Siirry sisältöön

Itsetuhoiset ajatukset

”Jollakinhan tää helvetti on saatava loppumaan!”

Vakavaan masennukseen voi liittyä pohjatonta avuttomuuden, arvottomuuden ja toivottomuuden tunnetta, jolloin ajatukset muuttuvat ylikielteisiksi. Toivonpilkahduksia ei ole näkynyt missään enää pitkään aikaan, ja oma olo tuntuu tukahduttavan vaikealta. Silloin voi kokea, että ainoa apukeino on elämän riistäminen itseltä.

Tällaisessa tilanteessa ihminen tarvitsee kiireesti apua, jotta olotilaa saataisiin helpotettua ja elämä alkaisi tuntua elämisen arvoiselta. Syvästi masentunut ei useinkaan todellisuudessa halua kuolla. Masentunut haluaa vain pois tuskallisesta tilanteestaan eikä osaa ajatella kuoleman lopullisuutta tai sitä suunnatonta tuskaa, jonka teko aiheuttaa läheisille. Ajatukset pyörivät vain oman olotilan helpottamisessa.

Monet masennuksesta toipuneet kauhistuvat jälkeenpäin itsetuhoisia ajatuksiaan ja ovat kiitollisia siitä, etteivät onnistuneet toteuttamaan uhkauksiaan.

Jos joku puhuu itsemurhasta, hän toivoo sisimmässään, että ympäristö kuulisi, näkisi ja auttaisi häntä. Itsemurhapuheet pitää ottaa aina tosissaan ja kertoa niistä jollekin luotettavalle aikuiselle.

Ei ole epätavallista, että joskus elämänsä aikana miettii kuolemaa ja jopa itsemurhaa, mutta jos itsetuhoajatukset vaivaavat mieltä, kannattaa niistä keskustella heti sellaisen aikuisen kanssa, johon luottaa. Sopivia aikuisia ovat esimerkiksi äiti, isä, kouluterveydenhoitaja, koulupsykologi, koulukuraattori tai terveyskeskuksen lääkäri.

Itsetuhoajatukset kertovat todella pahasta olosta. Olotilan ei tarvitse olla pysyvä. Tukalaan oloon mahdollista saada apua ja helpotusta. Elämän voi saada tuntumaan taas elämisen arvoiselta. Nuoruusiän masennuksesta on erittäin hyvät mahdollisuudet toipua. Olo muuttuu paremmaksi, kun uskaltaa hakea ja ottaa vastaan apua!

Apua

Apua ja tukea

Osallistu

Back to top