Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei Jokutyttö,
Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit Nuortennetin keskustelupalstalle! <3
Kuvailit, kuinka olet ollut alakuloinen ja sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Kun voi huonosti, niin se näkyy usein monessa muussakin asiassa – voi olla esimerkiksi tavallista ärtyneempi ja väsyneempi sekä ruokahaluunkin voi tulla muutoksia. Näiden lisäksi olet vielä kokenut juuri äsken eron, joka on ymmärrettävästi ollut vaikeaa ja raskasta, kuten erot usein ovat.
Oli kurjaa lukea, kuinka huonosti olet voinut, mutta minusta on upeaa, kuinka hienosti osasit kirjoittaa ajatuksiasi ja tunteitasi auki. Kuulostaa myös siltä, että äitisi välittää sinusta paljon ja tunnistaa, kun et voi hyvin. Kerrothan äidillesi rehellisesti voinnistasi, niin hän pystyy olemaan parhaimmalla mahdollisella tavalla tukenasi.
Pohdit viestistäsi, että olisikin sinun hyvä mennä juttelemaan koulupsykologille ja äitisikin on tätä ehdottanut. Tässä on vastaukseni tähän pohdintaan: ehdottomasti voit mennä puhumaan tästä kaikesta koulupsykologille! Sinulla on oikeus saada itsellesi tukea. Alakuloisuudesta ja erityisesti itsetuhoisista ajatuksista on syytä puhua ammattilaisen kanssa. On tärkeää, että raskaiden ajatusten kanssa ei jää yksin.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ” Ihminen:)”,
kiitos viestistäsi. Hyvä, kun kirjoitit tänne meille mieltäsi askarruttavasta asiasta etkä jäänyt yksin ajatustesi kanssa.
Kerroit pakkomielteestäsi naksutella sormia, pakkoliikkeistä ja pakkoajatuksista. Pohdit voivatko ne viitata johonkin sairauteen. On ihan normaalia, että ihmisillä on lieviä ja ajoittain ilmeneviä pakkoajatuksia ja toimintoja eikä ne useinkaan ole merkki häiriöstä tai sairaudesta. Jotkut tällaiset ajatukset ja toimet voivat olla opittuja tapoja ja niistä voi myös oppia pois tai ainakin vähentämään niitä. Esimerkiksi sormien naksuttaminen voi juurikin tuntua hyvältä ja siksi sitä tulee tehtyä. Jos pakkoajatukset ja toiminnot kuitenkin vievät päivässä paljon aikaa ja haittaavat jokapäiväistä elämää ja ihmissuhteita niin silloin niihin on hyvä kiinnittää huomiota. Jos asia sinua huolettaa niin kerro ihmeessä ajatuksistasi ja tuntemuksistasi jollekin luotettavalle aikuiselle. Tällainen luotettava aikuinen voi olla esimerkiksi vanhempasi, koulun opettaja, terveydenhoitaja tai vaikkapa koulupsykologi. Usein jo se, että juttelee asioistaan jonkun kanssa helpottaa omaa oloa, kun saa jakaa asiansa eikä jää sen kanssa yksin.
Jäin miettimään, kuinka toimit silloin, kun sinulla on jotakin pakkoliikkeitä tai -ajatuksia. Pakkoajatuksista ja -toiminnasta (kuten esimerkiksi siitä sormien naksuttelusta) voi ohjata tietoisesti ajatuksia muualle tekemällä jotakin itselleen mieleistä, kuten esimerkiksi katsomalla sarjoja tai elokuvia, lukea kirjaa tai kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka käydä lenkillä musiikkia tai äänikirjaa kuunnellen. Myös pakkoajatusten tunnustaminen ja toteaminen, että ”tämä ajatus nyt vain on tämmöinen ajatus ja se menee ohi” voi olla hyödyllistä. Ehkä pakkoajatukset ja -toiminta helpottaisi sinullakin jonkin mielekkään tekemisen myötä. Muistathan, että olet hyvä, arvokas ja tärkeä juuri tuollaisena kuin olet!
Voit jutella asioistasi myös nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 111 116) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Nyt joulun ajan 23.-31.12. Lasten ja nuorten puhelin ja chat on auki klo 14-17. Siellä päivystäjät ovat juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat mielellään kuulla, mitä sinulle kuuluu.
Mukavaa joulunaikaa ja valon pilkahduksia viikkoosi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ” lyhyt:((”,
kiitos viestistäsi. Hyvä, kun kirjoitit tänne tästä mieltäsi askarruttavasta asiasta.
Usein sen jälkeen, kun kuukautiskierto on alkanut niin tytön pituuskasvu hidastuu ja tyttö kasvaa vielä keskimäärin noin viisi senttimetriä. On kuitenkin hyvä muistaa, että kasvu on aina yksilöllistä ja toiset kasvavat enemmän kuin toiset kuukautisten alkamisesta huolimatta. Kerroit juuri käyneesi terveystarkastuksessa ja terkkarin kertoneen sinulla olevan kasvupyrähdys. Jos terveydenhoitaja kerran ajattelee, että saatat kasvaa arvioidun pituuden ohi, niin sinuna luottaisin hänen arvioon. Hän on kuitenkin alan ammattilainen ja tietää kasvuun liittyvistä asioista. Toki on myös hyvä muistaa, että arvio on aina arvio ja aika näyttää, mikä todellinen pituutesi tulee olemaan. Toivon, että voisit olla turhaan etukäteen huolehtimatta asiasta, omaan pituuteen kun ei juurikaan itse voi vaikuttaa. Muistathan, että jokainen ihminen on hyvä ja tärkeä juuri sellaisena kuin on eli juuri sen pituisena kuin on, niin myös sinäkin!
Kuukautisten alkaminen voikin olla jännittävää aikaa! Kuukautisten alkaminen on osa tytöstä naiseksi kehittymistä ja siihen liittyy monia muutoksia. Keho ikään kuin elää omaa elämäänsä, kasvaa ja kehittyy eikä siihen nuori voi itse vaikuttaa mitenkään. Tämä voi aiheuttaa monenlaisia tunteita, kuten ylpeyttä, epävarmuutta, ärtyneisyyttä ja ujoutta. Kaikki tämä on normaalia ja omaan kehittyneeseen kehoon tottuminen ja sen hyväksyminen saattaa viedä hetken aikaa. Kuukautisten alkamisesta voisi olla hyvä jutella jonkun läheisen aikuisen kanssa. Jos et asiasta halua jutella äidin kanssa niin olisiko joku muu läheinen aikuinen, kuten vaikka opettaja, terveydenhoitaja tai lähisukulainen jonka kanssa voisit asiasta jutella? Äidin kanssa voisi olla hyvä jutella asiasta siinä mielessä, että saatat tarvita rahaa esimerkiksi kuukautissiteiden ostoon ja neuvoa niiden käyttöön. Äidilläsi myös varmasti on kokemusta kuukautisista ja siten hän myös osaisi sinua auttaa ja tukea kuukautisiin liittyvissä asioissa. Toivon, että saat juteltua kuukautisten alkamisesta ja pituuteen liittyvistä pohdinnoistasi jonkun läheisen henkilön kanssa, jotta et jää ajatustesi kanssa yksin.
Voit jutella asioistasi myös nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 111 116) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Nyt joulun ajan 23.-31.12. Lasten ja nuorten puhelin ja chat on auki klo 14-17. Siellä päivystäjät ovat juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat mielellään kuulla, mitä sinulle kuuluu.
Mukavaa joulunaikaa!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ”Random”,
kiitos viestistäsi. Ymmärsinköhän oikein, että pohdit painoasi ja pituuttasi? Ei ole olemassa yhtä oikeaa sopivaa painoa, pituutta tai tiettyä ihannekehoa ylipäätään. Jokainen ihminen on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Niin olet myös sinäkin!
Itse voi kuitenkin vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Hyvinvointiin liittyy monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, säännöllinen ja sopiva määrä liikuntaa sekä erilaiset itselle mielekkäät ajanvietteet. Jos terveyteen liittyvät asiat huolestuttavat sinua, voisit jutella niistä esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle. Hän on alan ammattilainen ja on varmasti tottunut juttelemaan kaikenlaisista lasten ja nuorten asioista ja osaisi sinuakin auttaa asioissasi. Voisit jutella ajatuksistasi ja mahdollisista huolistasi myös jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa, kuten vaikkapa vanhempien tai lähisukulaisen kanssa. Muistathan, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen eikä sinun tarvitse jäädä yksin ajatuksiesi kanssa!
Voit jutella asioistasi myös nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 111 116) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Nyt joulun ajan 23.-31.12. Lasten ja nuorten puhelin ja chat on auki klo 14-17. Siellä päivystäjät ovat juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat mielellään kuulla, mitä sinulle kuuluu.
Oikein mukavaa joulunaikaa sinulle!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ” queer”,
kiitos viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit tänne meille mieltäsi painavista asioista etkä jäänyt niiden kanssa yksin. Usein jo se, että kertoo asioistaan jollekin, saattaa jo hieman helpottaa omaa oloa.
On kurja kuulla, että olet vahingoittanut itseäsi. On kuitenkin hienoa, että olet jo useamman päivän ollut tekemättä niin! Usein itsensä vahingoittamisella yritetään helpottaa omaa pahaa oloa. Aluksi saattaa tuntua, että se auttaa hetken, mutta sen jälkeen olo usein kuitenkin taas pahenee entisestään. Itsensä vahingoittamisesta saattaa tulla helposti kierre ja siihen saattaa jäädä koukkuun eikä se kuitenkaan pitemmän päälle helpota omaa oloa. Tavasta on kuitenkin mahdollista päästä eroon ja oppia muita tapoja purkaa pahaa oloan. Siksipä onkin hienoa, että kirjoitat asiasta täällä nyt ja voimme miettiä muita mahdollisia tapoja purkaa pahaa oloa.
On olemassa monia tapoja purkaa omaa pahaa oloa siten, että itseä ei kuitenkaan vahingoita. Silloin kun sinulle tulee tarve satuttaa itseäsi niin sen sijan voisit vaikka pitää käsiäsi kylmän veden alla, sivellä jääpalalla käsiäsi tai vaikkapa paukuttaa kuminauhaa ranteessa. Usein jokin näistä keinoista helpottaa ja itsensä satuttamisen tarve menee ohi. Silloin, kun mieli on maassa on myös hyvä tehdä asioita, joista itselle tulee hyvä mieli. Millaisia asioita sinä tykkäät tehdä? Joku tykkää katsella sarjoja, kuunnella musiikkia tai vaikka kirjoittaa mietteitään, kun taas toinen tykkää piirtää ja liikkua luonnossa. Mieti mitkä asiat saavat sinun mielialasi kohenemaan ja tee niitä asioita silloin, kun olet alakuloinen ja sinusta tuntuu pahalta.
On kurja kuulla, että sinulla on ulkonäköpaineita. On ihan normaalia, että iässäsi ulkonäköön liittyvät asiat mietityttävät. Tärkeintä olisi kuitenkin muistaa, että jokainen ihminen on juuri hyvä sellaisena kuin on. Myös sinä olet hyvä, tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet!
Kuten jo edellä toinkin esiin, niin itsensä vahingoittaminen kertoo siitä, että sinulla on paha olla ja siksi ajattelenkin, että sinun olisi todella hyvä kertoa pahasta olostasi jollekin luotettavalle aikuiselle. Kenelle sinun on helppo jutella? Luotettava aikuinen voi olla vaikkapa vanhempi, lähisukulainen tai vaikkapa koulun opettaja, terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi. Uskon ja toivon, että ympärilläsi on aikuisia, jotka välittävät sinusta ja hyvinvoinnistasi ja haluavat kuulla, mitä sinulle kuuluu. Juttele rohkeasti ajatuksistasi ja tuntemuksistasi heille. Usein omista asioista jonkun kanssa jutteleminen saa asian tuntumaan edes hieman pienemmältä ja helpottaa omaa oloa.
Voit jutella asioistasi myös nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 111 116) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Nyt joulun ajan 23.-31.12. Lasten ja nuorten puhelin ja chat on auki klo 14-17. Siellä päivystäjät ovat juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat mielellään kuulla, mitä sinulle kuuluu.
Mukavaa joulunaikaa sinulle!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei Hevos tyttö 2010,
Kiitos viestistäsi! Oli surullista lukea kokemistasi asioista ja siitä, kuinka huonosti voit. On kuitenkin hienoa, että kirjoitit niistä tänne Nuortennetin keskustekupalstalle. Ihana kuulla, että olet pystynyt myös hevoselle kertomaan asioistasi. Kuulostaa siltä, että tämä hevonen taitaa olla sinulle aika tärkeä. Toivottavasti saat hevosesta voimaa ja iloa elämääsi. <3
Vanhempien eron jälkeen joutuu usein totuttelemaan uudenlaiseen elämään. On hyvin luonnollista, että vanhempien eroon ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen liittyy monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Tärkeintä on, että sinun ei tarvitse olla yksin ajatustesi ja tunteidesi kanssa, vaan voisit jakaa niitä jonkun luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa, tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi koulukuraattori, isovanhempi tai vanhempi.
Kirjoitit myös, että olette eron jälkeen muuttaneet ja toivoisit asuvasi isän luona ja ilmeisesti siellä isovanhempasi olisivat sinua lähellä. Sinulla on aina oikeus kertoa mielipiteesi ja toiveesi esimerkiksi asuinpaikkaasi liittyen, joten muistathan kertoa myös näistä ajatuksista vanhemmillesi.
Kerroit, että sinua on kiusattu koulussa, eikä sinulla ole oikein kavereita. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista, eikä sinulla ole ollut kavereita. Kiusaamisesta on aina tärkeää kertoa aikuiselle, esimerkiksi opettajalle tai kuraattorille, sillä aikuisten tehtävänä on puuttua kiusaamiseen ja huolehtia siitä, että kaikilla on koulussa hyvä olla.
Minulle nouse huoli, kun kirjoitit itsetuhoisuudestasi. Itsetuhoisuus ja itsetuhoiset ajatukset ovat aina sellaisia asioita, joihin tulee saada apua. Vaikka tällä hetkellä oma tilanne tuntuisi toivottomalta, niin asiat voivat muuttua aina parempaan päin. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla yksin ajatustesi kanssa, vaan sinulla on oikeus saada tukea itsellesi.
Oli hienoa lukea, että olet käynyt koulukuraattorille juttelemassa. Miltä sinusta on tuntunut jutella kuraattorin kanssa? Kuraattorin tehtävä on olla tukenasi kaikenlaisissa haasteissa ja voit jutella hänelle ihan mistä tahansa. Voisitko ajatella, että kertoisit hänelle tai vanhemmillesi itsetuhoisista ajatuksistasi ja huonosta olostasi? Lähelläsi olevat aikuiset pystyvät auttamaan sinua vielä paremmin, mitä enemmän kerrot voinnistasi heille. Yksin ei kannata jäädä omien ajatusten kanssa.
Jos haluat, voit aina myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Kiitos, kun vastasit!
Onpa tylsä kuulla, että vanhempasi ottavat asian ikään kuin vitsinä. On todella kurjaa, jos he käyttävät vanhaa nimeäsi, vaikka olet toivonut heidän käyttävän toista nimeä. Sinulla on oikeus toivoa muilta ihmisiltä, että sinua kohdellaan omana itsenäsi. Ei ole myöskään mukavaa, jos joudut kuuntelemaan vitsejä asioista, joista et haluaisi kuulla. Oletko kertonut vanhemmillesi, miltä sinusta on tuntunut kaikki tämä?
Hienoa, että olet käynyt juttelemassa kuraattorille keskittymisvaikeuksistasi! Mahtavaa, että aiot puhua hänelle myös perheongelmista. Toivotan sinulle paljon voimia ja rohkeutta asian kertomiseen. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei ”moikkulimoi”,
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi tänne ja samalla tsemppasit muita! <3
Kurjaa kuulla, että siskosi sairastaa anoreksiaa. Ymmärrän, että olet todella huolestunut hänestä ja arki pyörii kotona siskon sairauden ympärillä. On kuitenkin todella hienoa kuulla, että vanhempasi ovat ottaneet asian tosissaan ja siskosi saa hoitoa. Syömishäiriöstä toipuminen voi olla hidasta, mutta siitä on mahdollista parantua ja kuulostaa siltä, että siskosi asiat etenevät hyvään suuntaan.
On tärkeää, että siskosi saa nyt hoitoa ja aikaa parantumiselle. Läheisen ihmisen sairaus kuitenkin vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin, joten muistathan, että myös sinulla on oikeus saada tukea itsellesi asian käsittelemiseen. Puhuthan ajatuksistasi ja tunteistasi vanhemmille!
Joskus voi olla hyvä myös mennä juttelemaan ihan perheen ulkopuoliselle henkilölle, esimerkiksi koulusi kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Tärkeää on, että sinun ei tarvitse yksin olla huolesi ja ajatustesi kanssa.
Jos haluat, voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Palvelumme ovat nimettömiä ja luottamuksellisia sekä voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki E,
Kiitos viestistäsi!
Onpa surullista kuulla, että olet satuttanut itseäsi ja sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Viiltelyllä saatetaan helpottaa omaa sisäistä pahaa oloa, mutta tärkeää olisi löytää muita turvallisempia keinoja olon helpottamiseksi. Oman pahan olon kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan omasta voinnista ja itsensä satuttamisesta on syytä aina kertoa jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle.
Olet ollut rohkea, kun olet kertonut viiltelystä entiselle poikaystävällesi, mutta kurja kuulla, että suhteenne päättyi pian tämän jälkeen. Olet myös löytänyt aikaisemmin toivon pilkahduksia ja halua lopettaa itsesi satuttamisen. Joskus kuitenkin voi tulla vastoinkäymisiä ja oma olo meneekin huonompaan suuntaan, mutta asiat voivat aina muuttua paremmiksi. Sinä olet joutunut nyt kokemaan muiden asioiden päälle vielä eron poikaystävästäsi, mutta kipu tästä erosta tulee ajan kanssa helpottamaan, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.
Tärkeää on, että sinun ei tarvitse kantaa näitä ajatuksia yksin. Sinulla on oikeus saada itsellesi apua ja kannustaisinkin sinua juttelemaan jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle. Tällainen aikuinen voi esimerkiksi olla vanhempi tai joku muu lähiaikuinen. Voit myös mennä juttelemaan koulussa esimerkiksi kuraattorille tai terveydenhoitajalle. He ovat ammattilaisia, jotka ovat tottuneet työssään kohtaamaan monenlaisia haasteita ja osaavat auttaa sinua saamaan itsellesi parempia keinoja viiltelyn tilalle, joilla saisit helpotettua pahaa oloasi. Miltä tämä kuulostaisi?
Voit halutessasi myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja Nuorten Puhelimeen (p. 116 111). Voit myös tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa meille nettikirjeen. Palvelumme ovat täysin nimettömiä ja luottamuksellisia. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Et ole ollenkaan huono ihminen, vaan upea ja arvokas nuori, joka ansaitsee apua. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä17.12.2021, 09:05 vastauksena käyttäjälle: Pitäisikö ottaa asia puheeksi [osa tekstistä poistettu] #100465Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Kiitos, kun vastasit vielä!
Vaikeista asioista ei ole aina helppo kertoa ja joskus voi käydä niin, että ei saakaan asioita sanotuksi. On kuitenkin hienoa, että olet käynyt kuraattorilla juttelemassa, vaikka onkin harmi, että tämän kyseisen henkilön kanssa tapaamiset päättyvät.
Kuraattori on varmasti nähnyt, että hyödyt siitä, että pääset juttelemaan ammattilaisen kanssa. Onkin hienoa, että otit tarjouksen vastaan ja menet juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Vaikka aloitatkin nyt alusta uuden ihmisen kanssa, niin on tärkeää, että sinulla pysyy keskustelutuki edelleen. Toivon sinulle rohkeutta, että saat jossakin vaiheessa kerrottua vaikeista asioista tälle uudelle ihmiselle.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi! Pahoittelut, että et aikaisemmin saanut vastausta kirjoitukseesi!
Kerroit, kuinka et ole varma, onko sinulla masennusta ja olet pudottanut painoa. Kurja kuulla, että sinulla on ollut paha olla, etkä ole saanut puhuttua kenellekään. Joskus niistä vaikeista asioista on kaikista vaikein puhua, vaikka juuri puhuminen olisikin hyvästä.
Hienoa, että olet täällä puhunut päivystäjän kanssa! Se on jo todella hienoa ja rohkeaa, että olet täällä pystynyt asioista juttelemaan ja nyt kirjoitit tänne keskustelupalstallekin. Voisiko seuraava askel olla, että kertoisit jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle, vaikka se tuntuisikin vaikealta? Kerrot, että haluat elää normaalia ja hyvää elämää, ja sinun elämästäsi tulee varmasti vielä tällaista, vaikka nyt asiat tuntuisivatkin toivottomilta. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla ajatustesi kanssa yksin. <3
Miltä sinusta tuntuisi kertoa voinnistasi esimerkiksi vanhemmillesi tai kouluterveydenhoitajalle? Aikuisten tehtävänä on olla lasten ja nuorten tukena ja sinulla on oikeus saada itsellesi apua! Joskus se voi keventääkin omaa mielialaa, kun on saanut jostakin vaikeasta asiasta kerrottua jollekin. Asioista ääneen puhuminen voi tuntua haastavalta, mutta joskus esimerkiksi kirjoittamalla voi saada asiansa kerrottua helpommin. Kirjoittamalla voi rauhassa miettiä, mitä haluaa kertoa ja myös lukija saa rauhassa lukea asiasi ilman, että tarvitsee heti sanoa mitään. Miltä se kuulostaisi?
Nuortennetissä on myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit kokeilla hyödyntää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Lomakkeeseen voit täyttää ne kohdat, jotka koskevat sinua ja näyttää sitten lomakkeen esimerkiksi vanhemmalle tai terveydenhoitajalle.Voit ehdottomasti myös tulla juttelemaan päivystäjän kanssa myös Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai nettikirjepalveluun. Me olemme täällä teitä lapsia ja nuoria varten! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Hienoa, että kirjoitit tänne Nuortennetin keskustelupalstalle, kiitos siitä! <3
Kurja kuulla, että vanhempasi eivät tunnu tajuavan ongelmiasi tai vähättelevät niitä. Ymmärrän, että et ole halunnut puhua kaikista ongelmistasi heille, koska sinulla on kokemus, että he eivät ole ottaneet sinua tosissaan tai ovat vähätelleet. Kuvailit myös, kuinka vanhempasi eivät anna sinulle lupaa nettikavereihin tai medioihin, eivät anna sinun käydä kaupungilla. Tulkitsinko oikein myös, että et kotona pysty mahdollisesti olemaan täysin oma itsesi transnuorena? Olet varmasti vanhemmillesi tärkeä, mutta aina vanhemmat eivät osaa nähdä asioita lasten ja nuorten silmin.
Kuvailit, että sinulla on muun muassa vihanhallinnan ongelmia, keskittymisvaikeuksia, pelkoa, traumoja, itsesi satuttamista ja masennusoireita. Nuo kaikki kuvailemasi asiat kuulostavat sellaisilta, joihin olisi hyvä ja tärkeä saada apua. Oman pahan olon ja omien haasteiden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin. Kerroit, että saat jutella kuraattorille. Oletkohan kuraattorille käynyt jo juttelemassa? Kannustaisin sinua kertomaan kuraattorille myös näistä asioista, mistä kirjoitit nyt tässä. Olisi tärkeää, että sinun ei tarvitsisi näitä pohtia yksin ja kuraattori on koululla juuri sellainen henkilö, joka voi tässä olla sinun tukenasi.
Kirjoitit, kuinka haluaisit pois kotoa ja pohdit, voitko vain mennä laitokseen tai sijaisperheeseen. Laitokseen tai sijaisperheeseen ei voi vain mennä, mutta omasta kotitilanteesta on tärkeää aina puhua jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Sinulla on oikeus kokea olosi hyväksi ja turvalliseksi kotonasi. Tärkeää myös on, että voit olla kotona täysin oma itsesi. Miltä sinusta tuntuisi jutella näistäkin ajatuksista kuraattorin kanssa?
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi! Oli surullista lukea, kuinka huonosti olet voinut, mutta olen iloinen, kuinka rohkeasti jaoit ajatuksiasi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle. Se, että kirjoitit näitä asioita auki, on todella hieno asia. Olemme teitä nuoria varten täällä, etkä ollenkaan vaivannut kirjoittamalle tänne. <3
Kuvailit, mitä olet kokenut ja kuinka huonosti olet voinut. Kerroit, kuinka sinulla oli parisuhde, josta halusit pois. Voit olla ylpeä itsestäsi, että asetit itsellesi rajoja ja lähdit suhteesta, jossa sinun ei ollut hyvä olla, vaikka lähteminen ei ollutkaan helppoa. Olet aivan oikeassa siinä, että sen, että ei ole tehnyt pahaa toiselle, kuuluisi olla ihan itsestään selvä asia!
Kerroit myös, kuinka olet käyttänyt päihteitä ja jäit alkoholiin koukkuun. Tunnistat, että olet taipuvainen addiktioihin. Kerroit, että olet viillellyt ja sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia sekä sinulla negatiivisia ajatuksia ulkonäöstäsi. Olet myös surullinen ja yksinäinen koulussa sekä sinulla on elämässäsi ”kavereita”, jotka puhuvat sinusta pahaa.
Minulla herää voinnistasi iso huoli ja kannustaisin sinua hakemaan itsellesi apua vielä lisää. Olet hienosti jo hakenut apua sairaanhoitajan luota, vaikka et sillä kerralla kaikkea saanutkaan kerrottua. Miltä sairaanhoitajan tapaaminen tuntui ja olisitko toivonut tapaamiselta vielä jotakin lisää? Miltä sinusta tuntuisi tavata sairaanhoitajaa uudestaan?
Erityisesti itsetuhoisuus ja itsetuhoiset ajatukset ovat sellaisia, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin, vaan itselle on aina saatava ammattilaisen apua. Voit halutessasi mennä juttelemaan esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan, kuraattorin tai psykologin kanssa, jos et halua tai pysty tavata sairaanhoitajaa uudestaan. He ovat koululla teitä nuoria varten ja he ovat tottuneet työssään käsittelemään monenlaisia haasteita, jotka liittyvät lasten ja nuorten mielenterveyteen. Joskus oma olo voi tuntua toivottomalta, mutta oikean avun ja tuen kanssa voit löytää taas iloa elämääsi.
Mainitsit myös, että et halua vanhemmillesi kertoa, koska he eivät osaisi auttaa sinua. Aina aikuisetkaan eivät tiedä oikeita keinoja auttaa, mutta joskus se voi keventää omaa oloa, jos omasta pahasta olosta saa kerrottua edes jotakin vanhemmalle tai muulle läheiselle aikuiselle. Tärkeää olisi, että sinun ei tarvitsisi kantaa ajatuksiasi ja tunteitasi yksin. Mielenterveyden haasteisiin on aina ensisijaisen tärkeää saada kuitenkin myös ammattilaisen apua!
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet! Ethän jää näiden asioiden kanssa yksin. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä9.12.2021, 15:34 vastauksena käyttäjälle: Pitäisikö ottaa asia puheeksi [osa tekstistä poistettu] #100089Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ” imhinen”,
kiitos viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit ajatuksistasi ja tuntemuksistasi tänne, kun kirjoittaminen kirjepalveluun ei nyt onnistunut. Tällaisten asioiden kanssa ei tarvitse eikä pidäkään jäädä yksin.
Kerroit viestissäsi itsesi satuttamiseen liittyvistä ajatuksista. On totta, että se, että tällaisia ajatuksia on ei vielä tarkoita sitä, että välttämättä ryhtyisi tekoihin ja oikeasti satuttaisi itseään. Siksi onkin hienoa, että kirjoitit ajatuksistasi ja tunteistasi tänne nyt ja haluat apua tilanteeseen. Tällaiset ajatukset kuitenkin kertovat yleensä siitä, että on paha olla. Ehkäpä juuri mainitsemasi stressi, ahdistus ja ahdistus- ja paniikkikohtaukset ovat asioita, jotka saavat sinussa näitä ajatuksia aikaan. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joista on hyvä jutella jollekin luotettavalle aikuiselle. Sinun ei tarvitse jäädä yksin näiden asioiden kanssa eikä selvitä yksin vaan apua ja tukea on varmasti saatavilla, kun sitä pyytää ja ottaa vastaan. Olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet ja siksi olet myös ehdottomasti kaiken avun ja tuen arvoinen!
Olen pahoillani siitä, että vanhempasi eivät tunnu suhtautuvan asioihisi niiden vaatimalla vakavuudella etkä tunnu saavan heistä tukea tilanteeseesi. Voi olla, että vanhempasi huomaamattaan ikään kuin suojelevat itseään eivätkä halua tunnustaa sitä, että sinulla on huono olla. Se ei se ole oikein sinua kohtaan. On totta, että ajoittainen ahdistus on normaalia, mutta kuvailemasi pitkittynyt stressi, ahdistus ja ajatukset liittyen itsensä satuttamiseen eivät ole normaaleja eikä niitä pitäisi kuitata vain ikään liittyvinä asioina. On hienoa, että olet itse havahtunut asiaan ja hakenut itsellesi apua! Voisitko vielä yrittää jutella vanhemmillesi asiasta ja kertoa, että ajatuksistasi ja siitä että käyt juttelemassa niistä kuraattorin kanssa? Jospa he oikeasti ymmärtäisivätkin asian tällä kertaa? Sinulla on kuitenkin myös täysi oikeus olla kertomatta heille asiasta, jos se tuntuu sinusta paremmalta vaihtoehdolta.
On ilo kuulla, että olet ollut rohkaistunut juttelemaan kuraattorille stressistäsi ja ahdistuksestasi. Se on hienoa ja rohkeaa! Onpa harmi kuulla, että kuraattori vaihtuu nyt ja koet, että et halua aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa. On toki ymmärrettävää, että voi tuntu raskaalta jutella samoista asioista uudestaan uuden ihmisen kanssa, joista on jo kertonut toiselle. Toisaalta voisihan se olla, että uusi kuraattori olisikin sellainen, jonka kanssa juttelu sujuisi entistä paremmin ja hän todennäköisesti on myös koulussa ainakin hetken aikaa, kun nyt aloittaa. Asioiden kertaaminen juttelun kautta saattaisi sinulle itsellesikin tuoda uusia näkökulmia. Mitä jos harkitsisit kuitenkin mahdollisuuden antamista uudelle kuraattorille? Siitä huolimatta, että tuttu kuraattori on nyt lopettamassa niin kehottaisin sinua kertomaan ajatuksistasi hänelle avoimesti, jotta sinun ei tarvitsisi jäädä yksin ajatustesi kanssa. Hän ihan varmasti tekee parhaansa sinun auttamiseksi tässä tilanteessa! Vaikutat fiksulta ja rohkealta nuorelta ja toivonkin että saisit tarvitsemasi avun!
Silloin, kun mieli on maassa on hyvä keskittyä tekemään sellaisia asioita jotka tuottavat itselle hyvää oloa. Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä? Joku tykkää piirtää, kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kuunnella musiikkia, kun taas toinen nauttii elokuvien katselusta tai vaikkapa kävelyllä käymisestä. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja olosi helpottuu. Muistathan, että vaikka nyt elämä tuntuu synkältä niin ehkä jo huomenna tiedossa voikin olla valoisampi päivä!
Voit halutessasi jutella asioistasi myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka sen nettikirjeen, kun ruuhka kirjepalvelussa vähän helpottaa. Yhteydenotot ovat tosiaan nimettömiä ja täysin ilmaisia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten.
Valonpilkahduksia talveesi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ” Tyttö 12 wee”
Kiitos viestistäsi. Onpa hyvä kun kirjoitit ajatuksistasi tänne meille, etkä jäänyt pohtimaan niitä vain yksin.
Viestisi perusteella minulle tulee tunne, että sinun on paha olla. Olen pahoillani, että sinulla on tuollainen olo. Jäinkin miettimään, onko tämä olo vasta nyt lähiaikoina alkanut vai onko sinulla ollut tuollainen olo jo pitempään? Onko jotakin sattunut? Pahan olon taustalla voi olla monenlaisia asioita ja olisikin tärkeää tietää, mitkä asiat tuottavat sinulle pahaa oloa, jotta voisi miettiä miten niihin voisi vaikuttaa ja puuttua. On taustalla mikä asia vaan niin se ei ole liian pieni tai iso, jotta sille voisi tehdä jotakin ja siihen ihan varmasti voi vaikuttaa! Muistathan, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen ja haluan sanoa sinulle, että olet hyvä, arvokas ja tärkeä juuri tuollaisena kuin olet!
Oletkohan jutellut pahasta olostasi jollekin luotettavalle aikuiselle? Kuvaamasi ajatukset ovat sellaisia, että niistä olisi aina hyvä kertoa aikuiselle eikä niiden kanssa tulisi jäädä yksin. Usein asioista juttelu ja niiden jakaminen sekä se, että niiden kanssa ei jää yksin saattaa helpottaa oloa. Voisit kertoa ajatuksistasi vaikkapa vanhemmillesi tai koulussa opettajalle, psykologille tai kuraattorille. Koulun työntekijät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat varmasti auttaa ja tukea teitä erilaisissa tilanteissa. Heillä myös on kokemusta monenlaisista asioista ja siksi he varmasti myös osaavat sinuakin tilanteessasi auttaa. Kenet kokisit sellaiseksi aikuiseksi, jolle voisit ajatuksistasi ja olostasi jutella? Vaikutat fiksulta ja rohkealta, kun kirjoitit asioistasi jo tänne. Siksi uskonkin, että sinusta on myös puhumaan asioistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa!
Silloin, kun olo on alakuloinen on myös hyvä keskittyä tekemään sellaisia asioita jotka tuottavat itselle hyvää mieltä. Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä? Joku tykkää piirtää, kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kuunnella musiikkia, kun taas toinen nauttii elokuvien katselusta tai vaikkapa kävelyllä käymisestä. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja olosi helpottuu. Muistathan, että vaikka nyt elämä tuntuu synkältä niin ehkä jo huomenna tiedossa voikin olla valoisampi päivä!
Voit halutessasi jutella asiasta myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Yhteydenotot ovat nimettömiä ja täysin ilmaisia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten!
Valonpilkahduksia talveesi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit