Siirry sisältöön

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 15 viestiä, 1,726 - 1,740 (kaikkiaan 2,085)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • vastauksena käyttäjälle: Masennuksesta kertominen #81351

    Hei nimimerkki ”En tiiä”.

    Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa meille ajatuksistasi.

    Kirjoitit, että epäilet sinulla olevan masennus ja mietit kenelle voisit asiasta kertoa, kun et halua aiheuttaa huolta perheellesi tai kavereillesi. Ensinnäkin haluan sanoa, miten hienoa on, että olet lähtenyt pohtimaan mistä voisit saada apua oloosi. Toiseksi haluan kertoa, että perheellesi on erityisen tärkeää se, että sinulla on hyvä olla. He haluavat varmasti olla sinun tukenasi ja auttaa sinua, jos kerrot heille mietteistäsi.

    Kerroit myös, että autat masentunutta ystävääsi. Oletpa hyvä ystävä, kun jaksat tukea ystävääsi, jolla on juuri nyt vaikeaa. On kuitenkin tärkeää, että myös sinä saat apua, jotta sinä jaksat olla hyvä ystävä myös jatkossa. On hyvä muistaa, että jotta jaksaa auttaa muita, on ensin huolehdittava siitä, että itsellä on hyvä ja jaksava olo. Oma hyvinvointisi tulisi aina tulla ensimmäisenä.

    Kerroit myös, että olet avautunut aiemmin kouluterveydenhoitajalle ja kuraattorille asioistasi, jotka sitten oli kerrottu vanhemmillesi. Onpa kurjaa, että sinulla on tämänlainen kokemus. Olikohan heillä jokin pätevä syy rikkoa vaitiolovelvollisuutensa? Jos ei, on sinua kohtaan tehty väärin. Olisi aina hyvä, että vanhempasi ovat tietoisia siitä, miten sinä voit, mutta tämä tieto pitäisi tulla sinulta itseltäsi tai kuraattorin tai terveydenhoitajan kautta mutta sinun suostumuksellasi.

    Voisitko miettiä mikä olisi sinusta helpoin tapa kertoa olostasi esimerkiksi vanhemmillesi? Voisitko tuoda asian ilmi vaikka kirjoittamalla tekstiviestin tai kirjeen? Tai voisitko ruksata haluamasi puheenaiheet Huoli puheeksi lomakkeelle (https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/), jonka sitten annat?

    Jos et halua heti vanhemmillesi kertoa, voit toki koittaa kertoa olostasi uudelleen koulun kuraattorille tai terveydenhoitajalle, ja heille alustaa, että pelkäät heidän kertovan sinun asioistasi vanhemmillesi ilman sinun lupaasi. Näin he varmasti osaavat huomioida tämän kaiken.

    Toivon, että löydät oman tapasi kertoa olostasi valitsemallesi henkilölle. Muista, että sinun voinnillasi on väliä, ja vanhempasi ja lähimmäisesi haluavat aina auttaa sinua. Joten uskalla kertoa ja ottaa apua vastaan, sinä ansaitset voida hyvin.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Ärsytys #81337

    Hei.

    Kiitos viestistäsi. Ymmärrän, että sinusta tuntuu varmasti kurjalta, että vanhempasi ottivat sinulta läppärin pois. Olikohan sille jokin pätevä syy? Uskon, että salaa pelaaminen voi johtaa ennemminkin lisäriitoihin vanhempiesi kanssa, eikä se lisää luottamusta teidän välillenne.

    Onkohan teillä kotona selvät pelisäännöt? Myös sinulla on oikeus ilmaista mielipiteesi (esimerkiksi kodin säännöistä) ja tunteesi kotona niin, että ne huomioidaan. Voisitko ehdottaa vanhemmillesi, että yhdessä miettisitte millaisia sääntöjä teillä olisi kotona? Näin myös sinä saisit olla mukana päättämässä kotinne asioista ja esimerkiksi siitä mistä syistä läppärisi otettaisiin sinulta pois tai jos jokin muu seuraamus olisi parempi.

    Toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua sinua miellyttävällä tavalla.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: pelko #81022

    Hei nimimerkki Pelokas tyttö,

    Kiitos viestistäsi! Onpa ikävä kuulla, että näet öisin noin pelottavia unia ja pelot vaikuttavat myös hereilläoloaikaasi.

    Erilaiset pelot ovat yllättävän tavallisia ja monenlaiset asiat voivat pelottaa. On kuitenkin tärkeää, että niistä puhuu. Siksi onkin todella hienoa, että kirjoitit tänne Nuortennetin keskustelupalstalle.

    Kuten mainitsitkin, on hyvin epätodennäköistä, että teillä olisi murhaaja kotonanne. Ihmismieli on kuitenkin jännittävä ja monimutkainen – aina ei auta, vaikka yrittäisikin selittää pelkoa itselleen järjellä. Unesi ovat varmasti hyvin pelottavia ja todentuntuisia, joten herätessä voi mennä hetki ennen kuin mieli rauhoittuu.

    Kerroit, että iltaisin suihkussa sinua pelottaa myös. Tuntuuko sinusta painajaisten takia pelottavalta tai epämiellyttävältä mennä myös nukkumaan?

    Osaatko sanoa, onko elämässäsi tapahtunut isoa muutosta tai onko sinulla ollut stressiä? Usein elämässä tapahtuvat asiat saattavat vaikuttaa näkemiimme uniin. Myös esimerkiksi jännittävien elokuvien tai tv-sarjojen katsomista on hyvä välttää ennen nukkumaanmenoa.

    Onko sinulla ennen nukkumaanmenoa tiettyjä iltarutiineja? Entä onko sinulla jotakin kiinnostuksen kohdetta, jonka parissa tykkäät viettää aikaa? Rutiinit sekä rauhallinen ja mieluisa puuha saattavat usein rauhoittaa mieltä illalla.

    Olisi tärkeää, että kertoisit painajaisistasi ja peloistasi jollekin lähipiirisi luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Voit myös esimerkiksi kertoa koulun terveydenhoitajalle. Koulun terveydenhoitaja osaa antaa hyviä vinkkejä hyvään uneen sekä hän tarvittaessa voi ohjata sinut keskustelemaan painajaisistasi ja peloistasi esimerkiksi koulupsykologin kanssa.

    Voit Nuortennetistä lukea vielä lisää unista ja painajaisista: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/nukkuminen-hyvinvoinnin-perusta/unet-ja-painajaiset/

    Tässä on myös vinkkejä nukahtamiseen – näistä voi olla myös apua mielen rauhoittamiseen ennen nukkumaanmenoa: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/nukkuminen-hyvinvoinnin-perusta/apua-nukahtamiseen/

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Haluan laitokseen. #80987

    Hei niilo,

    Kiitos, että päätit kirjoittaa meidän Nuortennetin keskustelupalstalle!

    Todella ikävä kuulla, että kotona on vaikea olla. Osaatko sanoa, mitkä asiat vaikuttavat siihen, että kotona ei ole hyvä olla? Jos kotona on vaikeaa, niin saattaa hyvinkin tulla sellainen olo, että muualla asuminen voisi olla helpompaa. Oletko pystynyt kertomaan ajatuksistasi kotona? Olisi tärkeää, että kotonasi tiedettäisiin myös ajatuksistasi. Sinulla on oikeus asua sellaisessa paikassa, jossa sinun on hyvä ja turvallista olla.

    Kerroit, että työntekijät kävivät teillä juttelemassa, mutta et kehdannut kertoa asioista äitisi läsnäollessa. Onko sinulla mahdollisuutta tavata työntekijöitä kahden kesken? Jos sinulla on heidän yhteystietonsa, niin voit laittaa heille asiasta myös viestin.

    Jos olet koulussa, niin tilanteestasi voit kertoa myös opettajalle tai koulukuraattorille. He ovat siellä sinua varten ja heidän tehtävä on olla sinun tukenasi.

    Jos haluat purkaa ajatuksiasi anonyymisti niin, meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Haluan laitokseen. #80984

    Hei nimimerkki ”rahaongelmia”,

    Kiitos viestistäsi! Olet todella rohkea, kun kerroit tilanteestasi.

    Perheesi huono rahatilanne vaikuttaa todella suuresti myös sinuun. Ihana kuulla, että harrastat cheerleadingiä, mutta harmillista, jos et rahatilanteen takia pysty etenemään parempiin joukkueisiin.

    Kuulostaa huolestuttavalta, jos et saa isäsi luona tarpeeksi ruokaa. Oletko isällesi kertonut, että koet tarvitsevasi enemmän ruokaa? Sinulla on oikeus saada kunnollista ja monipuolista ravintoa. Myös vanhemmillasi on oikeus saada taloudellista apua, jos rahat eivät meinaa riittää elämiseen.

    Ajattelet, että laitoksessa voisi olla parempi asua ja ymmärrän ajatuksesi, koska sinusta tuntuu, että kotona ei ole hyvä olla. Kerroit, että et uskalla kertoa tästä äidillesi. Olisi hyvä, jos pystyisit kertomaan äidillesi, että sinulla saattaa olla masennus ja sinua ahdistaa tulla kotiin, koska koet, että sinua ei kunnioiteta siellä. Kodin kuuluisi olla sellainen paikka, jossa sinun on hyvä ja turvallista olla. Jos ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voit yrittää myös kirjoittaa äidillesi kirjeen.

    Onko lähipiirissäsi jotakin toista turvallista ja luotettavaa aikuista, kenelle voisit kertoa tilanteestasi? Tällainen voi esimerkiksi olla joku sukulainen, tai koulussa opettaja tai koulukuraattori. Olisi tärkeää, että voisit jollekin kertoa tilanteestasi. Aikuisten tehtävä on huolehtia, että saat kotitilanteeseesi apua. Olisi myös tärkeää, että kertoisit jollekin luotettavalle aikuiselle masentuneisuudestasi ja siitä, että kotiin meneminen ahdistaa.

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

    Muista, että olet tärkeä!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: pahoinpitely kotona #80983

    Hei elio,

    Kiitos viestistäsi! Olet rohkea, kun kirjoitat tilanteestasi tänne.

    Onpa todella ikävä kuulla kotitilanteestasi. Kaverisi ovat sinulla varmasti tärkeitä ja tuntuu varmasti epäreilulta, että äitisi ei anna sinun nähdä heitä. Tämä on ajanut sinut myös valehtelemaan, jotta pääset tapaamaan kavereitasi.

    Kerroit, että äitisi ei kunnioita yksityisyyttäsi, eikä anna sinun pukeutua ja meikata niin kuin haluaisit. Oletko yrittänyt puhua äidillesi siitä, että koet, että hän ei kunnioita yksityisyyttäsi? Myös oman itsensä ilmaiseminen, esimerkiksi vaatteilla ja meikeillä, on lapsille ja nuorille tärkeää. Oletko pystynyt tämän asian tärkeydestä sinulle puhumaan hänelle?

    Mainitsit, että äitisi pakottaa sinut lukemaan kokeisiin 3 tuntia päivässä. Jokainen meistä oppii eri tavalla ja voi olla, että sinulle riittäisi toisenlainen aika kokeisiin lukemiseen. Oletko kertonut hänelle, millä tavalla juuri sinä parhaiten opit?

    Transpoikana oleminen ja biseksuaalisuus ovat osa sinua, eikä niiden tarvitse olla elämää vaikeuttavia asioita. Sinä olet juuri hyvä tuollaisena, mutta valitettavasti emme pysty vaikuttamaan muiden ihmisten reaktioihin. Toiset ihmiset saattavat ottaa tiedon vastaan tosi hyvin, kun taas toiset voivat tarvita enemmän aikaa sen sulatteluun. Oletko jollekin kaverille kertonut sukupuoli-identiteetistäsi ja seksuaalisesta suuntautumisestasi? Haluaisitko, että myös muut tietäisivät?

    Minulla heräsi huoli, kun kerroit, että äitisi uhkailee väkivallalla. Kukaan ei saa uhkailla sinua väkivallalla tai käyttää sinua kohtaan väkivaltaa. Sinulla on oikeus olla pelkäämättä. Huoleni herää myös siitä, kun kerroit halustasi kuolla. Tilanteesi on kuulostaa todella rankalta ja voimasi ovat varmasti lopussa. Sinulla on oikeus elää ihan normaalin lapsen elämää ja muista, että sinulla on oikeus saada apua. Nyt tilanne saattaa tuntua toivottomalta, mutta asiat varmasti kääntyvät parempaan.

    Kerroit, että et uskalla kertoa kenellekään tilanteestasi, koska äitisi keksii kuitenkin tekosyitä. Sinulla on täysi oikeus kertoa asiasta jollekin, eikä sinun tarvitse tuntea siitä syyllisyyttä. Onko sinulla lähipiirissäsi jotakin luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit kertoa tilanteestasi? Tai olisiko sellaista aikuista koulussa? Tällaisista asioista voit kertoa myös opettajalle tai koulukuraattorille – heidän tehtävä on olla tukena tämän kaltaisissa tilanteissa.

    Joskus voi olla myös helpompi kirjoittaa ja näyttää teksti jollekin turvalliselle aikuiselle. Voit myös kokeilla hyödyntää Nuortennetin Huoli puheeksi! -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

    Älä jää yksin ja muista, että olet hyvä juuri tuollaisena!

    Halauksin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Kiusaamista? #80979

    Hei nimimerkki Hiljainen,

    Kiitos viestistäsi! Olen iloinen, että päätit kirjoittaa meidän Nuortennetin keskustelupalstalle.

    Todella kurja kuulla, että ystäväsi ovat jättäneet sinut ja yksi sanoi sinulle ilkeitä asioita. Tuollainen varmasti herättää monenlaisia tunteita, esimerkiksi surullisuutta ja hämmennystä. Oletko kertonut ystävillesi, millaisia ajatuksia ja tunteita yksin jääminen sinussa herättää?

    Kerroit, että koulussa sinulla ei ole ketään. Lisäksi koulussa sinulle kommentoidaan inhottavaan sävyyn ja joidenkin kommenttien takia tunnet itsesi turhaksi. Mietit, että ovatko kokemasi asiat olleet kiusaamista ja kyllä ne minusta täyttävät kiusaamisen tunnusmerkit. Muistathan kuitenkin, että sinussa ei ole mitään vikaa ja olet hyvä juuri tuollaisena!

    Mainitsit, että vapaa-ajalla haluaisit viettää aikaa jonkun kanssa, mutta muut viettävät aikaansa muualla. Voisitkohan kysyä joltakin mukavalta tyypiltä ennakkoon hänen suunnitelmistaan? Voihan olla, että hän ei ole vielä ehtinyt sopimaan muuta. Entä onko sinulla naapurustossasi ikäistäsi seuraa?

    Kerroit myös, että et meinaa jaksaa enää ja olet yrittänyt tappaa itsesi. Tämä saa minussa ison huolen heräämään. Elämäsi on elämisen arvoista, vaikka sinusta nyt ei siltä tuntuisikaan. On erittäin tärkeää, että saat apua tilanteeseesi. Onko sinulla lähipiirissäsi sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista, kenelle voisit kertoa kokemastasi ja itsemurha-ajatuksistasi? Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi vanhempi, tai koulussa opettaja tai koulukuraattori.

    Noin isoista asioista ääneen puhuminen voi tuntua jännittävältä, joten voit myös kokeilla kirjoittaa ajatuksiasi ylös paperille ja näyttää paperin luotettavalle aikuiselle. Voit myös kokeilla hyödyntää Nuortennetin Huoli puheeksi! -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

    Jos haluat purkaa mieltäsi, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

    Muista, että olet arvokas ja avun arvoinen!

    Halauksin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Haluan laitokseen. #80646

    Hei Essiikka,

    ja kiitos että halusit jakaa kanssamme ajatuksiasi.

    Onpa kurja kuulla, että koet olevasi jotenkin kaiken ulkopuolella. Mikä saa kokemaan asian näin? Kohdistuuko ulkopuolisuus perheen sisäisiin asioihin tai myös muihin asioihin?

    On tärkeää, että oma koti olisi paikka, jossa olisi turvallista olla. Eikä omia huolia kannata vähätellä, ne ovat tosiasioita juuri sinun elämässäsi tässä hetkessä ja siksi hyvinkin tärkeitä ja oleellisia.

    Kuvailet, että isälläsi on monta puolta. Kaikissa meissä on niin hyviä kuin huonojakin puolia mutta tärkeää on, että huonot puolet eivät vaikuta perheenjäseniin niin että kenellekään tulee paha olla. Kerroit, että isäsi huutaa sinulle paljon ja että itket sen vuoksi lähes joka ilta. Tämä kuulostaa minusta huolestuttavalta. Oli isälläsi syy mikä tahansa, ei se oikeuta häntä käyttäytymään sinua kohtaan tuolla tavalla. Sinä et ole tilanteessa tehnyt mitään väärää ja toivonkin, että tiedät, että apua on olemassa.

    Ymmärrän hyvin, että tilanne on sinulle raskas ja toivon, että pystyt asiasta puhumaan niin isäsi kuin myös jonkun toisen turvallisen aikuisen kanssa. Ensinnäkin isäsi olisi hyvä tietää miltä sinusta hänen huutamisensa tuntuu. Tietääkö hän esimerkiksi, että itket ennen nukkumaanmenoa? On hyvä kertoa tilanteesta myös jollekin toiselle aikuiselle, joka voisi olla sinun tukenasi, kun puhut asiasta isäsi kanssa. Asuuko äitisi myös sinun ja sisarustesi kanssa? Jos näin, miten hän on tilanteeseen reagoinut ja oletko hänelle pystynyt juttelemaan asiasta? Voit myös jutella asiasta esimerkiksi koulussa opettajasi tai koulukuraattorin kanssa. He osaavat varmasti auttaa sinua ja yhdessä voitte miettiä miten asian kanssa kannattaisi edetä ja mitä ratkaisuja olisi olemassa, jotta sinulla olisi hyvä olla kotona.

    Ratkaisu tilanteeseesi löytyy aivan varmasti, kunhan uskallat pyytää apua lähipiiristäsi. Kerroit myös isoveljesi poismenon vaikuttavan elämääsi. Eikä ole ihme, läheisen kuolema vaikuttaa meihin aina, vaikka sitä ei itse edes muistaisi. Myös tämän asian kanssa kannattaa tukeutua lähipiirissäsi ihmiseen, jonka kanssa tuntuu luontevalta puhua.

    Muista, että sinä olet tärkeä, eikä sinun tarvitse kestää huonoa käytöstä keneltäkään. Olet rohkea, kun jo tänne kirjoitit.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Rakastuin opettajaan #80637

    Hei.

    Kiitos viestistäsi Tytteli. Kuulostaa siltä, että sinulla todellakin on hyvä ja kannustava opettaja, joka on auttanut sinua monessa elämäntilanteessa. Ihastuminen omaan opettajaan on myös tavallista, eikä siinä ole mitään väärää. Ihastuksenkohdetta kun ei voi itse valita. Valitettavasti opettajasi ei voi lain estäessä vastata näihin ihastuksen tunteisiin, vaikka niin toivoisitkin. Ymmärrän siis hyvin, että voi olla vaikea luopua ihmisestä, joka on antanut sinulle niin paljon hyvää. Uskon kuitenkin, että mihin päädytkään 9. luokan jälkeen, tulet saamaan tukea ja apua myös muilta turvallisilta aikuisilta, kun sitä toivot.

    Ja jos haluat, voit toki aina kertoa opettajallesi miten tärkeäksi olet hänen tukensa kokenut koulussa olosi aikana. Hän on varmasti tästä tiedosta hyvinkin otettu, jos et sitä vielä ole hänelle kertonut.

    Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Ei enää kiinnosta elää. #80636

    Hei.

    Kiitos nimimerkki ”En jaksa” että rohkenit pyytää apua kirjoittamalla meille.

    Ymmärsin viestistäsi, että koet monta asiaa arjessasi raskaaksi, mikä näkyy motivaationpuutteena, unen vähäisyydessä ja riitelynä. Onpa kurja kuulla, että sinulla on huono olo. Osaatko yhtään sanoa koska tämä on alkanut tai jos olotilaasi löytyy konkreettista syytä?

    Nuoruudessa on tavallista kokea alakuloisuutta ajoittain mutta jos se pitkittyy pidemmälle ajalle (yli kaksi viikkoa) kannattaa siihen hakea apua. Negatiivisten tunteiden sisällä pitäminen on myös raskasta. Kerroit, että yrität olla iloinen joka päivä. Iloinen kannattaa olla kun siltä tuntuu, mutta myös surun, ahdistuksen ja vihan tunteita saa ja pitää näyttää. On siis tärkeää, että mitään tunteita ei piiloteta koska juuri se käy raskaaksi ajan myötä.

    Onko sinun lähipiirissäsi ihmistä, jolle voisit kertoa näistä mietteistäsi ja olostasi? Olisi hyvin tärkeää, ettet jäisi yksin pohtimaan näitä asioita. Tästä voisit kertoa esimerkiksi vanhemmillesi, jollekin sukulaisellesi tai koulun puolelta, vaikka opettajalle tai koulukuraattorille. Siis aikuiselle, jolle tuntuu luontevammilta kertoa. Ihmisen pahaa oloa voi olla vaikea nähdä päältäpäin, sillä useasti sitä pyritään peittelemään esimerkiksi juuri esittämällä iloista. Joten kannustan sinua todella kertomaan aidosti siitä, miltä sinusta tuntuu juuri nyt, jotta paha olosi huomataan.

    Sinä olet rohkea, kun jo tänne uskalsit kertoa olostasi. Löydät varmasti oman tapasi kiertoa myös jollekin turvalliselle aikuiselle lähipiiristäsi. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voi ajatuksiaan aina kirjoittaa paperille ja antaa valitsemalleen henkilölle. Voit toki myös käyttää Huoli puheeksi lomaketta (https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/) tai näyttää tämän tänne kirjoittamasi kirjeen.

    Muista, että sinä et ole yksin ja lähimmäisesi haluavat auttaa sinua. Sinusta ehkä tuntuu nyt pahalta ja siltä ettet jaksa, mutta ajan myötä olosi tulee helpottumaan. Sinä olet tärkeä ja sinun asioillasi on väliä!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Tarvitsen moraalisen ratkaisun! #80635

    Hei.

    Kiitos viestistäsi. Olet kirjoituksesi mukaan joutunut tilanteeseen, jossa koet vanhempasi käyttäytyneen väärin sinua kohtaan. Hienoa, että halusit kirjoittaa ja pohtia tilannettasi.

    Ymmärsin viestistäsi, että harmituksesi kohdistui enemmän siihen, miten riitanne vanhempiesi kanssa eteni kuin itse riidan aiheeseen. Ensinnäkin on kurja kuulla, että isäsi haukkui koulumenestystäsi. Matikasta 9 arvosana on hurjan hyvä ja sinun todellakin kuuluu olla ylpeä siitä. Muista, että se arvosana mikä riittää sinulle ja josta sinä olet ylpeä, on riittävä, oli sitten vanhempiesi mielipide mikä tahansa.

    Vanhempasi ovat varmastikin huolissaan mihin kaikkeen omilleen muuttaminen vaikuttaa mikä on tietenkin ymmärrettävää, mutta huoli siitä ei saisi kohdistua sinuun niin että sinulle tulee paha olo tai että sinun onnistumistasi siinä vähäteltäisiin. Hyödyt ja haitat on tietenkin hyvä aina käydä yhdessä läpi rakentavasti ennen päätöksen tekoa.

    Ymmärrän hyvin, että tuollaisessa tilanteessa haluaa vetäytyä hetkeksi pois. Sinulla on myös täysi oikeus ottaa aikaa itsellesi. Jos tunteet kuumenevat riidan aikana, on siinä mielentilassa välillä vaikeaa saada edes aikaan rakentavaa keskustelua, joten pieni oma hetki voi tulla tarpeeseen itse kullekin. Kun ihmisellä on tunteet pinnassa voi olla välillä vaikea nähdä tilannetta toisen silmin. Voisiko olla, ettei äitisi ehkä ymmärtänyt tarvettasi ottaa hetken omaa aikaa vaan näki oman tarpeensa käydä keskustelu loppuun? Ehkä hänen on ollut vaikea ymmärtää myös sitä, että ahdistuit kun jouduit jopa lukitsemaan itsesi vessaan, jotta sait olla hetken rauhassa ja näin ollen koki käytöksesi lapsellisena? Todella hienoa sinulta, että pystyit kertomaan äidillesi siitä, että ahdistuit hänen käytöksestä. Äitisi ei valitettavasti osannut ottaa tätä vastaan siinä mielentilassa, mikä on tietenkin kurjaa. Riidat on aina hyvä jutella läpi, ja koska olet, lapsi on tämä aina vanhempien vastuulla hoitaa loppuun niin, että kaikkia on kuunneltu ja että kaikilla on hyvä mieli.

    Toivon, että asia on jo ratkennut mutta mietin, voisitko tulevia vastaavia tilanteita ajatellen miettiä yhdessä vanhempiesi kanssa niin sanottuja pelisääntöjä riitatilanteisiin? Näitä on hyvä miettiä silloin kun olette sovussa. Tapoja riidellä on monia, ja eri ihmiset reagoivat eri tavoin ja tarvitsevat eri asioita. Mietin, voisitteko yhdessä miettiä, josko tällaisissa tilanteissa voisi ottaa esimerkiksi aikalisän, jota sinä ehkä tarvitset, ja miettiä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Lapsen etu on aina tärkein ja näin ollen sinun tunteesi ja tarpeesi tulisi aina mennä riitatilanteissa etusijalle. Olisi myös hyvä keskustella vanhempiesi kanssa rauhallisella hetkellä siitä, miten koet heidän käytöksensä riidan aikana. Tämän voi toki esimerkiksi ilmaista myös kirjeen kautta jos koet sen luontevammaksi.

    Haluan vielä viimeiseksi muistuttaa sinua siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, niin itkut, naurut kuin kiukunpuuskatkin. Kaikkia tunteita saa ja pitääkin näyttää, eikä niissä ole mitään hävettävää. Ymmärrän kuitenkin tarpeesi olla yksin itkun tullessa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

    Kaikkea hyvää sinulle, ja muista olla ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi, äläkä anna kenenkään ottaa sitä ylpeyttä pois itseltäsi. Sinä olet tärkeä!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin. #80631

    Hei.

    Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa ajatuksistasi. On tärkeää, että pääsee purkamaan mielessä olevia ahdistavia mietteitä, jotta niitä itsekin paremmin ymmärtää.

    Ymmärsin viestistäsi, että epäilet saaneesi ahdistuskohtauksen tunnilla, jonka jälkeen koit ahdistuksen muuttaneen muotoaan raivoksi. Tämä on varmasti ollut sinulle hankala tilanne ja aiheuttanut sinussa hämmennystä. Huomasikohan opettaja sinun ahdistustasi, tai saitko olotilaasi apua keneltäkään?

    Jos koet, että sinua ahdistaa useasti ja omien sanojesi mukaan koet myös olevasi ainaisessa keskilievän vihan tunteessa, on olotilaasi hyvä pohtia syitä. Koetko ahdistuksesi ja keskittymisvaikeutesi johtuvan ääniherkkyydestäsi, josta kerroit? Tai osaatko miettiä muita asioita, jotka voisivat liittyä ahdistukseesi ja vihan tunteeseesi? Oletko saanut apua ääniherkkyyteesi?

    Toivon todella, ettet jää yksin pohtimaan näitä asioita. Paha olo on siinä mielessä salakavala, ettei se aina halua näyttäytyä muille, jos ei siitä itse uskalla kertoa. Puhuminen auttaa kuitenkin aina purkamaan ahdistunutta oloa, sekä jaettu huoli on puolikas kantaa. Myös se, että jää yksin pohtimaan omaa oloaan voi johtaa siihen, että purkaa pahaa oloaan itseensä itsetuhoisella käytöksellä, mikä ei ole ikinä hyvä keino, vaan lisää aina ahdistusta. Haluaisinkin siksi kannustaa sinua kertomaan ajatuksistasi ja olostasi jollekin turvalliselle aikuiselle. Tämä aikuinen voi olla esimerkiksi vanhempasi, kaverin vanhempi, opettajasi tai koulukuraattori. Keinoja kertoa on myös monia ja löydät varmasti oman tapasi ottaa aiheen puheeksi. Voisitko esimerkiksi käyttää Huoli puheeksi lomaketta? (https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/) Tai näyttää valitsemallesi henkilölle tämän tänne kirjoittamasi viestin? Voit tietysti myös mennä ihan suoraan kertomaan asiasta, jos koet sen parhaimmaksi tavaksi itsellesi.

    Jos sinulla on kokemusta siitä, ettet ole saanut apua, vaikka olet sitä pyytänyt on tämä todella kurjaa. Haluan kuitenkin kannustaa sinua olemaan luovuttamatta. Asiasta kannattaa aina kertoa, kunnes saa tarvitsemaansa apua. Jos haluat, voit aina myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116), kirjoittaa nettikirjeen tai chatata. Päivystäjän kanssa voit yhdessä pohtia, vaikka kenelle ja miten asiasta voisi kertoa, jotta saisit apua.

    Sinä olet todellakin kaiken avun arvoinen, muista se! Uskon, että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka todellakin välittävät sinusta ja haluavat auttaa sinua.

    Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Erilainen onnellinen läskityttö #80144

    Hei nimimerkki 3lk,

    Kiva kuulla, että nyt kirjepalvelu toimi ja sait vastauksen!

    Harmi kuulla, että uusi tyttö vaihtoi harrastemessuryhmää. Olit varmasti kovasti odottanut sitä, että pääset olemaan samassa ryhmässä hänen kanssaan. Mitenköhän muuten voisit häneen yrittää tutustua? Oletko jutellut hänelle? Voisit kysellä sopivan tilaisuuden tullen vaikka hänen kuulumisiaan.

    Tsemppiä ja kirjoittelethan taas kuulumisiasi!

    Terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Seksi #80143

    Hei 9.v tyttö,

    Kiitos viestistäsi! Kerroit, että olet lukenut aika paljon seksistä. Seksiin liittyvät asiat alkavat ihan varmasti kiinnostamaan iässäsi ja se on tosi luonnollista! Hienoa, että uskalsit kysyä sinua mietityttävästä asiasta täällä meidän keskustelupalstalla.

    Voi olla, että näkemäsi kommentti on koskenut itsetyydytystä. Se tarkoittaa, että ihminen hyväilee itseään sellaisella tavalla, josta tulee hänelle nautintoa. Jokainen voi toteuttaa sitä sellaisella tavalla, joka tuntuu itsestä parhaimmalta – kunhan se tapahtuu omassa rauhassa. Itsetyydytyksestä voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/itsetyydytys/

    Jos sinulle tulee asiasta muita kysymyksiä mieleen tai muuten vain mietityttää, niin voit tämän keskustelupalstan lisäksi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Minne mennä jos vanhemmat heittää ulos? #80140

    Hei Anonyymi,

    Kiitos viestistäsi! Ikävä kuulla, että sinulla ja isälläsi ei ole hyvät välit. Kerroit, että äitisi kanssa sinulla on ennen ollut hyvät välit, mutta käsitinkö oikein, että tämä työssä käymiseen liittyvä keskustelu on muuttanut niitä? Tilanteesi kuulostaa hankalalta.

    Kuulostaa huolestuttavalta, jos kotona ei ole leivän lisäksi muuta syötävää tarjolla. Olet vielä alaikäinen, joten vanhempasi ovat sinusta elatusvelvollisia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että heidän tehtävä on pitää huoli, että sinä saat kunnollista ravintoa.

    Tunnistat hienosti rajasi, mitä tulee työssä käymiseen ja omista asioista huolehtimiseen. Ammattikoulussa opiskelu on tällä hetkellä päätyösi ja tunnistat, että sinulla ei ole energiaa käydä töissä samalla. Se on erittäin tärkeää, että tunnistat tämän ja pystyt näin keskittymään paremmin opiskeluihin. Siinä ei ole mitään väärää, että haluat nyt keskittyä vain opiskeluun.

    Voisitko kertoa nuo samat perustelut vanhemmillesi? Jos tuntuu siltä, että et vanhemmillesi asiasta pysty puhumaan, niin voit kertoa tilanteestasi myös jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle. Esimerkiksi koulussa voit kertoa opettajalle tai kuraattorille.

    Jos halut purkaa mieltäsi anonyymisti, meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
    Palveluissamme pystyt luottamuksellisesti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

    Olit rohkea, kun kerroit asiasta tänne! Muista, että älä jää asian kanssa yksin!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Esillä 15 viestiä, 1,726 - 1,740 (kaikkiaan 2,085)
Back to top