Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Hyvä, että kysyt tuota mieltäsi askarruttavaa asiaa. Moderoimme nimimerkkiä esimerkiksi silloin, jos ajattelemme, että se saattaa jollain tavalla liittyä kirjoittajan oikeaan nimeen, lempinimeen, nimimerkkiin tai sometiliin, sillä haluamme, että palsta on mahdollisimman anonyymi eikä kenenkään identiteetti tule vahingossakaan paljastetuksi. Olemme pahoillamme, jos tämä on aiheuttanut hämmennystä. Toivottavasti olet siitä huolimatta aina löytänyt omat viestisi keskustelupalstalta.

Mukavaa, että olet löytänyt Nuortennetin, toivottavasti olet viihtynyt täällä! Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle,

toivottaa
Nuortennetin työntekijä

Hei!

Hyvä, kun laitoit viestiä! Oli ikävä lukea, kuinka huonosti olet voinut ja olet ollut itsetuhoinen. Kurja myös kuulla, että koet, ettei äitisi välitä, vaikka satutat itseäsi. Moderoin joitakin kohtia tekstistäsi pois, sillä ne saattaisivat järkyttää muita lukijoita. Luin kuitenkin viestisi ihan kokonaan.

Hienoa, että käyt juttelemassa kuraattorin luona! On tärkeää, että saa apua, kun voi huonosti ja on haasteita. On kuitenkin ymmärrettävää, että kaikista asioista ei välttämättä halua tai uskalla kertoa. Rehellisyys kuitenkin kannattaa, koska silloin sinua pystytään auttamaan vielä paremmin. Kuraattori kohtaa työssään monenlaisia vakavia asioita, ja uskon, että itsetuhoisuus ja sosiaalinen ahdistus ovat sellaisia asioita, joita hän on aikaisemminkin kohdannut työssään. Ammattilaiset eivät säikähdä, vaikka kertoisitkin itsetuhoisuudesta.

Ymmärrän kuitenkin, että sinua mietityttää osastolle joutuminen. En valitettavasti osaa sanoa, milloin osastohoitoon on tarvetta, vaan lääkäri tekee aina asiasta arvion. Jos on vakavasti itsetuhoinen, niin lääkäri voi tehdä päätöksen osastohoidosta, mutta itsetuhoisuuteen voi saada apua myös ilman osastolle menemistä. Itsetuhoisuus ei siis tarkoita automaattisesti osastohoitoa. Vaikka osastohoito voi kuulostaa esimerkiksi pelottavalta tai epämiellyttävältä, niin sen tarkoituksena on nimenomaan auttaa ja saada vointia paremmaksi.

Itsetuhoisuudesta on aina tärkeää kertoa, jotta siihen saa apua, eikä vointi mene vielä huonommaksi. Myös sosiaaliseen ahdistukseen on mahdollista saada apua. Vaikka sinua mietityttää, niin toivon, että siitä huolimatta rohkaistuisit kertomaan asiasta kuraattorille. Voisitko aloittaa sanomalla ihan vain, että sinulla on mielessäsi asia, josta et ole ollut ihan varma, että haluatko kertoa? Kuraattori varmasti ymmärtää, että joistakin asioista voi olla vaikeampi kertoa, eikä niistä välttämättä uskalla jutella heti.

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Muista, että olet kaiken avun arvoinen!

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Kiitos viestistäsi! Ikävää, että sinulla on ollut vaikeaa ja mieli on alakuloinen. Kun on vaikeita tunteita ja ajatuksia, niin silloin niitä onkin hyvä purkaa jonnekin. Olipa siis hyvä, että kirjoitit tänne Nuortennettiin!

Omilleen muuttaminen ja yksin asuminen ovat isoja, uusia vaiheita elämässä. Elämänmuutokset voivat herättää monenlaisia, joskus yllättäviäkin tunteita. Kerroit, että sinulla on ollut sellainen olo, ettet kuuluisi enää perheeseen. Kaikenlaiset tunteet uudessa tilanteessa ovat normaaleja ja sallittuja. Näistä tunteista huolimatta olet kuitenkin edelleen yhtä lailla perheenjäsen kuin muutkin.

Mainitsit lisäksi, että vanhempasi olivat säikähtäneet sinun keskivaikean masennuksen diagnoosia. Aikuiset saattavat reagoida vaikeisiin asioihin monilla tavoilla ja joskus ensireaktio voi olla esimerkiksi säikähtäminen. Tuntuuko sinusta, että aihe aiheuttaisi heissä edelleen samankaltaisia tunnereaktioita, vai onko heidän suhtautumisensa muuttunut? He ovat varmasti sinusta huolissaan ja toivon, että he pystyisivät olemaan sinun tukenasi turvallisina aikuisina.

Miltä sinusta tuntuisi ottaa näitä asioita puheeksi vanhempiesi kanssa? Jos kertoisit heille, kuinka sinusta tuntuu, ettet olisi osa perhettä enää? Pystyisitkö puhumaan heille, että sinulla on mieli maassa ja sinusta tuntuu, että he ovat säikähtäneet diagnoosiasi? Joskus avoimesti omista tunteistaan ja ajatuksistaan puhuminen voi hieman helpottaa ja keventää omaa oloa. Silloin myös vanhempasi pystyisivät olemaan tukenasi paremmin.

Jos taas tuntuu, että et pysty vanhemmille puhumaan tai et saa heiltä kaipaamaasi tukea, niin silloin on tärkeää jutella jonkun sellaisen aikuisen kanssa, jonka koet turvalliseksi ja luotettavaksi. Voisiko koulussa esimerkiksi olla esimerkiksi tuttu opettaja, kuraattori tai terveydenhoitaja, kenelle voisit mennä juttelemaan? Entä saatko tukea ammattilaiselta masennusdiagnoosiisi?

Mainitsit myös viestissäsi, että pelkäät menettäväsi kaiken ja oli ikävää lukea, että sinulla ei ole kunnollisia kavereita. Uskon ja toivon, että tulet vielä löytämään ympärillesi ihmisiä, keiden kanssa koet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi olla, että lähipiirissäsi saattaisi ollakin joku ihminen, joka kovasti haluaisi tutustua sinuun paremmin tai sitten joku seuraava elämänvaihe voi tuoda mukanaan uusia ihmisiä. Jos haluat, niin voit täältä lukea aiheesta lisää: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/ei-kavereita/

Jos haluat joskus jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina luottamuksellisia ja nimettömiä. Voit jutella mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Mainitsit viestissäsi vakavia asioita ja onkin tosi tärkeää, että pyydät apua. Poistin joitakin kohtia tekstistäsi, sillä ne saattavat järkyttää muita lukijoita, mutta olen lukenut viestisi kokonaan.

Tekstistäsi välittyy, että sinulla on todella paha olla. On tosi ikävää kuulla, että olet satuttanut itseäsi ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Itsetuhoisuuteen on aina syytä saada apua! Joskus olo voi tuntua toivottomalta ja siltä, että ei enää meinaisi jaksaa. Asioilla on kuitenkin mahdollisuus muuttua paremmaksi, vaikka juuri sillä hetkellä ei siltä tunnukaan.

On todella väärin, että olet joutunut kiusaamisen uhriksi. Kiusaamiseen tulisi aina puuttua! Onko kukaan aikuinen tietoinen siitä, että sinua kiusataan ja onko siihen yritetty puuttua?

Yksin ei pidä jäädä, vaan sinun pitää saada apua itsellesi. Aikuisilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen sekä sinä tarvitset tukea pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen. Jos olet koulussa, niin silloin koulun työntekijöiden tehtävänä on olla tukenasi. Esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai -kuraattori ovat tottuneet kohtaamaan työssään monenlaisia asioita, esimerkiksi kiusaamistilanteita sekä pahaa oloa ja itsetuhoisuutta. Heidän tehtävänä on auttaa sinua vaikeissa asioissa. Voit mennä pyytämään apua myös joltakin tutulta opettajalta. Pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen on mahdollista saada apua myös oman paikkakunnan terveysasemalta.

Entä tuntuisiko sinusta, että voisit kertoa kiusaamisesta ja pahasta olostasi jollekin omalle läheiselle aikuiselle? Joskus se voi jo keventää mieltä ja oloa, kun ei tarvitse yksin pitää sisällään vaikeita asioita. Tuttu, läheinen aikuinen voi olla tukenasi myös siinä, että saat apua ammattilaiselta.

Jos kertominen jollekin aikuiselle tuntuu vaikealta, niin silloin voi kokeilla vaikka kirjoittamista. Voit lähettää haluamallesi aikuiselle viestin tai kirjoittaa lapun, jossa kerrot huolistasi ja siitä, että kaipaat apua. Voit kokeilla käyttää myös Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta, jonka löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Meillä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu, jos haluat jutella luotettavan aikuisen kanssa nimettömästi ja luottamuksellsiesti. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Ethän jää yksin! Muista, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Kiitos, kun avoimesti ja rohkeasti kirjoitit tänne. Moderoin joitakin kohtia tekstistäsi pois, koska sisältö mahdollisesti olisi saattanut järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.

Olet joutunut kokemaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan ja on ymmärrettävää, että kokemasi asiat ovat jättäneet jälkensä sinuun. Sinä ansaitset olla hyvässä ja turvallisessa ympäristössä, jossa ei tarvitse joutua kokemaan ja todistamaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Vaikka nyt olo tuntuisikin synkältä ja toivottomalta, niin sinulla on mahdollisuus kuitenkin voida vielä hyvin. Tie kohti parempaa vointia ei ole aina nopea ja helppo, mutta se, että käyt puhumassa, on jo askel kohti parempaa.

On tärkeää, että traumoihin saa keskustelutukea. Myös masentuneisuus, itsetuhoisuus, syömiseen liittyvät ongelmat ja kaverisuhteisiin liittyvät haasteet ovat aina sellaisia asioita, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Onkin siis todella hienoa, että käyt puhumassa kuraattorille sekä lasten ja nuorten talolla. Vaikeista asioista voi olla kuitenkin joskus haastavaa puhua avoimesti. Se voi ottaa oman aikansa, että luottamus alkaa ensin rakentumaan ja pikkuhiljaa uskaltautuu avaamaan hieman enemmän asioita.

Vaikka en tunnekaan sinua, niin saan tekstisi välityksellä kuvan fiksusta nuoresta. Osaat taitavasti sanoittaa ajatuksiasi sekä tunnistat, kuinka aiemmat tapahtumat, esimerkiksi perheväkivalta ja äitisi käytös sinua kohtaan, vaikuttavat sinuun. Toivon kovasti, että jatkat edelleen avun saamista ja hiljalleen pystyt puhumaan hieman avoimemmin. Joskus sekin voi jo vähän auttaa, jos pystyy sanomaan, että ei ole pystynyt olemaan täysin avoin. Jos sinulla on mielessäsi jokin tietty asia, mistä haluaisit esimerkiksi kuraattorille kertoa, niin voit kokeilla vaikka kirjoittaa asiasta. Joskus asian kertominen tekstin välityksellä voi olla helpompaa kuin ääneen puhuminen.

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Joskus voi alkuun olla helpompaa harjoitella avoimesti puhumista, kun kuuntelija ei tiedä, kuka soittaja on. Meillä voi tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Vaikka sinusta ei itsestä tällä hetkellä siltä tuntuisikaan, niin muista, että olet arvokas ja tärkeä! <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei siipi!

Kiitos, kun jaoit tänne oman kokemuksesi! Kuvailit tekstissä itsesi satuttamista tarkemmin – poistin sen kohdan, koska se olisi saattanut järkyttää joitakin lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.

Ensinäkin, tosi ikävä kuulla, että olet satuttanut itseäsi. Itsensä satuttaminen saattaa jäädä alkuun läheisiltä huomaamatta, sillä joskus jälkiä yritetään peitellä. Nyt kuitenkin äitisi oli nähnyt jäljet ja hän oli ottanut asian puheeksi.

Kuulostaa siltä, että äitisi on ollut huolissaan ja haluaa olla tukenasi. On tärkeää, että äitisi toi esille, että he vanhemmat ovat tukenasi ja ammattilaiset osaavat auttaa. Miltä sinusta muuten tuntuu nyt, kun äitisi tietää ja on sanonut, että hän ja isäsi auttavat sinua? Joskus se voi jo keventää hieman omaa mieltä, kun omat läheiset tietävät ja jälkiä ei tarvitse enää niin kovasti yrittää piilotella.

Sen lisäksi, että läheiset ovat tukena, niin viiltelyyn on aina tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Myös terveysasemalta saa apua. Ammattilaiselle voi itse varata ajan, mutta toivon, että voisit pyytää vanhemmiltasi tukea tarvittaessa ajan varaamiselle. Ensimmäinen käynti ammattilaisen luona voi joskus tuntua jännittävältä, mutta sinne meneminen kuitenkin kannattaa.

Täältä voi lukea lisää siitä, miten apua viiltelyyn voi hakea: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/

Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluaa keskustella luottamuksellisesti ja nimettömästi. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme luottamuksellisia, nimettömiä ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Paljon voimia sinulle!

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Hienoa, että pyydät neuvoja ja apua!

Onpa hienoa, että olet löytänyt itsellesi bändin, joka tuottaa sinulle iloa ja joiden musiikki on auttanut sinua. Ikävän kuuloista kuitenkin, että jotkut kappaleet tuovat sinulle takaumia. Joskus oma mieli voi yhdistää esimerkiksi juuri tietyn musiikin johonkin menneeseen tapahtumaan. Ymmärrän, että et kuitenkaan halua luopua sinulle tärkeän bändin musiikin kuuntelusta.

Oletko päässyt koskaan käsittelemään niitä asioita, joista saat takaumia? Eli oletko esimerkiksi jutellut niistä jonkun aikuisen kanssa? Joskus menneet asiat voivat jäädä ikään kuin kummittelemaan mieleen, jos niitä ei ole kunnolla käynyt läpi. Silloin niistä olisi hyvä mennä juttelemaan jonkun kanssa. Mieltä painavista asioista on hyvä jutella jollekin omalle läheiselle, luotettavalle aikuiselle. Myös koulussa voi hakea keskustelutukea esimerkiksi kuraattorilta tai terveydenhoitajalta.

Entä oletko muuten huomannut, että jokin tietty asia tai tekeminen saisi olosi paremmaksi, kun tulee takauma ja ikävä tunne? Jokin sellainen keino, joka muistuttaisi sinua siitä, että ikävä tunne on vain tunne, ja sinä olet kuitenkin turvassa. Jollekin keino voi olla vaihtaminen musiikkiin, josta itselle tulee hyvä mieli. Jollekin se voi olla piirtäminen tai päiväkirjan kirjoittaminen. Ikävän tunteen kanssa ei myöskään kannatta jäädä yksin, vaan sekin voi helpottaa, jos menee juttelemaan jollekin läheiselle.

Toivon, että tästä olisi apua ja voisit mennä juttelemaan asiasta vielä jollekin luotettavalle aikuiselle. Voi olla, että joku päivä huomaat, että samat kappaleet eivät enää herätäkään ikäviä muistoja.

Jos haluat keskustella aikuisen kanssa nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Myös chattiin voi tulla juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Ööö,

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa huolistasi tänne keskustelupalstalle. Kerrot oudosta olostasi koulussa sekä itsetuhoisista ajatuksistasi ja pohdit, mistä voisit saada tukea itsellesi ja miten osata pyytää apua. Lisäksi kerrot rakkaasta lemmikistäsi, joka on selvästi sinulle rakas ja tärkeä ja jonka pelkäät pian menettäväsi. Ymmärrän että huoli painaa mieltäsi tässäkin asiassa. Oli tärkeää lukea, että sinulla on ihana perhe ja he varmasti ovat tukenasi kun olostasi rohkaistut kertomaan.

Kerrot pohtivasi onko sinulla paniikkihäiriö ja kuvailet erilaisia tuntemuksiasi koulussa. Osaatko sanoa, onko outo olosi jatkunut jo pidempään vai alkanut jonkin tietyn tapahtuman myötä? Tuleeko oireet pintaan jossain tietyssä tilanteessa tai tiettyjen ihmisten seurassa? Kuvailemasi tuntemukset voivat toki viitata paniikkikohtaukseen, mutta moni kokee vastaavia tuntemuksia myös esimerkiksi jonkin jännittävän tai stressaavan tilanteen äärellä. Kun kuvaamasi oloon johtavat syyt selkiytyvät mielessä, opit myös ennakoimaan tilanteita ja rauhoittamaan itseäsi, ettei paniikki ehtisi ottaa valtaa.

Rauhallinen syvä hengittely, jokin käsillä tekeminen tai esimerkiksi omien ajatusten vieminen ihan muualle huoneessa olevia punaisia asioita laskemalla ja nimeämällä voi rauhoittaa myös kehoasi fyysisesti. Koulusi terveydenhoitaja on myös tukenasi tällaisissa asioissa ja jos kertominen hänelle tuntuu hankalalta, voit vaikka näyttää tänne kirjoittamasi viestin.

Kerrot lisäksi, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia etkä ole uskaltanut niistä kellekään kertoa. Voit olla todella ylpeä itsestäsi, että rohkaistuit niistä nyt kertomaan ja pyytämään itsellesi apua. Onkin tärkeä tukeutua muihin ihmisiin niissä hetkissä, kun oma olo on niin raskas ja vaikea, että ajatukset itsensä satuttamisesta pyörivät mielessä. Ne ovat merkki siitä, että tarvitset nyt aikuisen apua ja tukea.

Terveydenhoitaja voi auttaa sinua tässäkin asiassa tai vaihtoehtoisesti kuka tahansa lähipiirissäsi oleva aikuinen, johon luotat ja jonka seurassa tunnet olosi turvalliseksi. Vaikka kertominen jännittääkin, yritä muistaa, ettet ole tehnyt mitään väärää etkä voi itse pahalle olollesi mitään. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka haluavat auttaa sinua voimaan paremmin. Meistä jokainen tarvitsee joskus toisen ihmisen apua, ja me olemme täällä toisiamme varten, tuemme ja autamme silloin kun toinen sitä tarvitsee ja kaipaa.

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä kaipaat. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.

Valoa ja keväistä aurinkoa sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä