on itsensä hyväilyä ja koskettelua, josta aiheutuu seksuaalista nautintoa ja mielihyvää. Se on täysin normaali ja luonnollinen osa ihmisen seksuaalisuutta, josta ei tarvitse tuntea minkäänlaista syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa. Nuoruuteen ja murrosikään kuuluu vaihe, kun kiinnostus omaa seksuaalisuutta ja omaa kehoa kohtaan herää. Tämä vaihe kuuluu jokaisen ihmisen kasvuun ja kehitykseen.
Pohdit lisäksi, voiko itsetyydytys muuttua riippuvuudeksi. On täysin normaalia itsetyydyttää vaikka monta kertaa päivässä, kunhan se ei ala haitata omaa arkea ja muita tekemisiä. Jonkun elämään itsetyydytys kuuluu jokapäiväisenä, toinen taas ei tee sitä ollenkaan. Molemmat ovat yhtä ok ja siitä jokainen saa päättää itse.
Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että itsetyydytys vie tällä hetkellä paljon tilaa ja ajatuksia arjessasi ja haluaisit saada ajatukset välillä muualle, voit yrittää keksiä jonkin korvaavan tekemisen hetkiin, kun koet tarvetta itsetyydyttää. Mikä se kohdallasi voisi olla? Mitkä asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä ja rentouttavat arjessa? Usein, kun jotain asiaa pyrkii kaikin puolin välttämään ja olemaan ajattelematta, pyörii se vielä enemmän mielessä ja ajatuksissa. Pikkuhiljaa kun löydät asian kanssa rauhan, löydät myös oman luonnollisen tapasi toteuttaa omaa seksuaalisuuttasi, kuuluu siihen itsetyydytys tai ei. Sitä kautta löydät myös tavan kunnioittaa itseäsi ja omia oikeuksiasi.
Tässä vielä linkki Nuortennetin sivulle, mikäli haluat lukea asiasta lisää! https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/itsetyydytys/
Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei!
Lämpimät osanottoni isoäitisi kuoleman johdosta. Toivon, ettet tuntisi syyllisyyttä siitä, että suret tapahtumaa omalla tavallasi. Jokainen suree eri tavalla – ei ole mitään oikeaa tapaa tai mitään aikaa, milloin surutyön pitäisi olla takana päin. Se saa kestää juuri niin kauan kuin kestää ja suru voi ilmetä monella eri tavalla eikä sitä aina itse hoksaa, mikä voi johtua siitä ja mikä taas muusta stressistä tai tapahtumasta.
Olen tosi iloinen, että et ole viiltänyt itseäsi pitkään aikaan, vaikkakin nyt oli tuo kertomasi pieni välikohtaus. Toivottavasti keksit jatkossakin muita tapoja sietää surua, pahaa mieltä ja alakuloa, mitkä kaikki kuuluvat elämään siinä missä ilo ja onnikin. On ihan ok olla välillä surullinen tai alakuloinen, saamaton tai äkäinen.
Puhutteko isoäidistä koskaan perheesi kanssa? Toivottavasti se on asia, josta voitte keskustella yhdessä. Eihän sen tarvitse olla mitään suurta, ehkä pieni tokaisu joskus kuten ”Tästä isoäitikin tykkäisi.” tai ”Muistan, kun oltiin täällä isoäidin kanssa.” Toivottavasti pystyt myös kertomaan, kuinka outoa sinusta on, ettei häntä enää ole. Jos haluat, voit lukea lisää läheisen menettämisestä täältä Nuortennetin sivulta: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/perheen-huolia/kuolema-perheessa/
Kuten olet itse huomannut, läheisen poismeno on suuri murhe kaikille läheisille. Olenkin tosi iloinen, että olet tullut siihen tulokseen, että et halua lopettaa omaa elämääsi. Se olisi perheellesi aivan kamalaa ja he miettisivät varmasti koko loppuelämänsä, miten olisivat voineet auttaa sinua ja kuinka kauheaa on, ettet ole enää heidän luonaan. Kaikki hankalat vaiheet ovat joskus takana päin ja uusia asioita tulee eteen väistämättä niin, että menneet asiat haalistuvat pikkuhiljaa mielessämme eivätkä enää vaivaa meitä.
Pidäthän huolta itsestäsi! Jos tuntuu, että olo menee huonommaksi, niin varaathan ajan koulusi terkkarilta tai kuraattorilta tai kerro siitä vanhemmillesi. Myös me olemme täällä tukenasi, jos haluat soittaa meille (numeromme on 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon nettikirjepalvelussa. Palvelumme ovat maksuttomia, anonyymejä ja auki vuoden jokaisena päivänä.
Voi hyvin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä(Jouduin poistamaan viestistäsi itsetuhoisuuteen liittyviä kohtia, mutta luin tekstisi kuitenkin huolella kokonaan.)
AvainmestariHei!
Hyvä, että kirjoitit meille taas. Onpa kurjaa, että sinua syrjitään koulussa ja sinulla on ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta. Kuulostaa siltä, että sinulla on nyt tosi paha olla. Sillä, miten toiset ihmiset meitä kohtelee, on tosi suuri vaikutus mielialaamme. Jos meille ollaan kivoja, tulee meille tosi hyvä mieli. Jos taas joku kohtelee meitä huonosti, tulee siitä tietenkin tosi mälsä ja surullinen olo pitkäksikin aikaa ja varsinkin, jos se toistuu säännöllisesti.
Olen kuitenkin tosi iloinen, että olet menossa kuraattorin luokse! Hyvä sinä! Olen tosi ylpeä sinusta! On tosi tärkeää oppia pitämään itsestään huolta eli tarkkailla omaa vointia ja hakea apua silloin, kun tuntuu ettei yksin pärjää. Ei ole tarkoituskaan, että meidän tulisi vaikeissa elämäntilanteissa selvitä yksin, vaan silloin on tosi tärkeää tukeutua toisiin ihmisiin: läheisiin tai ammattilaisiin. Toivottavasti siis pääset pian kuraattorin luo!
Toivon myös, että pystyt kertomaan hänelle kaiken sen, mikä mieltäsi painaa: syrjimisen, huomaamasi psyykkiset oireet sekä viiltelyn. Sillä tavalla hän pystyy auttamaan sinua kaikkein parhaiten. Kannattaa myös puhua tuosta kotitilanteesta, sillä hän voisi osata kertoa vanhemmillesi, kuinka he pystyisivät tukemaan sinua kaikista parhaiten tämän vaikean vaiheen yli ja miettimään, mistä saisit ystäviä, jos se on sellainen asia, joka toisi lisää iloa elämääsi.
Toivottavasti juttelette kuraattorin kanssa myös siitä, miten pystyisit olemaan viiltelemättä. Olisi hyvä pohtia, missä tilanteissa sinulle tulee niin paha olo, että sinun tekee mieli satuttaa itseäsi. Sitten voisit miettiä etukäteen, kuinka silloin toimisit eli mitä muuta voisit sen sijaan tehdä. Usein se pahin olo ei kestä kauaa eli yksi keino on vain oppia sietämään sitä. Tai sitten voi hakeutua toisen ihmisen seuraan, valuttaa kylmää vettä ranteille, harrastaa liikuntaa tai tehdä muuta sellaista, joka saa kehossasi samankaltaisen reaktion aikaan. Lisää viiltelystä voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Tsemppiä siis kuraattorikäyntiin, toivottavasti saat kerrottua siellä kaiken, mikä aiheuttaa sinulle pahaa mieltä. Voit milloin tahansa myös soittaa meille (numeroon 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai aloittaa kanssamme nettikirjeenvaihdon. Soittaminen ei maksa sinulle mitään eikä sinun tarvitse kertoa nimeäsi. Olemme täällä sinua varten!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit