Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi! Pahoittelut, että et aikaisemmin saanut vastausta kirjoitukseesi!
Kerroit, kuinka et ole varma, onko sinulla masennusta ja olet pudottanut painoa. Kurja kuulla, että sinulla on ollut paha olla, etkä ole saanut puhuttua kenellekään. Joskus niistä vaikeista asioista on kaikista vaikein puhua, vaikka juuri puhuminen olisikin hyvästä.
Hienoa, että olet täällä puhunut päivystäjän kanssa! Se on jo todella hienoa ja rohkeaa, että olet täällä pystynyt asioista juttelemaan ja nyt kirjoitit tänne keskustelupalstallekin. Voisiko seuraava askel olla, että kertoisit jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle, vaikka se tuntuisikin vaikealta? Kerrot, että haluat elää normaalia ja hyvää elämää, ja sinun elämästäsi tulee varmasti vielä tällaista, vaikka nyt asiat tuntuisivatkin toivottomilta. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla ajatustesi kanssa yksin. <3
Miltä sinusta tuntuisi kertoa voinnistasi esimerkiksi vanhemmillesi tai kouluterveydenhoitajalle? Aikuisten tehtävänä on olla lasten ja nuorten tukena ja sinulla on oikeus saada itsellesi apua! Joskus se voi keventääkin omaa mielialaa, kun on saanut jostakin vaikeasta asiasta kerrottua jollekin. Asioista ääneen puhuminen voi tuntua haastavalta, mutta joskus esimerkiksi kirjoittamalla voi saada asiansa kerrottua helpommin. Kirjoittamalla voi rauhassa miettiä, mitä haluaa kertoa ja myös lukija saa rauhassa lukea asiasi ilman, että tarvitsee heti sanoa mitään. Miltä se kuulostaisi?
Nuortennetissä on myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit kokeilla hyödyntää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Lomakkeeseen voit täyttää ne kohdat, jotka koskevat sinua ja näyttää sitten lomakkeen esimerkiksi vanhemmalle tai terveydenhoitajalle.Voit ehdottomasti myös tulla juttelemaan päivystäjän kanssa myös Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai nettikirjepalveluun. Me olemme täällä teitä lapsia ja nuoria varten! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Hienoa, että kirjoitit tänne Nuortennetin keskustelupalstalle, kiitos siitä! <3
Kurja kuulla, että vanhempasi eivät tunnu tajuavan ongelmiasi tai vähättelevät niitä. Ymmärrän, että et ole halunnut puhua kaikista ongelmistasi heille, koska sinulla on kokemus, että he eivät ole ottaneet sinua tosissaan tai ovat vähätelleet. Kuvailit myös, kuinka vanhempasi eivät anna sinulle lupaa nettikavereihin tai medioihin, eivät anna sinun käydä kaupungilla. Tulkitsinko oikein myös, että et kotona pysty mahdollisesti olemaan täysin oma itsesi transnuorena? Olet varmasti vanhemmillesi tärkeä, mutta aina vanhemmat eivät osaa nähdä asioita lasten ja nuorten silmin.
Kuvailit, että sinulla on muun muassa vihanhallinnan ongelmia, keskittymisvaikeuksia, pelkoa, traumoja, itsesi satuttamista ja masennusoireita. Nuo kaikki kuvailemasi asiat kuulostavat sellaisilta, joihin olisi hyvä ja tärkeä saada apua. Oman pahan olon ja omien haasteiden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin. Kerroit, että saat jutella kuraattorille. Oletkohan kuraattorille käynyt jo juttelemassa? Kannustaisin sinua kertomaan kuraattorille myös näistä asioista, mistä kirjoitit nyt tässä. Olisi tärkeää, että sinun ei tarvitsisi näitä pohtia yksin ja kuraattori on koululla juuri sellainen henkilö, joka voi tässä olla sinun tukenasi.
Kirjoitit, kuinka haluaisit pois kotoa ja pohdit, voitko vain mennä laitokseen tai sijaisperheeseen. Laitokseen tai sijaisperheeseen ei voi vain mennä, mutta omasta kotitilanteesta on tärkeää aina puhua jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Sinulla on oikeus kokea olosi hyväksi ja turvalliseksi kotonasi. Tärkeää myös on, että voit olla kotona täysin oma itsesi. Miltä sinusta tuntuisi jutella näistäkin ajatuksista kuraattorin kanssa?
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi! Oli surullista lukea, kuinka huonosti olet voinut, mutta olen iloinen, kuinka rohkeasti jaoit ajatuksiasi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle. Se, että kirjoitit näitä asioita auki, on todella hieno asia. Olemme teitä nuoria varten täällä, etkä ollenkaan vaivannut kirjoittamalle tänne. <3
Kuvailit, mitä olet kokenut ja kuinka huonosti olet voinut. Kerroit, kuinka sinulla oli parisuhde, josta halusit pois. Voit olla ylpeä itsestäsi, että asetit itsellesi rajoja ja lähdit suhteesta, jossa sinun ei ollut hyvä olla, vaikka lähteminen ei ollutkaan helppoa. Olet aivan oikeassa siinä, että sen, että ei ole tehnyt pahaa toiselle, kuuluisi olla ihan itsestään selvä asia!
Kerroit myös, kuinka olet käyttänyt päihteitä ja jäit alkoholiin koukkuun. Tunnistat, että olet taipuvainen addiktioihin. Kerroit, että olet viillellyt ja sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia sekä sinulla negatiivisia ajatuksia ulkonäöstäsi. Olet myös surullinen ja yksinäinen koulussa sekä sinulla on elämässäsi ”kavereita”, jotka puhuvat sinusta pahaa.
Minulla herää voinnistasi iso huoli ja kannustaisin sinua hakemaan itsellesi apua vielä lisää. Olet hienosti jo hakenut apua sairaanhoitajan luota, vaikka et sillä kerralla kaikkea saanutkaan kerrottua. Miltä sairaanhoitajan tapaaminen tuntui ja olisitko toivonut tapaamiselta vielä jotakin lisää? Miltä sinusta tuntuisi tavata sairaanhoitajaa uudestaan?
Erityisesti itsetuhoisuus ja itsetuhoiset ajatukset ovat sellaisia, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin, vaan itselle on aina saatava ammattilaisen apua. Voit halutessasi mennä juttelemaan esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan, kuraattorin tai psykologin kanssa, jos et halua tai pysty tavata sairaanhoitajaa uudestaan. He ovat koululla teitä nuoria varten ja he ovat tottuneet työssään käsittelemään monenlaisia haasteita, jotka liittyvät lasten ja nuorten mielenterveyteen. Joskus oma olo voi tuntua toivottomalta, mutta oikean avun ja tuen kanssa voit löytää taas iloa elämääsi.
Mainitsit myös, että et halua vanhemmillesi kertoa, koska he eivät osaisi auttaa sinua. Aina aikuisetkaan eivät tiedä oikeita keinoja auttaa, mutta joskus se voi keventää omaa oloa, jos omasta pahasta olosta saa kerrottua edes jotakin vanhemmalle tai muulle läheiselle aikuiselle. Tärkeää olisi, että sinun ei tarvitsisi kantaa ajatuksiasi ja tunteitasi yksin. Mielenterveyden haasteisiin on aina ensisijaisen tärkeää saada kuitenkin myös ammattilaisen apua!
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet! Ethän jää näiden asioiden kanssa yksin. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä9.12.2021, 15:34 vastauksena käyttäjälle: Pitäisikö ottaa asia puheeksi [osa tekstistä poistettu] #100089AvainmestariHei nimimerkki ” imhinen”,
kiitos viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit ajatuksistasi ja tuntemuksistasi tänne, kun kirjoittaminen kirjepalveluun ei nyt onnistunut. Tällaisten asioiden kanssa ei tarvitse eikä pidäkään jäädä yksin.
Kerroit viestissäsi itsesi satuttamiseen liittyvistä ajatuksista. On totta, että se, että tällaisia ajatuksia on ei vielä tarkoita sitä, että välttämättä ryhtyisi tekoihin ja oikeasti satuttaisi itseään. Siksi onkin hienoa, että kirjoitit ajatuksistasi ja tunteistasi tänne nyt ja haluat apua tilanteeseen. Tällaiset ajatukset kuitenkin kertovat yleensä siitä, että on paha olla. Ehkäpä juuri mainitsemasi stressi, ahdistus ja ahdistus- ja paniikkikohtaukset ovat asioita, jotka saavat sinussa näitä ajatuksia aikaan. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joista on hyvä jutella jollekin luotettavalle aikuiselle. Sinun ei tarvitse jäädä yksin näiden asioiden kanssa eikä selvitä yksin vaan apua ja tukea on varmasti saatavilla, kun sitä pyytää ja ottaa vastaan. Olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet ja siksi olet myös ehdottomasti kaiken avun ja tuen arvoinen!
Olen pahoillani siitä, että vanhempasi eivät tunnu suhtautuvan asioihisi niiden vaatimalla vakavuudella etkä tunnu saavan heistä tukea tilanteeseesi. Voi olla, että vanhempasi huomaamattaan ikään kuin suojelevat itseään eivätkä halua tunnustaa sitä, että sinulla on huono olla. Se ei se ole oikein sinua kohtaan. On totta, että ajoittainen ahdistus on normaalia, mutta kuvailemasi pitkittynyt stressi, ahdistus ja ajatukset liittyen itsensä satuttamiseen eivät ole normaaleja eikä niitä pitäisi kuitata vain ikään liittyvinä asioina. On hienoa, että olet itse havahtunut asiaan ja hakenut itsellesi apua! Voisitko vielä yrittää jutella vanhemmillesi asiasta ja kertoa, että ajatuksistasi ja siitä että käyt juttelemassa niistä kuraattorin kanssa? Jospa he oikeasti ymmärtäisivätkin asian tällä kertaa? Sinulla on kuitenkin myös täysi oikeus olla kertomatta heille asiasta, jos se tuntuu sinusta paremmalta vaihtoehdolta.
On ilo kuulla, että olet ollut rohkaistunut juttelemaan kuraattorille stressistäsi ja ahdistuksestasi. Se on hienoa ja rohkeaa! Onpa harmi kuulla, että kuraattori vaihtuu nyt ja koet, että et halua aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa. On toki ymmärrettävää, että voi tuntu raskaalta jutella samoista asioista uudestaan uuden ihmisen kanssa, joista on jo kertonut toiselle. Toisaalta voisihan se olla, että uusi kuraattori olisikin sellainen, jonka kanssa juttelu sujuisi entistä paremmin ja hän todennäköisesti on myös koulussa ainakin hetken aikaa, kun nyt aloittaa. Asioiden kertaaminen juttelun kautta saattaisi sinulle itsellesikin tuoda uusia näkökulmia. Mitä jos harkitsisit kuitenkin mahdollisuuden antamista uudelle kuraattorille? Siitä huolimatta, että tuttu kuraattori on nyt lopettamassa niin kehottaisin sinua kertomaan ajatuksistasi hänelle avoimesti, jotta sinun ei tarvitsisi jäädä yksin ajatustesi kanssa. Hän ihan varmasti tekee parhaansa sinun auttamiseksi tässä tilanteessa! Vaikutat fiksulta ja rohkealta nuorelta ja toivonkin että saisit tarvitsemasi avun!
Silloin, kun mieli on maassa on hyvä keskittyä tekemään sellaisia asioita jotka tuottavat itselle hyvää oloa. Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä? Joku tykkää piirtää, kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kuunnella musiikkia, kun taas toinen nauttii elokuvien katselusta tai vaikkapa kävelyllä käymisestä. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja olosi helpottuu. Muistathan, että vaikka nyt elämä tuntuu synkältä niin ehkä jo huomenna tiedossa voikin olla valoisampi päivä!
Voit halutessasi jutella asioistasi myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka sen nettikirjeen, kun ruuhka kirjepalvelussa vähän helpottaa. Yhteydenotot ovat tosiaan nimettömiä ja täysin ilmaisia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten.
Valonpilkahduksia talveesi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ” Tyttö 12 wee”
Kiitos viestistäsi. Onpa hyvä kun kirjoitit ajatuksistasi tänne meille, etkä jäänyt pohtimaan niitä vain yksin.
Viestisi perusteella minulle tulee tunne, että sinun on paha olla. Olen pahoillani, että sinulla on tuollainen olo. Jäinkin miettimään, onko tämä olo vasta nyt lähiaikoina alkanut vai onko sinulla ollut tuollainen olo jo pitempään? Onko jotakin sattunut? Pahan olon taustalla voi olla monenlaisia asioita ja olisikin tärkeää tietää, mitkä asiat tuottavat sinulle pahaa oloa, jotta voisi miettiä miten niihin voisi vaikuttaa ja puuttua. On taustalla mikä asia vaan niin se ei ole liian pieni tai iso, jotta sille voisi tehdä jotakin ja siihen ihan varmasti voi vaikuttaa! Muistathan, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen ja haluan sanoa sinulle, että olet hyvä, arvokas ja tärkeä juuri tuollaisena kuin olet!
Oletkohan jutellut pahasta olostasi jollekin luotettavalle aikuiselle? Kuvaamasi ajatukset ovat sellaisia, että niistä olisi aina hyvä kertoa aikuiselle eikä niiden kanssa tulisi jäädä yksin. Usein asioista juttelu ja niiden jakaminen sekä se, että niiden kanssa ei jää yksin saattaa helpottaa oloa. Voisit kertoa ajatuksistasi vaikkapa vanhemmillesi tai koulussa opettajalle, psykologille tai kuraattorille. Koulun työntekijät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat varmasti auttaa ja tukea teitä erilaisissa tilanteissa. Heillä myös on kokemusta monenlaisista asioista ja siksi he varmasti myös osaavat sinuakin tilanteessasi auttaa. Kenet kokisit sellaiseksi aikuiseksi, jolle voisit ajatuksistasi ja olostasi jutella? Vaikutat fiksulta ja rohkealta, kun kirjoitit asioistasi jo tänne. Siksi uskonkin, että sinusta on myös puhumaan asioistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa!
Silloin, kun olo on alakuloinen on myös hyvä keskittyä tekemään sellaisia asioita jotka tuottavat itselle hyvää mieltä. Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä? Joku tykkää piirtää, kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kuunnella musiikkia, kun taas toinen nauttii elokuvien katselusta tai vaikkapa kävelyllä käymisestä. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja olosi helpottuu. Muistathan, että vaikka nyt elämä tuntuu synkältä niin ehkä jo huomenna tiedossa voikin olla valoisampi päivä!
Voit halutessasi jutella asiasta myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Yhteydenotot ovat nimettömiä ja täysin ilmaisia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten!
Valonpilkahduksia talveesi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Auttakaa”,
kiitos viesteistäsi. Onpa hyvä, että kirjoittelit ahdistavasta olostasi ja tilanteestasi tänne meille, etkä jäänyt tunteittesi ja ajatustesi kanssa yksin. Usein jo se, että saa kerrottua ajatuksistaan ja tunteistaan jollekin on tärkeää ja saattaa helpottaa omaa oloa edes hieman.
Kerroit, että kotona vanhempasi huutavat sinulle koko ajan ja juodessaan he huutavat vielä enemmän ja pelkäät heitä. Olen tosi pahoillani puolestasi ja ymmärrän hyvin, että haluat pois kotoa ja olet paljon pois kotoa, kun tilanne kotona on epävakaa ja pelottava. Kodin pitäisi olla paikka, jossa on turvallinen olla ja jossa saa olla oma itsensä ja viettää aikaa rauhassa. Myös vanhempien pitäisi olla ne turvalliset henkilöt, jotka huolehtivat lapsestaan ja ovat hänen tukenaan. Nyt sinun kohdallasi selvästi asia ei näin ole ja sinulla on turvaton olo kotona. Usein se, että olo on turvaton vaikuttaa omaan oloon ja käyttäytymiseen. Kerroit, että vahingoitat itseäsi, teet tyhmyyksiä ja olet aggressiivinen. Nämä asiat kertovat siitä, että sinulla on paha olla ja purat pahaa oloasi vahingoittamalla itseäsi ja käyttäytymällä aggressiivisesti. Kertomiesi asioiden perusteella minulle nousee huoli sinusta ja hyvinvoinnistasi. Kertomasi asiat eivät ole vain ikään liittyviä murheita. Sinä ansaitset ja tarvitset ehdottomasti apua tässä tilanteessa eikä sinun kuulu jäädä nyt yksin asian kanssa!
Kerroit, että et tiedä kenelle puhua ja koet, että kukaan ei osaa auttaa. Olen pahoillani, että ajattelet niin. Oletko kertonut jollekin luotettavalle aikuiselle siitä, että sinua pelottaa kotona, koska vanhempasi huutavat sinulle ja juovat? Entäpä oletko kertonut siitä, että vahingoitat itseäsi? Jos et ole vielä näistä asioista puhunut, voisit niistä rohkeasti puhua jollekin luotettavalle aikuiselle, kuten esimerkiksi koulusi kuraattorille, psykologille tai terveydenhoitajalle. He ovat koulussa teitä oppilaita varten ja heillä on varmasti halu ja velvollisuuskin auttaa teitä erilaisissa tilanteissa. Olisi tosi hyvä, että saisit juteltua kotioloistasi ja pahasta olostasi jollekin, jotta saisit tarvitsemasi ja ansaitsemasi avun! Muistathan myös, jos tilanne kotona on huono ja sinua pelottaa niin voit aina soittaa myös hätänumeroon 112, kertoa että sinua pelottaa nyt olla kotona ja pyytää heiltä apua. Joillakin paikkakunnilla on myös Nuorten turvataloja, joihin nuori voi maksutta mennä, kun kotona on turvatonta. Lisää turvataloista löydät täältä: https://www.punainenristi.fi/tyomme/nuortenturvatalot/yhteystiedot/. Sinä olet tärkeä ja kaiken avun ja tuen arvoinen!
Jos haluat jutella asioistasi luottamuksellisesti ja nimettömästi niin voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, tulla chattiin ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten.
Toivon, että kerrot rohkeasti näistä asioista vielä jollekin luotettavalle aikuiselle ja saat apua tilanteessasi. Olet ehdottomasti sen arvoinen!Valonpilkahduksia talveesi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”juuentiiä”,
kiitos viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit tänne ongelmistasi liittyen syömiseen. Usein jo se, että saa kerrottua mieltään painavista asioista auttaa jo hieman omaa oloa.
Kerroit, että olet kärsinyt syömisongelmista hakematta apua ja se tuntuu nyt mahdottomalta. Oletpa rohkea, kun kerrot asiasta nyt! On myös hienoa, että olet huomannut, että sinulla on syömiseen liittyviä ongelmia ja haluaisit niihin apua. Jotta lapsi ja nuori voi kasvaa ja kehittyä normaalisti on säännöllinen syöminen sekä monipuolinen ruokavalio tärkeää. Säännölliseen ateriarytmiin kuuluu viisi ateriaa päivässä ja ne ovat aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Kun syö säännöllisesti ja monipuolisesti niin elimistö saa tarvitsemansa ravintoaineet ja energian. Näin ihminen jaksaa hyvin arjessa, on energinen ja olo on hyvä. Usein esimerkiksi koulussa jaksaa paremmin ja oppiminenkin on helpompaa, kun huolehtii säännöllisestä ja riittävästä ravinnosta.
On tosi hyvä, että olet havahtunut siihen, että pitkiä aikoja syömättä oleminen, ahmiminen ja oksentaminen ei ole normaalia vaan silloin on kyse syömiseen liittyvistä ongelmista. Syömiseen liittyvistä ongelmista on kuitenkin täysin mahdollista selvitä ja niihin on myös saatavilla apua. Muistathan, että sinun ei tarvitse jäädä tämän asian kanssa yksin vaan sinulla on oikeus saada apua tähän tilanteeseen! Viestistäsi minulle tulee tunne, että vaikka et ole aikaisemmin hakenut apua tilanteeseesi niin nyt voisit olla valmis siihen. Kehottaisinkin sinua kertomaan näistä asioista jollekin luotettavalle aikuiselle. Se aikuinen voisi olla esimerkiksi vanhempasi tai koulun terveydenhoitaja. Vanhempasi voisivat auttaa sinua saamaan tarvitsemaasi apua. Terveydenhoitaja on varmasti ollut näiden asioiden kanssa ennenkin tekemisissä ja osaisi myös sinua auttaa. Vaikutat fiksulta, kun olet huomannut asian ja rohkealta, kun kirjoitit asiasta tänne. Siksipä uskon, että voisit olla niin rohkea, että kertoisit asiasta jollekin luotettavalle aikuiselle ja pyytäisit apua tilanteeseesi. Muistathan, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen!
Voit halutessasi jutella asiasta myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Yhteydenotot ovat nimettömiä ja täysin ilmaisia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten!
Tsemppiterveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Idk,
Kerroit, että olet viillellyt pari viikkoa ja sinua pelottaa tuleva terveystarkastus.
Itsensä satuttaminen on aina sellainen asia, johon on tärkeää saada apua. Usein sillä yritetään helpottaa omaa sisäistä pahaa oloa, mutta tärkeää olisi löytää muita, turvallisempia keinoja oman pahan olon helpottamiseksi. Vaikka nyt olo tuntuisi toivottomalta ja siltä, että mikään muu kuin itsensä satuttaminen ei auta, niin muista, että aina on saatavilla apua. Viiltelystä voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
En valitettavasti osaa sanoa, onko sinun mahdollista kieltäytyä terveystarkastuksesta Ymmärrän, että se voi pelottaa, huomaako, joku viiltelyjäljet. Terveydenhoitaja on kuitenkin tottunut työssään kohtaamaan monenlaisia asioita, myös nuoria, jotka ovat satuttaneet itseään. Kieltäytymisen sijasta kannustaisinkin sinua itseasiassa kertomaan voinnistasi ja viiltelystä terveydenhoitajalle. Sinä ansaitset tukea itsellesi, jotta pystyisit olemaan satuttamasta itseäsi ja olosi helpottaisi. <3
Omasta voinnistaan on myös tärkeää kertoa jollekin omalle läheiselle, luotettavalle aikuiselle. Miltä sinusta tämä tuntuisi?
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Lyhyt,
Kiitos viestistäsi!
Valitettavasti varmaa tietoa ei pysty antamaan, kasvaako enää kuukautisten alkamisen jälkeen. Pituuskasvuun tosiaan vaikuttaa monet eri tekijät. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi juuri nuo, mitä mainitsit: geenit, vanhempien pituus, ravinto ja elämäntavat. Kuukautisten alkamisen jälkeen pituuskasvu yleensä hidastuu, mutta joitakin senttejä voi vielä tulla.
Hienoa kuulla, että liikut monipuolisesti, saat unta ja syöt ihan hyvin! Muista, että olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet, oli lopullinen pituutesi sitten ihan mitä tahansa. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä2.12.2021, 08:54 vastauksena käyttäjälle: Tarvitsen apua ja vastauksia kiitos, kysyn Tyttöystäväni puolesta #99646AvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi!
Kerroit, että tyttöystävääsi on kiusattu ja hänellä on muutenkin ollut vaikeaa elämässään. Hän on romahtanut niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä oikein kykene enää mihinkään. Ymmärrän hyvin, miksi koet olosi avuttomaksi, etkä tiedä, mitä tulisi tehdä. Oman läheisen ihmisen huonoa vointia voi olla todella raskasta seurata vierestä. Ihana kuulla, että hän iloitsee sinusta, mutta hänen onnellisuutensa ei voi olla ainoastaan sinun vastuullasi.
Tyttöystäväsi voi nyt todella huonosti, mutta oikeanlaisella tuella asiat voivat muuttua paremmiksi. Onko hän käynyt koskaan juttelemassa kenellekään ammattilaiselle? Esimerkiksi koululla kuraattori, terveydenhoitaja tai koulupsykologi ovat ammattilaisia, jotka osaavat auttaa, kun nuori voi psyykkisesti huonosti. Myös terveyskeskuksesta on mahdollista saada apua. Sinä voit kannustaa tyttöystävääsi hakemaan apua ja vaikka tarjoutua menemään tapaamiseen hänen mukaansa henkiseksi tueksi. Muista kuitenkin, että se ei ole sinun vastuullasi, meneekö hän tapaamiseen.
Kuulostaa siltä, että sinulla on raskas taakka kannettavana, kun joudut kantamaan huolta tyttöystävästäsi. Tärkeää olisikin, että sinun ei tarvitsisi olla yksin huolesi kanssa. Voisitko ajatella, että kertoisit huolestasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle? Voit hyvin myös mennä tapaamaan esimerkiksi koulukuraattoria ja hänen kanssaan yhdessä pohtia, mitä voit tehdä tilanteelle.
Jos haluat jutella anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Voit vinkata näistä myös tyttöystävällesi. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ethän jää yksin huolesi kanssa!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki :)
Kiitos viestistäsi!
Kirjoitit, että sinä ja useammat muut ihmiset olette huolissanne kaveristanne, joka viiltelee, puhuu negatiivisesti ulkonäöstään ja painostaan sekä kertoo näännyttäneensä itseään. Ymmärrän hyvin huolenne ja kuulostaa ehdottomasti siltä, että kaverinne tarvitsisi apua itselleen.
Todella hienoa, että olette pohtineet menevänne juttelemaan kuraattorille tai koulupsykologille! Tärkeää on, että teidän ei tarvitse olla huolenne kanssa yksin, vaan asia tulee tietoon jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle – juuri esimerkiksi kuraattorille tai koulupsykologille. Tämä vastaus tulee hieman viiveellä, olettekohan käyneet jo kertomassa?
Jos haluat anonyymisti purkaa ajatuksiasi lisää, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Voit hyvin vinkata kanavistamme myös kaverillesi. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Kuulostat todella upealta ystävältä, kun välität tuolla tavalla kaveristasi! Toivottavasti kaveri saa tukea itselleen! Muista, että sinun ei tarvitse olla huolesi kanssa yksin, vaan asia kannattaa jakaa jollekin itselleen luotettavalle aikuiselle.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit tänne Nuortennetin keskustelupalstalle!
Kirjoitit olevasi loppu, etkä enää jaksa. Kirjoitit myös olevasi traumatisoitunut ja erittäin ahdistunut sekä olet vasta alkanut käymään läpi päässäsi ongelmiasi syömisen kanssa. Asioiden läpikäyminen itsekseen saattaa aiheuttaa ahdistusta ja tärkeää olisikin, että sinun ei tarvitsisi käsitellä asioita yksin. Olet ottanut jo askeleen kohti oikeaa suuntaan, kun kirjoitit tänne!
Kerroit, että et osaa puhua vanhempiesi kanssa ongelmista ja saat tämän takia romahduksia. Ongelmista voi olla erityisen vaikea kertoa varsinkin omille läheisilleen ja toisaalta myös puhumattomuus voi painaa mieltä. Usein omille läheisilleen kertominen voi kuitenkin keventää omaa mieltä ja sitä kautta myös läheiset osaisivat mahdollisesti olla paremmin tukena. Puheeksi ottaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, mutta joskus esimerkiksi kirjeen kirjoittaminen omista ajatuksistaan ja tunteistaan voi olla helpompaa kuin ääneen puhuminen. Miltä siis kuulostaisi, jos kokeilisit kertoa ajatuksistasi vanhemmillesi kirjeen muodossa? Näin voisit rauhassa miettiä, mitä haluat kertoa ja vanhempasi saisivat rauhassa lukea ajatuksiasi.
Haluaisit mennä koulukuraattorille, mutta et haluaisi kertoa vanhemmillesi tai opettajalle, miksi käyt siellä. Mitä ajattelisit siitä, jos laittaisit kuraattorille viestiä, että haluaisit tavata, mutta et haluaisi, että vanhempasi tai opettajasi tietäisivät? Tai jos saisitkin kerrottua ajatuksistasi vanhemmillesi ensin, niin tuntuisiko kuraattorin tapaamien helpommalta, kun tapaamisten aihetta ei tarvitsisi salata vanhemmilta?
Jos taas haluat anonyymisti jutella luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Haluan kadota”,
kiitos viestistäsi. Onpa kurjaa, että sinusta tuntuu pahalta. Hyvä, että kirjoitit tänne ajatuksistasi etkä jäänyt miettimään niitä vain itseksesi.
On todella kurjaa, että selkäsi takana puhutaan pahaa sinusta ja sinusta tuntuu, että kukaan ei pidä sinusta. On myös todella väärin, että sinua kiusataan koulussa eikä siihen ole pystytty puuttumaan. Ymmärrän hyvin, että tilanne ahdistaa sinua ja haluaisit vain elää rauhassa. Ihan meillä jokaisella on oikeus rauhalliseen elämään sekä olla hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin me olemme. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan asioita, joita sinä olet kokenut. Koululla ja sen henkilökunnalla on velvollisuus puuttua tällaisiin asioihin, sillä koulun tulee huolehtia siitä, että jokaisen koululaisen on turvallista olla koulussa. Tiedäthän, että sinä et ole tehnyt mitään väärää vaan ne, jotka kohtelevat sinua huonosti toimivat väärin. Muista, että syy ei ole millään tavalla sinun. Olet hyvä, tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin sinä olet!
Viestisi perusteella minulle herää huoli sinusta ja jaksamisestasi. Oletkohan kertonut näistä asioista jollekin luotettavalle aikuiselle? Jos et, niin voisit jutella esimerkiksi vanhemmillesi tai vaikka koulun terveydenhoitajalle, kuraattorille tai psykologille. Jos juttelun aloittaminen on hankalaa niin voit myös kirjoittaa viestin tai vaikka näyttää tämän viestin, jonka tänne kirjoitit. Usein se, että jakaa ajatuksensa ja tunteensa toisen kanssa saattaa hieman helpottaa omaa oloa. Aikuisilla on myös velvollisuus huolehtia sinusta ja he myös varmasti haluavat auttaa sinua. Sinä myös ansaitset kaiken avun ja tuen!
Millaiset asiat saavat sinulle hyvän mielen? Usein silloin, kun olo on alakuloinen on hyvä tehdä sellaisia asioita, joista itselle tulee hyvä mieli. Joku tykkää kuunnella musiikkia ja lukea kirjaa tai vaikka katsoa elokuvia. Toinen taas kirjoittaa mielellään päiväkirjaa tai käy kävelyllä. Mitkä asiat auttaisivat sinua saamaan ajatuksesi pois ikävistä asioista ja keskittymään niihin pieniin mukaviin asioihin, joita juuri tässä hetkessä on? Mukavien asioiden tekeminen ja ajatteleminen auttaa osaltaan jaksamaan.Olet selvästi fiksu ja rohkea nuori, kun kirjoitit tänne meille. Jos haluat jutella tilanteestasi voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, tulla chattaamaan ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Yhteydenotot ovat anonyymejä ja maksuttomia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä nuoria varten ja haluavat kuulla mitä sinulle kuuluu.
Toivon, että kerrot mieltäsi painavista asioista jollekin luotettavalle aikuiselle ja saat ansaitsemaasi apua tässä todella kurjassa tilanteessa. Kovasti tsemppiä ja jaksamista sinulle. Uskon, että asiat kyllä paranevat, kun pyydät ja saat apua!
Valonpilkahduksia talveesi.
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki :),
kiitos viestistäsi. Onpa hyvä, että kirjoitit rohkeasti tänne ajatuksistasi etkä jäänyt miettimään niitä vain itseksesi. Usein jo se, että jakaa ajatuksensa ja tunteensa toisen kanssa saattaa hieman helpottaa omaa oloa.
On totta, että nuoruuteen, siihen liittyvään murrosikään sekä kasvuun ja kehitykseen liittyy tunteiden ailahtelua. Siitä huolimatta jokainen nuori, niin myös sinä ansaitsee tulla kuulluksi asioidensa ja kokemiensa ongelmien kanssa. Onkin hienoa, että olet huomannut tarvitsevasi apua ja nyt haet sitä itsellesi. Kerroit, että et oikein tunne enää mitään eikä mikään tunnu muuttuvan. Onko nämä tunteet ja ajatukset alkaneet vasta nyt vai onko sinulla ollut niitä jo pitempään? Entäpä onko jotakin sellaista sattunut, jonka jälkeen tällainen tunne ja ajatukset ovat alkaneet pyöriä mielessäsi? On normaalia, että välillä tunteet vaihtelevat ja ensin tuntee iloa ja seuraavaksi tunteekin olevansa surullinen. Erilaiset tunteet ja niiden vaihtelu kuuluu elämään. Ei kuitenkaan ole normaalia, jos tällaisia tuntemuksia ja ajatuksia on ollut jo pitempään. Silloin onkin tärkeää pyytää ja hakea apua itselleen, niin kuin nyt oletkin tehnyt. Kerroit, että sinulla on kotona kaikki hyvin ja ystäviä. Se on ilo kuulla! Kerroit kuitenkin myös, että elämässäsi on tyhjä aukko ja sinut on särjetty muutaman kerran. Voisiko se, mikä on sinut särkenyt olla sellainen asia joka sinua vaivaa ja aiheuttaa sitä, että et tunne mitään? Viestisi perusteella minulle syntyy kuva, että jotakin sellaista on tapahtunut, joka saa sinun olosi apeaksi ja mielialasi matalaksi. Paniikkikohtaukset varmasti myös osaltaan vaikuttavat olotilaasi. Olen pahoillani, että sinusta tuntuu tältä. Vaikka nyt onkin hankalaa ja maailma tuntuu mustalta niin tilanne voi kuitenkin parantua ja paraneekin, kun siihen jaksaa uskoa ja on valmis hakemaan ja vastaanottamaan apua.
Viestisi perusteella minulle herää huoli hyvinvoinnistasi. Ajattelenkin, että sinun olisi hyvä jutella tunteistasi ja ajatuksistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa, kuten esimerkiksi vanhempien tai jonkun muun läheiseksi kokemasi aikuisen kanssa. Koulun terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi ovat myös sellaisia aikuisia, joille voit jutella asioistasi luottamuksellisesti. He ovat koululla juuri teitä nuoria varten ja heillä on kokemusta monenlaisista lasten ja nuorten asioista. Jos juttelun aloittaminen on hankalaa niin voit myös kirjoittaa viestin tai vaikka näyttää tämän viestin, jonka tänne kirjoitit. Ota rohkeasti puheeksi nämä asiat aikuisen kanssa, jolle sinun on helppo puhua. Uskon todella, että lähelläsi olevat aikuiset haluavat auttaa sinua ja heillä on myös velvollisuus huolehtia sinusta!
Silloin kun mieli on maassa on hyvä tehdä asioita, jotka tuottavat itselle iloa. Millaiset asiat sinulle tuottavat iloa ja hyvää mieltä? Jonkun oloa helpottaa kirjoittaa tuntemuksistaan, toinen taas nauttii musiikin kuuntelusta, kirjan lukemisesta, elokuvien katsomisesta tai vaikka kävelyllä käymisestä. Asioista keskustelun lisäksi keskity siis asioihin, jotka tuottavat sinulle iloa ja tee sellaisia tulevaisuuden suunnitelmia, jotka auttavat sinua jaksamaan vaikean päivän yli. Mukavien asioiden tekeminen ja ajatteleminen auttaa osaltaan jaksamaan.Vaikutat fiksulta ja rohkealta nuorelta, kun olet kirjoittanut tänne tuntemuksistasi ja kertonut haluavasi apua tilanteeseesi. Muistathan, että sinä ansaitset ehdottomasti kaiken avun ja tuen! Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, tulla chattaamaan ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Yhteydenotot ovat anonyymejä ja maksuttomia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä nuoria varten ja haluavat kuulla mitä sinulle kuuluu.
Toivon, että rohkaistut kertomaan asioistasi jollekin luotettavalle aikuiselle ja saat kaipaamasi apua. Uskon, että sinä pystyt siihen!
Valonpilkahduksia talveesi.
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä24.11.2021, 11:26 vastauksena käyttäjälle: Olen tyttö, jolla on tunteita naisopettajaani kohtaan #99232AvainmestariHei nimimerkki Mietteliäs,
kiitos rohkeasta viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit mieltäsi askarruttavista ajatuksista tänne, etkä jäänyt asioita vain yksinäsi pohtimaan. Usein jo se, että saa jakaa ajatuksiaan jonkun toisen kanssa, jo osaltaan selkeyttää omia ajatuksia ja helpottaa oloa.
Ihastuminen ja rakastuminen ovat voimakkaita tunteita. On kutkuttavaa, kun oma keho reagoi ihastuksen kohteen lähellä – vatsassa voi kihelmöidä, kämmenet voivat hikoilla, järkeviä lauseita voi olla vaikea muodostaa. Usein olo saattaa olla jännittynyt ihastuksen kohteen lähellä ollessa. Toisinaan ihastumisen tunne on ihana, kun se saa hymyilemään ja toisinaan taas raastava, jos ihastuksen kohde ei vastaakaan tunteisiin. Kaikki tämä on normaalia ja osa ihastumista. On ihan ihmisestä itsestään kiinni haluaako hän jakaa ihastuksen tunteen toisten, vaikkapa kavereiden kanssa vai pitääkö ihastuksen salassa ja ajattelee ihastuksen kohdetta salassa muilta.
Usein ensimmäinen ihastumisen kohde on sellainen, jota voi kaukaa ihastella, kuten laulaja, urheilija tai elokuvatähti. Tällainen kaukorakkaus on turvallista ja tästä ihastuksesta haaveilu valmistaa myöhemmän iän ihmissuhteisiin. Ihastua voi myös itselleen läheisiin ja tärkeiksi osoittautuneisiin ihmisiin, kuten hyvään ystävään tai vaikkapa opettajaan. Ihastumisessa ja ihastumisen tunteessa sukupuolella ja iällä ei ole merkitystä. Toisinaan myös kiitollisuus voi tuntua ihastumiselta. Ihastuminen ei välttämättä ole aina molemminpuolista ja ihastuminen ei aina tarkoita sitä, että se syvenisi rakkaudeksi eikä ihastumisen kohteen kanssa välttämättä aina muodostu sen syvempää ihmissuhdetta. Toisinaan ihastuminen voi olla myös ohimenevää.
Viestistäsi huomaa, että olet kovin kiintynyt ja ihastunut opettajaasi ja koet monia tunteita siihen liittyen. Opettaja on selvästi sinulle tärkeä ja ehkäpä koet hänet ihmisenä, jota ihailet. Kuten itsekin toit esiin, niin tilanne on varmasti haastava. Hän on kuitenkin opettajasi, naimisissa ja perheellinen ja siksi suhde välillänne ei ole mahdollinen. Voit silti olla ihastunut häneen eikä siihen, kehen ihastuu voi oikein itse vaikuttaa. Sinun ei siis tarvitse hävetä tunteitasi ja voit oppia tulemaan toimeen niiden kanssa. Kaikesta huolimatta sinulla on oikeus tuntea niitä tunteita, joita tunnet etkä voikaan kaikkiin tunteisiisi vaikuttaa. Voit kuitenkin pyrkiä hallitsemaan tunteitasi ja kanavoimaan niitä eri tavoin. Mikä on sinun tapasi käsitellä tunteitasi ja asioitasi? Olisiko sinulle luontevaa kirjoittaa ajatuksiasi tai tunteitasi päiväkirjaan ja siten jäsentää niitä? Tai puratko tuntojasi mielummin urheilemalla, kuuntelemalla musiikkia, tekemällä luovia asioita tai vaikkapa keskustelemalla tunteista jonkun kanssa? On hyvä etsiä ja löytää se itselleen luontaisin tapa purkaa tunteita.
Vaikutat fiksulta nuorelta ja pohdit myös hienosti sitä, että asiasta opettajalle puhuminen voisi asettaa hänet kiusalliseen asemaan etkä selvästi halua, että hänelle aiheutuu harmia tästä. Ehkäpä voisit puhua asiasta opettajan sijan jollekin toiselle henkilölle. Esimerkiksi sellaiselle ammattilaiselle, jolla on vaitiolovelvollisuus, kuten esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle, kuraattorille tai psykologille. He ovat koulussa juuri teitä nuoria varten ja auttavat tällaisissa tilanteissa. Uskon, että asiasta puhuminen luotettavan tahon kanssa voisi helpottaa oloasi ja jäsentää ajatuksiasi. Muistathan, että sinun ei tarvitse jäädä ajatustesi kanssa yksin vaan olet kaiken avun ja tuen arvoinen!
Kiitos vielä viestistäsi ja kovasti tsemppiä tilanteeseesi! Toivottavasti löydät sinulle hyvän tavan käsitellä tunteitasi ja uskaltaudut puhumaan niistä ihmisen kanssa, jonka koet luotettavaksi.
Syysterveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit