Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moi!

Hyvä, että tulit jakamaan ajatuksiasi ja huoliasi tänne, etkä jäänyt miettimään asioita yksin. Vantaan tapahtumat ovat järkyttäneet monia. Joskus tällaisten järkyttävien tapahtumien myötä pintaan voi nousta myös pelkoa ja kipeät muistot voivat palautua mieleen. Toivottavasti saat tähän viestiketjuun myös vertaistukea muilta nuorilta!

Olen pahoillani, että olet joutunut kiusatuksi. Tieto siitä, että entinen kiusaaja on tulossa takaisin samaan kouluun, tuntuu varmasti vaikealta ja kerroit, että nyt Vantaan tapahtumien jälkeen asia on alkanut pelottamaan enemmän.

Omista peloista ja huolista on tosi tärkeää puhua jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Samalla tavalla kuin olet hienosti tehnyt nyt kirjoittamalla tänne Nuortennetin keskustelupalstalle! Siksi haluaisinkin kannustaa sinua uskoutumaan asiasta jollekin sinua lähellä olevalla aikuiselle. Joskus se voi jo vähän helpottaa omaa oloa, kun asian on saanut jakaa jonkun kanssa ja ympärillä olevat aikuiset ovat tietoisia pelostasi.

Kuka voisi olla sinulle sellainen aikuinen, kenelle voisit kertoa asiasta? Tärkeää olisi, että oma läheinen aikuinen (esim. vanhempi) tietäisi, mitä ajattelet ja koet. Samalla on myös tärkeää, että opettajasi tai joku muu koulun aikuinen tietäisi kokemastasi ja siihen liittyvästä pelosta. Entä oletko muuten päässyt käsittelemään kiusaamiskokemuksiasi jonkun aikuisen kanssa? On tosi tärkeää, että kiusaamiseen puututaan aikuisten toimesta ja aikaisempia kokemuksia pääsee käsittelemään.

Jos kaipaat vinkkejä siihen, miten huolia voi ottaa puheeksi, voit halutessasi tutustua tähän sivuun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/

Jos haluat jutella tästä aiheesta tai ihan mistä tahansa muustakin, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111, ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20). Nuorten Tukilinja päivystää samassa numerossa joka arki-ilta ma-pe klo 17-20. Lasten ja nuorten chat päivystää joka ilta klo 17-20 ja myös nettikirjeitä voi kirjoittaa. Kaikki palvelumme ovat luottamuksellisia ja nimettömiä! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Älä jää huolesi kanssa yksin, vaan puhu läheisille pintaan nousevista vaikeista tunteista sekä hae heiltä tukea ja huolenpitoa. Toivottavasti saat kaiken tämän keskellä käännettyä ajatuksiasi myös kivoihin asioihin, jotka tuottavat sinulle iloa!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olet ihan valtavan rohkea, kun olet uskaltanut kertoa viiltelystä vanhemmillesi ja nyt vielä kirjoitit tänne!

Itsensä satuttamisen taustalla saattaa usein olla pahaa oloa, mitä viiltelyllä yritetään helpottaa. Olikin surullista kuulla, kuinka sinulla on ollut vaikeaa ja koet, ettet ole tarpeeksi. Itsensä satuttamiseen tulee aina saada apua, jotta voisi löytää itselleen muita keinoja pahan olon helpottamiseksi. Viiltelystä voi olla tosi vaikea päästä yksin eroon, joten yksin ei kannatakaan jäädä. Oletkin toiminut jo tosi hienosti, kun olet kertonut vanhemmillesi ja kirjoittanut tänne. Tarvitset kuitenkin yhä apua.

Esimerkiksi juuri arpien näyttäminen turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle on hyvä tapa ottaa puheeksi, että on viillellyt. Hienoa, että olet toiminut näin ja kertonut vanhemmillesi! Miltä sinusta tuntuisi ottaa asia uudelleen puheeksi vielä vanhempiesi kanssa ja kertoa, että et ole voinut lopettaa viiltelyä ja tarvitset apua?

Pahaan oloon ja viiltelyyn tulee myös aina saada ammattilaisen apua! Toivoisinkin, että voisit yhdessä vanhempiesi kanssa varata ajan esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle tai -kuraattorille. Heille jutteleminen on luottamuksellista ja he osaavat tukea nuoria monenlaisissa haasteissa. Nuorten mielenterveyteen liittyvät asiat ja esimerkiksi itsetuhoisuus ovat heille sellaisia asioita, joissa he osaavat auttaa.

Omista tunteistaan ja ajatuksistaan puhuminen luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle on tosi tärkeää! Toivon, että voit jatkossakin uskoutua vanhemmillesi ja voit halutessasi myös jutella meidän palveluissamme:

– Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) päivystää ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20
– Nuorten Tukilinja (p. 116 111) päivystää ma-pe klo 20-24
– Lasten ja nuorten chat päivystää joka ilta klo 17-20
– Nettikirjepalveluun voi kirjoittaa myös

Viiltelystä voi halutessaan lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
Ja täältä voi lukea, mistä voi saada apua viiltelyyn: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/

Olet jo ottanut ison ja tärkeän askeleen, kun olet lähtenyt hakemaan apua! Vaikka viiltelyn lopettaminen voi tuntua vaikealta, niin se on mahdollista. Olet tärkeä ja arvokas!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kirjoitat isosta ja tärkeästä asiasta. Osaat tosi hyvin kuvailla tilannettasi ja olet toiminut tosi hienosti hakiessasi itsellesi apua. Hienoa, että lyhytterapiasta oli sinulle apua!

Kodin pitäisi tietenkin olla paikka, jossa koet olevasi turvassa ja jossa saat hoivaa ja huolenpitoa. Joskus se ei ole niin, vaan niin kuin itsekin hienosti kuvasit, siellä oleminen voi olla vahingoittavaa, vaikka perustarpeet tyydytettäisiinkin. Olen tosi pahoillani, että kotonasi riidellään ja olet joutunut menemään nukkumaan tyhjällä vatsalla.

Yksin asumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta siellä ei ole ketään, joka vahingoittaisi sinua. Mutta toisaalta ei ole myöskään seuraa eikä ketään, joka pitäisi sinusta huolta: kävisi kaupassa, auttaisi arkiaskareissa ja tekisi ruokaa. Jos vapaa-ajalla ei ole paljoa harrastuksia, voi illat ja viikonloput olla tosi yksinäisiä, mikä sekään ei ole ihmiselle hyväksi. (Paitsi, jos viihtyy yksin.)

Parasta olisi, jos kotiolosi saataisiin sellaisiksi, että sinun olisi hyvä olla siellä. Sellaisissa asioissa perheitä auttaa juurikin sosiaalitoimi. Sosiaalityöntekijät voisivat saada vanhempasi ymmärtämään, miten elämän kotona tulisi muuttua, jotta tuntisit olosi siellä turvalliseksi. Isäsi voisi päästä katkaisuun ja saisi siihen tukea.

Jotta saisitte apua, voisit tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen. Löydät lomakkeen tai puhelinnumeron googlaamalla kotikuntasi + lastensuojeluilmoitus. Toinen tapa on jutella asiasta koulusi kuraattorin kanssa. Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä voimme tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen, jos niin haluat. Siinä tapauksessa tule linjoille joku päivä ja kerro tästä toiveestasi. Päivystäjä kysyy tietosi ja teemme ilmoituksen puolestasi.

Jos kotioloja ei saada sinulle turvallisiksi, voi omilleen muuttaminen olla hyvä ratkaisu. Siinä sinua voisi auttaa kuraattori tai voisit käydä myös Kelan toimipisteessä kysymässä mahdollisista tuista. Heillä on myös netissä palvelua, kannattaa käytä katsomassa heidän nettisivunsa. Lisäksi joissain toiseen asteen oppilaitoksissa on asuntola, johon voisit muuttaa, mutta en tiedä onko se sinun kohdallasi mahdollista. Näistä asioista voi jutella esimerkiksi opon kanssa.

Jos haluat jutella asiasta lisää, voit milloin tahansa soittaa meille tai tulla chattiin juttelemaan. Lasten ja nuorten puhelin vastaa joka päivä numerossa 116 111 ja chattimme on auki joka ilta klo 17-20. Palvelumme ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä.

Hienoa, että pidät itsestäsi huolta! Aurinkoisia kevätpäiviä ja tsemppiä kovasti! Olethan uudestaan yhteydessä, jos siltä tuntuu, olet tärkeä!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Hyvä, kun kerroit tuosta tunteesta, joka sinut välillä – ja yhä vain useammin – saa valtaansa. Ihanaa kuulla, että rakastat kuitenkin elämää ja pystyt nauttimaan olostasi. Se on tosi hienoa!

Osaat kirjoittaa ja kuvailla tosi hyvin noita ajatuksiasi. Ajattelen, että elämän rajallisuuden ymmärtäminen, elämän tarkoituksen miettiminen ja oman suunnan etsiminen kuuluvat nuoruuteen. En siis halua vähätellä ajatuksiasi, vaan ajattelen, että tieto siitä voi olla myös lohdullista: nämä asiat pyörivät monilla mielessä, mutta pikku hiljaa aikuiseksi kasvaessa alat tuntemaan itseäsi paremmin. Se vaatii paljon erilaisia kokemuksia erilaisista tilanteista ja erilaisten ihmisen kanssa juttelua, ehkä lukemista ja pohtimista. Myös taiteen ja viihteen keinoin pyritään monesti löytämään näitä ihan samoja ratkaisuja: Miksi me olemme täällä, kun kuitenkin kuolemme? Mikä on juuri minun tehtäväni tässä maailmassa?

Ratkaisut eivät tule nopeasti ja kaikki me pohdimme sitä yhä uudestaan ja varsinkin elämäntilanteen muuttuessa. Mihin lähtisin opiskelemaan? Keiden kanssa haluan viettää aikaa? Missä menee minun rajani, mitä minun pitäisi missäkin tilanteessa tehdä? Kuka minusta tulee? Mitä järkeä elämässäni on? Muuttaisinko toiselle paikkakunnalle? Onko tämä ihmissuhde hyvä, haluako olla tässä?

Luota siihen, että saat vastauksia pikku hiljaa. Kysymys kerrallaan löydät niihin oman näköisen vastauksesi. Sinun ei tarvitse vielä tietää kaikkea, riittää että vastaat tämän päivän kysymyksiin tänään: Mitä teen koulun jälkeen? Luenko kokeisiin puoli tuntia vai kaksi tuntia? Kaikki kyllä selviää, usko siihen.

Mitä pidemmälle elät, sitä paremmin tunnet itsesi. Saat varmuutta siihen, kuka olet ja mikä sinun tehtäväsi täällä maan päällä onkaan. Ehkä teet pieniä päätöksiä pitkin matkaa ja huomaat vasta vanhana, mitä kaikkea teitkään ja millainen elämästäsi tuli. Sitä ei tarvitse tietää etukäteen.

Kysymyksesi ovat tärkeitä ja niitä on hyvä pohtia, mutta toivon, etteivät ne ahdista sinua liikaa, sillä se voi tosiaan olla hyvin kuormittavaa. Kuolema on iso asia mietittäväksi ja ymmärrän, että se ahdistaa ja pelottaa sinua. Aina kun pystyt, kehota itseäsi elämään hetkessä ja luottamaan siihen, että kaikki menee sillä tavalla juuri niin kuin pitää.

Voit ahdistuksen vallatessa maadoittaa itsesi tähän hetkeen käyttämällä erilaisia harjoituksia: nimeä vaikka joka aistille kolme asiaa tästä hetkestä: Mitkä kolme asiaa kuulet? Mitkä kolme valkoista asiaa näet? Mitä kolmea asiaa tunnet kehossasi? Saman tyyppisiä harjoituksia on monia. Niillä saat ehkä sen ajatusmyrskyn katkaistua ja maadoitettua itsesi tähän hetkeen.

Haluaisin kehottaa sinua lisäksi varaamaan ajan psykologilta. Hän osaa kuunnella hätääsi ja voitte yhdessä miettiä muita tapoja itsesi rauhoittamiseen, kun nämä ajatukset jäävät pyörimään ahdistavalla tavalla mieleesi. Myös noista kuoleman ajatuksista on hyvä kertoa hänelle. Luuletko, että voisit varata sinne ajan? Koulussasi saattaa olla myös esimerkiksi psyykkari, joka on mielen hyvinvoinnin ammattilainen. Jos et tiedä, kenen puoleen kääntyä, koulusi terveydenhoitajastakin voi aloittaa. Ja jos juttelun aloittaminen tuntuu vaikealta, voit näyttää hänelle tuon tekstisi. Osaat kuvailla siinä ajatuksiasi tosi hienosti.

Kun saat apua, kaikki kääntyy paremmaksi. Jos haluat jutella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta kanssamme, olemme täällä linjojen päässä! Meille voi soittaa numeroon 116 111 vuoden jokaisena päivänä, tai tulla chattiin juttelemaan. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, jossa voi käydä kanssamme kirjeenvaihtoa tai kirjoittaa vain kerran. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia ja täysin anonyymejä.

Hienoa, kun haet itsellesi apua. Pidä jatkossakin itsestäsi hyvää huolta!

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, jos olosi on ajoittain niin huono, että ajattelet kuoleman olevan helpotus.

Kysyit, mitä tehdä. Olen tosi iloinen, että haluat apua etkä enää jäänyt yksi noiden asioiden kanssa. Teit aivan oikein! Sinun kuuluisi voida hyvin ja pystyä nauttimaan elämästäsi. Jos näin ei ole, vaan koet alakuloa sekä ahdistusta ja mietit kuolemaa, tarvitset apua. Kun saat apua ja alat voimaan taas hyvin, pystyt taas nauttimaan elämästäsi. Hyvä elämä, iloisuus ja onnen tunteet ovat mahdollisia myös sinulle. Mutta tarvitset siihen ammattilaisen apua.

Jos olet koulussa, helpointa on kertoa noista ajatuksista terveydenhoitajalle, psykologille tai kuraattorille. Joissain koulussa on myös esimerkiksi psyykkareita tai kouluvalmentajia. Kuka tahansa käy. Voit vaikka laittaa tuolle työntekijälle viestin, että voit huonosti ja sinulla on kuoleman ajatuksia. Hän kyllä tietää, miten asiassa edetään. Sinun tarvitsee laittaa vain tuo yksi viesti.

Jos sinua jännittää tai pelottaa asiassa jokin (sinun on vaikea puhua asiasta ääneen, sinua pelottaa, että itket tai mietit, miten huoltajasi suhtautuu asiaan), kannattaa siitäkin kertoa tai kirjoittaa viestissä.

Sinun hyvinvointisi on tärkeää ja siksi toivon, että otat mahdollisimman pian yhteyttä johonkin koulun ammattilaiseen. Jos sinulla on hyvät välitä huoltajiesi kanssa, voit aloittaa myös heistä ja he voivat laittaa viestiä puolestasi. Ennen pitkää heidänkin on tärkeää tietää, miten voit ja miten he voivat parhaiten olla tukenasi.

Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä olemme tukenasi milloin ikinä tarvitset juttukumppania tai kuuntelijaa. Päivystäjät ovat vapaaehtoisia, MLL:n kouluttamia aikuisia, joilla on aina työntekijä tukenaan. Numeromme on 116 111 ja chatin sekä kirjepalvelun löydät täältä Nuortennetistä.

Ja jos olet joskus huolissasi itsestäsi ja siitä, että saata tehdä itsellesi jotain, voit sellaisessa tilanteessa soittaa hätänumeroon 112, jolloin saat sieltä nopeaa apua ja pääset turvaan.

Olet tärkeä!

Halaan sinua ja toivon, että saat pikaisesti apua ja voit taas hyvin.
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olipa hyvä, että sait vähän sanoitettua niitä pohdintoja, joita mielessäsi käyt. Kirjoittelen tässä ensin muutamia ajatuksia, joita minulle viestistäsi nousi ja kerron lopuksi, missä voisit jatkaa keskustelua myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Ensinnäkin tuosta sukupuolen kokemuksesta. Ymmärrän hyvin, että olisi mukava saada asiaan selvyys ja pystyä kuvailemaan itseään jollakin termillä sekä kuulua ehkä mielessään johonkin ryhmään. Joskus oman identiteetin nimeäminen voi olla hankalaa, kunnes asia ajan kanssa valkenee sinulle. Tai kenties se on asia, joka on muutoksessa koko elämäsi ajan.

Mitä jos pikku hiljaa kokeilisit erilaisia tyylejä: vaatteita, kampauksia, koruja ja meikkejä ja makustelet, miltä ne tuntuvat? Minkälaisissa vaatteissa sinulla on kotoisa ja turvallinen olo? Jos erilaisia vaatteita ei halua tai voi ostaa, niitä voi vaikka sovitella kirppareilla ja viedä sitten takaisin rekkiin. Ja voihan olla, että joku päivä joku vaate tuntuu hyvältä ja omalta, sitten taas toisena päivänä ei. Se on meille kaikille ihan tavallista.

Noita bindereitä muuten saa Sateenkaarikaupasta (löytyy googlesta sillä nimellä), mutta maksavat toki 50 e molemmin puolin pituudesta riippuen. Ja meikeistä: Ajattelen, että tavarataloissa, joissa on hyvä palvelu, palvellaan asiakkaita mieluusti kaikissa erilaisissa tilanteissa ja aikuisille on ihan tuttua se, että kaikilla ei ole paljoa rahaa käytettävissä. Voisitko siis kuvitella meneväsi jollekin tuollaiselle osastolle, sanoa ettei sinulla ole paljoa rahaa, mutta haluaisit alkaa ehkä meikata. Myyjä ehkä sitten kyselisi lisää, että mistä voisit ehkä aloittaa ja hän varmasti mielellään myös opastaisi sinua. He mielellään käyttävät osaamistaan neuvoakseen asiakkaita. Jos tämä tuntuu nyt vaikealta, niin kannattaa ainakin laittaa harkintaan! 😊

Ajattelen monen aikuisen tietävän, että sukupuolia on muitakin kuin perinteiset mies ja nainen. Eikä haittaa mitään, vaikka asia on itsellesi vielä epäselvä. Onkohan lähelläsi ketään sellaista aikuista, jolle voisit sanoa, että olet pohtinut asiaa, mutta se tuntuu vaikealta? Sinulla ei tarvitse olla mitään valmista uutista, vaan olisi ihanaa, jos voisit pohtia tätä asiaa yhdessä jonkun kanssa aina, kun se on sinulla mielessä.

Jos läheltä ei löydy ketään sellaista, niin Smokissa (Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus) on paljon erilaista ammattilais- ja vertaistukea tarjolla. Onko se sinulle tuttu? Kannattaa tutkia heidän nettisivujaan ja ehkä ottaa sinne yhteyttä, jos haluat keskustella asiasta jonkun ulkopuolisen, mutta asiaa tuntevan kanssa?

Ymmärrän, että keho voi tuntua joskus vääränlaiselta, mutta toivottavasti tulet toimeen sen kanssa ja elämässäsi on myös paljon iloa ja hyviä ihmissuhteita!

Muista, että myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa, chatissä ja kirjepalvelussa olemme sinua varten, jos haluat joskus jatkaa juttua tai pohtia jotain asiaa yhdessä jonkun aikuisen kanssa. Lasten ja nuorten puhelin on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on auki joka ilta klo 17-20 ja kirjepalveluun voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa (paitsi, jos siellä on ruuhkaa – yritä siinä tapauksessa myöhemmin samana päivänä tai seuraavana päivänä uudestaan). Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia sekä anonyymejä.

Toivottavasti myös muut nuoret (erityisesti samoja asioita pohtivat) kirjoittaisivat sinulle omia ajatuksiaan. Miten te olette ratkaisseet tällaiset pulmat?

Uskon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja oma identiteettisi vahvistuu pikku hiljaa ja toivon, että lähelläsi on ihmisiä, joille ole tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin olet!

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olipa hyvä, ettet ole jäänyt miettimään asiaan itsekesi, vaan kirjoitit tänne!

Oli tosi kurja lukea kokemastasi ja kuinka koet, ettet ole pidetty. Töniminen, haukkuminen ja ulkopuolelle jättäminen lasketaan kiusaamiseksi. Ihan kaikenlainen kiusaaminen on aina väärin ja olen tosi pahoillani, että olet sitä joutunut kokemaan. Usein kiusaajalla itsellään saattaa olla jollakin tavalla huono olo tai hän yrittää todistella paikkaansa ryhmässä. Kiusaaminen ei ole koskaan oikeutettua ja siihen tulee aina puuttua aikuisten toimesta!

Jos joutuu kiusaamisen uhriksi, niin se voi vaikuttaa omaan itsetuntoon ja siitä voi tulla olo, että olisi itse jotenkin vääränlainen. Haluan kuitenkin korostaa, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaan olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet! Siinä ei ole mitään epätavallista, että joku on esimerkiksi eri kokoinen kuin toinen. Sinun iässäsi on tosi tavallista, että ollaan eri kehitysvaiheissa – joku toinen esimerkiksi saattanut jo kasvaa paljonkin pituutta ja toisella on vasta kasvupyrähdys tulossa. Jokainen on myös ihan oma persoonansa ja siinä ei ole mitään vikaa olla vaikka äänekkäämpi. Olet hyvä juuri omana itsenäsi. <3

Kirjoitit viestissäsi, että et aio puhua vanhemmillesi tästä. Se ei aina ole helppoa puhua mieltä painavista asioista omille aikuisille. Olisi kuitenkin tärkeää, että vanhempasi saisivat tietää, jotta he pystyisivät olemaan tukenasi. On myös tärkeää, että koulussa opettaja ja muut aikuiset voivat puuttua kiusaamiseen.

Tästä syystä kannustaisinkin sinua kertomaan tästä asiasta esimerkiksi vanhemmillesi, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Voit myös mennä koululla kertomaan asiasta esimerkiksi opettajalle, koulukuraattorille tai jollekin muulle koulun työntekijälle. Tuleeko sinulla itsellesi mieleen sellaista turvallista aikuista, kenelle olisi helpoin puhua?

Ymmärrettävästi puhuminen voi tuntua vaikealta ja toisena vaihtoehtona voikin olla, että asiasta kertoisi aikuiselle kirjoittamalla kirjeen tai lähettämällä viestin. Olet tässä viestissäsi osannut hyvin kuvata tilannetta, joten voit näyttää vaikka tämän kirjoittamasi keskustelupalstaviestin. Nuortennetissä on myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voi kokeilla hyödyntää, jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Kiusaamisesta voit lukea lisää Nuortennetin sivuilta: https://www.nuortennetti.fi/kiusaaminen/

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen.

Olet tärkeä ja ansaitset tulla hyvin kohdelluksi. Toivon kovasti, ettet jää yksin tämän asian kanssa. <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”Väsynyt”!

Kiitos, kun kirjoitit! On tärkeää ja hienoa, että päätit kirjoittaa tänne ajatuksistasi ja kysyt neuvoa, mitä tehdä.

Oli surullista lukea, kuinka sinulla on ollut masentunut olo pitkään ja olet joutunut kokemaan vaikeita asioita. Kirjoitit, että olet joutunut todistamaan aikuisten välisiä riitoja sekä katsonut vierestä äitisi entisen miesystävän alkoholin käyttöä. On myös väärin, että sinuun ja äitiisi on melkein käyty käsiksi – väkivalta on aina väärin ja niin on myös sillä uhkailu. Olen myös todella pahoillani, että olet joutunut menettämään rakkaan ystäväsi.

Sinun asiasi eivät ole ollenkaan tyhmiä ja ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kenen tahansa muunkin. Sinä todellakin tarvitset ja ansaitset saada itsellesi apua! Kun käy läpi vaikeita asioita, niin silloin voi omat voimat käydä niin vähiin, että tuntuu, ettei jaksa. Silloin on tärkeää, että ei jää yksin ja antaa muiden auttaa! Olet joutunut kokemaan ja todistamaan asioita, joista olisi tosi tärkeää puhua jonkun turvallisen aikuisen kanssa.

Toivoisin, että pystyisit kertomaan asiasta äidillesi, vaikka sanoitkin, ettet haluaisi aiheuttaa hänelle stressiä. Kertomasi voi herättää hänessä huolen, mutta hän pystyy aikuisena kannattelemaan eri tavalla vaikeita tunteita ja uskon myös, että hän varmasti haluaisi tietää, miten sinä ihan oikeasti voit. Toivoisinkin, että voisit kertoa ajatuksistasi ihan rehellisesti äidillesi. Mikä tuntuisi sinusta helpommalta tavalta kertoa äidillesi, voisiko kertomisen aloittaa esimerkiksi sanomalla, että sinulla on vaikea asia kerrottavanasi, mistä et ole aiemmin puhunut? Tai jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisitko esimerkiksi kirjoittaa kirjeen? Jos sinusta tuntuu, että jollekin toiselle aikuiselle tuntuu tässä hetkessä helpommalta puhua, niin sekin on ihan ok!

Täältä voit lukea lisää, miten asioita voi ottaa puheeksi läheisen kanssa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/kaanny-laheisten-puoleen/

Masentuneeseen oloon, itsetuhoisuuteen ja itsetuhoisiin ajatuksiin on tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Jos esimerkiksi rohkaistut kertomaan asiasta äidillesi tai jollekin toiselle turvalliselle aikuiselle, niin ehkä hän voisi olla tukenasi, että saisit ajan myös ammattilaisen kanssa. Voit varata ajan myös itsekin. Koulussa apua on saatavilla esimerkiksi koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta. Täältä voit lukea lisää ammattilaisten avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/koulun-henkilokunta/

Voit kokeilla hyödyntää puheeksi ottamisen apuna myös tätä Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos haluat purkaa ajatuksiasi nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111, ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20), tulla chattailemaan (joka ilta klo 17-20) tai kirjoittaa nettikirjeen. Joka arki-ilta (ma-pe) päivystää myös Nuorten Tukilinja numerossa 116 111.

Olet tosi taitavasti osannut sanoittaa vaikeita ajatuksiasi ja toivon, että pystyin tarjoamaan sinulle jotakin tässä vastauksessa. Myös meidän puhelimessa, chatissa tai nettikirjeissä voit pyytää tukea avun hakemiseen sekä muutenkin purkaa sydäntäsi, jos siltä tuntuu.

Kuten tuolla alussa sanoinkin, ansaitset ehdottomasti kaiken avun ja tuen itsellesi. Vaikka olo olisikin nyt toivoton, niin sieltä on mahdollista päästä ylös. Nyt on kuitenkin tärkeää, että saat apua. Olet tärkeä ja arvokas!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä