Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Kiitos paljon viestistäsi!
Kysyit viestistäsi, että onko sinulla yli 12-vuotiaana oikeutta päättää itse lähdetkö matkalle isän kanssa. Olet vielä alaikäinen, joten vanhempasi ovat sinusta vastuussa ja näin ollen joistakin asioista heidän tulee päättää sinun puolestasi. On kuitenkin tärkeää, että voit kertoa heille toiveesi ja mielipiteesi. Kertoiko äitisi, miksi hän vastustaa matkalle lähtöä? Entä oletko jutellut asiasta isäsi kanssa?
Kerroit, että vanhempasi ovat eronneet. Onko vanhemmillasi hyvät välit ja pystyvätkö he keskustelemaan yhdessä sinua koskevista asioista?
Olisi varmasti todella mukavaa päästä vierailemaan kotimaassasi yhdessä isäsi kanssa! Jos se ei tapahdu vielä, niin toivottavasti se onnistuu joskus myöhemmin.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä12.2.2021, 08:31 vastauksena käyttäjälle: Miksi joitain uusia aloittamia keskusteluja ei julkaista? #84204AvainmestariHei nimimerkki ”Hämmentää”.
Kiitos viestistäsi. Onpa kurja kuulla, että viestejäsi ei olla julkaistu. En valitettavasti osaa vastata mikä tähän on ollut syynä. Viestit käydään aina läpi ennen niiden julkaisua, ja näin ollen julkaiseminen voi välillä kestää. Myös tälle ”Päivystäjä mukana keskustelussa” palstalle tulevia viestejä julkaistaan aina samaan aikaan päivystäjän vastauksen kanssa, joten kyseisellä palstalla voi kestää vieläkin kauemmin ennen kuin viestit tulevat julki.
Jos sinua mietityttää jokin sinua koskeva asia toivon että käännyt Lasten ja nuorten puhelimen palveluihin. Soittaa voi numeroon 116 111 (suomeksi) tai 0800 96 116 (ruotsiksi). Voit myös chatata tai kirjoittaa nettikirjeen (https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/). Nettikirjeisiin saat aina henkilökohtaisen vastauksen viimeistään kahden viikon sisällä. Palveluissa voit aina olla nimetön ja voit puhua asioistasi luottamuksellisesti.
Toivon, että olet yhteydessä, jos jokin painaa mieltäsi. Haluamme mielellämme olla sinun tukenasi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki damnshawty,
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että kirjoitut ajatuksiasi tänne!
Minulla herää iso huoli sinusta, kun puhut itsemurha-ajatuksista, väsymyksestä ja siitä, että mikään ei tunnu miltään. Nuo kaikki ovat sellaisia asioita, joihin sinun tulee ja sinulla on oikeus saada apua.
Haluan sinulle kuitenkin sanoa, että tuosta olosta voi päästä eroon ja kaikki voi muuttua valoisammaksi. Nyt sinusta ei välttämättä tunnu siltä, että asiat voisivat muuttua, mutta kun otat apua vastaan, niin ne muuttuvat paremmiksi.
Onko sinulla lähipiirissäsi ketään sellaista luotettavaa aikuista, kenelle voisit jutella? Jos olet koulussa, niin myös kuraattorille, koulupsykologille tai terveydenhoitajalle voit mennä puhumaan mielen päällä olevista asioista. He ovat ammattilaisia, jotka ovat tottuneet kohtaamaan nuoria, joilla on haasteita.
Joskus asioista voi olla helpompi kirjoittaa kuin puhua ääneen. Voit kokeilla myös kirjoittaa kirjeen ja näyttää sen aikuiselle.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Ethän jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Jännä tyttö,
Kiitos viestistäsi!
Ihan ensin haluan sanoa, että muista, että sinä olet hyvä juuri tuollaisena, eikä sinun pidä olla mitään muuta, mitä et koe olevasi!
Olet ollut tosi rohkea, kun olet kertonut asiasta vanhemmillesi, vaikka tiesit heidän suhtautumisensa asiaan. On todella väärin ja epäreilua sinua kohtaan, että he ovat huutaneet sinulle ja haukkuneet sinua. Vanhempasi ovat sinusta alaikäisenä vastuussa ja he eivät olisi saaneet heittää sinua pois talosta. Sinulla on oikeus asua paikassa, jossa sinun on turvallista olla!
Olit myös rohkea, kun kerroit asiasta Miialle ja aikaisemmin siskosi kummeille. Pystyisitköhän kertomaan kotitilanteestasi esimerkiksi siskosi kummeille tai Miian vanhemmille? Olisi todella tärkeää, että saisit tilanteeseen tukea joltakin turvalliselta ja luotettavalta aikuiselta.
Jos kotona ei ole turvallista olla tai vanhempasi eivät päästä sinua kotiisi, niin myös lastensuojelu voi tässä asiassa auttaa sinua. Voisitkohan yhdessä esimerkiksi siskosi kummien, Miian vanhempien tai jonkun muun läheisen aikuisen kanssa miettiä, että voisitteko olla yhdessä esimerkiksi lastensuojeluun yhteydessä?
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki 17 v,
Kiitos viestistäsi! Olet tosi rohkea, kun kirjoitat tänne!
Ikävä kuulla, että ahdistuksen hallintakeinot eivät ole auttaneet viiltelyyn ja se on pahentunut. Upeaa, että olet kuitenkin käynyt juttelemassa, mutta kurja kuulla, että se ei ole auttanut.
Onko sinun helppo jutella siellä, missä olet käynyt juttelemassa? Voisitko kertoa jollekin, että sinusta tuntuu, että tähän asti saadut keinot eivät ole auttaneet ja tilanne on vain pahentunut?
En osaa vastata, että voitko päästä osastolle, mutta nuo ajatukset kannattaa nostaa esille siellä, missä käyt juttelemassa. Hän voi pohtia kanssasi, että miten tilanteessasi kannattaisi edetä.
Jos haluat jutella anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai tulla juttelemaan chattiin tai kirjepalveluun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä5.2.2021, 15:59 vastauksena käyttäjälle: Ahdistaa mutten uskalla puhua… OSASTOLLA OLLEET, APUA! #83970AvainmestariHei nimimerkki ”Elämä on”,
Kiitos vastauksestasi!
Ikävä kuulla, että kotona ei ole yksityisyyttä. Sinulla on oikeus siihen, että henkilökohtaisia viestejäsi ei lueta! Pystytkö nostamaan asian esiin vanhempiesi kanssa, että koet heidän loukkaavan yksityisyyttäsi?
Ihan mahtavaa, että sinulla on sellaisia harrastuksia, joista nautit! Siinä tapauksessa olisi varmasti ehdottoman tärkeää, että saisit jatkettua harrastuksissa käyntiä.
Ikävä kuulla, että koulu tuottaa ahdistusta ja stressiä. Onko sinun mahdollista saada apua tehtävien tekoon ja kokeisiin lukemiseen? Voisitko kertoa tästä esimerkiksi opettajalle tai koulukuraattorille? Tai pyytää vanhempiasi olemaan kouluun yhteydessä? Opettajan ja muun koulun henkilökunnan tehtävä on auttaa ja tukea sinua juuri tämänkaltaisissa tilanteissa.
Välillä se voi olla todella vaikeaa saada kiinni omista tunteistaan! Siksi olisikin tärkeää, että mielen päällä olevia ajatuksia saisi kerrottua jollekin. Oletko vielä puhunut kenellekään?
Joskus vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen voi tuntua haastavalta. Voit kokeilla hyödyntää esimerkiksi Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit täyttää lomakkeen ja näyttää sen jollekin luotettavalle aikuiselle.Muista, että olet arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Minä,
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne!
Ikävä kuulla, että sinulla on mennyt huonosti ja kouluun meneminen on ahdistanut.
Tosi hyvä, että olet jutellut koulukuraattorille ja vanhemmille! On ehdottomasti tärkeää kertoa mielen päällä olevista asioista jollekin. Minulla herää huoli, kun kerrot, että sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia, etkä meinaa enää jaksaa. Olisi tärkeää, että kertoisit itsetuhoisista ajatuksistasi jollekin, ellet ole jo kertonut.
Ikävä kuulla, että koulukuraattorille jutteleminen ei ole oikein auttanut. Voisitkohan kertoa rehellisesti tästä ajatuksesta kuraattorille? Ehkä hän voisi miettiä sinulle jotakin muuta tukea. Entä onkohan koulussasi koulupsykologia?
Olet hienosti ehdottanut vanhemmille kotikoulua! Jos kotikoulu ei onnistu, niin silloin olisi hyvä miettiä yhdessä vanhempien, koulukuraattorin tai jonkun muun ammattilaisen kanssa, että miten ahdistustasi voisi helpottaa. Esimerkiksi terveyskeskus on sellainen paikka, josta voisit saada apua. Voisitko ehdottaa vanhemmillesi, että varaisitte sinne ajan ja menisitte yhdessä juttelemaan?
Voit tulla myös nimettömästi juttelemaan ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Meidän palveluissa voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa.
Olet arvokas ja tärkeä!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Kiki :l,
Kiitos viestistäsi! Tosi hyvä, että kirjoitit ajatuksiasi tänne!
Masennus ja seurustelu eivät sulje toisiaan pois! Ihana kuulla, että olet löytänyt tyttöystävän elämääsi.
Välillä voi olla vaikeaa ottaa selkoa omista tunteistaan. Jos tuntee olonsa surulliseksi tai masentuneeksi, niin on tärkeää päästä juttelemaan ajatuksistaan jollekin.
Minulla herää iso huoli, kun kerrot, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Itsetuhoiset ajatukset ovat myös sellaisia, johon tarvitset apua ja sinulla on myös oikeus saada sitä.
Onko sinulla lähipiirissäsi sellaista luotettavaa aikuista, kenelle voisit kertoa mielen päällä olevista asioista? Jos käyt koulua, niin siellä terveydenhoitaja, koulukuraattori tai koulupsykologi ovat sinua varten! He ovat tottuneet kuulemaan monenlaisia ajatuksia ja nuo ajatuksesi ovat juuri sellaisia, mistä voit heille puhua.
Lisää masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista voit lukea lisää näistä linkeistä:
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista, että olet tärkeä! Älä jää ajatustesi kanssa yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki :) jjazzu,
Kiitos viestistäsi! Ikävä kuulla, että sinulla on paha, mutta olen todella iloinen, että olit rohkea ja kirjoitit asiasta tänne!
Kerroit, että satutat itseäsi ja tiedostat, että se ei ole okei. Itsensä satuttaminen on aina sellainen asia, johon tulee saada apua! Se kertoo huonosta olosta ja olisi tärkeää löytää muita keinoja huonon olon helpottamiseksi kuin itsensä satuttaminen.
Oletko nähnyt Nuortennetissä tämän viiltelyä käsittelevän tekstin? https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
Joskus sitä voi olla vaikeaa itse tunnistaa, mistä paha olo kumpuaa. Olisikin tärkeää, että pääsisit juttelemaan olostasi jollekin! Jos olet koulussa, niin tällainen henkilö voi olla esimerkiksi terveydenhoitaja, koulukuraattori tai koulupsykologi. He ovat koululla sinua varten ja ovat tottuneet kohtaamaan tämän kaltaisia asioita.
Entä onko sinulla omassa lähipiirissäsi sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit puhua huolistasi?
Joskus vaikeista asioista ääneen puhuminen voi olla todella vaikeaa. Voit kirjoittaa esimerkiksi kirjeen tai laittaa puhelimella viestin. Voit kokeilla hyödyntää myös Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas! Ethän jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Jokutyttö,
Kiitos viestistäsi! Olet tosi rohkea, kun kirjoitat asiastasi tänne!
Kurja kuulla, että sinulla on ollut ahdistusta. Ahdistukseen voi välillä liittyä myös tunne, että ei saa happea. Ahdistuksesta puhuminen jollekin voi tosiaankin myös olla pelottavaa! Muista kuitenkin, että sinun ei tarvitse pärjätä sen kanssa yksin, vaan sinulla on oikeus saada siihen apua.
Oletko nähnyt Nuortennetin sivuilla tämän jutun ahdistukseen liittyen? https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/ahdistus-ja-pelot/
Olisi tärkeää, että saisit kerrottua ahdistuksestasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Voisiko tällainen aikuinen olla esimerkiksi vanhempi tai joku muu läheinen aikuinen?
Myös koulussa voit kertoa asiasta esimerkiksi opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. He ovat koululla sinua varten ja heidän tehtävä on olla sinun tukenasi.
Ahdistuksen puheeksi ottaminen voi kuitenkin olla todella jännittävää, eikä sitä ole helppo sanoa ääneen. Voisikohan siitä olla helpompi vaikka kirjoittaa? Voit kirjoittaa ahdistuksen tunteestasi paperille tai vaikka laittaa puhelimelle viestin.
Nuortennetissä on myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit kokeilla hyödyntää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit täyttää lomakkeen ja näyttää sen aikuiselle. Sen avulla aikuinen osaa kysyä sinulta oikeita kysymyksiä ja auttaa näin sinua.Jos haluat jutella nimettömästi jonkun aikuisen kanssa, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Älä jää ahdistuksen kanssa yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Jepjep,
Kiitos viestistäsi!
Ikävä kuulla, että tyttöystävälläsi on masennus. Se on todella luonnollista, että itselle läheisen ihmisen huono olo voi tuntua raskaalta. Hienoa, että haluat huolehtia omasta jaksamisestasi!
Kerroit, että et halua tyttöystävällesi tulevan sellainen olo, että hän ei voisi puhua kanssasi. Se on varmasti hänelle todella tärkeää ja merkityksellistä, että hän pystyy jakamaan mielen päällä olevia asioita jollekin luotettavalle läheiselle ihmiselle. Sen takia onkin todella tärkeää, että huolehdit itse myös omasta jaksamisestasi!
Oletko nähnyt Nuortennetissä tämän sivun, jossa käsitellään sitä, kun kaveri (tai sinun tapauksessasi tyttöystävä) on masentunut? https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/kaikilla-on-joskus-mieli-maassa/kaverini-on-masentunut/
Onko tyttöystäväsi saanut apua masennukseensa ja tietävätkö hänen lähipiirinsä aikuiset siitä?
Joskus se voi jo auttaa, jos pääsee itse purkamaan omaa huoltaan jollekin toiselle. Onko sinun lähipiirissäsi ketään sellaista luotettavaa henkilöä, kenelle voisit jutella? Esimerkiksi vanhempi tai joku muu aikuinen?
Jos haluat anonyymisti purkaa mieltäsi aikuisen kanssa, niin meillä Nuortennetissä on myös Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nämä palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia!Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki Sossun lapsi,
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että kirjoitit asiasta tänne.
Kuulostaa siltä, että elämässäsi on tapahtunut lyhyen ajan sisällä paljon isoja muutoksia. Olet aloittanut lukion ja perheeseen on tullut kaksi uutta ihmistä. Tämän lisäksi vanhempiesi pinnat ovat kireällä ja yhteistä aikaa ei ole ollut niin usein.
Todella hienoa, että olet ottanut asian esille äitisi kanssa! On tärkeää, että voit nostaa tuollaisia asioita esille kodissasi. Toivoisitko äidiltäsi toisenlaista reaktiota asiaan? Sijoitussisaruksilla on varmasti omat haasteensa, mutta sinullakin on oikeus olla rauhassa kodissasi.
Kerroit, että olet aikaisemmin pystynyt juttelemaan äitisi kanssa kaikesta, mutta nyt hänellä ei ole ollut aikaa. Olet äidillesi varmasti tärkeä ja rakas kaikesta huolimatta. Välillä aika voi olla tiukilla, mutta olisi tärkeää, että kiireistä huolimatta hän pystyisi raivaamaan sinullekin aikaa. Oletko kertonut äidillesi, että toivoisit enemmän aikaa hänen kanssaan ja siitä, että olet huomannut vanhempien pinnan olevan kireällä? Joskus asioihin voi havahtua vasta silloin, kun joku toinen siitä huomauttaa.
Oletko pystynyt keskittymään lukio-opintoihisi ja saatko vapaa-ajalla levättyä tarpeeksi? Lukio vie varmasti eri tavalla voimia kuin yläaste.
Ikävä kuulla karanteenistasi! Se ihan varmasti vaikuttaa omaan mielialaan, kun ei pääse lähtemään kodin ulkopuolelle. Oletko miettinyt itsellesi jotakin mieluista tekemistä karanteenin ajaksi?
Kerroit, että vanhempi sijoitussisar näkee sinut ”pyhimyksenä” ja haluaa olla kaltaisesi. Hän taitaa todella ihailla sinua! Olet toiminut hyvin, kun olet hänelle asiasta maininnut. Voisiko hänelle vielä yrittää sanoa siitä, että kaipaisit omaa tilaa? Olisi hienoa, jos hän saisi kannustusta löytää myös omia mielenkiinnon kohteita, mutta selkeästi sinäkin inspiroit häntä paljon.
Kannustaisin sinua edelleen kertomaan mielen päällä olevista asioista ja toiveista äidillesi. Entä onko sinulla lähipiirissäsi lisäksi jotakin muuta luotettavaa aikuista, kenelle voisit tarvittaessa jutella? Esimerkiksi toinen vanhempi tai joku muu sukulainen.
Myös koulussa kuraattori on sellainen henkilö, kenen kanssa voit jutella esimerkiksi opintoihin liittyvistä asioista tai perhetilanteesta.
Voit myös anonyymisti ja ilmaiseksi tulla juttelemaan Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chattiin ja nettikirjepalveluun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”12v tyttö”
Kiitos viestistäsi. Pituudenkasvu on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa niin perinnölliset tekijät, eli vanhempiesi pituudet, sekä myös ruokailu- nukkumis- ja liikuntatapasi. Omaan pituudenkasvuun voi siis vaikuttaa hieman nukkumalla tarpeeksi öisin, liikkumalla sekä syömällä säännöllisesti ravintorikasta ruokaa. Kuukautisten alkamisen jälkeen kasvaa useimmiten vielä joitakin senttejä mutta sekin vaihtelee paljon.
Toivonkin, että näet itsesi kauniina ja hyvänkokoisena juuri niin kuin olet nyt. Ole ylpeä itsestäsi ja kehostasi ja kaikesta siitä mihin se pystyy, vaikka et tavoitepituuteesi pääsisikään.
Kaikkea hyvää sinun talveesi toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä.AvainmestariHei.
Kiitos tärkeästä viestistäsi. Todella rohkeaa, että kirjoitit aiheesta ja pohdit tapahtunutta näin jälkeenpäin.
Olen todella pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Silloinen luokkalaisesi ei olisi saanut tehdä mitä teki. Jokaisella ihmisellä on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen, eli siihen, että kukaan ei saa kosketella sinua tai kommentoida sinua ilman sinun lupaasi. Kyseinen henkilö ei lupaa sinulta saanut. Vaikka et olisikaan sanonut ei, olisi hänen täytynyt tajuta sinun vastahakoisuudestasi, ettet sinä sitä halunnut ja ettei hänen tekemisensä ollut oikein. Tapahtunut ei missään nimessä ole sinun syysi, ja toivonkin, että et syytä asiasta itseäsi.
Tämäntyyppiset tapahtumat voivat myös aiheuttaa hämmennystä siitä, josko mitään laitonta on tapahtunut vai ei. Kannattaa kuitenkin kuunnella omia tunteitaan; jos tapahtuneesta on jäänyt hämmentynyt, outo ja epämukava olo, on jotakin mennyt pieleen. Kuvailet viestissäsi, että itsellesi tuli hyväksikäytetty olo, ymmärrän se täysin. Sinä et olisi voinut tehdä mitään muuta tässä tilanteessa. Haluan vielä painottaa, että kyseinen henkilö teki sinulle hyvin väärin.
Kirjoitit, ettet nyt pysty harrastamaan seksiä poikaystäväsi kanssa, vaikka haluaisit. Todella ikävä kuulla. Ja tämä kyseinen tapahtuma on varmasti vaikuttanut siihen, miten koet seksin ja siihen liittyvät asiat tällä hetkellä. Ihana kuitenkin kuulla, että sinulla on niin ymmärtäväinen poikaystävä. Ymmärtävän, rakastavan ja sinua kunnioittavan ihmisen sinä todellakin ansaitset vierellesi.
Oletko kertonut tapahtuneesta kenellekään? Olisi hyvin tärkeää, että saisit kerrottua tapahtuneesta jollekin turvalliselle aikuiselle, jotta pystyisit käsittelemään aihetta, joka selvästikin painaa sinua vielä ja vaikuttaa sinun nykyiseen parisuhteeseesi. Uskon, että käymällä läpi tapahtunutta, pystyt pääsemään siitä myös yli. Kyseessä on myös rikos, joten yhdessä aikuisen kanssa voitte myös miettiä, miten etenette esimerkiksi mahdollisen rikosilmoituksen suhteen.
Jos haluat jatkaa keskustelua aiheesta nimettömästi ja luottamuksellisesti voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116) chatata tai jatkaa kirjoittelua nettikirjepalvelun kautta https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/
Sinulla on oikeus voida hyvin niin omana itsenäsi kuin myös parisuhteessasi. Tulet selviämään tästä, ja voimaan paljon paremmin, kunhan uskallat puhua asiasta.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä29.1.2021, 08:05 vastauksena käyttäjälle: Ahdistaa mutten uskalla puhua… OSASTOLLA OLLEET, APUA! #83591AvainmestariHei nimimerkki ”Elämä on”.
Kiitos viestistäsi. Sinulla on tärkeitä mietteitä nykyiseen elämäntilanteeseesi liittyen, niitä onkin hyvä purkaa juuri esimerkiksi kirjoittamalla.
Kirjoitit, että sinua ahdistaa, tunnet inhoa itseäsi ja kehoasi kohtaan ja että sinulla on halu satuttaa itseäsi. Todella kurja kuulla, että sinua ahdistaa, se on varmasti raskas tunne kantaa. Olet nyt siinä iässä, että kehosi alkaa muuttumaan ja oma keho voi tuntua hyvinkin vieraalta. Uudenlaiseen kehoon ottaa myös aikansa tottua ja hyväksyä se sellaisena, kun on. Murrosiässä on myös hyvin tavallista, että tunteet ailahtelevat nopeasti. Välillä voi olla vaikea hallita ja ymmärtää jopa itseään ja sitä mistä yhtäkkiset tunnepuuskat tulevat. Nämä kyseiset tunnepuuskat johtuvat niin hormonaalisista kuin myös siitä, että murrosiän muutoksien myötä, muuttuvat myös vaatimukset sinua itseäsi kohtaan. Murrosiässä tapahtuu paljon pienessä ajassa, ja ymmärrän hyvin, että se voi aiheuttaa ahdistusta ja tunnemyrskyjä. Osaatko sanoa, jos ahdistuksesi voisi liittyä juuri murrosikään liittyviin asioihin, vai onko elämässäsi muita asioita, jotka tuntuvat ahdistavilta?
Jos mielesi kuitenkin tekee satuttaa itseäsi, on tärkeää, että otat asian puheeksi esimerkiksi vanhempiesi tai jonkun muun turvallisen aikuisen kanssa, vaikka kerroit, ettet uskalla sitä tehdä. Kehosi on kaunis juuri sellaisenaan ja se on se tärkein asia mikä sinulla on, joten siitä kannattaa pitää hyvää huolta! Kertoa voi monella tavalla. Voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen valitsemallesi aikuiselle, jossa kerroit miltä sinusta tuntuu? Vähän niin kuin tämän sinun tänne kirjoittamasi kirjeen. Tai voisitko lähettää viestin, jossa kerrot, että sinulla olisi tärkeää sanottavaa? Näin aikuinen osaa ottaa aiheen puheeksi kanssasi. Jos haluat voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111 eller på svenska 0800 96 116) jos haluat kanssamme miettiä kenen kanssa puhua tai miten ottaa asia puheeksi.
Pohdit viestissäsi millaista olisi asua osastolla, jos sinne joutuisit. Kerroit, myös ettet halua pois kotoa ja harrastuksen piiristä. Jos sinulla on hyvä olla kotona muuten, et ole joutumassa osastolle. Osastohoito on useimmiten viimeisimpiä apukeinoja, kun muut tukitoimet eivät ole toimineet. Sinun on tärkeä olla paikassa, jossa sinulla on turvallinen olo ja jossa arjessa saat tehdä niitä asioita, joista nautit, esimerkiksi käydä harrastuksessasi. Mietin, mitä ajattelet, että olisi paremmin tai muuttuisi paremmaksi, jos asuisitkin osastolla?
Kiitos, että jaoit mietteitäsi. Toivon, että uskaltaudut kertomaan niitä myös jollekin toiselle lähipiirissäsi olevalle turvalliselle aikuiselle. Puhumalla olo tuntuu aina helpommalta, joten uskalla ottaa asia puheeksi lähimmäistesi kanssa, olet heille hyvin rakas!
Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit