Siirry sisältöön

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 15 viestiä, 1,036 - 1,050 (kaikkiaan 2,000)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • vastauksena käyttäjälle: VS: Kertooks kuraattori vanhemmille? #128635

    Hei V[osa nimimerkistä poistettu] 16,

    Kiitos viestistäsi!

    Valitettavasti jouduimme poistamaan osan nimimerkistäsi, sillä turvataksamme anonyymiytesi, emme voi julkaista nimiä tai lempinimiä.

    Sinulla on ollut vakavan kuuloinen riita tyttöystäväsi kanssa. Vakavan kuuloisen siitä tekee se, että se on sisältänyt väkivaltaa. Olet toiminut hienosti, kun olet käynyt pyytämässä tyttöystävältäsi anteeksi. Väkivaltaa ei kuitenkaan saisi koskaan käyttää ja tilanne olikin jäänyt sinua harmittamaan jälkikäteen. Väkivaltaisen käytöksen loppumiseen on mahdollista saada apua! Oli myös ikävä kuulla, että sinulla ilmeisesti itsetuhoisia ajatuksia.

    Vaikutat empaattiselta nuorelta, joka haluaa toimia fiksusti. Toivoisinkin, että voisit kertoa ajatuksistasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Esimerkiksi koulukuraattori tai -terveydenhoitaja osaavat auttaa monenlaisissa vaikeissa tilanteissa. Tämän viestin otsikkoon viitaten: kuraattorille/terveydenhoitajalle jutteleminen on luottamuksellista, mutta jos oppilaan terveys tai turvallisuus on vaarassa, niin esimerkiksi sellaisissa tapauksissa voidaan joutua kertomaan asiasta huoltajille. Aina on kuitenkin hyvä kertoa, jos vaitiolovelvollisuus mietityttää.

    Vaikeiden asioiden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin. Jos esim. riitatilanteet harmittavat tai on vaikea hillitä itseään, niin silloin on tärkeä saada keskustelutukea. Itsetuhoisista ajatuksista on myös aina tärkeää kertoa jollekin.

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

    Sinäkin olet tärkeä!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Tarina mun elämäst #128603

    Tervehdys Boyy,

    Kiitos viestistäsi! On hienoa kuulla, että itsesi vahingoittaminen on helpottanut ja toivottavasti sinulla on myös vähän kevyempi olla. Kertomasi perustella olet monelle ihmiselle hyvin tärkeä, kun karkaamisesi on otettu näin vakavasti ja moni ihminen on ollut auttamassa etsinnöissä!

    Vaikka joskus tuntuukin pahalta ja yksinäiseltä, on selvästi ympärilläsi silti ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja haluavat pitää sinut turvassa.

    Kaikkea hyvää sinulle ja onnea ihastuksesi kanssa <3

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Tuntuu et elämällä ei oo enää mitää välii #128563

    Hei ❤🐺 Susi 🐺❤,

    Kiitos viestistäsi! Osasit rohkeasti ja hienosti kertoa, mitä sinulla on mielenpäällä.

    Kurja kuulla, että vanhemmillasi on jo pitkään mennyt huonosti. Aikuisten elämässä voi tulla välillä eteen haasteita, mutta niistä on myös mahdollista selvitä. Joskus nämä haasteet voivat vaikuttaa kodin ilmapiiriin ja aiheuttaa huolta myös perheen lapsissa. Lasten ei tarvitsisi murehtia aikuisten huolista, mutta silti niistä voi olla vaikea olla murehtimatta. Uskon, että vanhempasi tekevät töitä sen eteen, että asiat alkaisivat menemään paremmin.

    Mainitsit myös, että vanhempasi ovat lähdössä Espanjaan ja sinusta tuntuu, ettet tule selviämään siitä. Mukava kuitenkin kuulla, että mummusi tulee teille siksi ajaksi. Toivottavasti teillä on mummun kanssa jotakin mukavaa puuhaa, jolla voit välillä saada ajatuksiasi muualle. Onko teillä muuten tapana vanhempien kanssa soitella tai viestitellä? Voisikohan yhteydenpito helpottaa ikävää heidän matkansa aikana?

    Voisitko kertoa vanhemmillesi tai mummullesi, mitkä asiat sinua huolettavat? Joskus jo huolien sanominen ääneen voi helpottaa omaa oloa ja niistä on aina tärkeää kertoa läheisille aikuisille. Olisi hyvä, että aikuiset tietäisivät, mitkä asiat sinua huolettavat, sillä silloin he osaisivat auttaa ja lohduttaa sinua.

    Myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa, jos haluaa jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Vaihtoehtoisesti voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina luottamuksellisia ja nimettömiä. Voit tulla juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Toivottavasti tästä vastauksesta oli sinulle vähän apua. Olet rohkea, kun olet lähtenyt pyytämään apua. <3

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Vanhempien käyttäytyminen:/ #128416

    Hei dramalama(🏳️‍🌈),

    Kiitos viestistäsi! Kirjoitit ihan oikeaan paikkaan! Oli ikävä kuulla, millä tavalla vanhempasi ovat käyttäytyneet ja kommentoineet.

    Jokaisella saa olla juuri omanlaisensa musiikkimaku ja tuntuu kurjalta, että puolestasi, että isäsi on puhunut kuuntelemastasi musiikista noin ikävään sävyyn. Kaikesta musiikista ei tarvitse pitää, mutta ei ole oikein kommentoida negatiiviseen sävyyn toisen musiikkimakua. On ymmärrettävää, että tällaisten ikävien kommenttien jälkeen on epävarma olo omasta musiikkimausta. Toivon todella, että voit nauttia taas K-popista uudelleen ilman häpeää ja olla ylpeä juuri siitä omasta musiikkimausta. Luuletko, että pystyisit kertomaan isällesi, miltä hänen kommenttinsa sinusta tuntui?

    On myös ikävä kuulla, millä tavalla syömistäsi on kommentoitu. Syömishäiriöllä vitsailu ei myöskään ole mukavaa ja oletpa hienosti sanonut äidillesi, että niin vakavasta asiasta ei voi vitsailla. Jos syömistä kommentoidaan usein, niin se voi joskus myös lisätä vaikeita ajatuksia syömiseen ja painoon liittyen. Tuntuisiko sinusta hyvältä kertoa äidillesi, kuinka olet kokenut hänen kommenttinsa syömiseen liittyen? Omista huolista liittyen syömiseen ja painoon on aina tärkeää kertoa myös terveydenhoitajalle.

    Ymmärrän hyvin myös, että kaapista ulos tuleminen tuntuu vaikealta ajatukselta, kun vanhempien kommentit ja ajatukset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ovat asenteellisia. On ikävää, että joudut kuuntelemaan tuollaisia kommentteja. Toivon kuitenkin, että vanhempiesi ajatuksista ja kommenteista huolimatta, muistat sen, että sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Joskus se voi olla vaikeaa ja raskasta pitää sisällään noin isoa osaa itsestään ja toivonkin, että sinulla elämässäsi esimerkiksi kavereita, joiden seurassa voit olla täysin oma itsesi. Jos haluat tukea tilanteeseesi ja kaapista ulos tulemiseen, niin voit kääntyä myös Setan puoleen: https://nuoret.seta.fi/nuorille/nuorten-tuki-ja-neuvontapalvelut/

    Mainitsit muistakin asioista, mitkä hiertävät sinua vanhempiisi liittyen. Ei ole oikein, jos joudut kuuntelemaan, kun vanhempasi puhuvat pahaa toisistaan sinulle. Sinulla on oikeus myös saada rakkautta juuri sellaisena kuin olet. Sinulla on oikeus myös yksityisyyteen sekä sinun ei tarvitsisi olla muiden välien siivoaja.

    Tuntuisiko sinusta, että pystyisit kertomaan vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu? Joskus voi tosin olla helpompaa jutella jonkun muun aikuisen kanssa, jonka kokee luotettavaksi ja turvalliseksi. Esimerkiksi terveydenhoitaja tai kuraattori ovat koululla sellaisia henkilöitä, keiden kanssa voi jutella myös omasta perhetilanteestaan luottamuksellisesti.

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111), chat ja nettikirjepalvelu, jos haluat jutella anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Muista, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. <3

    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Rahaa #128415

    Hei,

    Olipa hyvä, että päätit kirjoittaa meille. Kurja kuulla, että joudut kantamaan huolta perheesi taloudellisesta tilanteesta. Olet oikeassa siinä, että kenenkään ikäisesi ei tarvitsisi miettiä perheen raha-asioita – joskus niitä voi olla kuitenkin vaikea olla ajattelematta.

    Huono rahatilanne voi vaikuttaa perheeseen monella tavalla. Voi olla jatkuvaa huolta rahan riittämisestä ja tilanne voi myös kiristää perheenjäsenten välejä. Tilanne voi rajoittaa myös kavereiden tapaamista, jos ei ole varaa lähteä mukaan yhteiseen tekemiseen. On tärkeää kuitenkin muistaa, että tilanteessa ei ole mitään hävettävää.

    Joskus voi tuntua myös siltä, että on aivan yksin ajatustensa kanssa. Uskon kuitenkin, että et ole ainoa, kenellä on samanlaisia huolia ja ajatuksia. Nuortennetistä löytyy teksti rahattomuuteen liittyen. Voit lukea sen täältä, jos haluat: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/perheen-huolia/kun-rahat-ei-riita/

    On tärkeää, että omien huolien kanssa ei jää yksin, vaan niistä juttelee jonkun kanssa. Huolista puhuminen voi joskus keventää omaa mieltä, vaikka se ei tilannetta ratkaisisikaan. Miltä sinusta tuntuisi jutella ajatuksistasi sinulle läheisen aikuisen kanssa?

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111), jossa voit luottamuksellisesti ja nimettömästi jutella ihan mistä tahansa. Vaihtoehtoisesti voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Paljon voimia loppuvuoteesi!
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: VS: [Omat ongelmat..] #128411

    Hei,

    Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit meille!

    Oli kurja kuulla, kuinka olet ahdistunut ja vihainen, etkä ole saanut nukuttua. Samalla minulla heräsi huoli kotitilanteestasi, kun mainitsit, että teillä on ollut paljon riitoja ja väkivaltaa sekä haluaisit laitokseen. Väkivalta on aina väärin, eikä väkivaltaa tai sen uhkaa pitäisi koskaan joutua kokemaan. Kotona kuuluisi olla hyvä ja turvallista olla. Olen pahoillani, että sinulla ei näin ole.

    Olisi todella tärkeää, että saisit itsellesi apua ja haluan kannustaa sinua kertomaan tilanteestasi jollekin lähellä olevalle luotettavalle aikuiselle. Tällainen aikuinen voi esimerkiksi olla koululla opettaja, terveydenhoitaja tai kuraattori. Apua voi hakea myös esimerkiksi nuorisotyöntekijältä tai terveyskeskuksesta.

    Jos koet väkivaltaa tai sen uhkaa, niin silloin voi aina myös soittaa hätäkeskukseen (112). Uhkaavissa tilanteissa on aina tärkeä saada itselleen apua heti.

    Vaikeisiin kotitilanteisiin on mahdollista saada apua myös lastensuojelusta. Apua voi saada esimerkiksi niin, että kerrot tilanteestasi lähellä olevalle luotettavalle aikuiselle, joka on puolestasi yhteydessä paikkakuntasi lastensuojeluun. Esimerkiksi koulun työntekijöillä on työnsä puolesta velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos heillä herää huoli sinusta ja kotitilanteestasi. Tästä linkistä voit lukea lisää liittyen avun hakemiseen lastensuojelusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/

    Toivon, että voit kerätä rohkeutesi ja kertoa asiasta turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle. Sinulla on parhain mahdollisuus saada apua itsellesi, kun joku aikuinen tietää tilanteestasi.

    Jos haluat pohtia tilannettasi lisää vielä nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on lisäksi myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Ystävällisin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Luulen, että mulla on sosiaalinen ahdistus #128410

    Hei,

    Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit mielesi päällä olevista asioista. Ikävä kuulla, kuinka olet ollut stressaantunut ja ahdistunut sekä pohdit jatkuvasti arvostelevatko muut sinua. Kerroit myös pohtivasi, onko sinulla sosiaalinen ahdistus. Tämän lisäksi elämässäsi on tapahtunut iso muutos, kun vanhempasi ovat eronneet sekä mainitsit, että sinulla on menneisyydestä muitakin traumoja.

    Joskus, kun mieli voi huonosti, ei aina välttämättä edes itse ymmärrä, mistä huono olo johtuu. Silloin mieli voi täyttyä herkästi huonoista ja kriittisistä ajatuksista. Itseään saattaa kritisoida ja moittia herkästi sekä sitä kautta voi tulla ajatuksia, että myös muut ajattelevat pahaa. Joskus se pahin kriitikko onkin juuri oman pään sisällä, eivätkä muut ollenkaan ajattele sinusta tuolla tavalla. Vaikeista ja kriittisistä ajatuksista ei ole aina helppo päästä eroon, mutta se on kuitenkin mahdollista. Sinussa paljon hyvää ja toivon, että pystyisit jossakin vaiheessa näkemään sen myös itse. Yksin ei kuitenkaan tarvitse pärjätä!

    Mainitsit, että olet 11-vuotiaana käynyt juttelemassa kuraattorille. Ikävä kuulla, että siitä ei silloin ollut apua, mutta olen silti todella ylpeä sinusta, että olet uskaltanut mennä juttelemaan. Tie kohti parempaa oloa ei aina ole helppo ja joskus voi tuntua, että mikään ei auta tai kukaan ei ymmärrä. Sinulla on kuitenkin kaikki oikeus saada apua ja tulla kuulluksi. Vaikka olo tuntuisikin toivottomalta, niin asioilla on mahdollisuus muuttua paremmaksi. Uskon, että kohtaat vielä päiviä, jolloin voit tuntea olosi aidosti onnelliseksi ja hyväksi omana itsenäsi.

    Toivoisinkin siis, että voisit antaa vielä mahdollisuuden avun hakemiselle ja kertoisit olostasi jollekin turvalliselle aikuiselle. Vaikeiden asioiden kanssa ei koskaan pidä jäädä yksin, vaan aina olisi tärkeää saada apua. Kuka voisi olla sinun lähipiirissäsi sellainen aikuinen, kenelle voisit kertoa? Entä tuntuisiko sinusta siltä, että voisit antaa esimerkiksi kuraattorille vielä mahdollisuuden?

    Jos ääneen puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit vaihtoehtoisesti kokeilla esimerkiksi kirjeen kirjoittamista ja sen näyttämistä haluamallesi aikuiselle. Tai voit vaikka näyttää ihan vain tämän kirjoittamasi viestin. Olet nimittäin tässä viestissä todella taitavasti kuvaillut tunteitasi ja ajatuksiasi!

    Jos haluat nimettömästi jutella luotettavan aikuisen kanssa, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111). Lisäksi meillä on chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat nimettömiä, luottamuksellisia ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Olet tärkeä ja arvokas! Vielä koittaa se päivä, kun huomaat ajattelevasi itsestäsi kauniisti. <3

    Halauksin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Kun mikään ei kelpaa… #128403

    Hei J,

    Kiitos viestistäsi ja hienoa, että päätit kirjoittaa keskustelupalstalle!

    Olen pahoillani, että olet menettänyt koirasi. Rakkaan lemmikin menetys on surullista ja siitä toipuminen voi viedä aikaa. Silloin, kun surettaa ja itkettää, niin silloin onkin hyvä antaa itkun tulla. Oletko pystynyt juttelemaan vanhempiesi kanssa koiran kuoleman aiheuttamista tunteista? Se voi joskus helpottaa, kun tunteistaan puhuu ääneen jonkun kanssa. Se voi olla myös tärkeää, että voi muistella koiran kanssa koettuja hyviä hetkiä yhdessä jonkun kanssa.

    Joskus voi myös olla vaikea olla vertailematta itseään muihin ja tuntua siltä, että kaikilla muilla menee asiat hyvin. Myös ulkonäköään voi olla vaikea olla vertailematta ja erityisesti murrosiässä korostuu se, että kaikki kehittyvät hieman eri tahtiin. Ihmiset ovat eri näköisiä ja kokoisia, ja se on rikkaus, että kaikki eivät ole samanlaisia. Toivon, että näkisit, kuinka hyvä ja riittävä olet juuri tuollaisena kuin nyt olet. <3

    Vaikeista asioista puhuminen voi tuntua joskus vaikealta ja silloin voi tuntua helpommalta esittää, että kaikki on hyvin. Vaikeita tunteita tulee kuitenkin aina välillä jokaiselle, eikä siinä ole mitään väärää. Sinä saat tuntea ihan kaikenlaisia tunteita, eikä sinun tarvitse olla aina iloinen.

    Usein juuri vaikeisiin tunteisiin voi auttaa se, että kertoo niistä jollekin. Kun joku kuuntelee ja lohduttaa, niin sen jälkeen oma mieli voi tuntua kevyemmältä. Miltä sinusta tuntuisi kertoa ihan rehellisesti vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu? Uskon, että he haluaisivat tukea sinua, jos vaan tietäisivät, mitä sinä ajattelet. Jos ääneen puhuminen tuntuu vaikealta, niin joskus kirjoittaminen voi olla hyvä tapa kertoa, miltä tuntuu. Voit näyttää heille vaikka tämän viestisi tai kirjoittaa uuden tekstin, jonka näytät heille.

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

    Olet arvokas! <3

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Elämä sekasi #128196

    Hei Dramalama!

    Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että tunnut voivan nyt tosi huonosti. Olet itkuinen ja mietit mm. syömistä, kuormittumista, itsetuhoisuutta, puhelimen käyttöä, kaapista tuloa, koulumotivaatiota ja tukihenkilöiden lähtöä. Kuulostaa siltä, että sinulla on nyt paljon asioita mielessäsi.

    Sinulla on kuitenkin ainakin ollut jotain tukitahoja olemassa, jos sinulla on ollut tukihenkilöitä ja olet ilmeisesti saanut autismidiagnoosin. Onko sinulla tällä hetkellä joku taho, johon voit olla yhteydessä ja sanoa, että pelkäät, miten pärjäät? Jonkun aikuisen olisi tosi tärkeää saada tietää, että tarvitset nyt apua. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Kaikki meistä tarvitsevat joskus toisten ihmisten apua.

    Onko sinulla tällä hetkellä tukihenkilöä, jolle voit purkaa huoliasi ja sanoa, että tarvitset apua? Jos ei, niin pystytkö kertomaan vanhemmillesi, että voit nyt tosi huonosti? Jos se tuntuu hankalalta eikä muita tukitahoja tällä hetkellä ole, niin koulusi terkkari ja kuraattori ovat siellä sinuakin varten. Heille voit sanoa suoraa, että tarvitset apua. Jos puhuminen on vaikeaa, voit laittaa jommallekummalle viestin, jossa sanot nuo samat asiat, jotka kirjoitit tänne. Kuulostaa siltä, että tarvitset nyt jonkun, jonka kanssa voit käydä rauhassa läpi näitä kaikkia asioita.

    Vielä tuosta kaapista tulemisesta. Kenelle haluaisit tulla ulos? Onko joku, jolle olet jo tullut ulos? Voisiko hän olla vieressäsi, kun kerrot asiasta muille? Tai olisiko helpompaa, jos joku toinen tekisi sen puolestasi? Joskus on tärkeää kertoa tällainen iso asia muille, mutta jos tiedät, että on olemassa joku, jolle sitä ei ole turvallista tehdä, niin muistathan, että asialla ei ole kiire. Suuntautuminen on henkilökohtainen asia ja saat valita itse, kenelle siitä kerrot. Setan nuorten sivuilla (valitse osio ”nuoret” ja siellä ”itsemäärittely ja normit”) on lisätietoa kaapista tulemisesta, jos haluat vilkaista heidän ajatuksiaan asiasta.

    Jos haluat jatkaa keskustelua, olemme täällä sinua varten! Voit soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla juttelemaan chatissä. Myös kirjepalvelu on käytössäsi. Kaikki palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Olet meille tärkeä ja haluaisimme niin kovasti, että voisit taas hyvin!

    Sinua halaten,
    Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: elämä 1% #128193

    Hei!

    Kiitos viestistäsi. Onpa kurja kuulla, että sinusta tuntuu siltä, ettei vanhempasi välitä sinusta! Sen täytyy tuntua tosi pahalta.

    Puhuvatko vanhempasi sinulle vähättelevästi tai saatko osaksesi vähemmän huomiota kuin sisaruksesi, jos sinulla sellaisia on? Vai onko kyse siitä, että vanhempasi eivät ehdi huomioida sinua muiden hommien ohella? Joskus aikuiset ovat kiireisiä tai pohtivat omia asioitaan tai huoliaan eivätkä siksi muista huomioida lapsia. Tai joskus, jos lapsella sujuu kaikki hyvin, aikuiset unohtavat, että he tarvitsevat huomiota myös silloin.

    Ymmärrän, että tästä asiasta voi olla tosi vaikea puhua. Silti ajattelen, että mikään ei ehkä muutu, jos vanhempasi eivät saa tietää, miltä sinusta tuntuu. Vai mitä itse ajattelet? Siksi kannustankin sinua vielä miettimään, olisiko joku tapa, jolla he saisivat tietää ajatuksistasi.

    Mitä jos itse ehdottaisit jotain yhteistä tekemistä? Pelaamista, leipomista, lenkkiä tai kirjastokäyntiä? En yhtään tiedä, mistä tykkäät, mutta uskon, että keksit kyllä jotain! Samalla voit sanoa, että tykkäisit siitä, että tekisitte asioita enemmän yhdessä. Tai että sinusta tuntuu, ettet ole enää heille tärkeä.

    Voi olla, että menin tässä nyt ihan hakoteille, kun en tiedä sinusta enempää. Olisikin tosi mukava jutella asiasta enemmän. Haluaisitko soittaa meille (numeromme on 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa elämästäsi enemmän kirjepalveluun, jossa voi aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon? Kaikki palvelumme ovat sinulle täysin maksuttomia eikä niissä tule ilmi nimesi. Haluamme sinun parastasi ja että sinulla olisi kotona rakastettu olo.

    Sinua ajatellen,
    Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: en tiiä mitä tehä auttakaa #128192

    Hei nimimerkki V [osa nimimerkistä poistettu!

    Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että sinulla ei ole hyvä olla kotona ja harrastuksessakin sattui tuo onnettomuus. Toivottavasti siinä ei käynyt kovin pahasti!

    On myös kurja lukea, että joudut pelkäämään vanhempiesi lyövän sinua. Vanhempasi eivät saisi ikinä satuttaa sinua millään tavalla, vaan päinvastoin heidän pitäisi suojella sinua kaikelta kaltoinkohtelulta.

    Ymmärrän hyvin, että haluat pois kotoa. Jos kotiolosi ovat sinulle vaaralliset, se voikin olla aivan varteenotettava vaihtoehto. Siitä päättää lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Ensin toki yritetään kaikin tavoin saada kodistasi sellainen paikka, jossa sinun olisi hyvä ja turvallinen olla ja jossa sinusta pidettäisiin hyvää huolta.

    Kehottaisin sinua kääntymään koulukuraattorin puoleen. Kerro hänelle, minkälaista kotonasi on, miten vanhempasi kohtelevat sinua ja miltä sinusta tuntuu olla kotona. Hän tietää kyllä, mitä tehdä ja on sinun puolellasi. Ansaitset tulla autetuksi ja saada sellaisen kodin, jossa sinun on hyvä olla!

    Voit aina myös soittaa meille (numeromme on 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa kirjepalveluumme. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia, anonyymejä ja luottamuksellisia. Olet tärkeä!

    Lämmöllä
    Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Kenelle puhua? #128191

    Hei nimimerkki V [osa nimimerkistä poistettu] 16!

    Kiitos viestistäsi. Jos oikein ymmärsin, niin sinulla on tyttöystävä, minkä lisäksi olet alkanut seurustelemaan myös tuon ystäväsi kanssa. Kuulostaa kuitenkin siltä, että et haluaisi seurustella tuon kaverisi kanssa.

    On tosi tärkeää pohtia näitä seurusteluun liittyviä sääntöjä, joten olen iloinen, että kirjoitit aiheesta. Tärkeintä olisi, että pystyisit olemaan itsellesi rehellinen ja toimimaan, niin kuin sydämesi sanoo. Olisi hyvin tärkeää kertoa rehellisesti tuolle ystävällesi, että et halua seurustella hänen kanssaan. Ei ole hänenkään puoleltaan reilua, jos olet hänen kanssaan vastentahtoisesti etkä oikeasti rakasta häntä, eikö?

    Sinänsä ei ole väärin seurustella monen ihmisen kanssa yhtä aikaa, jos se sopii heille kaikille. Mutta salailusta tulee vain paha mieli kaikille ja sinulle aiheutuu siitä turhaa pelkoa paljastumisesta. Siksi kehotankin sinua puhumaan suoraa tuolle ystävällesi. Kerro, että hän on sinulle tärkeä ja haluat olla hänen kaverinsa, mutta että et halua hänen kanssaan romanttista suhdetta. Jokaiselle tulee elämässä tällaisia pettymyksiä vastaan ja vaikka olo saattaa sen vuoksi olla jonkin aikaa surkea, sydänsuruista pääsee aina yli. Onneksi olette kavereita ja voitte viettää aikaa yhdessä sen jälkeenkin.

    Kaikkea hyvää sinulle!
    Terveisin
    Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Isän fyysisyys #128027

    Hei dramalama(🏳️‍🌈),

    Kiitos viestistäsi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle! Pohdit viestissäsi sitä, kuinka isäsi läheisyys ja kosketukset saavat olosi epämukavaksi ja olet sen myös osoittanut ja kertonut hänelle. On todella tärkeää ja hienoa, että olet rohkaistunut kertomaan tästä isällesi, ja rohkaisen sinua edelleen tuomaan asian joka kerta esiin, mikäli koet jonkin isäsi sanoman tai tekemän asian epämukavaksi tai loukkaavaksi.

    Meillä jokaisella on oikeus päättää omasta kehostamme, kuka meihin koskee ja millä tavalla. Toiselle lämmin halaus vanhemmalta voi olla luontevaa tai miellyttävää, toiselle taas tunkeilevaa ja omia rajoja loukkaavaa. Siksi onkin tärkeää, että jokainen meistä saa itse asettaa omat rajansa ja myös niin, että niitä kunnioitettaisiin.

    Onko sinulle elämässä ketään toista aikuista, jolle voisit puhua asiasta? Esimerkiksi äiti, kummi, täti tai vaikka koulussa terkkari tai kuraattori? Lisäksi rohkaisisin sinua yrittää ottaa asia puheeksi uudelleen isäsi kanssa, joko kasvotusten tai laittamalla esimerkiksi viesti hänelle, missä ilmoitat haluavasi kotona enemmän omaa tilaa ja yksityisyyttä, ilman että joudut jatkuvasti olemaan varuillasi, että rajojasi loukataan.

    Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tarvittaessa tukenasi! Meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!

    Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: mini pyyntö #128024

    Tervehdys!

    Kiitos viestistäsi ja toiveesi mukaisesti viestisi on nyt poistettu kyseiseltä palstalta! Tervetuloa jatkossakin kirjoittamaan Nuortennettiin!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: ??? #128023

    Hei Feeniks,

    Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa huolestasi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle. Kerrot tuntevasi ahdistusta väkivaltaisesta käytöksestäsi pikkuveljiäsi kohtaan. On todella hienoa, että olet tunnistanut käytöksessäsi jotain minkä haluat korjata ja muuttaa, voit olla todella ylpeä itsestäsi!

    On ihan ymmärrettävää, että tunnekuohun ja ärsyyntymisen nostaessa päätään pyrkii sen purkamaan johonkin asiaan tai tekoon. Väkivalta kaikissa tilanteissa ja muodoissa on kuitenkin väärin, ja niin on myös isäsi uhkailu lyömisellä sinua kohtaan. Mikä voisi olla sellainen asia, joka voisi helpottaa sinua käsittelemään ärsytystä tilanteissa, joissa huomaat pikkuveljiesi ottavan sinua hermoon? Tuossa hetkessä keskittyminen johonkin aivan muuhun, kuten esimerkiksi käsien laittaminen kylmän veden alle, lempimusiikin hyräily tai vaikka sadasta laskeminen alaspäin voi saada huomiosi kääntymään muualle ja näin antaa sinulle myös aikaa tasata tunnekuohua ja rauhoittua.

    Jos tuntuu, ettei nämäkään keinot tuo helpotusta, voit aina jutella asiasta esimerkiksi terkkarin tai kuraattorin kanssa ja pohtia mikä voisi olla tuon aggressiivisuuden taustalla. Yritä kuitenkin olla itseäsi kohtaan lempeä, olet ottanut tärkeän ja ison askeleen kun haluat muuttaa käyttäytymistäsi ja se on todella hienoa, hyvä sinä!

    Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tarvittaessa tukenasi, olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!

    Lämpimin halauksin,

    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Esillä 15 viestiä, 1,036 - 1,050 (kaikkiaan 2,000)
Back to top