Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei 🦢,

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne ja hakea apua vaikeassa tilanteessasi. Olen pahoillani siitä, kuinka paha olo sinulla on ja ansaitsisit ehdottomasti nyt apua ja tukea itsellesi. Voit olla todella ylpeä itsestäsi, että löysit voimaa ja rohkeutta kirjoittaa, se on ensimmäinen iso askel siihen, että saisit apua.

Kerrot ajattelevasi kuolemaa ja ettet pysty kertomaan huonosta olostasi kellekään, koska pelkäät riitaa ja syyllistämistä. Muistathan, ettet ole mitenkään syypää pahaan oloosi etkä voi sille mitään. Meistä jokainen tarvitsee joskus muiden tukea ja apua, kun ei jaksa eikä selviydy yksin.

Kun on ollut pitkään paha olla, voi olla vaikea muistaa miltä tuntui, kun olo oli kevyempi eikä itsetuhoiset ajatukset pyörineet mielessä. Siinä hetkessä voi olla myös vaikea uskoa siihen, että asiat voisivat muuttua paremmaksi ja että kukaan osaisi auttaa. Asiat voivat kuitenkin muuttua paremmaksi eikä sinun tarvitse yksin selviytyä tästä. Sinä ansaitset saada apua ja ansaitset voida paremmin.

Mitä ajattelet, että tapahtuisi jos saisit kerrottua olostasi jollekin? Voisitko vielä miettiä, jos yrittäisit kertoa olostasi vanhemmillesi? Tai voisiko lähipiirissäsi olla jotain toista aikuista, jolle sinun olisi helppo puhua? Aikuinen voi olla esimeriksi koulussa kuraattori, kaverin vanhempi, kummitäti, kuka tahansa jolle puhuminen tuntuu luontevalta. Vaikka nyt ei välttämättä tunnukaan siltä, on sinulla ympärilläsi ihmisiä, jotka haluaisivat ja osaavat auttaa sinua, kunhan uskallat luottaa ja kertoa heille pahasta olostasi. Jos puhuminen tuntuu hankalalta, voit esimerkiksi näyttää tämän viestin, jonka tänne kirjoitit.

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tarvittaessa tukenasi. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.

Ethän jää pahan olosi kanssa yksin. Muista että olet ihana ja kaiken avun arvoinen <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi! Onpa kurjaa, että äidilläsi ei ole tapana kehua sinua, vaan enemmän kritisoi tekemisiäsi. Ymmärrän hyvin, että olisi välillä mukava kuulla kehuja kaikesta hyvästä, mitä olet tehnyt tai edes hyvästä yrityksestä.

Olet oikeassa siinä, että itse naimisiinmeno ei vaikuta moneenkaan asiaan. Se on vain juridinen sopimus – ei takuu siitä, että sen jälkeen olisi asiat eri tavalla. Ihmissuhde tai ihmisen oma vointi voi olla hyvä tai huono riippumatta siitä, onko avioliitossa vai ei.

Olisi tosi tärkeää, että äitisi tietäisi, miten nuo asiat koet. Pystyisitkö sanomaan hänelle joskus, että olisi mukavaa, jos hän joskus kehuisi sinua jostain? Tai että sinusta tuntuu siltä, ettei hän koskaan kehu sinua? Ja että et välttämättä mene koskaan naimisiin ja voit silti elää aivan onnellisen elämän?

Parasta olisi, jos ottaisit nuo asiat esiin joskus, kun on rauhallinen hetki ettekä juuri silloin puhu noista asioista. Vaikka äitisi ryhtyisikin puolustuskannalle, niin uskon, että hän kuitenkin jäisi pohtimaan asiaa. Älä siis lannistu, vaikka vastaanotto ei heti olisikaan kovin myönteinen. Voit myös palata siihen joskus toiste uudestaan, jos ensimmäinen kerta ei tuota toivottua tulosta. Jotkut tavat ovat tiukassa ja vaatii ihmiseltä opettelua, ennen kun ryhtyy toimimaan luonnostaan toisin.

Toivottavasti äitisi kuitenkin ennen pitkää ymmärtää toiveesi eivätkä nämä asiat tuottaisi sinulle jatkossa enää pahaa mieltä.

Voit soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan kanssamme. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä myös kirjepalvelu, johon voit kirjoittaa. Juttelemme mielellämme kanssasi ja kaikki palvelumme ovat sinulle täysin maksuttomia.

Voi hyvin!
Terveisin
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Hei V[osa nimimerkistä poistettu] 16,

Kiitos viestistäsi!

Valitettavasti jouduimme poistamaan osan nimimerkistäsi, sillä turvataksamme anonyymiytesi, emme voi julkaista nimiä tai lempinimiä.

Sinulla on ollut vakavan kuuloinen riita tyttöystäväsi kanssa. Vakavan kuuloisen siitä tekee se, että se on sisältänyt väkivaltaa. Olet toiminut hienosti, kun olet käynyt pyytämässä tyttöystävältäsi anteeksi. Väkivaltaa ei kuitenkaan saisi koskaan käyttää ja tilanne olikin jäänyt sinua harmittamaan jälkikäteen. Väkivaltaisen käytöksen loppumiseen on mahdollista saada apua! Oli myös ikävä kuulla, että sinulla ilmeisesti itsetuhoisia ajatuksia.

Vaikutat empaattiselta nuorelta, joka haluaa toimia fiksusti. Toivoisinkin, että voisit kertoa ajatuksistasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Esimerkiksi koulukuraattori tai -terveydenhoitaja osaavat auttaa monenlaisissa vaikeissa tilanteissa. Tämän viestin otsikkoon viitaten: kuraattorille/terveydenhoitajalle jutteleminen on luottamuksellista, mutta jos oppilaan terveys tai turvallisuus on vaarassa, niin esimerkiksi sellaisissa tapauksissa voidaan joutua kertomaan asiasta huoltajille. Aina on kuitenkin hyvä kertoa, jos vaitiolovelvollisuus mietityttää.

Vaikeiden asioiden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin. Jos esim. riitatilanteet harmittavat tai on vaikea hillitä itseään, niin silloin on tärkeä saada keskustelutukea. Itsetuhoisista ajatuksista on myös aina tärkeää kertoa jollekin.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Sinäkin olet tärkeä!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei ❤🐺 Susi 🐺❤,

Kiitos viestistäsi! Osasit rohkeasti ja hienosti kertoa, mitä sinulla on mielenpäällä.

Kurja kuulla, että vanhemmillasi on jo pitkään mennyt huonosti. Aikuisten elämässä voi tulla välillä eteen haasteita, mutta niistä on myös mahdollista selvitä. Joskus nämä haasteet voivat vaikuttaa kodin ilmapiiriin ja aiheuttaa huolta myös perheen lapsissa. Lasten ei tarvitsisi murehtia aikuisten huolista, mutta silti niistä voi olla vaikea olla murehtimatta. Uskon, että vanhempasi tekevät töitä sen eteen, että asiat alkaisivat menemään paremmin.

Mainitsit myös, että vanhempasi ovat lähdössä Espanjaan ja sinusta tuntuu, ettet tule selviämään siitä. Mukava kuitenkin kuulla, että mummusi tulee teille siksi ajaksi. Toivottavasti teillä on mummun kanssa jotakin mukavaa puuhaa, jolla voit välillä saada ajatuksiasi muualle. Onko teillä muuten tapana vanhempien kanssa soitella tai viestitellä? Voisikohan yhteydenpito helpottaa ikävää heidän matkansa aikana?

Voisitko kertoa vanhemmillesi tai mummullesi, mitkä asiat sinua huolettavat? Joskus jo huolien sanominen ääneen voi helpottaa omaa oloa ja niistä on aina tärkeää kertoa läheisille aikuisille. Olisi hyvä, että aikuiset tietäisivät, mitkä asiat sinua huolettavat, sillä silloin he osaisivat auttaa ja lohduttaa sinua.

Myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa, jos haluaa jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Vaihtoehtoisesti voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina luottamuksellisia ja nimettömiä. Voit tulla juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivottavasti tästä vastauksesta oli sinulle vähän apua. Olet rohkea, kun olet lähtenyt pyytämään apua. <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Olipa hyvä, että päätit kirjoittaa meille. Kurja kuulla, että joudut kantamaan huolta perheesi taloudellisesta tilanteesta. Olet oikeassa siinä, että kenenkään ikäisesi ei tarvitsisi miettiä perheen raha-asioita – joskus niitä voi olla kuitenkin vaikea olla ajattelematta.

Huono rahatilanne voi vaikuttaa perheeseen monella tavalla. Voi olla jatkuvaa huolta rahan riittämisestä ja tilanne voi myös kiristää perheenjäsenten välejä. Tilanne voi rajoittaa myös kavereiden tapaamista, jos ei ole varaa lähteä mukaan yhteiseen tekemiseen. On tärkeää kuitenkin muistaa, että tilanteessa ei ole mitään hävettävää.

Joskus voi tuntua myös siltä, että on aivan yksin ajatustensa kanssa. Uskon kuitenkin, että et ole ainoa, kenellä on samanlaisia huolia ja ajatuksia. Nuortennetistä löytyy teksti rahattomuuteen liittyen. Voit lukea sen täältä, jos haluat: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/perheen-huolia/kun-rahat-ei-riita/

On tärkeää, että omien huolien kanssa ei jää yksin, vaan niistä juttelee jonkun kanssa. Huolista puhuminen voi joskus keventää omaa mieltä, vaikka se ei tilannetta ratkaisisikaan. Miltä sinusta tuntuisi jutella ajatuksistasi sinulle läheisen aikuisen kanssa?

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111), jossa voit luottamuksellisesti ja nimettömästi jutella ihan mistä tahansa. Vaihtoehtoisesti voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Paljon voimia loppuvuoteesi!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit mielesi päällä olevista asioista. Ikävä kuulla, kuinka olet ollut stressaantunut ja ahdistunut sekä pohdit jatkuvasti arvostelevatko muut sinua. Kerroit myös pohtivasi, onko sinulla sosiaalinen ahdistus. Tämän lisäksi elämässäsi on tapahtunut iso muutos, kun vanhempasi ovat eronneet sekä mainitsit, että sinulla on menneisyydestä muitakin traumoja.

Joskus, kun mieli voi huonosti, ei aina välttämättä edes itse ymmärrä, mistä huono olo johtuu. Silloin mieli voi täyttyä herkästi huonoista ja kriittisistä ajatuksista. Itseään saattaa kritisoida ja moittia herkästi sekä sitä kautta voi tulla ajatuksia, että myös muut ajattelevat pahaa. Joskus se pahin kriitikko onkin juuri oman pään sisällä, eivätkä muut ollenkaan ajattele sinusta tuolla tavalla. Vaikeista ja kriittisistä ajatuksista ei ole aina helppo päästä eroon, mutta se on kuitenkin mahdollista. Sinussa paljon hyvää ja toivon, että pystyisit jossakin vaiheessa näkemään sen myös itse. Yksin ei kuitenkaan tarvitse pärjätä!

Mainitsit, että olet 11-vuotiaana käynyt juttelemassa kuraattorille. Ikävä kuulla, että siitä ei silloin ollut apua, mutta olen silti todella ylpeä sinusta, että olet uskaltanut mennä juttelemaan. Tie kohti parempaa oloa ei aina ole helppo ja joskus voi tuntua, että mikään ei auta tai kukaan ei ymmärrä. Sinulla on kuitenkin kaikki oikeus saada apua ja tulla kuulluksi. Vaikka olo tuntuisikin toivottomalta, niin asioilla on mahdollisuus muuttua paremmaksi. Uskon, että kohtaat vielä päiviä, jolloin voit tuntea olosi aidosti onnelliseksi ja hyväksi omana itsenäsi.

Toivoisinkin siis, että voisit antaa vielä mahdollisuuden avun hakemiselle ja kertoisit olostasi jollekin turvalliselle aikuiselle. Vaikeiden asioiden kanssa ei koskaan pidä jäädä yksin, vaan aina olisi tärkeää saada apua. Kuka voisi olla sinun lähipiirissäsi sellainen aikuinen, kenelle voisit kertoa? Entä tuntuisiko sinusta siltä, että voisit antaa esimerkiksi kuraattorille vielä mahdollisuuden?

Jos ääneen puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit vaihtoehtoisesti kokeilla esimerkiksi kirjeen kirjoittamista ja sen näyttämistä haluamallesi aikuiselle. Tai voit vaikka näyttää ihan vain tämän kirjoittamasi viestin. Olet nimittäin tässä viestissä todella taitavasti kuvaillut tunteitasi ja ajatuksiasi!

Jos haluat nimettömästi jutella luotettavan aikuisen kanssa, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111). Lisäksi meillä on chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat nimettömiä, luottamuksellisia ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja arvokas! Vielä koittaa se päivä, kun huomaat ajattelevasi itsestäsi kauniisti. <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Dramalama!

Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että tunnut voivan nyt tosi huonosti. Olet itkuinen ja mietit mm. syömistä, kuormittumista, itsetuhoisuutta, puhelimen käyttöä, kaapista tuloa, koulumotivaatiota ja tukihenkilöiden lähtöä. Kuulostaa siltä, että sinulla on nyt paljon asioita mielessäsi.

Sinulla on kuitenkin ainakin ollut jotain tukitahoja olemassa, jos sinulla on ollut tukihenkilöitä ja olet ilmeisesti saanut autismidiagnoosin. Onko sinulla tällä hetkellä joku taho, johon voit olla yhteydessä ja sanoa, että pelkäät, miten pärjäät? Jonkun aikuisen olisi tosi tärkeää saada tietää, että tarvitset nyt apua. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Kaikki meistä tarvitsevat joskus toisten ihmisten apua.

Onko sinulla tällä hetkellä tukihenkilöä, jolle voit purkaa huoliasi ja sanoa, että tarvitset apua? Jos ei, niin pystytkö kertomaan vanhemmillesi, että voit nyt tosi huonosti? Jos se tuntuu hankalalta eikä muita tukitahoja tällä hetkellä ole, niin koulusi terkkari ja kuraattori ovat siellä sinuakin varten. Heille voit sanoa suoraa, että tarvitset apua. Jos puhuminen on vaikeaa, voit laittaa jommallekummalle viestin, jossa sanot nuo samat asiat, jotka kirjoitit tänne. Kuulostaa siltä, että tarvitset nyt jonkun, jonka kanssa voit käydä rauhassa läpi näitä kaikkia asioita.

Vielä tuosta kaapista tulemisesta. Kenelle haluaisit tulla ulos? Onko joku, jolle olet jo tullut ulos? Voisiko hän olla vieressäsi, kun kerrot asiasta muille? Tai olisiko helpompaa, jos joku toinen tekisi sen puolestasi? Joskus on tärkeää kertoa tällainen iso asia muille, mutta jos tiedät, että on olemassa joku, jolle sitä ei ole turvallista tehdä, niin muistathan, että asialla ei ole kiire. Suuntautuminen on henkilökohtainen asia ja saat valita itse, kenelle siitä kerrot. Setan nuorten sivuilla (valitse osio ”nuoret” ja siellä ”itsemäärittely ja normit”) on lisätietoa kaapista tulemisesta, jos haluat vilkaista heidän ajatuksiaan asiasta.

Jos haluat jatkaa keskustelua, olemme täällä sinua varten! Voit soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla juttelemaan chatissä. Myös kirjepalvelu on käytössäsi. Kaikki palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Olet meille tärkeä ja haluaisimme niin kovasti, että voisit taas hyvin!

Sinua halaten,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki V [osa nimimerkistä poistettu!

Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että sinulla ei ole hyvä olla kotona ja harrastuksessakin sattui tuo onnettomuus. Toivottavasti siinä ei käynyt kovin pahasti!

On myös kurja lukea, että joudut pelkäämään vanhempiesi lyövän sinua. Vanhempasi eivät saisi ikinä satuttaa sinua millään tavalla, vaan päinvastoin heidän pitäisi suojella sinua kaikelta kaltoinkohtelulta.

Ymmärrän hyvin, että haluat pois kotoa. Jos kotiolosi ovat sinulle vaaralliset, se voikin olla aivan varteenotettava vaihtoehto. Siitä päättää lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Ensin toki yritetään kaikin tavoin saada kodistasi sellainen paikka, jossa sinun olisi hyvä ja turvallinen olla ja jossa sinusta pidettäisiin hyvää huolta.

Kehottaisin sinua kääntymään koulukuraattorin puoleen. Kerro hänelle, minkälaista kotonasi on, miten vanhempasi kohtelevat sinua ja miltä sinusta tuntuu olla kotona. Hän tietää kyllä, mitä tehdä ja on sinun puolellasi. Ansaitset tulla autetuksi ja saada sellaisen kodin, jossa sinun on hyvä olla!

Voit aina myös soittaa meille (numeromme on 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa kirjepalveluumme. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia, anonyymejä ja luottamuksellisia. Olet tärkeä!

Lämmöllä
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä