Ahdistus ja pelot

Kukaan ei voi välttyä huolilta, jännittämiseltä ja pelottavilta hetkiltä. Ne tuntuvat kaikki vähän samalla tavalla epämiellyttäviltä olotiloilta. Pelko on luonnollinen tunne, jonka tarkoitus on tukea selviytymistä. Pelot auttavat meitä varautumaan vaaratilanteisiin. Myös ahdistus on luonnollinen tunne. Ahdistuksen tehtävänä on varoittaa uhkaavista tilanteista. Se saattaa lisätä hetkellisesti ihmisen älyllistä ja fyysistä suorituskykyä. Silloin kun ahdistus on voimakasta tai hallitsematonta, se ei kuitenkaan paranna suorituskykyä vaan aiheuttaa pahimmillaan ongelmia arjessa, ihmissuhteissa, koulussa ja harrastuksissa.

Huoli ja hätä tuntuvat elimistössä. Sydän jyskyttää, kädet hikoilevat, ääni vapisee. Ajattelu on pullollaan liioittelevia, katastrofaalisia uskomuksia siitä, miten jotain ihan tavattoman kamalaa voi kohta tapahtua. Voimakkaisiin ja arkea vaikeuttaviin ahdistuksen tunteisiin kannattaa hakea apua.

Ahdistustuntemuksia ovat:

  • Pelko, ettei selviydy
  • Pelko, että tulee hylätyksi
  • Pelko, että ei hallitse tilannetta
  • Pelko, että tulee hulluksi ja tekee jotain kauheaa, kontrolloimatonta
  • Häpeä jostakin, esimerkiksi kiusatuksi joutumisesta
  • Sydämen kiivas tykyttely
  • Hikoilu
  • Sisäinen vapina ja käsien tärinä
  • Tunne, että ei pysty hengittämään, koska on pala kurkussa
  • Puristava painon tunne rintakehässä
  • Huimaus ja kokemus, että voi kohta pyörtyä
  • Katastrofiajatukset: ”Kamalaa, jos muut huomaavat”, ”Koira varmasti hyökkää päälleni ja puree”, ”Minulla on varmasti tappava aivokasvain, koska pää tuntuu niin oudolta?”

Elimistö vastaa luonnostaan kaikkeen uhkaan hälytysreaktiolla, synnynnäisellä mekanismilla, joka laittaa ihmisen taistelemaan tai pakenemaan. Sympaattinen hermosto käynnistyy ja lisämunuaiset erittävät adrenaliinia, joiden seurauksena elimistömme on valmis kohtaamaan vaaran. Hälytystila saa elimistössä suuren määrän energiaa liikkeelle ja auttaa ihmisen selviytymään hetkessä hengenvaarallisesta tilanteesta. Esihistorialliselle ihmiselle tämä oli elintärkeä kyky, mutta se on täysin ylimitoitettu valmiustila esimerkiksi nykypäivän nuoren esitelmänpitotilanteeseen.

Meillä on kova työ tulla toimeen ”luolamieselimistömme” kanssa. Tulkitsemme elimistön reaktiot helposti väärin ja hätäännymme niistä lisää. Kun hätääntyneenä ajattelemme, että tilanne on tosi pelottava, koska sydänkin näin hakkaa, elimistömme reagoi paniikkiajatukseemme entistä voimallisemmin. Lopputulos on todella inhottava ajatusten, tunteiden ja kropan yhteistulos, noidankehä, jonka ihminen kokee kokonaisvaltaisena ahdistuksena.

Aiheeseen liittyvät