Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei.
Kiitos kun kirjoitit tärkeästä aiheesta suhteestasi kouluun ja siihen liittyvistä paineista. Haluan aloittaa sanomalla, ettet kamppaile yksin näiden asioiden kanssa ja apua on varmasti saatavilla!

Kirjoitit, että haluaisit päästä tiettyyn lukioon ja sen takia haluat korottaa arvoanojasi. Tosi hienoa, että sinulla on konkreettinen tavoite, jota kohti pyrit. Tähän tavoitteeseen pyrkiminen ei kuitenkaan pitäisi uuvuttaa sinua niin, ettet edes viikonlopun jälkeen koe itseäsi levänneeksi. Olisi siis hyvä miettiä miten pääsisit tavoitteeseesi ilman, että uuvuttaisit itseäsi loppuun.

Kirjoitit, että sinulla on paljon koulutehtäviä, harrastat ratsastusta, sekä että sinulla on iltaisin paljon muitakin hoidettavia asioita, jotka vaikuttavat siihen, että nukkumaanmenokin myöhästyy. Kuulostaa siltä, että sinulla on toden totta kädet täynnä tekemistä eikä ole ihme, että koet itsesi uupuneeksi. Elämässä tulee väistämättä vastaan aikoja, kun tuntuu, että on liikaa tekemistä eikä aika riitä kaikkeen. Välillä voi myös tuntua siltä, että kun on liikaa asioita mitä pitäisi tehdä, on vaikea päästä itse tekemisen pariin ja itse murehtimiseen tekemättömistä asioista menee ihan hirveästi voimia ja keskittymiskykykin voi herpaantua.

On hyvin tärkeää, että sinulla on elämässäsi aikaa myös niihin asioihin, jotka antavat sinulle voimia koulutehtävien ohella. Olisiko mahdollista, että listaisit ylös asioita, jotka koet ottavan sinulta voimia ja asioita, jotka koet antavan sinulle voimia? Listan perusteella voisi vaikka miettiä, jos joitakin asioita voisi karsia pois, ainakin hetkellisesti mutta myös miettiä asioita, joissa ehkä tarvitsisit apua, jotta kuormittumisesi vähenee.

Mietin, että opettajan sekä vanhempiesi kanssa olisi tärkeä keskustella siitä, miten sinä tässä tilanteessa voit ja miten he voisivat sinua auttaa ja tukea. Olisiko siis mahdollista, että ottaisit asian heidän kanssaan puheeksi? Vanhempiesi kanssa voisitte vaikka keskustella ajankäytöstä, ja jos vanhempasi esimerkiksi vaativat sinulta kotitehtäviin liittyviä asioita, voisiko niitä vähentää? Tarvitsisitko kenties enemmän apua vanhemmiltasi koulutehtäviisi? Voit vaikka keskustelussa vanhempiesi kanssa käyttää yllä ehdottamaani listaa apuna, kun mietitte näitä asioita.

Lopuksi mietin vielä, saatko kuulla tarpeeksi kiitosta siitä mitä teet vanhemmiltasi, opettajiltasi mutta myös itseltäsi? On tärkeää, että kokee onnistumisia ja muistaa kiittää itseään siitä, miten hyvin on jaksanut tehdä töitä tavoitteidensa eteen, mitä sinä olet hienosti tehnyt! Ilman näitä positiivisia onnistumisen tunteita ja tunnetta siitä, että tekee töitä tavoitteidensa eteen, voi motivaatio laskea ja näin ollen myös uuvuttaa enemmän. Muista siis myös nähdä kaikki se hyvä, mitä opiskelusta saat, ja muista, että tämä on juuri sinun elämäsi ja sinun tavoitteesi, joten se suoritus, joka riittää sinulle, tulee riittää myös vanhemmillesi ja muille, joilta ehkä koet saavasi suorituspaineita. Ja muista myös, että elämä ei ole pelkkää suorittamista. Sinä olet tunnollinen nuori, ja teet todella hyvää työtä monen asian suhteen, muista siis kiittää itseäsi siitä.

Uskon, että löydät tilanteeseesi ratkaisuja pian ja että koulu ja vapaa-aika alkaa tuntumaan miellyttävältä ja levolliselta.

Hyvää syksyn jatkoa toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki 3lk.

Kiitos taas viestistäsi ja kiva, että kiinnostuit nettikirjepalvelustamme. Nettikirjepalvelu on täysin ilmainen ja voit kirjoittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti ihan mistä aiheesta vain. MLL:n kouluttama päivystäjä vastaa kirjeeseen viimeistään kahden viikon sisällä mutta useimmiten vastauksen saa jo aiemmin.

Voit lukea lisää nettikirjepalvelusta täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/tietoa-nettikirjepalvelusta/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Onpa ikävä kuulla, että sinulla on paha ja surullinen olo. Uskon, että tuollainen olotila tuntuu varmasti raskaalta. Kiitos myös rohkeudestasi kertoa asiasta.

Suuret muutokset elämässä voivat saada mielen myllertämään. Olet juuri vaihtanut koulua ja mennyt yläasteelle. Tämä on jo iso asia ja varmaan ollut sinulle hyvin jännittävää. Voisiko olotilasi johtua tästä kyseisestä muutoksesta? Ei ole ihme, että tämä muutos vaikuttaisi sinun mielialaasi. Jokainen ihminen kokee muutokset eri tavalla ja tarvitsevat aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.

Olet myös murrosiässä, mikä vaikuttaa niin kehoosi kuin tunne-elämääsikin. Murrosiässä on normaalia tuntea alakuloisuutta ajoittain. Jos tunnetila kuitenkin kestää yli kaksi viikkoa, eikä olo helpota, kannustan sinua hakemaan apua.

Oli sitten olo mikä tahansa, kannattaa aina asioistaan puhua. Voisitko esimerkiksi jutella vanhempiesi kanssa pahasta olostasi? Yhdessä voisitte miettiä mistä paha olo voisi johtua ja miten siitä voisi päästä eroon. Jos et vanhempiesi kanssa halua jutella, voisitko käydä juttelemassa koulukurattorin kanssa? Hänen puheilleen mentäessä sinulla ei tarvitse olla mitään valmiita vastauksia miksi voit niin kuin voit. Hänen kanssaan voitte yhdessä pohtia tilannettasi ja siihen ratkaisuja.

Muista, ettei sinun tarvitse yksin kantaa raskasta olotilaasi, jaettu huoli on puolikas kantaa. Sinä ansaitset apua ja hyvää oloa. Uskon, että ympärilläsi on paljon ihmisiä, jotka mielellään haluavat auttaa sinua pääsemään pahasta olostasi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki 3lk.

Kiitos viestistäsi. Tosi ikävä kuulla, että äitisi on saanut paniikkikohtauksia. Ymmärrän hyvin, että äitisi vointi huolestuttaa myös sinua ja isääsi, tilanne on varmasti raskas teille kaikille. Onneksi kuitenkin äitisi saa apua, joten toivon, että tilanne paranee ajan kanssa. Saathan sinä myös kotona tarpeeksi huomiota ja huolenpitoa? Entä oletko sinä päässyt juttelemaan tunteistasi ja ajatuksistasi tilanteeseen liittyen jonkun kanssa? Kerroit myös, että teille olisi tulossa perhetyöntekijä käymään. Tosi hieno juttu! Perhetyöntekijä kartoittaa perheen tilanteen ja miettii mitä apuja perhe tarvitsisi. Perhetyöntekijälle kannattakin sinun rehellisesti kertoa miten kotona voit, jotta oikea apukeino löytyy.

Kirjoitit vielä halustasi laihtua. Vaa’an numeroa ei liikaa kannata tarkkailla. Kahden samanpainoisen ihmisen kehot voi näyttää aivan erilaisilta eikä näin ollen itseään kannata vertailla myöskään muihin. Jos lapsi syö perusterveellisesti ja liikkuu ei laihdutukselle ole aihetta. Olet myöskin vielä kasvavassa iässä oleva lapsi ja kehosi tulee vielä murrosiän aikana muokkautumaan paljon. Sinussa ja sinun kehossasi on paljon ihanaa ja rakastettavaa. Eikä kehosi ole pelkkä ulkonäköasia, mieti mitä kaikkea voitkaan kehollasi tehdä! Kannustankin sinua käyttämään kehoasi tavalla joka saa sinut tuntemaan hyvältä ja kehumaan itseäsi joka ikinen päivä niistä asioista.

Tiesitkö, että voit kirjoittaa meille myös nettikirjeitä? Vastaus nettikirjeeseen tulee aina kahden viikon sisällä. Tässä linkki: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/

Hyvää syksyn alkua toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi ja kiitos että halusit jakaa mietteitäsi kanssamme. Ongelmasi eivät todellakaan ole mitättömiä vaan aitoja ja oleellisia juuri sinulle sinun elämäntilanteessasi.

Ensinnäkin haluan sanoa, että olet tehnyt hyvää työtä tukemalla veljeäsi jo nyt pitämällä hänen puoliaan, hän epäilemättä arvostaa sitä. Veljesi kamppailee varmasti vaikeiden asioiden ja tunteiden kanssa missä juuri toisten ihmisten ennakkoluulot ja asenteet voivat aiheuttaa lisäpainetta. Useasti läheisillä on huoli juuri siitä mitä muut ajattelevat ja hyväksyvätkö he transsukupuolisen sellaisena kuin on, ihan niin kuin itsekin kirjoitit omasta huolestasi tähän aiheeseen liittyen. On faktaa, että yhä tänään transsukupuolisiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja syrjintääkin. Siksi onkin erityisen tärkeää, että läheiset asettuvat transsukupuolisen puolelle hyväksymällä hänet juuri sellaisena kuin hän on ja torjumalla kaikki syrjinnän yritykset ja satuttavat kommentit. Tämä viestittää myös muille ennakkoluulojen murtamista. Voisitko esimerkiksi keskustella veljesi kanssa siitä, miten hän toivoisi, että sinä tukisit häntä eri tilanteissa? Veljesi tietää varmasti parhaiten minkälaista tukea hän toivoo.

Kirjoitit viestissäsi vanhempiesi ja isäpuolesi asenteesta asiaan liittyen. Aiheena oman lapsen transsukupuolisuus voi aiheuttaa vanhemmissa paljonkin hämmennystä. Myös mietteitä siitä, josko se olisikin vain ohimenevä vaihe on normaalia. Myös vanhemmat joutuvat käymään läpi ajatusprosessin siitä, mitä tämä muutos tarkoittaa ja miten he voivat lastaan tukea. Tässä myös kaikilla voi mennä oma aikansa ennen kuin pääsee siihen pisteeseen, että muutos ajatusmaailmassa normalisoituu.

On kuitenkin hienoa kuulla, miten hienosti isäsi ja äitisi ovat pystyneet veljeäsi tukemaan monin tavoin. Vaikka äitisi ajattelisikin, että kyseessä voi olla pelkkä vaihe, uskon, että hän ajan myötä ymmärtää ja hyväksyy asian oikean laidan. Voisiko isäpuolesi käytös ehkä viestii siitä, että hän ei oikein tiedä miten hänen kuuluisi toimia asian suhteen? Ihmisten asenteita ja ennakkoluuloja murretaan antamalla tietoa aiheesta. Jos vastaavia tilanteita tulee vastaan uskon, että veljellesi on tärkeää, että hänen puoliaan pidetään. Olisiko mahdollista kertoa isäpuolellesi, että vastaavat kommentit eivät ole hauskoja tai hyväksyttäviä ja kertoa myös miksi? Voisiko hänen käytöstään tai kommenttejaan myös yrittää kyseenalaistaa, että miksi hänen mielestään kyseiset kommentit ovat hauskoja?

Netistä löytää paljon tietoa transsukupuolisuudesta ja siitä, miten transsukupuolista voi tukea. https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/tietoa-transihmisten-laheisille/vanhemmille/ Tämän linkin takaa löytyy Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen teksti siitä miten vanhempi voi tukea transsukupuolista. Voisitko vaikka antaa sen perheellesi luettavaksi? Sivuilta löytyy muutakin luettavaa, tietoa vertaistukiryhmistä ja paljon muuta tietoa. Käy vaikka itse tutustumassa!

Hienoa, että veljelläsi on noinkin ajattelevainen sisko. Sinun tukesi on hänelle korvaamaton!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole kotona kaikki hyvin. Kiitos, että halusit jakaa ajatuksiasi tänne.

Ymmärsin viestistäsi, että vanhempasi vaativat sinulta paljon niin kotitöiden kuin koulun suhteen. Hyvin ymmärrettävää, että olet lopen uupunut tilanteeseen, jos et kiitosta tai kannustusta saa tekemästäsi työstäsi. Sinä et todellakaan ole ansainnut huutoa vanhemmiltasi ja on hyvin surullista kuulla, että tunnet itsesi arvottomaksi. Sinä olet hyvinkin vastuuntuntoinen hieno nuori, joka ottaa vastuuta ehkä vähän liikaakin kotona. Sinun pääasiallinen työsi on kuitenkin koulunkäynti ja siinä vanhempasi pitäisi tukea sinua. Onko arvosanojen nostaminen sinun oma vai vanhempiesi toive? Muista, että koulutyön jälkeen pitää jaksamista riittää myös muihin kivoihin asioihin. Se mikä arvosana riittää juuri sinulle on se mitä sinun kuuluu tavoitella. Älä anna kenenkään painostaa itseäsi suorituksiin, jotka aiheuttavat sinulle enemmän stressiä kuin motivaatiota. Myös itsetuhoinen käytöksesi kertoo, että kaikki ei ole hyvin ja toivonkin että saat apua tilanteeseesi nopeasti.

Mietin, voisitko ottaa kotitilanteen puheeksi vanhempiesi kanssa? Voisit vaikka kertoa heille, miten heidän käytöksensä vaikuttaa sinuun ja mitä toivoisit muuttuvan. Olisi myös hyvin tärkeää, että saisit kerrottua vanhemmillesi itsetuhoisesta käytöksestäsi. Se, että kertoisit heille tämän kaiken voisi olla hyvinkin silmiä avaavaa vanhemmillesi ja saada aikaan muutosta hyvinkin nopeasti. Uskon, että vanhempasi todellakin haluavat auttaa sinua. Kannustan sinua myös juttelemaan jonkun ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Koulussasi voit käydä esimerkiksi juttelemassa koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. He ovat ammattilaisia ja osaavat antaa sinulle juuri sen avun, jota tarvitset ja jonka ansaitset!

Ymmärrän hyvin, että näistä asioista voi olla vaikea puhua vanhempiesi tai jonkun ulkopuolisen kanssa. Jos haluat, voit vaikka kirjoittaa paperille ajatuksiasi, ja antaa sen luettavaksi. Kirjeen pohjalta on kaikkien helppo lähteä keskustelemaan aiheesta enemmän. Jos haluat, voit olla Lasten ja nuorten puhelimeen yhteydessä (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116). Yhdessä voimme miettiä mitä tehdä ja kehen olla yhteydessä.

Toivon todella, että uskallat hakea apua tilanteeseesi. Sinä ansaitset kaiken avun, jonka voit saada.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi ja kiitos rohkeudestasi kirjoittaa meille. Jo se, että itse huomaat tarvitsevasi apua, on askel kohti parempaa oloa.

Viestistäsi ymmärrän, että sinulla on hyvin paha olla, joka ilmenee jo kertomallasi itsetuhoisella käytöksellä ja ajatuksilla. Fyysinen kipu usein helpotta sisäistä ahdistusta hetkeksi, niin kuin itsekin kirjoitit, mutta se ei ikinä ole ratkaisu pahaan oloon. Sinä et todellakaan ansaitse kipua tai pahaa oloa, eikä sinun kannata itseäsi rangaista. Kehosi on kallein asia mikä sinulla on, siitä kannattaa pitää hyvää huolta. Syy pahaan oloon ja masennukseen tulee aina selvittää jotta olo helpottuisi. Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin mikä on saanut sinut voimaan huonommin? Oletko vuosien aikana voinut myös paremmin? Ja mikä on silloin oloasi auttanut?

Kirjoitit, että puhuminen kenellekään tai varsinkaan ammattilaiselle ei tunnu hyvältä idealta. Puhuminen on kuitenkin aina kannattavaa ja se tärkein keino selvitä masennuksesta. Muista, että jaettu huoli on aina puolikas. Vaikka kerrot karkottaneesi tärkeitä läheisiä ympäriltäsi, uskon että he aivan varmasti haluaisivat olla tukenasi, jos kertoisit miltä sinusta tuntuu. Puhuminen voikin tuntua hankalalta mutta vaihtoehtoja löytyy. Voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen jollekin läheisellesi, jossa kerrot tarvitsevasi apua? Voit vaikka myös näyttää tämän tänne kirjoittamasi viestin. Tuki lähimmiltäsi on erityisen tärkeää vaikeina aikoina.

Kannustan sinua myös puhumaan esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Ammatti-ihmiset osaavat työnsä puolesta vastaanottaa kaikennäköisiä tunteita ja ajatuksia. He osaavat myös jatko-ohjata sinua toisenlaisen avun pariin, jos sille on tarvetta. Kun heidän puheille menee, ei tarvitse tietää olonsa syytä tai mitään muutakaan. Heidän työnsä on se selvittää.

Jos haluat, voit aina olla yhteydessä myös Lasten ja nuorten puhelimeen. Olemme mielellämme tukenasi ja yhdessä voimme miettiä ratkaisuja tilanteeseesi. Voit soittaa (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa tai chatata nimettömänä ja luottamuksellisesti.

Pahaan oloon ja masennukseen on aina olemassa apukeinoja ja helpotusta. Avun kautta elämä alkaa tuntua taas elämisen arvoiselta. Toivon, ettet jää asian kanssa yksin ja uskallat hakea ja ottaa apua vastaan. Olet kaiken avun arvoinen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä