Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ”13v” ja kiitos viestistäsi.
Mietit viestissäsi, jos vielä tulet kasvamaan pituutta. Pituudenkasvu on hyvin yksilöllistä ja tytöillä kasvunpyrähdys tapahtuu useimmiten ennen menkkojen alkamista niin kuin myös sinun kohdallasi on tapahtunut. Menkkojen alkamisen jälkeen yleensä kasvaa enää keskimäärin 7 cm mutta vaihtelu voi olla suurta.
Tulevaa pituutta voi viitteellisesti ennustaa vanhempien pituuden perusteella, mutta vanhempien ollessa hyvin eri pituisia voi ennustetta olla vaikeampi tehdä. Kasvuun vaikuttaa myös monipuolinen ruokavalio, liikunta ja riittävä uni. Näin ollen voi olla hyvinkin vaikea ennustaa minkä pituiseksi jää.
Muista, olla ylpeä itsestäsi riippumatta siitä, minkä pituiseksi kasvat
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei, hyvä, että kirjoitit tänne huolistasi, se on jo ensimmäinen askel avun hakemisessa! Toivon, että rohkaistuisit puhumaan asioistasi ja sitä kautta sinulla olisi mahdollisuus saada apua! Voisitko ottaa yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen? Voit soittaa, kirjoittaa nettikirjeen tai tulla chattiin ja jutella täysin luottamuksellisesti päivystäjämme kanssa. Palvelu on ilmainen ja sinun ei tarvitse kertoa itsestäsi mitään sellaista mitä et halua. Se jo usein auttaa, kun saa purkaa pahaa oloaan toiselle. Olethan yhteydessä meihin?! (Lasten ja nuorten puhelin: ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. P. 116 111).
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Ja pahoittelut viestin pitkästä vastaamisajasta.Viestisi sisällöstä minulle syntyi huoli sinusta, kuulostaa siltä, että sinulla on paljon tunteita sisälläsi, joihin kaipaisit jonkun tukea. Kerrot viestissäsi itsetuhoisesta käytöksestäsi, joka on alkanut juuri ennen viestisi kirjoittamista.
Vaikeita tunteita, niin kuin ahdistuneisuutta voi olla vaikea käsitellä. Ihminen voi kokea ahdistusta eri syistä, ja joskus ahdistus purkautuu pettymyksenä omaan itseensä ja omaan kehoonsa. Itsetuhoinen käytös synnyttää usein häpeän tunnetta, joka taas voi ylläpitää etäisyyttä muihin ihmisiin ja estää ihmistä hakemasta itselleen apua. Olet ollut rohkea, kun olet heti hakenut apua itsellesi kuraattorin kautta. Toivottavasti keskustelusta hänen kanssaan on ollut apua.
Kerroit, että olet pitänyt päiväkirjaa tapahtuneesta. Jos kirjoittaminen tuntuu omalta, voisitko ajatella kirjoittavasi ylös myös mitä tunteita ja mietteitä tämä sinussa herättää? Kirjoittaminen voisi myös auttaa sinua hahmottamaan mikä tunne, tapahtuma tai asia on saanut sinut tähän pisteeseen.
Hienoa, että sinulla on kontakti kuraattorin kanssa. Onhan sinulla myös kesän aikaan joku, jonka kanssa voisit jakaa mieltä painavia asioitasi? Myös perheenjäsenille tai ystäville voi kirjoittaa kirjeen ja kertoa ajatuksistaan, jos kertominen suoraan tuntuu liian vaikealta ja kirjoittaminen tuntuisi luontevammalta.Voimme myös tukea sinua chatin, kirjeen tai puhelimen kautta. Voit olla yhteydessä meihin nimettömänä, luottamuksellisesti ja ilmaiseksi.
Pidä huolta mielestäsi ja kehostasi, se on arvokkain asia minkä omistat.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Kuulostaapa siltä, että sinulla on paljon mielesi päällä, hyvä, että päätit kirjoittaa tänne.Onpa kurja kuulla, että ikävöit ala-aste kaveriporukkaasi, he olivat varmasti sinulle tärkeitä. Kirjotit, että sinulla on neljä kaveria koulussa mutta koet, että jäät jotenkin ulkopuolelle ja ettet riitä heille. Oman itsetunnon kannalta on tärkeä löytää kavereita, jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Onko mahdollista, että peilaat omia ajatuksiasi itsestäsi kavereiden ajatuksiksi? Uskon kuitenkin, että kaverisi viettävät aikaa kanssasi koska olet mukava ja kiinnostava kaveri. Voit hyvin myös ottaa tuntemuksesi puheeksi kaveriporukassasi, ehkä he yllättyvät mietteistäsi ja osaavat tulevaisuudessa ottaa sinut paremmin huomioon. Mietin, olisiko mahdollista ottaa uudelleen yhteyttä myös entisiin ala-aste kavereihisi, joita ikävöit. Ehkä myös he ovat ikävöineet sinua!
Kuvailet viestissäsi usein, että koet olevasi hukassa, ahdistunut ja surullinen ja, että myös itsetuhoista käytöstä on ennen ollut. Onpa ikävä kuulla, että sinulla on paha olla. Kun ihminen ei tiedä, miten omia tunteitaan käsittelisi näkyy se välillä itsetuhoisena käytöksenä. Olen iloinen lukiessani, että olet sen jättänyt taaksesi, se osoittaa todellista vahvuutta. Kun kuvailit, että olet hukassa mietin, josko itse saat kiinni siitä, mikä kaikki sinua ahdistaa ja surettaa? Olisiko sinun mahdollista purkaa mieltäsi jonkun ystävän tai muun läheisen ja luotettavan ihmisen kanssa? Voisitko myös ajatella ottavasi paperia ja kynän ja kirjoittavasi alas asioita, tunteita ja mietteitä, jotta ajatuksesi hahmottuisivat? Tämän voit myös tehdä yhdessä jonkun kanssa, joka ehkä kysymyksillä osaa auttaa sinua selventämään ajatuksiasi. Muista, että jaettu huoli on aina kevyempi kantaa.
Kirjoitit vielä, että olet epävarma itsestäsi ja kehostasi. Ulkonäköön liittyvät asiat mietityttävät nuoruudessa lähes kaikkia. On normaalia välillä kokea, että oma keho ei miellytä ja sitä haluaisi korjata. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokaisessa ihmisessä on virheitä ja paljon kaunista. Oletko miettinyt mitä kaikkea kaunista ja ihanaa juuri sinussa on?
Jos haluat voit olla myös meihin yhteydessä nettikirjeen, chatin tai puhelimen kautta. Päivystäjämme voi auttaa sinua hahmottamaan tilannettasi ja yrittää yhdessä kanssasi keksiä ratkaisuja tilanteeseesi.
Muista, että olet tärkeä ja ihana juuri tuollaisena, kun olet.Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Lämmin kiitos viestistäsi. Todella hienoa, että lähdit purkamaan näinkin painavaa mielentaakkaa.
Olen pahoillani perheenjäsenesi kuolemasta, se on varmasti ollut sinulle todella kova paikka. Uskon, että sinulla on ollut vaikea nukahtaa, olethan menettänyt elämästäsi tärkeän henkilön ja se jos mikä järkyttää, aiheuttaa tunteiden pyörremyrskyä ja synnyttää paljon ajatuksia.
Ainoa keino kuitenkin päästä yli läheisen kuolemasta on suremalla. Surematon suru ja peitetyt tunteet purkautuvat aina jossain vaiheessa. Silloin tunteet voivat surun sijaan purkautua kiukkuna, tai vihaisuutena tai johtaa välillä jopa ahdistuneisuuteen tai masentuneeseen mielialaan. Joten surulle kannattaa antaa aikansa.
Surra voi monella tavalla eikä ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa sitä tehdä. Jos sinua itkettää, kannattaa itkeä, se helpottaa. Joskus voi myös tuntua siltä, että suru ei ikinä lähde pois. Mutta kyllä se lähtee, tai ainakin muuttaa muotoaan. Kannattaa hyväksyä se, että suru ei ihan hetkessä poistu, ja että jokaisella on oikeus surra juuri niin kauan, kun siltä tuntuu.
Surra voi myös yhdessä. Puhuminen ja iloisten muistojen muisteleminen yhdessä muiden läheistesi kanssa voi myös olla avuksi. Sinä olet yhdessä perheesi kanssa joutunut luopumaan teille tärkeästä henkilöstä, joten te kaikki koette saman surun samaan aikaan. Vertaistuki on korvaamaton apu. Olisiko sinun mahdollista jutella ja surra ja tukeutua johonkin perheenjäseneen? Myös joku läheinen ystäväsi olisi varmasti valmis kuuntelemaan ja ottamaan vastaan sinun tunteesi. Jos puhuminen tuntuu tässä vaiheessa vaikealta, voi myös kirjeen kirjoittaminen kuolleelle perheenjäsenelle auttaa. Kirjeessä voit kirjoittaa asioita, joita koet jääneen sanomatta ja muita tunteitasi ja mietteitäsi. Kirjeen voi säilyttää itsellään, tai jopa viedä haudalle jos haluaa.
Kannattaa muistaa, että vaikka suru on kova, on sinulla myös oikeus iloita, nauraa ja pitää hauskaa. Se ei tarkoita, ettetkö surisi perheenjäsentäsi. Hän todennäköisesti toivookin, että pystyt jatkamaan elämääsi iloisena ja rohkeana kohti uusia asioita.
Voit käydä lukemassa nuortennetin sivuilla olevan artikkelin kuolemasta perheessä https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/perheen-huolia/kuolema-perheessa/
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että suru löytää oman sopivan muotonsa uudessa arjessasi. Pidä huolta itsestäsi.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”ongelma” ja lämmin kiitos viestistäsi.
Onpa kurja kuulla, että sinulla on ollut vaikeaa ja että koet, ettet ole uskaltanut hakea apua. Vaikka sinun siskollasikin on ongelmia, muista, että myös sinä olet oikeutettu saamaan apua ja tukea perheeltäsi, ihan niin kuin siskosikin. Ovatkohan vanhempasi tietoisia siitä miltä sinusta tuntuu? Jos eivät, voisiko siitä kenties kertoa? Voit myös kirjoittaa, vaikka kirjeen, jossa kerrot miltä sinusta tuntuu ja että myös sinä tarvitsisit vanhempien huomiota, apua ja tukea omaan hyvinvointiisi.
Ymmärrän hyvin, että oma rauha voi jäädä vähälle, jos kotona asuu 10 muutakin sisarusta. Uskon myös, että se, että jaat huoneesi siskosi kanssa voi tuntua välillä turhauttavalta varsinkin, jos huone on pieni. Olisiko mahdollista yhdessä sisaruksiesi kanssa sopia jonkinnäköisiä sääntöjä, siitä, että koska ja miten saa toisen huoneeseen tulla. Sekä sääntöjä myös siitä, että jos haluaa omaa rauhaa, miten sen voisi käytännössä toteuttaa. Omista tarpeista on hyvä puhua ja usein parannuksia tapahtuu jo sanomalla ääneen mitä itse tarvitsee. Ehkä sisaruksesi eivät ole tätä tarvetta sinussa ymmärtäneet.
Kirjoitit, että sinua ahdistaa ja koet, että joudut peittelemään tunteesi sisällesi. Omista tunteista ja huolista kannattaa aina kertoa jollekin. Jaettu huoli on aina kevyempi kantaa. Vaikka mietitkin, että rohkeutesi ei riitä, eikä luottoa muihin ihmisiin löytyisikään kauheasti, kannattaa aloittaa jostakin. Olet rohkeampi, kuin uskotkaan! Kerroit, että sinulla ei ole kasvotusten mahdollisuutta keskustella kenenkään kanssa. Olisiko sinun mahdollista soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen? Päivystäjät voisivat auttaa sinua hahmottamaan tilannettasi ja miettimään yhdessä kanssasi ratkaisuja. Siellä voit myös puhua nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”tämmöne vaan”, hyvä kun lähdit purkamaan mieltäsi tänne kirjoittamalla.
Onpa kurja kuulla, että kotona on paljon riitatilanteita, ja se varmastikin aiheuttaa paljon turhautumista ja pahaa oloa niin sinulle kuin vanhemmillesikin. Kun tilanne on rauhallinen kotona, olisiko sinun mahdollista puhua, siitä, että koet riitatilanteet ja tunnelman kotona masentavina? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit vaikka kirjoittaa ylös ajatuksiasi siitä, miltä sinusta tuntuu ja mihin kaipaisit muutosta kotona. Kirjeen voi sitten antaa vanhemmillesi luettavaksi. Vanhempasi varmasti ottavat sinut tosissaan ja alkaisivat miettimään tilannetta enemmän sinun kannaltasi ja yrittäisivät löytää ratkaisun tilanteeseen.
Mietit viestissäsi, miten voisit päästä laitokseen tai sijaisperheeseen. Sijoituspäätöksen kodin ulkopuolelle tekee aina sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä arvioi kodin tilanteen vakavuuden lapsen hyvinvoinnin kannalta ja tekee päätöksen, siitä miten tilanne tulisi ratkaista. Sijoitus kodin ulkopuolelle, eli laitokseen tai sijaisperheeseen, on yleensä se viimeisin vaihtoehto, ellei lapsi altistu todelliselle vaaralle kotonaan. Jos perheeseen tarvitaan apua, sijoitetaan siis aputoimet perheeseen ennen kuin lapsi sijoitetaan muualle asumaan.
Uskon, että löydätte yhdessä ratkaisun tilanteeseen. Voit toki miettiä, jos sinulla olisi joku muu läheinen ihminen, jolle voisit kertoa tilanteestasi ja purkaa mieltäsi. Voit myös olla yhteydessä meihin chatin, kirjepalvelun tai Lasten ja nuorten puhelimen kautta niin voimme miettiä tilannettasi yhdessä.
Pidä huolta itsestäsi.
Aurinkoisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla on paljon mieltä painavia asioita, joita on hyvä purkaa oikealla tavalla niin kuin teit kirjoittaessasi meille.
Todella kurja kuulla, että sinulla on noin paha olla. Masennus ja itsetuhoinen käytös viestii aina pahasta olosta, johon olisi hyvä saada apua mahdollisimman nopeasti. Usein miten ahdistus ja tunteet, joita on vaikea käsitellä voi johtaa itsetuhoiseen käytökseen. Ovatko läheisesi tietoisia tilanteestasi? Keskustelun aiheesta voi aloittaa esimerkiksi kertomalla, että haluaa apua yhteen asiaan tai että olet tilanteessa, jossa et tiedä miten pitäisi toimia. Voit myös kirjoittaa kirjeen, jossa kerrot tilanteestasi ja antaa sen sitten aikuiselle, johon pystyt luottamaan.
Voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuoren puhelimeen, kirjepalveluun tai chattiin nimettömästi ja luottamuksellisesti. Päivystäjät voivat auttaa sinua hahmottamaan omaa tilannettasi, sekä he voivat kuunnella ja pohtia sinun kanssasi keinoja selvitä eteenpäin.
On hyvä myös miettiä, mitä hyvää elämässä on tällä hetkellä. Vietä paljon aikaa sellaisten ihmisten ja toiminnan parissa, jotka saavat sinut voimaan hyvin.
Muista, että olet avun arvoinen ja että apua löytyy, kunhan sitä rohkeasti uskaltaa pyytää. Pidä huolta itsestäsi!
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Lämmin kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että olet kokenut todella kovia viime aikoina. Isäsi poismeno ja riidat äidin kanssa tuntuvat varmasti hyvin raskailta ja uuvuttavilta. Hienoa, että jaksoit kirjoittaa tuntemuksistasi.
Olen pahoillani isäsi poismenosta, se on varmasti ollut sinulle kauhea paikka varsinkin, kun kerrot, että hän on ollut sinulle tukena ja turvana. Oman perheenjäsenen menetys on aina järkyttävä kokemus ja surulle on annettava oma aikansa. Uskon, että äitisikin on hyvin järkyttynyt menetyksestä.
Läheisen menetys voi aiheuttaa ihmisessä tunteita, joita ei pysty aina hallitusti käsittelemään. Epätodellisuuden tunne, suru, viha ja syyllisyys niistä ehkä tavallisimmat. Todella kurja kuulla, että et kotona viihdy ja sinulla on paha olla ja sen ymmärrän, jos riitoja syntyy usein ja äitisi kohtelee sinua epäoikeudenmukaisesti huutamalla, uhkailemalla. Minulla nousee paljonkin mietteitä tilanteeseen liittyen. Onkohan tilanne ollut samanlainen jo ennen isän kuolemaa? Voisiko olla, että äitisi on isäsi poismenosta niin poissa tolaltaan, ettei pysty tunteitaan käsittelemään ja purkaa surunsa siten sinuun? Olettekohan yhdessä pystyneet käsittelemään isäsi poismenoa?
Ystävät ovat tässä tilanteessa korvaamaton tuki, ja minusta on hienoa kuulla, että pystyt tukeutumaan heihin. On kuitenkin surullista kuulla, että äitisi ei tilanteessa näe tämän suuren tuen merkitystä sinulle. Sinulla on täysi oikeus olla yhteydessä ystäviisi, eikä äidilläsi ole oikeutta sitä rajoittaa.
Sinulla on paljon ajatuksia kotoa pois lähtemisestä ja laitokseen haluamisesta. Ymmärrän tämän hyvin, jos kotona ei ole hyvä olla. Olisiko mahdollista istua alas äidin kanssa ja jutella läpi tilannetta ja sinä kertoisit miltä sinusta tuntuu kuulla äidin huutoa, uhkailua ja kommentteja ulkonäöstäsi? Voit hyvin myös kirjoittaa kirjeen hänelle, jolloin ainakin riitatilanteista vältyttäisiin. Näin myös keskustelua voi olla helpompi jatkaa.
Mietin myös, josko sinulla on muita läheisiä tukenasi, joille voisit kertoa kotona olevasta tilanteesta? Tai joku, jonka luokse voisit mennä hetkeksi hengähtämään?
Voit olla myös yhteydessä meihin chatin, kirjeiden tai puhelimen kautta, niin voimme yhdessä yrittää keksiä ratkaisuja tilanteeseen.
Muista pitää huoli itsestäsi, olet sen arvoinen!
Tsemppiä kesään toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei ja kiitos, kun kirjoitit meille. Kerroit parhaasta ystävästäsi ja siitä miten sinua häiritsee, että sinä olet teidän kaverisuhteessa aina se, joka laittaa viestiä. Se voi tuntua turhauttavalta, jos toinen ei koskaan laita viestiä ensin vaan yhteydenpito on ikään kuin sinun vastuulla. Voihan olla, että ystäväsi on tottunut tähän, että sinä olet se, joka aina laittaa ensin viestiä ja sen takia hän jää odottelemaan sinun viestejäsi sen sijaan, että itse niitä aktiivisesti laittaisi. Ihmiset ovat niin erilaisia yhteydenpidossa, toiset ovat paljon aktiivisempia kuin toiset, mutta ystävyyssuhteessa toki olisi kiva, että kumpikin osapuoli kyselisi kuulumisia. Voisithan tästä ehkä sanoa ystävällesi, että sinusta tuntuu vähän hassulta, kun sinä olet aina se joka laittaa viestejä? Ehkäpä hän ei ole asiaa edes aiemmin tajunnut.
Kerroit myös, että menette nyt eri kouluihin ja pidät sitä enemmän mahdollisuutena kuin haittana ja siinä ei ole mitään väärää, että ajattelet niin. Tulette varmasti kumpikin tutustumaan uusiin ihmisiin yläasteella ja solmitte ehkä uusia ystävyyssuhteita, mutta se ei tarkoita sitä, että teidän ystävyytenne häviäisi. Kirjoitit, ettet halua hylätä parasta kaveriasi ja eihän sinun tietenkään niin tarvitse tehdä. On ihan luonnollista, että eri kouluihin siirryttäessä yhteydenpito ei ehkä ole niin tiivistä kuin aiemmin, mutta ystävyys voi säilyä silti.
Kirjoitit myös unirytmistäsi sekä siitä, että sinulla on synkempiä ajatuksia. Nämä voivat liittyä murrosikään, joka tuo usein mukanaan erilaisia tunnetiloja esimerkiksi samana päivänä voi olla täynnä iloa ja toisena päivänä olo voi tuntua ihan toivottomalta. Aine ei itsekään pysty ymmärtämään omia tunteitaan tai mistä ne tulevat. Jos synkät ajatuksesi jatkuvat pidempään, niin silloin sinun olisi hyvä jutella niistä luotettavan aikuisen kanssa esim. vanhempiesi. Voit myös soittaa, chatata tai kirjoittaa nettikirjeen Lasten ja nuorten puhelimeen, jolloin voit jatkaa keskustelua kahden kesken päivystäjämme kanssa.
Ihania kesäpäiviä sinulle toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Hyvä kun lähdit purkamaan mieltäsi kirjoittamalla.
Kirjoitit, ettet ole kunnolla nähnyt kavereita sitten 2018 vaikka jokunen kutsu on saattanut tullakin. Kerroit myös, että syynä voisi olla masennuksesi. Jos ymmärsin oikein, koit, että osallistumisesi kutsuun olisi pilannut kaverin päivän. Miksihän mietit näin? En usko, että ystäväsi olisi kutsunut sinua, jos ei olisi sinua halunnut tavata. Sait kutsun, koska olet kyseiselle henkilölle tärkeä, ja hän halusi viettää aikaa kanssasi. Muista, että olet tärkeä läheisillesi!Kaikkiin kutsuihin ei toki tarvitse lähteä mukaan, jos siltä tuntuu. Ovatko kaverisi tietoisia masennuksestasi? Jos eivät, olisiko mahdollista kertoa asiasta heille? Kaveriporukoista eristäytyminen lisää usein miten omaa mielipahaa ja voi myös viestiä kavereille, että haluat olla yksin, eikä heidän seuransa kiinnosta. Kertomalla tilanteestasi, kaverit ymmärtävät ajatusmaailmaasi ja tilannettasi paremmin ja osaavat huomioida nämä asiat. Se, että välillä kieltäytyisitkin kutsuista, eivät välittyisi viestinä ystäville, ettei heidän seuransa kiinnosta vaan enemmänkin, pohdintana, että onkohan sinulla kaikki hyvin.
Kirjoitit, että koulussa on pari tyttöä, joiden kanssa puhut. Olisikohan sinulla halua syventää ystävyyttä heidän kanssaan? He varmasti ilahtuisivat, jos kysyisit heitä tekemään jotakin kanssasi koulun ulkopuolellakin. Voisitko vaikka ajatella aloittavasi harrastuksen jonkun kanssa? Aina ei toki tarvitse tehdäkään mitään yhdessä. Jos on olo, ettei jaksa minnekään lähteä, olisiko sinulla joku, jolle voisit soittaa ja siten lievittää yksinäisyyttäsi?
Kirjoitit myös vaikeudesta herätä aamuisin ja, että haluaisit vain nukkua. Kuulostaa siltä, että moni asia painaa mieltäsi ja tarvitsisit tukea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin puhuminen helpottaa aina oloa. Jos et kavereillesi koe pystyväsi juttelemaan tällä hetkellä, voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja keskustella aiheesta luottamuksellisesti, nimettömänä ja ilmaiseksi.
Muista pitää huolta itsestäsi ja että olet itsellesi ja läheisillesi tärkeä ihminen!
Tsemppiä kesään toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariMoikka, hyvä, että kirjoitit tänne mieltäsi painavasta asiasta. Kerroit, että poika, jonka kanssa olit yhdessä useampaakin kertaan petti sinua ja sen johdosta olit ahdistunut. Poika on tehnyt todella väärin sinua kohtaan ja loukannut sinun tunteitasi. Onkohan hän osannut pyytää tätä anteeksi? Se tuntuu aina pahalta, kun tärkeä ihminen pettää luottamuksen ja ymmärrän hyvin, että tämä on aiheuttanut ahdistusta sinussa. Ilmeisesti ahdistus on ollut niin suurta, että olet jopa satuttanut itseäsi sen takia ja se on huolestuttavaa. Viiltely ei poista ahdistusta vaan pahimmillaan tuo sitä vain lisää. Toivon, että et enää tee itsellesi pahaa, sillä tämä poika, joka on pettänyt sinua ei missään nimessä ole sen arvoinen. Ymmärrän senkin, että ihastumisen tunteita ei pysty hallitsemaan, mutta ajan kanssa olo helpottaa ja tulee vielä uusia ihastuksen kohteita, jotka viimeistään vievät ajatukset pois tästä pojasta. Mitä, jos yrittäisit siirtää ajatuksesi pojasta sellaisiin asioihin, jotka tuovat sinulle iloa esim. kavereiden kanssa kivojen juttujen tekeminen, musiikki, maalaaminen, liikunta tai mikä ikinä se onkaan, joka saa sinut hyvälle tuulelle.
Me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa mielellämme kuuntelemme sinua. Voit soittaa, chatata tai kirjoittaa nettikirjeen ja jutella luottamuksellisesti kahden kesken päivystäjämme kanssa. Täältä löydät lisätietoa palvelustamme: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle!
AvainmestariHei nimimerkki ”Random” hyvä, että kirjoitit tänne. Kerroit, että vanhempasi ovat riidelleet jo useamman viikon ja, että sinua satuttaa eniten riidan syy, jota et tässä halua kertoa. Tuntuu varmasti pahalta, kun sinulle rakkaat ihmiset riitelevät ja olet ihan oikeassa siinä, ettei sinun kuuluisi puhua toiselle vanhemmalle toisen puolesta. Vanhempiesi tehtävä olisi selvittää riitansa keskenään eikä sotkea sinua siihen mukaan. On kurjaa, että he riitelevät sinun läsnäollessasi eivätkä tajua miten paljon sinua riitelyllään kuormittavat. Onko sinun mahdollista lähteä ulos tai kaverin luokse silloin, kun vanhempasi aloittavat riitelyn?
Olet ollut tosi rohkea, kun olet kirjoittanut asiasta tänne ja kerroitkin, että haluaisit puhua aiheesta, mutta sinua on kielletty puhumasta. Minä toivon myös, että voisit puhua aiheesta, sillä se varmasti helpottaisi oloasi! Ehdottaisinkin sinulle, että ottaisit yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai kirjoittaisit meille kirjeen. Palvelu on täysin anonyymi eli sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi tai mitään muutakaan mitä et itse halua. Emme myöskään näe puhelinnumeroasi eikä puhelu näy puhelinlaskussasi eli voit luottamuksellisesti jutella asioistasi päivystäjämme kanssa. Täältä pääset tutustumaan tarkemmin puhelimeen, chattiin ja kirjepalveluun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivon, että sinulle tulee ihana kesä!
AvainmestariMoikka, kiva, kun kirjoitit tänne. Sinua pohdituttaa oma pituuskasvusi ja se miten pitkä sinusta tulee. Kuulostaa tosissaan siltä, että kasvupyrähdys on sinun kohdallasi jo tapahtunut. Kuukautisten alkamisen jälkeen pituuskasvu hidastuu ja tämän jälkeen kasvua saattaa tapahtua vielä noin viisi senttimetriä, mutta kasvu on toki aina yksilöllistä. Kuulostaa siis siltä, että sinusta tehty pituuskasvuennuste on varmaan aika lailla paikkaansa pitävä.
Aurinkoisia kesäpäiviä!
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla on ajatuksia ja tunteita kotitilanteeseen liittyen paljonkin ja niitä onkin tärkeä purkaa, ettet jäisi asian kanssa yksin.
Ymmärrän hyvinkin, että äitisi ja siskosi pöpökammo aiheuttaa sinussa ärtymystä ja turhautumista. Kirjoitat, että riitojakin esiintyy, mikä on tietysti kurja kuulla. Ristiriitoja ja riitoja esiintyy usein, kun ihmisillä on eri käsityksiä, siitä mikä on oikein ja miten asiat kuuluisi tehdä. Ymmärsin viestistäsi, että riidat syntyvät juuri tästä syystä teidän perheessänne.
Se, että siskollasi ja äidilläsi on pöpökammo, on asia, johon sinä et ehkä pysty yksin vaikuttamaan. Jos kammo on ylitsepääsemätön, on kyseessä asia, johon heidän kannattaa hakea apua. Se, mitä sinä voit tehdä tässä tilanteessa on kertoa heille, miltä sinusta tuntuu. Olisiko mahdollista istua alas ja keskustella yhteisistä pelisäännöistä tähän liittyen? Kädet on tietysti hyvä pestä kun tulee kotiin, ja puhelintakin on hyvä välillä pyyhkiä jne. varsinkin näin korona aikaan. Mutta mietin, josko yhdessä voisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, mikä on riittävä käsienpesu ja muu hygienia? Kun asioista on yhdessä päästy juttelemaan ja itse niihin vaikuttamaan, niistä on helpompi pitää kiinni, ja näin riitatilanteilta ehkä vältyttäisiin.
Toivon, että asiat muuttuvat parhain päin. Tsemppiä sinne!
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit