Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

Oli kurja lukea huonosta olostasi ja ikävistä kokemuksistasi. Samalla haluan kiittää sinua siitä, kuinka avoimesti ja hienosti kirjoitit ajatuksistasi.

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa sinulle, että sinussa ei ole mitään vikaa. Sinulla on oikeus ihan kaikenlaisiin tunteisiin ja on ikävä kuulla, että olet saanut joskus kommentteja siitä, että ylireagoisit. Masentuneeseen olotilaan ja itsetuhoisiin ajatuksiin on kuitenkin aina syytä saada apua, eikä synkkien ajatusten kanssa pidä jäädä yksin.

Kirjoitit myös, kuinka koet, että sinua ei usein ymmärretä ja saatat tahtomattasi sanoa jotakin loukkaavaa. Ihmisillä on erilaisia tapoja ajatella ja kommunikoida ja kuvailitkin itse hyvin, että tunnistat ajattelevasi enemmän loogisesti ja realistisesti – tuohon on todella hieno piirre! On hienoa, että tunnistaa omat tapansa ja vahvuutensa olla vuorovaikutuksessa, mutta on myös arvokasta, että osaa tunnistaa omat mahdolliset haasteensa. Jokin asia missä itse on hyvä, saattaakin olla toiselle ihmiselle vaikeampaa – se ei kuitenkaan tee kenestäkään yhtään huonompaa tai vähemmän arvokkaampaa, vaan me kaikki olemme hyviä juuri sellaisena kuin olemme. Joskus se voi auttaa ympärillä olevia ihmisiä ymmärtämään paremmin, jos kertoo ääneen omia vahvuuksiaan ja haasteitaan.

Kuten jo tuolla aikaisemmin kirjoitin, niin vaikeiden ajatusten ja pahan olon kanssa ei pitäisi jäädä yksin. Kirjoitit tunnistavasi, että et hyvinä hetkinä koekaan tarvitsevasi tukea ja mitätöit aikaisemman tunnetilasi – tämä on jo hieno asia, että tunnistat toimivasi näin. Toivon kuitenkin, että pystyisit hyvinäkin hetkinä muistamaan, että niiden huonojen hetkien tunteet ovat olleet todellisia ja sinulla on oikeus saada apua pahaan oloon. Kun hyvinä hetkinä käy läpi vaikeita asioita jonkun kanssa, niin niistä voi saadakin keinoja tulevista huonoista hetkistä selviytymiseen.

Apua ja tukea on mahdollista saada esimerkiksi koulun terveydenhoitajalta, kuraattorilta tai psykologilta. Myös oman paikkakunnan terveysasemalta saa apua, jos koulun palveluita ei ole saatavilla. Omista ajatuksistaan ja tunteistaan on hyvä puhua aina myös jollekin turvalliselle ja luotettavalle läheiselle aikuiselle.

Meille voi aina soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Jos nettikirjelaatikko on täynnä, eikä sinne pysty tekemään käyttäjätunnuksia, niin kannattaa tulla kokeilemaan myöhemmin uudestaan. Kaikki palvelumme ovat aina ilmaisia, nimettömiä ja luottamuksellisia.

Olet tärkeä ja arvokas!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit tänne Nuortennetin keskustelupalstalle. Moderoin osan kirjoituksestasi pois asian arkaluontoisuuden takia, mutta olen lukenut viestisi kokonaan.

Kirjoitit viestissäsi, kuinka et saa nukuttua ja kuinka sinulla on paha olla henkisesti. Kirjoitit myös itsetuhoisista ajatuksistasi. Minulla heräsi iso huoli voinnistasi ja toivoisin, että saisit tukea ja apua itsellesi. Olet ehdottomasti kaiken tuen ja avun arvoinen. <3

Mainitsit, että pari tyyppiä on huomannut, että kaikki ei ole sinulla ok, mutta et ole osannut avautua heille. Vaikeista ja raskaista asioista puhuminen ei ole aina helppoa ja on ymmärrettävää, että voi tuntua helpommalta kertoa vain kaiken olevan hyvin, vaikka niin ei olisikaan. Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että omien vaikeiden ajatusten kanssa ei jäisi yksin, vaan niistä kertoisi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle.

Kuka voisi olla sinulle sellainen läheinen aikuinen, kenelle voisit kertoa pahasta olostasi? Pahaan oloon ja itsetuhoisiin ajatuksiin on aina syytä myös saada tukea ammattilaiselta. Koulussa terveydenhoitaja, kuraattori ja koulupsykologi osaavat auttaa ja tukea, kun oman mielen kanssa on vaikeaa. Nyt kesäloma-aikana myös oman paikkakunnan terveyskeskukseen voi olla yhteydessä.

Jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, voi kokeilla myös kirjeen kirjoittamista ja sen näyttämistä haluamalleen aikuiselle. Tai voit myös kokeilla hyödyntää Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa, jos haluaa purkaa ajatuksiaan anonyymisti. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Puhelin ja chat päivystävät kesäaikana 7.8. asti poikkeuksellisesti joka ilta klo 17-20. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Kaikki palvelumme ovat aina täysin ilmaisia, luottamuksellisia ja nimettömiä.

Vaikka nyt olo tuntuisi toivottamalta, niin apua ja helpotusta pahaan oloon on mahdollista saada. Tärkeää on, että pääset puhumaan ajatuksistasi jollekin, etkä jää niiden kanssa yksin. Kirjoitit, että toisaalta haluaisit hankkia hyviä kavereita sekä pitää hauskaa ja olla onnellinen – olen varma, että sinulla on mahdollisuus kaikkeen tähän. Olet arvokas! <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”14v (koht 15v) tyttö 😍😈💖💜💙Bi”,

Kiitos viestistäsi ja pahoittelut, että olet joutunut odottamaan viestiesi julkaisemista.

Nuortennetin moderaattorit ja päivystäjät ovat olleet kesätauolla 30.6.–10.7. välisen ajan. Lisäksi ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -palsta on ollut kesätauolla 4.–17.7. Nyt viestejä moderoidaan taas normaalisti.

Tervetuloa taas kirjoittelemaan ja lukemaan Nuortennettiä. Mukavaa loppukesää sinulle!😊

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei ”SpageLi🏳️‍🌈”

Kiitos viestistäsi! Olen ylpeä sinusta, että kirjoitit asiasta tänne heti, etkä jäänyt yksin tapahtuneen kanssa. Viestistäsi nousi minulle sinusta huoli ja vaikka viestisi on tässä sensuroitu/poistettu, olen sen lukenut kokonaisuudessaan.

Kirjoitit, viestissäsi itsetuhoisesta käytöksestäsi, jonka ajattelit parantavan oloasi. Kiitos, että kerroit tämän. Ymmärrän, että kun on huono olla, tekee kaikkensa, jotta paha olo helpottuisi edes hetkeksi, ja ehkä juuri tätä hetkellistä helpotusta tämä käytös tuokin, mutta se ei ole ikinä ratkaisu huonoon oloon. Niin kuin itsekin kirjoitit, pahensi se vain oloasi jälkeenpäin. Itsetuhoisuus on aina merkki hyvin pahasta olosta, joka purkaantuu itseensä, mikä ei ikinä ole hyvä asia. Terveellisiä tapoja purkaa huonoa oloa löytyy, mutta niiden löytämiseen voi tarvita muiden apua ja niitä joutuu välillä itse opettelemaan.

Itsetuhoisuuden vastapaino on jutteleminen asiasta. Usein itsetuhoisuus saa ihmisen kömpimään kuoreensa ja salaamaan asian, mutta kertomalla rohkeasti omasta olostaan voi tilanteeseen tulla nopeastikin muutos. Olet rohkea, kun toit asian esille ja toivonkin, että uskaltaisit kertoa tästä myös jollekin lähipiirissäsi olevalle aikuiselle, esimerkiksi vanhemmillesi tai jollekin muulle sinulle turvalliselle aikuiselle. Koulussa voit myös jutella asiasta esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Kuka olisi sinulle se henkilö, jolle olisi luontevinta kertoa ja pyytää apua?

Kertoa voi myös monella tavalla. Voi sopivalla hetkellä kertoa kotona juuri niin kuin asia on. Voi lähettää viestin etukäteen valitsemalleen henkilölle, että haluaisi jutella jostakin vaikeasta mutta tärkeästä aiheesta, johon kaipaa apua tai sitten voi kirjoittaa ihan kirjeen, jossa kertoo omista ajatuksista ja tunteista. Mikä olisi sinulle luontevin tapa kertoa? Linkkaan sinulle myös tähän Huoli puheeksi- lomakkeen, jota voi myös käyttää apuna.

Huoli puheeksi lomake: https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf

Asiassa ei ole mitään hävettävää. Välillä tarvitsee jonkun toisen apua, jotta pystyy voimaan taas paremmin. Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa aiheesta tänne, olen varma, että rohkenet kertoa myös asiasta jollekin lähipiirissäsi olevalle aikuiselle!

Jos haluat, olet myös aina tervetullut soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) ja juttelemaan asiasta päivystäjän kanssa. Yhdessä voitte esimerkiksi miettiä kenen puoleen voisit kääntyä ja millä tavalla.

Pidä huoli itsestäsi, sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeä!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei ”Naakka”!

Kiitos viestistäsi. Olipa hyvä, että kirjoitit vaikka et itse tiedä, mitä tällä hait. Uskon, että kirjoittaminen tai puhuminen ja ylipäätään ääneen sanominen auttaa, vaikka juuri siinä hetkessä ei olisikaan ketään sitä vastaanottamassa, joten hyvä sinä!

Kirjoitit, että olet jäänyt yksin kotiin koiran kanssa muun perheen mennessä viikoksi reissuun. Teit tämän omasta tahdostasi, mutta nyt yksin jäätyäsi sinua on alkanut ahdistamaan ja pelkäät, että jotakin ikävää tapahtuu. On aivan ymmärrettävää, että sinulla on tuollaisia ajatuksia. Et ole ennen ollut näin kauaa yksin, etkä ollut vastuussa talosta ja koirasta mikä on tosi iso vastuu. Sitä ei ehkä osaa ennakoida millaista yksinolo tulee olemaan, jos on tottunut siihen, että aina on joku, jonka puoleen kääntyä kotona, jos kotona tapahtuu jotakin tai jos itselle tai koiralle sattuu jotakin. Vaikka vanhempasi eivät ole fyysisesti kanssasi, ovat he kuitenkin vastuussa niin sinusta, kodista kuin koirastakin. Jos jotakin tapahtuu haluavat vanhempasi aivan varmasti, että soitat heille ja kysyt apua tilanteeseesi. Oletteko ennen perheen reissuun lähtöä miettineet kenelle soitat, jos koiralle tai itsellesi sattuu jotakin? Onko esimerkiksi lähelläsi, joku aikuinen, joka tietää, että olet viikon yksin kotona, jolle voisit soittaa jos tulee jotakin? Usein itseään voi rauhoitella sillä, että miettii etukäteen kenen puoleen voi kääntyä, jos jotakin tapahtuu ja vaikka kirjoittaa numerot ja henkilöt paperille niin ei sitten tilanteen sattuessa joudu miettimään tätä asiaa.

Vaikka lupasit pärjääväsi vanhemmillesi, ei soitto heille näistä sinun mietinnöistäsi heidän reissuaan pilaa. Uskon, että he ovat iloisia, saadessaan kuulla miten sinulla menee, ja voivat varmasti myös kanssasi miettiä miten yksinoloasi voisi helpottaa, jos heillä ei ole mahdollista tulla vaikka aiemmin kotiin. Voisitko vaikka soittaa vanhemmillesi ja kertoa hieman näistä sinun ajatuksistasi? Tai olisiko sinun mahdollista ottaa vaikka joku kaveri yökylään luoksesi, kun perheesi on reissussa?

Uskon todella, että kaikki tulee menemään hyvin reissun aikana mutta kannattaa muistaa, ettet ole yksin. Käy kyläilemässä sukulaisilla, naapureilla tai ystävillä, soita vanhemmillesi, ystävillesi, tai vaikka Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), aina löytyy joku, joka kuuntelee <3

Ja jos haluat jatkaa keskustelua itseluottamuksesi puutteesta, niin kuin mainitsit, voit olla meihin yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen nimettömästi ja luottamuksellisesti soittamalla, chatissa tai kirjoittamalla nettikirjeen. Tässä osoite nettikirjepalveluun: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/

Pidä huoli itsestäsi ja usko itseesi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei sinä!

Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa näin tärkeästä aiheesta. Tilanteesi vaikuttaa hyvin vakavalta ja siksi pyrin tässä viestissä rohkaisemaan sinua hakemaan apua tahoilta, jotka voisivat sinua konkreettisesti auttaa tässä tilanteessa.

Kerroit perhesuhteistasi, jossa esiintyy niin psyykkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Olet myös kotona vastuussa aivan liian paljosta, josta aikuisten pitäisi pitää huolta, ei sinun. Olen hyvin pahoillani, kaikesta mitä olet joutunut kokemaan. Kirjoitat myös, että sinulla on huono olla, mikä on johtanut itsetuhoisuuteen ja, että sinua pelottaa. En ihmettele tätä ollenkaan. Kirjoittamasi perusteella olet joutunut kokemaan todella huolestuttavia asioita, joista myös poliisin kuuluisi olla tietoinen.

Olen iloinen, että olet ottanut askeleen kohti avun hakemista kirjoittamalla tämän viestin tänne. Nyt olisikin hyvä miettiä, kenen puoleen voisit tämän jälkeen kääntyä, jotta saisit konkreettista apua, jotta tilanne kotonasi paranisi ja voisit tuntea itsesi turvalliseksi ja arvostetuksi niin kuin sinun pitäisi. Onko sinun lähipiirissäsi ketään turvallista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Isovanhemmat? Kummitäti tai setä? Joku sukulainen tai kaverin vanhemmat? Oikeastaan sillä ei ole väliä kenelle lähipiirissäsi kerrot tilanteestasi, heidän pitäisi pystyä sinua auttamaan. He voivat esimerkiksi yhdessä kanssasi tehdä kotitilanteestasi lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojelun tehtävänä on viikon sisällä ilmoituksesta tehdä päätös toimenpiteistä, joita tarvitaan, jotta sinulla olisi hyvä ja turvallinen olo.
Vaikka koulut ovat vielä toistaiseksi kiinni, voit myös kääntyä koulujen avattua kuraattorin puoleen ja kertoa tilanteestasi hänelle. Hänellä on myös velvollisuus auttaa sinua ja yhdessä voitte miettiä tilannettasi.

Jos viestissäsi kuvailemaasi väkivaltaisia uhkailuja tapahtuu jatkossa, on tärkeää soittaa heti apua, eli hätänumeroon 112. Sinun ei todellakaan tarvitse pärjätä tuollaisissa tilanteissa ilman apua.

Jos haluat, olet myös aina tervetullut juttelemaan asiasta Lasten ja nuorten puhelimeen (p.116 111), yhdessä päivystäjän kanssa voitte pohtia kenen puoleen voisit kääntyä ja millä tavoin.

Vaikka kirjoittamaasi viestiä ei kokonaisuudessaan julkaista tässä palstalla, olen sen lukenut kokonaan läpi ja mielestäni olet todella hyvin kuvaillut sitä kaikkea, miten vanhempasi sinua kohtelevat ja mitä kaikkea kotona on tapahtunut. Siksi mietin, jos puhuminen asiasta on hankalaa, olisiko kirjoittaminen sinulle hyvä tapa aloittaa avun hakeminen? Voit esimerkiksi kirjoittaa tämäntapaisen viestin ja näyttää sen valitsemallesi henkilölle ja jatkaa tämän perusteella keskustelemista.

Sinulla on oikeus voida hyvin ja toivonkin, että rohkenet tämän jälkeen kääntyä jonkun lähipiirissäsi olevan puoleen, jotta saisit apua tilanteeseesi. Älä jää yksin. Ansaitset tulla kohdelluksi rakkaudella ja toivon, että avun saatuasi kohta koet olosi turvalliseksi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olen ylpeä sinusta, että halusit jakaa mietteitäsi kirjoittamalla tänne palstalle, se on jo hyvä alku!

Kirjoitit, että sinulla on ahdistava olo tietyissä tilanteissa, jotka ymmärtääkseni muistuttavat sinua aiemmista traumoistasi, joista et ole vielä päässyt yli. Kirjoitit myös, että kukaan ei asiasta tiedä mutta, että asia pulpahtelee mieleesi silloin tällöin. Kiitos, että jaoit tämän tänne. On todella ikävä kuulla, että olet kokenut jotakin inhottavaa, josta sinulle on jäänyt traumat. Usein jokin pelottava tai epämiellyttävä kokemus jää mieleen pyörimään ja pulpahtelee ajatuksiin, kun jokin asia muistuttaa tästä tapahtumasta, jos ei tapahtumaa käsittele jotenkin. Parhaiten tapahtumia käsitellään juttelemalla jonkun kanssa asiasta, mutta esimerkiksi kirjoittaminen voi myös auttaa, siksi olenkin iloinen, että päätit kirjoittaa!

Ymmärrän, että asioista voi olla vaikea jutella, ja vaikka tapahtuneesta on kulunut jo kauan, on tämä sinulle tärkeä asia käsitellä jo senkin takia, että tapahtuma vielä pyörii mielessäsi. Oliko kukaan lähipiiristäsi mukana, kun nämä tapahtumat tapahtuivat? Miltä sinusta tuntuisi keskustella jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen kanssa asiasta?

Ymmärrän myös hyvin, ettet halua tänne avata enempää asiaa, mutta jos haluat nimettömästi jutella asiasta, olet aina tervetullut juttelemaan päivystäjän kanssa Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) tai voit myös chattailla tai kirjoittaa nettikirjeen, linkki nettikirjepalveluun tässä: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/

Välillä on helpompi aloittaa juttelu vaikeista asioista jonkun tuntemattoman kanssa. Voisitko ehkä kokeilla tätä? Mielestäni kirjoitit jo tänne hyvin kuvailevan tekstin ajatuksistasi, joten jatkamalla kirjoittelua kirjepalvelussa tai chatissa saisit varmasti paljon apua ajatuksillesi.

Kirjoitit myös, että olet ystäväpiirissäsi se, joka auttaa ja kuuntelee, mutta koet, ettei muut kuuntele sinua ja saat olon, ettei sinusta välitetä. Onpa todella surullista, että ystäväsi saavat sinut kokemaan näin, eivät he varmasti sitä kuitenkaan tarkoituksella tee. Olet todella hyvä ystävä, joka jaksaa kuunnella ja kannustaa muita, mutta muista, että myös sinulla on oikeus ottaa ja saada tilaa sinun murheillesi. Oletko maininnut ystävillesi, miltä sinusta tuntuu, kun he eivät kysele kuulumisiasi tai kuuntele sinua? On tärkeää, että ystäväsi tiedostavat, miltä sinusta tuntuu, jotta he voivat huomioida omaa käyttäytymistään ja tehdä parannuksia.

Sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeä! Älä jää yksin näiden asioiden kanssa. Jatka rohkeasti kirjoittamista tai juttelemista jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen tai ystävän kanssa tai soita tai kirjoita meille Lasten ja nuorten puhelimeen.

Pidä huoli itsestäsi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei 76529!

Kiitos viestistäsi.

Kerroit, että vanhempasi asuvat ulkomailla, ja että asut enosi luona, mutta epäilet, että sinut oltaisiin heittämässä ulos, kun täytät 18 vuotta eli parin kuukauden päästä. Onpa todella kurja tilanne. En kuitenkaan usko, että ihmistä voi häätää ihan samalla sekunnilla 18-vuotta täytettyään omasta kodistaan vasten tahtoaan ilman varautumista. Millaiset välit sinulla on enosi ja vanhempiesi kanssa Oletko jutellut enosi tai vanhempiesi kanssa asumistilanteestasi ja sen jatkamisesta, vaikka olisitkin täysi-ikäinen esimerkiksi opiskelujen loppuun asti? Jos et enosi luona pysty asumaan, voisiko enosi ja vanhempasi tai joku muu aikuinen ympärilläsi miettiä muita vaihtoehtoja asumisellesi kanssasi? Onko sinulla itselläsi ajatusta, siitä missä tai miten haluaisit asua jatkossa, jos et enosi luona voi asua?

Kerroit, että koulu on haastavaa ja vie paljon aikaa ja se on ymmärrettävää. Opiskelu on tärkeä osa elämääsi tällä hetkellä, ja siihen sinun on tärkeä panostaa ja toivonkin, että enosi ja vanhempasi ymmärtävät, että et varmaankaan tähän tilanteeseen tarvitse lisähaasteita miettimällä sitä missä asut jatkossa.

Koska en oikein tiedä tilannettasi, on minun hieman hankala tietää mitä tuleva tuo tullessaan, mutta kannustan sinua juttelemaan enosi sekä vanhempiesi kanssa siitä, mitä tapahtuu, kun täytät 18 jo ennakkoon, jotta voit sen perusteella miettiä jatkosuunnitelmia. Myös koulussa voit jutella esimerkiksi kuraattorin tai opinto-ohjaajan kanssa asiasta ja yhdessä miettiä mitä vaihtoehtoja sinulla olisi asumiselle opiskelijana.

Uskon ja toivon, että kaikki järjestyy. Ota asia rohkeasti puheeksi, jotta saat selvyyden mitä enosi sekä vanhempasi ovat miettineet asiasta, et ole yksin!

Ja jos haluat avata asiaa enemmän ja jutella päivystäjän kanssa asiasta olet aina tervetullut soittamaan Lasten ja nuoren puhelimeen (116 111) tai kirjoittamaan chattiin.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä