Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
olet ollut tosi rohkea kirjoittaessasi asioistasi tänne. Kuulostaa tosi kurjalta, että olosi on ollut noin huono jo pitkään eikä koulupsykologilla käynnit ole asiaa yhtään auttaneet. Kerroit myös kavereittesi huomanneen viiltelyjäljet, mutta koit etteivät he oikein piitanneet asiasta. Tämä varmasti tuntui ikävältä. Minulle tuli mieleen, että kaverisi ehkä säikähtivät jälkiä eivätkä uskaltaneet oikein sanoa mitään, koska eivät ehkä tienneet mitä olisivat sanoneet. On hyvin tavallista, että kun ihminen kohtaa itselleen jotain uutta ja vierasta niin hän sivuuttaa asian mielummin kuin kohtaa sen.
On tosi hyvä, että olet jutellut kavereittesi kanssa olostasi, mutta tilanteesi kuulostaa sen verran huolestuttavalta, että kavereiden tuki ei yksistään riitä. Kerroit koulupsykologikäyntien ahdistavan sinua, osaatko sanoa mistä se johtuu? Joskushan on niin, että henkilökemiat eivät vain kohtaa ja silloin tapaamiset voivat tuntua takkuisilta. Oletkohan pystynyt sanomaan koulupsykologille, että koet käynnit ahdistavina? Olisi varmasti hyvä, että kertoisit hänelle avoimesti näistä kokemuksistasi niin hän voisi paremmin auttaa sinua ja mahdollisesti ohjata jonkun toisen ammattilaisen luo. Jos sinusta tuntuu vaikealta puhua tästä koulupsykologille suoraan niin löytyisikö koulusta joku toinen aikuinen jolle voisit puhua esim. kuraattori tai terveydenhoitaja? Kaikista tärkeintä on, että sinä saisit oikeanlaista apua, sillä ansaitset sen!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
hyvä, että kirjoitit tänne, sillä noin isojen asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin. On ihan tosi hienoa, että haluat kertoa pahasta olostasi, mutta nyt pohdit, että miten ja kenelle. Uskon, että asioiden puheeksi ottaminen ei ole helppoa ja se varmasti jännittää alkuun paljon ja se aloitushan on aina se kaikista vaikein ja jännittävin. Kerroit, ettet halua aiheuttaa vanhemmillesi huolta, mikä on tietenkin kauniisti ajateltu, mutta sinun tehtäväsi ei ole suojella vanhempiasi vaan päinvastoin – heidän tehtävä on suojella sinua. Miten ajattelet vanhempiesi reagoivan, jos kerrot heille?
Jos vanhemmille kertominen tuntuu vaikealta niin voisitko ajatella, että menisit kuitenkin koulukuraattorin juttusille. Joskus voi olla helpompi puhua tuntemattomalle, kuin niille kaikista lähemmille. Jos puhumisen aloittaminen jännittää niin voisit kirjoittaa etukäteen paperille ne asiat, joista haluat puhua ja antaa sen kuraattorille niin hän osaa alkaa kyselemään sinulta niitä oikeita asioita. Voit myös täyttää netissä huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen kuraattorille. https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf
Puhumista voit myös harjoitella soittamalla lasten ja nuorten puhelimeen, jossa voit nimettömästi ja täysin luottamuksellisesti kertoa asioistasi päivystäjällemme. Tärkeintä on, että saisit apua pahaan oloosi!
Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
hyvä, että kirjoitit mieltäsi painavasta asiasta tänne. Kuulostaa kurjalta, että luulosairaus häiritsee sinun normaalia elämääsi ja siksi ajattelen, että sinun olisi hyvä käydä juttelemassa siitä esim. koulusi terveydenhoitajan kanssa. Hän on terveydenhoidoin ammattilainen ja varmasti osaisi sinua auttaa. Äläkä yhtään ajattele, että siinä mitä koet olisi jotakin hölmöä!Itselläni ei ole paljoa tietoa luulosairaudesta, mutta se mitä selvittelin niin mm. säännöllinen elämänrytmi, fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja erilaiset harrastukset voivat lievittää luulosairauden oireilua. Eli ehkäpä voisit myös kokeilla näitä asioita helpottaaksesi oloa.
Jos haluat jatkaa juttelua luottamuksellisesti niin voit soittaa, kirjoittaa tai chatata lasten ja nuorten puhelimeen.
Aurinkoisia syyspäiviä toivottelee,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariMoi!
Vaikka kerrot voivasi huonosti, olen iloinen, että olet itse huomannut asian. Tästä saa vaikutelman, että osaat jo hieman analysoida omia tunteitasi ja havainnoit ympäristöäsi terävästi. On myös hyvä, että uskaltauduit kirjoittamaan tänne.Liittyykö uupumuksesi ja väsymyksesi johonkin tiettyyn tilanteeseen vai onko se yleisellä tasolla mihin tahansa tilanteeseen liittyvää väsymystä? Väsymys ja uupumus ovat kuitenkin vähän eri asioita. Uupunut ei jaksa oikein mitään, eikä palaudu yöunien jälkeenkään ja tarvitsee varmasti jo apua tilanteeseen. Väsynyt pystyy vielä palautumaan ja saa voimia takaisin levättyään tarpeeksi. Sinun kannattaa miettiä omalta kohdaltasi kummasta sinulla on kysymys. Jos tulet tulokseen, että olet todella uupunut, neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan. Hän voi ohjata sinut sitten eteenpäin, jos tarve niin vaatii. Jos tuntuu hankalalta aloittaa puhetta vieraalle, laitan sinulle linkiksi lomakkeen, jonka voit itseksi ensin täyttää ja vaikka antaa sitten terveydenhoitajalle alustukseksi.
https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf
Olen helpottunut, ettet ajattele itsemurhaa. Ajatus siitä, että olisi helpompaa, jos ei olisi täällä, on myös varmasti käynyt monen mielessä huonolla hetkellä. Helpot ratkaisut eivät vaan aina ole niitä parhaita. Onneksi sinä olet sisäistänyt tämän. Viiltely ei tietenkään ole hyväksi ja jotain sinä yrität sen avulla kertoa läheisillesi. Mutta tietävätkö vanhempasi viiltelystäsi? Tästä asiasta sinun pitäisi myös puhua terveydenhoitajan kanssa.
On myös hyvä, että olet puhunut näistä asioista kavereillesi. Vertaistuki on yksi hienoista asioista, joita kaverille voi antaa. Kerroit myös, että joillakin kavereilla on diagnosoitu masennus ja olette vertailleet oireita. Jos omat oireesi ovat samankaltaisia kuin niillä, joilla on diagnoosi, on taas yksi syy lisää mennä keskustelemaan terveydenhoitajan kanssa.
Pikkuveljet ja- siskot tuntuvat usein saavan enemmän huomiota kuin vanhemmat sisarukset. Taitaa olla aika yleistä monessa perheessä. Puhutaan myös keskimmäisen lapsen “näkymättömyydestä”. Itse haluaisin uskoa, että kaikki lapset ovat vanhempien silmissä samanarvoisia. Voi olla, että olet saanut samankaltaista huomiota vanhemmiltasi ollessasi pikkuveljesi ikäinen, mutta et vaan muista sitä. Varmasti vanhempasi kuitenkin rakastavat sinua samanarvoisesti. Voisit kertoa vanhemmillesi, että kaipaisit heiltä vähän enemmän huomiota ja kehumista. Joskus vanhemmat eivät itse ymmärrä, että joku lapsista jää vähemmälle huomiolle.
Puhuit koenumeroista ja ettet saa vanhemmiltasi tarpeeksi positiivista palautetta tai palkkiota numeroistasi. Oletko neuvotellut asiasta vanhempiesi kanssa. Usein ne, jotka pyytävät, saavat. Veikkaan, että veljelläsi on joku oma taktiikka vanhempiisi nähden. Tämä on siis silkka veikkaus.
Nyt haluan toivottaa sinulle jaksamista, iloa ja valoa, vaikka tuleekin syksy ja pimeää😊
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
hyvä, että kirjoitit mieltäsi painavasta asiasta tänne. Kuulostaa kurjalta, että luulosairaus häiritsee sinun normaalia elämääsi ja siksi ajattelen, että sinun olisi hyvä käydä juttelemassa siitä esim. koulusi terveydenhoitajan kanssa. Hän on terveydenhoidoin ammattilainen ja varmasti osaisi sinua auttaa. Äläkä yhtään ajattele, että siinä mitä koet olisi jotakin hölmöä!
Itselläni ei ole paljoa tietoa luulosairaudesta, mutta se mitä selvittelin niin mm. säännöllinen elämänrytmi, fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja erilaiset harrastukset voivat lievittää luulosairauden oireilua. Eli ehkäpä voisit myös kokeilla näitä asioita helpottaaksesi oloa.
Jos haluat jatkaa juttelua luottamuksellisesti niin voit soittaa, kirjoittaa tai chatata lasten ja nuorten puhelimeen.
Aurinkoisia syyspäiviä toivottelee,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariMoikka,
pohdit, että jatkuuko pituuskasvusi vielä ja toivot, että saisit olla lyhyt. Kerroitkin, että kuukautisesi ovat alkaneet ja niiden alkamisen jälkeen tyttöjen pituuskasvu hiipuu. On mahdollista, että kuukautisten alkamisen jälkeen tulee vielä jokunen sentti pituutta lisää, mutta se on aina yksilöllistä montako senttiä tulee vai tuleeko yhtään.
Mukavaa syksyä sinulle. :)
T, Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariMoi!
Ihan ensimmäisenä muistuttaisin, että sinä käyt koulua itseäsi ja omaa elämääsi varten, et vanhempiasi takia. Kun teet parhaasi oman jaksamisesi huomioiden, niin voit olla itseesi tyytyväinen ja sen pitäisi riittää myös vanhemmillesikin, vaikka arvosana ei olisikaan täysi kymppi. Todella ikävää, jos heillä on liian korkeat vaatimukset.
Ihanaa että sinulla on edes se yksi kaveri! Jos sinulla on muutenkin vähän kurja olo niin se saattaa vaikuttaa niin että kuvittelet että kaverisi ei viihdy sinun seurassasi, vaikkei se välttämättä edes olisikaan totta.
Itsensä satuttaminen saattaa ehkä saada ikävät ajatukset unohtumaan hetkeksi, ja tuoda siten hetkellisen helpotuksen oloon, mutta ymmärrät varmaan itsekin, että se ei ole mikään hyvä ratkaisu. Sinun ei tarvitse pitää kaikkea pahaa oloasi vaan sisälläsi, vaan on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan sinun huoliasi. Sinun kannattaisi ehdottomasti puhua jollekin luotettavalle aikuiselle siitä miltä sinusta tuntuu ja miten väsynyt olet koko ajan. Jos tuntuu siltä, että omat vanhempasi eivät tunnu ymmärtävän sinua, niin voisit mennä esimerkiksi terveydenhoitajan tai koulukuraattorin juttusille. Voit myös halutessasi kirjoittaa tänne meille nettikirjeen tai tulla juttelemaan chattiin tai puhelimitse.
Vaikka susta ei tällä hetkellä ehkä siltä tunnukaan, niin sä olet arvokas ja varmasti sun perheenjäsenille ja muille läheisille tärkeä. Sille on syynsä, miksi sä olet täällä ja olen varma, että asiat voi kääntyä parempaan suuntaan, varsinkin jos uskallat hakea apua.
Terveisin, MLL:n päivystäjä
AvainmestariHei!
Onpa ikävä kuulla, että et nauti mitenkään koulussa käymisestä. Olisihan se aika hauskaa varmasti monen mielestä, jos kouluun ei tarvitsisi mennä tai sitten sen voisi suorittaa jotenkin eri tavalla kuin miten se tällä hetkellä tapahtuu. Tulevaisuudessa voi olla erilaisia mielenkiintoisia ratkaisuja koulun suorittamiseen, kun tekniikka antaa siihen mahdollisuuden.Uskon, että et ole ainoa, joka vihaa koulua tai ajattelee, että jotkut henkilöt tai aineet ovat siellä ihan kamalia. Voiko teidän koulussanne antaa palautetta tai toivoa toisenlaisia ratkaisuja asioiden läpikäymiseen? Voisiko joku uusi toteutustapa helpottaa edes hieman koulussa olemista? Järjestetäänkö teillä välituntien aikana jotain yhteistä ohjelmaa, joihin osallistumalla ei tarvitse kokea olevansa yksin välitunnilla? Olisitko kiinnostunut menemään johonkin koulun kerhoon tai harrastukseen, jossa on helppo saada samanhenkisiä kavereita?
Voisiko jollekin aikuiselle jutteleminen auttaa jossain määrin kouluahdistukseesi? Kouluissa on yleensä aina terveydenhoitaja tai siellä voi olla psykologi tai kuraattori, joille voi luottamuksella jutella hyvin monenlaisista asioista. Suosittelen ammattilaisen tai muun aikuisen kanssa juttelua, koska koet koulun kovin ahdistavana. Jos puhuminen tuntuu alkuun vaikealle, voit hyvin kirjoittaa kirjeen tai täyttää huoli puheeksi kaavakkeen. Kirjeen tai kaavakkeen avulla sinun ei tarvitse kertoa kaikkea ääneen, vaan aikuinen näkee siitä asiasi ja kyselee sitten sinulta lisätietoja tarvittaessa. Alla on linkki huoli puheeksi kaavakkeeseen.
https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdfMannerheimin Lastensuojeluliittoon voi myös soittaa nimettömänä, tänne voi kirjoittaa sekä chatata. Aikuinen päivystäjä auttaa ja tukee sinua mielellään.
Voimia tulevaan syksyyn sinulle!Ystävällisin terveisin nuortennetin päivystäjä
AvainmestariHei ”Pinjuskaa”,
Pahoittelut näin alkuun, että olet joutunut odottamaan vastausta!!
Kerroit, että yrittäessäsi kirjautua kirjelaatikkoon niin se jättää sinut siihen kirjaudu kohtaan – tuleeko siinä kohtaa ruutuun jokin ilmoitus? Meitä auttaisi tämä tieto ongelman määrittämisessä. :)
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen työntekijäAvainmestariHei!
Kerroit perheestäsi, jonka koet olevan “paska”. Sinulla on oikeus kokea asia noin.
Sisarusten välillä on aina erilaisia jännitteitä. Usein sisarukset kokevat olevansa jotenkin eriarvoisia vanhempiensa kohtelun perusteella. Siihen voi olla erilaisia syitä. Joskus vanhemmat ovat väsyneitä arjen paineista ja joskus voi olla sellaisia huolia ja murheita, joista lapset eivät välttämättä tiedä. Vanhempien pitäisi kuitenkin olla puolueettomia ja kohdella kaikkia lapsiaan samanarvoisesti. Vanhemmuus on vaikeaa. Yhtä vaikeaa kuin sisaruus.
“Lapsiorjuus” on kieltämättä jännä käsite ja olen kuullut joskus jonkun muunkin puhuvan vastaavasta tilanteesta perheessä. Haluaisin uskoa, että vanhempasi haluavat vaan opettaa teitä lapsia toimimaan arjessa ja perheen yhteisissä töissä. Vaikuttaa myös siltä, että keskimmäinen siskonne on voimakas persoona ja vanhemmat saattavat joskus väsyä taistelemaan ja antavat periksi mieluummin. Asioilla on monta puolta.
Ystäväperheen Jukka on ehkä äitisi mielestä vaan hyvä esimerkki, josta kuka tahansa voisi ottaa mallia. Onhan se kiva, että hyvä käytös huomataan ja siitä myös puhutaan ja saadaan kiitosta. En haluaisi uskoa, että äitisi Jukan avulla haluaa mollata sinua tai sisaruksiasi.
Tarina ala-aste-ajoista oli vähän surullinen, kun sitä ei koskaan oikein kunnolla ratkaistu. Siitä puuttui selkeästi selvitys ja kaikkien tasapuolinen kuuleminen. Nyt asiasta on jo kulunut jonkun aikaa ja siihen ei ehkä enää pysty palaamaan. Kun tapahtuu jotain vastaavaa, olisi aina hyvä, että kaikkia osapuolia kuunneltaisiin yksilöä arvostaen. Itse uskon oikeudenmukaisuuteen ja toivon aina, että kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti. Ikävä kyllä näin ei aina ole. Maailma on joskus julma paikka, ikävä kyllä.
Kirjoitit myös kokeneesi, ettei äitisi kuuntele sinua ja sisaruksiasi ja siksi ette kerro hänelle asioista, jotka painavat mieltänne. Harmi. Aikuisen/ vanhemman kuuluisi olla kuulolla ja jakaa ymmärrystä ja lohdutusta, jos lapset niitä tarvitsevat.
Kerroit olevasi kaappihomo. Sinun ja vain sinun päätettävissä on se, milloin haluat kertoa asiasta vanhemmillesi. En tiedä minkä ikäisiä vanhempasi ovat, mutta jotkut vanhemman sukupolven edustajat ovat itse epävarmoja omasta suhtautumisestaan homoseksuaalisuuteen ja siksi hymähtelevät ja ehkä myös vitsailevat asialle. Kenties he eivät edes tunne henkilökohtaisesti ketään homoseksuaalia. Kun asia on vieras, sitä on helppo väheksyä. Asiallinen tieto ja keskustelu auttaa monesti tietämätöntä ymmärtämään. Kaikilla on oikeus omaksi kokemaansa seksuaalisuuteen.
Jos haluat palata tähän keskusteluun kahden kesken voit soittaa tai kirjoittaa kirjeen Lasten ja nuorten puhelimeen ja keskustella päivystäjän kanssa luottamuksellisesti.
Ystävällisin terveisin Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
AvainmestariMoikka,
kiva, kun kirjoitit tänne. Uskoisin, että lähes jokainen meistä pohtii jossain vaiheessa omaan ulkonäköön liittyviä asioita ja usein vieläpä löydämme itsestämme jotain mitä haluaisimme muuttaa. Kerroit, että haluaisit olla laihempi ja tähän ajatukseen on johtanut moni asia, joista yhtenä mainitsit somen. En tiedä mitä tällä tarkoitit, mutta itse ajattelen, että somen myötä saatamme vertailla itseämme helpommin muihin. Somessa usein näkyy kuvia, joissa poseeraukset, vaatteet ja ilmeet ovat tarkkaan harkittuja ja lisäksi kuvasta saadaan vieläkin parempi erilaisilla filttereillä. Itsensä vertaaminen muiden kuviin ei mielestäni ole reilua, sillä kuvia pystyy muokkaamaan vaikka miten. En toki tiedä onko sinulla tapana vertailla itseäsi muihin, mutta jos on niin toivon, että opettelisit siitä pois. 😊
Olet ihan oikeassa siinä, että kaikkien ei tarvitse olla langanlaihoja. Meillä kaikilla on myös erilainen vartalonrakenne, jonka takia kaikki näytämme omanlaisiltamme. Seuraavan kerran, kun olet peilin edessä niin keskitykin niihin asioihin, joista pidät ulkonäössäsi – onko se sitten ripset, hymy, hiukset, nenä, mutta ihan varmasti löydät itsestäsi myös niitä hyviä juttuja! Jos sinua kovasti mietityttää vielä painoosi liittyvät asiat niin sinun olisi hyvä puhua niistä jonkin luotettavan aikuisen kanssa. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista ihmistä tai voisitko käydä kouluterkkarin luona juttelemassa? Me toki täällä lasten ja nuorten puhelimessa kuuntelemme mielellämme sinua eli voit soittaa, kirjoittaa tai chatata meille täysin luottamuksellisesti!
Aurinkoa päiviisi toivottelee Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariHei!
Olet tehnyt aivan oikein, kun olet lähtenyt hakemaan apua pahaan oloosi. Kerrot, että olet jatkuvasti surullinen ja väsynyt ja heräilet öisin. Kissasi kuolema ja ero poikaystävästä ovat surullisia asioita, ja ymmärrän hyvin, että nuo menetykset ovat pahentaneet oloasi. Kerrot, että olet yrittänyt helpottaa oloasi viiltelemällä,ja tiedät, ettei se ole kuitenkaan hyvä selvitytymiskeino. Voit löytää parempia tapoja käsitellä ahdistavia tunteita ja ajatuksia. Onko mielessäsi mitään asioita, jotka nostaisivat mielialaasi ja tukisivat jaksamistasi? Harrastatko esimerkiksi jotain liikuntaa tai muuta mukavaa? On varmaan vaikeaa keskittyä koulussa, kun on väsynyt ja alakuloinen. Miten sinulla menee ystävien kanssa, jaksatko tavata heitä?
Kerrot, että sinun on vaikea puhua aikuisille. Kannustaisin sinua kuitenkin puhumaan vanhemmillesi tai jollekin luotettavalle aikuiselle. Joskus saattaa kuitenkin olla helpompi puhua jollekin muulle kuin sille kaikista tutuimmalla ja läheisimmälle aikuiselle. Voisitko ajatella meneväsi keskustelemaan kouluterveydenhoitajan, -kuraattorin tai –psykologin kanssa. Se tuntuu varmaan aluksi vaikealta, mutta puhuminen yleensä auttaa, keventää taakkaa ja rauhoittaa sekä saat tukea, ohjeita ja uusia ajatuksia. Laitan sinulle tähän linkiksi Huoli puheeksi-lomakkeen, jonka voit ensin täyttää ja sitten antaa sen aikuiselle niin hän näkee mistä haluat jutella.
https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdfVoit myös kirjoittaa tänne nuortennettiin, chattailla ja soittaa. Muista, että olet tärkeä ja arvokas, ja sinun ei tarvitse selvitä yksin.
Toivon sinulle oikein hyvää syksyä!
Lämmöllä, Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariHei “yläkouluun menijä”,
kirjoitat seiskaluokan aloittamisesta, mutta harmi on se, että sinua ala-asteella kiusanneet pojat ovat kaikki tulossa samalle luokalle. Nyt haluat vaihtaa sellaiselle luokalle, josta saisit mahdollisuuden käydä koulua ilman kiusaamista. Se on ihan järkevä toive, eikä sinun todellakaan pidä joutua kiusaamisen kohteeksi koulussa.
Perusteesi luokan vaihtoon ovat minusta hyvät. En tietysti pysty lupaamaan, että se onnistuu, mutta yrittää kannattaa tottakai. Oletko kertonut ala-asteella kiusaamisesta jollekin koulussa? Jos asia on ollut tiedossa, niin sen voisit lisätä tietysti näihin perusteluihisi vielä. Mene siis nyt puhumaan opon, rehtorin tai luokanvalvojan kanssa, ja esitä asiasi heille. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisit vaikka näyttää tämän meille lähettämäsi kirjeen ja sanoa, että haluat muutoksen tilanteeseen.
Myös vanhempasi voivat ehkä auttaa sinua tässä luokan vaihdossa. Hekin voivat tarvittaessa olla yhteydessä kouluun ja selittää tilannetta. Tärkeää minusta olisi, että saat opiskelurauhan ja pystyt keskittymään kouluun asiallisesti.
Kiva oli kuulla, että sinulla on hyvä ystävä, se on varmaan helpottanut elämääsi, kun on ollut vaikeaa.
Onnea matkaan!Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei,
kerrot elämästäsi, johon on vauvasta alkaen kuulunut monia leikkauksia, ja siis sairaalassa oloa tietysti myös. Olet taas menossa lonkkaleikkaukseen, ja kuulostat vähän kyllästyneeltä kaikkeen tähän sairaalaan ja leikkauksiin liittyvään, mikä on ymmärrettävää. Kerrot myös pelkääväsi verikokeita, ja se on tietysti kurjaa, koska niitä nyt on jouduttu ottamaan, ja todennäköisesti leikkauksen yhteydessäkin vielä joudutaan ottamaan. Mietit myös jatkoa, eli sitä, tuleeko vielä mahdollisia uusia leikkauksia.Oli hienoa kuulla elämästäsi. On aina ihmeellistä ajatella, että niin monia vaivoja pystytään parantamaan, ja leikkauksillakin elämää helpottamaan. On tosi kurjaa, että juuri sinulle on nyt kertynyt näin paljon tällaista murhetta, mutta hienosti olet kuitenkin pärjännyt. Jokainen varmasti ymmärtää, että olisi mukavampaa ettei näitä tarvitsisi kokea, mutta voisitko kuitenkin ajatella, että sinua on näin pystytty auttamaan näillä leikkauksilla. Toipuminen tietysti vie aina aikaa, mutta kannattaa kuntouttaa itseään ohjeiden mukaan, se omatoimisuus on aina tärkeä osa paranemista.
Ymmärrän oikein hyvin, että toivoisit kaiken tämän olevan sinulta jo ohi. Mutta kannustaisin sinua tsemppaamaan kuitenkin ja ajattelemaan, että tämä tekonivel tulee helpottamaan liikkumistasi kyllä.
Toivotan sinulle kovasti tsemppiä, ja leikkaus menee varmastikin hyvin, ja olet pian taas liikkeellä uuden lonkkasi kanssa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
kerroit, että epäilet sinulla olevan adhd ja/tai Oppositional defiant disorder ja pohdit, että mitä sinun tulisi tehdä. Onkin tärkeää lähteä selvittämään asiaa, jotta voit tarvittaessa saada apua mikäli epäilyksesi osoittautuvat oikeaan. Asiaa voi lähteä selvittämään esimerkiksi koululääkärin tai terveysaseman lääkärin kautta. Jos olet vielä koulussa niin koululääkäri on varmasti helpoin taho olla yhteydessä. Koululääkärit eivät ole joka koulussa päivittäin tavattavissa, joten ehdottaisin, että menisit ensin kouluterveydenhoitajan luokse kertomaan asiasta ja hän voi tarvittaessa varata ajan koululääkärille.
Tosi hyvä, että kysyit!
Aurinkoisin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit