Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki ”🦋👑💓”!
Kiitos, kun kirjoitit meille! Mielestäni olet hienosti saanut kirjoitettua tähän, mitä kaikkea olet kokenut tässä matkan varrella.
Oli ikävää lukea, kuinka olet satuttanut itseäsi. Olet kuitenkin myös toiminut todella hienosti ja rohkeasti, kun olet lähtenyt aikaisemmin hakemaan apua chatin kautta ja rohkaistuit antamaan tietosi lastensuojeluilmoitusta varten. Voit olla ylpeä itsestäsi, sillä varmastikaan se ei ole ollut helppoa lähteä hakemaan apua.
Viiltely on aina sellainen asia, joka tulee ottaa vakavasti ja siihen tulee aina saada apua. Itsensä satuttamisen lopettaminen ei ole aina helppoa ja yksin ei tarvitse pärjätä lopettamisen kanssa. Tärkeintä nyt olisikin, että saisit tukea omalta läheiseltä sekä myös ammattilaiselta.
Mainitsit, että et haluaisi kertoa kuraattorille, koska et halua äitisi huolestuvan taas. Äitisi varmasti välittää sinusta kovasti ja varmasti se huolestuttaakin häntä, kun hän kuulee sinun satuttavan itseäsi. Hän kuitenkin aikuisena pystyy kantamaan huolen, joten sinun ei tarvitse siitä huolehtia. Hän aivan varmasti haluaisi tietää, miten sinulla ihan oikeasti menee. Silloin hän myös pystyisi olemaan tukenasi parhaiten. Mainitsit, että viimeksi olit iloinen siitä, että äitisi antoi sinulle aikaa ja tilaa. Äitisi varmasti osaisi antaa sinulle aikaa ja tilaa tälläkin kerralla. Haluaisinkin tosi kovasti kannustaa sinua kertomaan asiasta kuitenkin äidillesi. Miltä tämä sinusta tuntuisi?
Kuten mainitsinkin tuolla aiemmin, niin viiltelyyn on ehdottomasti tärkeää saada tukea myös ammattilaiselta. Kuraattorille kertominen olisi siis todella tärkeä asia ja hän osaa varmasti tukea sinua tässä asiassa.
Toivoisinkin siis kovasti, että kertoisit tästä jollekin aikuiselle, jotta sinun ei tarvitsisi yksin olla asian kanssa. Vaikka kertominen tuntuisikin vaikealta, niin se kyllä kannattaa!
Täällä Nuortennetin sivulla on lisää asiaa siitä, miten voi saada apua viiltelyyn: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Jos haluat anonyymisti jutella aikuisen kanssa, niin myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen.
Älä jää yksin! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Onpa kurjaa, että liikuntatunnit aiheuttavat sinulle ahdistusta. Olisi niin tärkeää, että ne voisivat olla mukavia ja rentoja hetkiä muiden tuntien välissä. Nykyään tapa, jolla liikunnan numerot annetaan, on onneksi muuttunut. Tänä päivänä liikuntanumeroon ei enää vaikuta fyysinen suorituskyky, niin kuin ennen. Tavoitteena on sen sijaan eri lajeihin tutustuminen sekä perustaitojen ja toimintakyvyn vahvistaminen. Tärkeää olisi, että liikuntatunnilla voisi tuntea iloa liikkumisesta.
Onkin kurja kuulla, että pelkäät epäonnistuvasi liikuntatunnilla. Kaikki eivät voi osata kaikkea yhtä hyvin eikä se ole tarkoituskaan. Sinun ei tarvitse siis olla taitava liikunnassa. Voisitko ajatella, että liikkuminen sinänsä on sinulle hyväksi – hyppy on hyppy ja tekee sinulle hyvää huolimatta siitä, kuinka korkealle tai pitkälle hyppäät. Tiedätkö, mitä tarkoitan?
Sinun kehosi on ainoa, joka sinulla tulee olemaan ja on tärkeää pitää siitä hyvää huolta. Totta kai liikkuminen toisten katseiden alla tekee siitä hankalampaa ja kurjaa on sekin, jos opettaja ei ole se kaikista kivoin ja kannustavin. Monen mielestä olisi mukavampaa liikkua itsekseen tai omassa kaveriporukassa ihan vain huvikseen. Mutta koulussa se on hankala toteuttaa ja käytännön syistä paikalla on enemmän ihmisiä. Toisaalta monet pelit onnistuvat vain isommalla porukalla.
Ehkä voisitte alkaa luoda liikkatunneille hyvää ja rentoa ilmapiiriä kannustamalla toisianne oikein urakalla huolimatta siitä, mikä on kenenkin taitotaso tai onnistuminen jossain asiassa? Lisäisikö se kivaa fiilistä tunneille, jotka saattavat olla monelle muullekin hankalia?
Toivon siis, että voisit ajatella liikuntatunteja niin, että niillä saat monipuolista harjoitusta kehollesi, mikä auttaa sitä pysymään vetreänä ja terveenä. Samalla saatat tutustua lajeihin, joihin saatat tykästyä tai opit jotain itsestäsi. Uskon, että aina silloin tällöin yllätyt ehkä itsekin, mitä kaikkea kehosi osaa ja mihin kaikkeen se pystyykään, vai mitä?
Entäpä sitten läksyjen tekeminen? Onneksi tunnut oppivan asiat helposti, joten läksyjen tekeminen ei vaadi sinulta kohtuuttomasti aikaa tai energiaa. Vain sinä itse tiedät, mikä toimintatapa sopisi sinulle. Läksyjen tekeminen tai kokeisiin lukeminen yhdessä kavereiden kanssa? Niiden tekeminen heti välipalan ja pienen levon jälkeen? Vai aina samaan kellon aikaan? Joillekin auttaa jokin pieni palkkio sitten, kun läksyt on tehty. Usein jonkun rutiinin käyttöönotto voi tuntua hankalalta, mutta pian siitä tulee pysyvä tapa. Oletko kysynyt kavereiltasi, miten he saavat tehtyä läksyt ajallaan? Ehkä heillä on joku hyvä keino, jota voisit kokeilla?
Toivon sinulle rentoja liikuntatunteja ilman paineita erityisestä onnistumisesta! Ja toivon myös, että löydät itsellesi hyvän tavan tehdä läksyt. Jos liikuntatunteihin liittyvä ahdistus ei ota laantuakseen, niin voit käydä juttelemassa siitä kuraattorin kanssa. Ehkä hän osaa antaa vinkkejä siihen, kuinka selviäisit niistä paremmin.
Ja toki vielä parempi olisi, jos uskaltautuisit juttelemaan tästä liikunnan opettajan kanssa. Hänen on hyvä tietää, miltä sinusta hänen tunneillaan tuntuu ja on hyvin todennäköistä, ettet ole ainoa, joka näitä asioita pohtii. Olisi tärkeää, että hän pystyisi omalla toiminnallaan tekemään tunneista mahdollisimman mukavia ja leppoisia teille oppilaille.
Voit myös soittaa meille tai tulla chattiin juttelemaan, tästä tai mistä tahansa muusta asiasta. Palvelumme ovat maksuttomia ja auki joka päivä. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, johon voit kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi ja olipa hyvä, että kirjoitit tänne!
Uskon, että et ole varmastikaan yksin tämän asian kanssa! Ihmiset ovat tosi erilaisia – jollekin voi olla helpompaa ilmaista mielipiteitään ja jollekin toiselle se ei taas ole niin helppoa tai se voi tuntua jopa mahdottomalta. Tosi helposti sitä voi myös miettiä, että mitähän muut minusta ajattelevat.
Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on, niin myös sinä. Oli kurjaa lukea, kuinka ajattelet, että luokkalaisesi pitäisivät sinua tyhmänä ja uskovat, ettet osaa mitään. Vaikka sinulla onkin asioita, joissa itse haluaisit kehittyä, niin uskon, että sinussa on aivan varmasti myös vahvuuksia. Joskus se voi olla itse vaikea nähdä hyviä puolia itsessään, mutta jos mietit, niin osaisitko sanoa, mikä olisi sinulla sellainen asia, missä olet hyvä? Tai mikä on sellainen piirre itsessäsi, mistä erityisesti pidät? En tunne sinua, mutta minä saan sinusta ainakin kuvan fiksuna nuorena, joka osaa sanoittaa ajatuksiaan taitavasti kirjoittamalla.
Mainitsit myös tekstistäsi, että et ole uskaltanut äidillesi kertoa, että tarvitsisit uusia vaatteita. Se on tosi ymmärrettävää, että aina ei uskalla pyytää jotakin. Aina ei voi tietää, miten aikuinen vastaa ja joskus voi käydä niin, että ei saakaan sitä, mitä pyytää. Toisaalta, jos pyytää, niin hyvin voi käydä myös niin, että pääsisitte yhdessä vaatekaupoille katsomaan sinulle uusia vaatteita. Voi olla, että äiti ei ole hoksannut, että voisi olla uusien vaatehankintojen aika. Jos kysyminen jännittää, niin voisiko se tuntua helpommalta kirjoittaa äidille?
Se on aika helppo vain sanoa, että ole vain välittämättä, mitä muut ajattelevat. Totesitkin tähän hyvin, että miten se sitten käytännössä toteutetaan. Tähän ei taida olla mitään sellaista yksinkertaista vastausta, mutta ajan kanssa on varmasti mahdollista löytää itselleen lisää varmuutta ja itseluottamusta. Asian kanssa työskentelyn voi aloittaa ihan pienistä jutuista. Jos keskustelua käydään vaikka lempiruuista, niin voit kokeilla rohkaistua kertomaan, mikä on oma lempparisi. Ei tarvitse heti uskaltaa viitata luokassa tai kertoa iso porukan keskellä omaa mielipidettään – ne voivatkin olla aika jännittäviä paikkoja monelle. Jossakin vaiheessa saatatkin huomata, että pystyitkin rohkaistumaan ja viittaamaan.
Joskus se voi olla vaikeaa yksin työstää näitä asioita ja silloin voisi olla hyvä saada jonkun turvallisen ihmisen apua. Joskus toinen ihminen voi olla hyvä apua siinä, että löytää itsessään rohkeutta ja luottamusta. Kuka voisi olla sinulle sellainen turvallinen ja luotettava aikuinen, jolle voisit kertoa tästä? Tuntuuko, että pystyisit kertomaan näistä ajatuksista esimerkiksi äidillesi? Tai olisiko joku muu aikuinen sellainen, kenelle tuntuisi hyvältä puhua? Jos kirjoittaminen tuntuu helpommalta, niin aikuiselle voi hyvin kertoa asiansa myös kirjoittamalla.
Toivottavasti tämä Nuortennetin sivu, jossa halutaan rohkaista kaikkia olemaan oma itsensä, toisi sinulle myös jotakin: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/itsetunto/uskalla-olla-oma-itsesi/
Joskus se voi olla helpompi aluksi jutella ihan nimettömästi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Meille voi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Palveluissamme voit jutella ihan mistä tahansa aiheesta.
Olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet. Toivon, että pystyt ajatteleman itsestäsi myös hyviä ja kauniita ajatuksia.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariMoikka ”Meikä mandoliini”!
Kiitos, kun kirjoitit asioista, mitä sinulla on mielenpäällä. Jos on asioita, jotka painavat mieltä, niin onkin tärkeää saada päästää kaikki ulos.
Oli ikävää ja surullista lukea, kuinka huonosti olet voinut ja kuinka olo on tuntunut menevän vain huonompaan päin. Jokainen on hyvä ja arvokas, niin myös sinä, mutta silloin, kun voi huonosti, voi olla vaikea nähdä itsessään mitään hyvää. En tiedä, mitä on tapahtunut, että koet kaikkien vihaavan sinua koulussa, mutta sinä ehdottomasti ansaitset ympärillesi sellaisia ihmisiä, ketkä välittävät sinua ja kohtelevat sinua hyvin.
Huolestuttavaa oli myös kuulla, että satutat itseäsi viiltelemällä. Voit olla ylpeä itsestäsi, että olet pystynyt tsemppaamaan ja olemaan viiltelemättä, vaikka se onkin tuntunut vaikealta. Itsensä satuttaminen on aina sellainen asia, jonka kanssa ei tarvitse pärjätä yksin, vaan siihen on tosi tärkeää saada ammattilaisen apua!
Kun voi huonosti, niin se usein vaikuttaa arjessa vähän kaikkeen – ei usein pysty nukkumaan samalla tavalla ja voi tuntua, ettei jaksa oikein mitään. Kun on nukkunut huonosti ja on vielä väsyneempi, niin silloin usein oma henkinen olokin saattaa mennä vielä matalammaksi. Tosi ymmärrettävää, että sinulla on tällä hetkellä sellainen olo, ettet vain kykene mihinkään, etkä haluaisi poistua sängystä ollenkaan.
Kirjoitit, että et ole varma, tarvitsetko apua ja onko tässä tarpeeksi syitä sille, että joku auttaisi. Sinä ehdottomasti tarvitset apua, eikä sinun tarvitse jäädä yksin huonon olon ja kaikkien näiden ajatusten kanssa. Jos on yhtään sellainen olo, että voi huonosti ja on jokin asia, mikä painaa mieltä, niin silloin on tärkeää hakea apua ja tukea. Se, että päästit tämän kaiken ulos tämän tekstisi kautta, on jo tosi hieno ja tärkeä juttu. Voit olla ylpeä itsestäsi, sillä näiden ajatusten ulos päästäminen on askel ihan oikeaan suuntaan.
Joskus se voi tosin olla vaikeaa kertoa läheisille voivansa huonosti ja kirjoititkin, että et ole valmis kertomaan vanhemmillesi ainakaan viiltelystä. Tietävätkö vanhempasi muuten voinnistasi tai ovatko he huomanneet, että kaikki ei ole kunnossa? Me päivystäjät täällä usein kannustamme kääntymään juuri niiden omien läheisten aikuisten, kuten vanhempien, puoleen, sillä sekin voi jo joskus keventää omaa mieltä, jos joku turvallinen aikuinen siinä lähellä tietäisi, miten nuori oikeasti voi. Uskon, että vanhempasi varmasti haluaisivat tietää, miten sinulle ihan oikeasti menee ja tällöin he pystyisivät olemaan tukenasi.
Jos tai syystä tai toisesta omille vanhemmille ei pysty kertomaan, niin silloin voi myös lähestyä jotakin toista aikuista, kenet kokee luotettavaksi ja turvalliseksi. Viestissäsi tulikin ilmi monia syitä sille, että jonkun pitäisi nyt auttaa sinua. Ammattilaiset, esimerkiksi koululla terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi, ovat sellaisia, keiden puoleen voi myös kääntyä ja heille voi jutella luottamuksellisesti. He osaavat auttaa nuoria monenlaisissa vaikeissa tilanteissa. Esimerkiksi mielen haasteet ja itsetuhoisuus ovat sellaisia asioita, joissa he osaavat auttaa sinua.
Toivon ja kannustan, että hakisit itsellesi apua. Näistä Nuortennetin linkeistä voisi toivottavasti olla apua sinulle avun hakemiseen.
Vinkkejä, miten ottaa asia puheeksi omien läheisten aikuisen kanssa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/kaanny-laheisten-puoleen/
Tietoa ammattilaisten avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/
Jos asiasta puhuminen ääneen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kirjoittamista tai tätä Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos tuntuu, että haluat jutella anonyymisti aikuisen kanssa, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi. Arkisin klo 24:00 asti samassa numerossa päivystää myös Nuorten Tukilinja. Voit vaihtoehtoisesti myös tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas nuori, joka ansaitsee saada itselleen apua ja tukea. Vaikka nyt tuntuisikin mahdottomalta ajatukselta, niin tuosta on mahdollista päästä ylös. <3
Voimahalauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei ”Meikä mandoliini”,
Kiitos, kun kommentoit ja tarjosit vinkkiä aloittajalle!
Kiitos myös, että korjasit päivystäjän väärinymmärryksen ”sh”-lyhenteestä. Kaikki lyhenteet eivät aina niin tuttuja ja joskus voi tulla väärinymmärryksiä.
Jos satuttaa itseään, niin silloin on tärkeää saada ammattilaisen apua. Usein taustalla on pahaa oloa, jota sitten yrittää helpottaa ja purkaa itsensä satuttamisen kautta. Olisi kuitenkin tärkeää, että pahan olon purkamiselle löytäisi muita, turvallisempia keinoja. Tässä ammattilainen osaa auttaa ja tukea!
Apua on mahdollista saada esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai oman paikkakunnan terveysasemalta. Vaikka edellisessä viestissä päivystäjä puhuukin syömishäiriöstä, niin oikeastaan samat asiat pätevät myös, kun hakee apua itsensä satuttamiseen: vaikeiden ja haastavien asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin, ja ammattilainen osaa tukea tällä tiellä kohti parempaa vointia. Olisi myös tärkeää, että voisi kertoa tilanteestaan ja voinnistaan jollekin omalle läheiselle, turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle.
Tästä aiheesta voi lukea lisää vielä Nuortennetin sivulta: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
Ja meillekin voi tietenkin aina soittaa (p. 116 111), chatata tai kirjoittaa, jos haluaa nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella turvallisen aikuisen kanssa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi ja onpa ikävä kuulla, millaisessa tilanteessa olet ollut viidennen luokan lääkärintarkastuksessa. Ymmärrän, että se on jäänyt pyörimään mieleen. Moderoin viestistäsi osan pois, sillä se sisälsi kuvailua, jollaista emme voi julkaista keskustelupalstallamme.
Lääkärin tulisi aina kertoa, mitä on tekemässä ja miksi. Jos asia mietityttää etukäteen, niin voi itse tiedustella lääkäriltä, mitä hän tarkastuksessa tulee tekemään, mutta se ei ole kuitenkaan ikinä omalla vastuulla kysyä.
Jos kokee jonkun aikuisen, oli se sitten ammattilainen tai kuka tahansa muu, käytöksen epäsopivana ja epämiellyttävänä, niin siitä on aina hyvä kertoa jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Aina tapahtumista ei välttämättä uskalla kertoa heti, mutta asiasta voi puhua myös jälkikäteen. Vaikka tämä on tapahtunut sinulle viidennellä luokalla, niin kannustaisin sinua silti kertomaan asiasta jollekin aikuiselle, keneen luotat. Jos jokin vaikea tai epämiellyttävä asia pyörii päässä, niin silloin ei kannata jäädä sen kanssa yksin.
Jos haluat jutella tästä tai ihan jostakin muusta aiheesta nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin meille voi myös soittaa (p. 116 111), tulla chattiin tai kiroittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Hyvä, että kirjoitit tänne tapahtuneesta ja toivottavasti saat tukea asian käsittelyyn!
Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Olipa hyvä, että sait kirjoitettua ajatuksiasi ylös. (Jouduin poistamaan tekstistäsi osan, mutta luin sen kyllä huolella kokonaan.) On tosi väärin, että terkkarisi on kommentoinut painoasi. Niin kauan kun olet terve ja hyvinvoiva, ei painolla ole merkitystä. Murrosiässä kuuluukin tulla lisää painoa, yhteensä noin viisitoista kiloa, ja painon nousu johtuu yksinomaa kasvamisesta aikuiseksi. Eihän aikuiset naiset ole saman kokoisia kuin alakoululaiset tytöt, eikö totta? Pituuskasvu ja naiselliset muodot aiheuttavat sen, että aikuiset painavat enemmän kuin lapset ja näin kuuluukin olla. Murrosiässä kehitys voi tulla ajoittain nopeastikin, jolloin voi olla vaikea pysyä itse matkassa mukana.
Toivon, ettet kävisi vaa’alla tai miettisi painoasi tai kehoasi liikaa. Tärkeämpää on se, että voit hyvin: syöt monipuolisesti viisi kertaa päivässä, nukut hyvin, olet kavereittesi kanssa ja teet mukavia asioita. Liika murehtiminen voi joskus mennä yli ja aiheuttaa ahdistusta ja huomion kiinnittämistä vääriin asioihin.
Harmittaa, että terkkarisi on kommentoinut painoasi. Voisinpa muuttaa tuon ja poistaa muiston sinulta kokonaan. Voit huonon hetken koittaessa vaikka sanoa ystävillesi, että sinulla on kurja mieli ja kysyä heiltä, että mistä he pitävät sinussa? Saat varmasti roppakaupalla ihania vastauksia ja veikkaanpa, ettei mikään niistä liity kehoosi tai ulkonäköösi. Vai mitä luulet? Jos sinun pitäisi kertoa, miksi tykkäät jostain ystävästäsi, niin mitä itse vastaisit?
Jos kuitenkin painoasiat valtaavat mielesi etkä pääse eroon ajatuksesta, että olisit vääränlainen tai syöminen alkaa ahdistaa sinua, niin kerrothan niistä heti terkkarillesi! Voit sanoa, että se mitä hän silloin sinulle sanoi, jäi mieleesi kummittelemaan, että haluaisit laihduttaa ja sinua pelottaa, jos kukaan ei pidä sinusta. En haluaisi, että jäisit yksin noiden ajatusten kanssa.
Toivoisin myös, että kertoisit ajatuksistasi myös vanhemmillesi. Painoasioista puhutaan mediassa paljon eikä aihe ole heillekään varmasti vieras. Syömishäiriöihin liittyvät asiat ovat sellaisia, joihin on tärkeää puuttua heti alkuvaiheessa ennen kun tilanne menee kovin vaikeaksi.
Täällä Nuortennetissä on myös hyvää tekstiä asiasta, kannattaa käydä lukaisemassa:
Voit myös soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Molemmat palvelut ovat auki joka päivä ja ne ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ethän jää yksin ajatustesi kanssa!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariTervehdys,
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennettiin! Kerrot kaveriporukastanne, jossa sinulla on pikkuhiljaa tullut ulkopuolinen olo. Ymmärrän hyvin pahan mielesi ja olen pahoillani puolestasi.
Oletko pystynyt puhumaan asiasta hyvän ystäväsi kanssa ja kertonut hänelle kuinka kaipaat häntä ja haluaisit viettää hänen kanssaan aikaa kahden kesken? Vaikka ollaankin kavereita keskenään ei kaikkea tarvitse tehdä kolmisin.
Miltä arkesi näyttää muuten tällä hetkellä? Onko sinulla harrastuksia tai muita ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa? On täysin normaalia, että ystävyyssuhteissa tulee vaiheita, jolloin viihdytään muiden kanssa mutta löydetään toisensa taas uudelleen myöhemmin! Jos olosi on jatkuvasti kurja kahden kaverisi kanssa, miltä sinusta tuntuisi ottaa heihin hieman etäisyyttä ja keskittyä hetkeksi muihin asioihin? Myös omien vanhempien tai muun läheisen aikuisen kanssa juttelu voi helpottaa oloa ja kivoja asioita voi tehdä myös perheen kanssa!
Toivon sinulle kaikesta huolimatta aurinkoista syksyn alkua ja kaikkea hyvää <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Onpa hienoa, että löysit voimia kirjoittaa tänne ja kertoa olostasi. Oli ikävä lukea, että koet kotona olosi ahdistavaksi, jonka takia itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessäsi ja satutat itseäsi. Lisäksi kerrot vanhempiesi huutavan sinulle, koska jatkuvan väsymyksen takia koulumenestyksesi kärsii. Tarvitset ehdottomasti nyt apua ja tukea itsellesi, jotta olosi pikkuhiljaa helpottaisi ja sitä kautta myös saat taas nukutuksi paremmin.
Onko kotona joku erityinen asia mikä sinua ahdistaa? Oletko pystynyt puhumaan siitä kellekään, esimerkiksi ystävillesi? Vanhempiesi huutaminen kuulostaa kurjalta, ethän voi mitään sille, että olosi on väsynyt ja ahdistunut. Onko mahdollista, että vanhempasi eivät tiedä pahasta olostasi ja sen takia eivät ymmärrä mistä väsymyksesi ja keskittymisvaikeudet koulussa johtuvat? Miltä sinusta tuntuisi ottaa asia puheeksi kotona?
Jos sinusta tuntuu, ettet pysty kertomaan olostasi kotona, voit aina kääntyä koulussa terkkarin tai kuraattorin puoleen – tärkeintä on nyt se, että joku turvalliselta ja luotettavalta tuntuva aikuinen saa tietää pahasta olostasi, jotta saisit mahdollisimman pian apua eikä sinun tarvitsisi enää satuttaa itseäsi.
Mikä saisi sinut tuntemaan olosi turvalliseksi kotona? Kerroit ystävien saavan ajatuksesi muualle, onko muita asioita, joilla saisit harhautettua ajatuksiasi ahdistuksen keskellä? Onko sinulla jokin harrastus tai mielenkiinnon kohde, johon voisit yrittää keskittyä pahan olon hetkellä? Musiikki, maalaaminen, käsityöt, piirtäminen, liikunta tai äänikirjan kuunteleminen voivat helpottaa oloa. Mikä se sinun kohdallasi voisi olla? Jos tuntuu ettei mikään muu toimi, voit aina kokeilla puristaa jääpalaa kädessä, laittaa kädet kylmän veden alle tai paukuttaa kuminauhaa käsivartta vasten. Nämä voivat helpottaa oloasi mutta eivät kuitenkaan ole vaarallisia eivätkä vahingoita sinua.
Voit aina myös olla meihin yhteydessä joko soittamalla Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittamalla chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin klo 20–24 päivystää myös nuorille suunnattu Tukilinja, jossa saat ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä. Myös siellä voit jutella nimettömästi ja luottamuksella. Tukilinja päivystää samassa numerossa kuin Lasten ja nuorten puhelin!
Älä jää yksin pahan olosi kanssa, sinä ansaitset apua <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Hienoa, että kirjoitit! Tänne saa tosiaan kirjoittaa mitä vain (paitsi sääntöjen vastaisia tekstejä), joten oli hyvä, kun annoit tulla kaiken ulos! Toivottavasti saat tähän kirjoitukseen vastauksia myös muilta nuorilta.
Vaikka onkin tosi kurjaa, että sinua ahdistaa noin paljon, niin olen tosi iloinen, että aikuiset tietävät siitä ja saat siihen (ainakin toivon mukaan) apua ja opit elämään ahdistuksen kanssa, kunnes se alkaa toivottavasti jossain vaiheessa helpottamaan. Useinhan ahdistus kertoo, että joku asia pelottaa. Toivon siis, että pystyt jonkun ammattilaisen kanssa käsittelemään noita ahdistuksen tunteita ja tilanteita, joissa ahdistusta eniten esiintyy.
On myös tosi hyvä, että tiedostat ainakin yhden ahdistuksen syyn: äitisi käyttäytymisen. Asiasta on ilmeisesti puhuttu ainakin vähän, kun sanot ettei äitisi myönnä vihanhallintaongelmaansa. Se, että sinä saat apua siihen, että äitisi vihaisuus ahdistaa, ei tietenkään auta, jos tilanne kotona jatkuu samanlaisena.
Pystytkö juttelemaan asiasta äitisi kanssa vielä uudestaan? Jos se on hankalaa, niin voisitko kirjoittaa hänelle viestin, jossa kerrot, mitä asiasta ajattelet ja miten se sinuun vaikuttaa?
Olisi tosi hyvä jutella yhdessä siitä, miten sinä voit toimia niissä tilanteissa, joissa äitisi hermot menee, jotta et joutuisi kärsimään niistä yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Onko sinun toisin sanoen mahdollista poistua tilanteesta ilman että äitisi seuraa sinua tai voitko antaa hänelle jonkun merkin, josta hän tietää menneensä liian pitkälle? Vaikka äitisi olisikin vihainen joistain asioista, olisi hyvä pystyä puhumaan niistä rauhassa ilman vahvaa tunnetilaa.
Olisi tosi tärkeää, että äitisi ja myös muut läheisesi tietäisivät, kuinka voisivat tukea sinua parhaiten. Mitä sinä heiltä toivoisit? Onko jotain, mitä perheesi tai ystäväsi voisivat tehdä, jotta sinun olisi helpompi olla? Kerro heille avoimesti, mitä heiltä toivot. Näin arki voisi helpottua ainakin vähän. Moni ympärilläsi saattaa varoa tekemästä mitään väärin ja toivoo voivansa toimia niin, että sinun olisi helpompi olla ja toimia arjessa.
Toivon sinulle ahdistuksesta huolimatta myös iloisia ja kauniita hetkiä päiviisi. Onneksi maailmassa on myös paljon hyvää ja kaunista!
Lämmöllä sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että olet voinut huonosti jo vuosien ajan. En yhtään ihmettele, ettet enää jaksaisi. Ymmärrän hyvin, että ainainen kärsimys ottaa voimille, jos tuntuu siltä, että tilanne ei mene parempaan suuntaan.
Mietin, että saatko apua masennukseesi? Se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet ja siihen on olemassa apua. Jos saat apua, mutta olosi ei tunnu helpottavan, niin tietääkö hoitava taho siitä? Ehkä apu ei ole sinulle sopivaa tai et saa sitä tarpeeksi tiiviisti? Tai jos sinulla on jokin lääkitys, niin tietääkö lääkärisi tilanteesi? Hänen kanssaan voi miettiä lääkkeen annostuksen muuttamista tai sen vaihtamista. Joskus täytyy kokeilla tosi montaa eri lääkettä ennen kun sopiva löytyy. Jos sinusta tuntuu, ettet ole samalla aaltopituudella hoitavan työntekijäsi kanssa, siitäkin on hyvä puhua avoimesti ja ottaa selvää, voiko työntekijää vaihtaa.
Toivon sydämestäni, että jaksaisit vielä. Vaikka en tiedä sinusta mitään, niin olen varma, että ihan kaikkia kiviä ei ole vielä käännetty. On toki kurjaa, että sopivaa apua pitää etsiä ja kokeilla aina jotain uutta. Mutta toivon, että jaksat vielä. Uskon, että olet läheisillesi rakas ja hekin toivovat sinulle pelkästään kaikkea hyvää ja olisivat murheen murtamia, jos sinua ei joku päivä enää olisi. Tietävätkö he, kuinka voit? Osaavatko he olla tarpeeksi tukenasi? Onko jotain, mitä heiltä vielä toivoisit? Kerro heillekin, mikä sinua auttaisi kaikkein eniten, myös kaikki ne pienetkin asiat.
Usko siihen, että kun saat oikeanlaista apua, niin olosi alkaa jossain vaiheessa helpottua. Tulee vielä aika, jolloin katsoit näitä vuosia taakse päin ja olet onnellinen, kun jaksoit hakea apua.
Voit aina soittaa meille, jos haluat jutella jonkun kanssa. Vastaamme joka päivä numerossa 116 111, puhelu on maksuton. Lisäksi meillä on joka ilta chat, jossa voi myöskin jutella anonyymisti vaikka joka päivä niin kauan, kun hyvältä tuntuu. Olemme täällä sinuakin varten ja haluamme auttaa sinut näiden aikojen yli. Olet tärkeä!
Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Olen pahoillani, jos viestiäsi ei ole julkaistu. Joskus eri palstoille tulleet viestit siirretään ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -palstalle, mutta siitäkin kyllä ilmoitetaan siellä alkuperäisellä palstalla.
Jos viestiäsi ei tosiaan lähiviikkoina ilmesty mihinkään, niin voisitko kirjoittaa siitä uudestaan?
Toki nopeamman avun saatat saada, jos soitat meille, tulet chattiin tai kirjoitat meille nettikirjeen. Puhelin ja chat ovat auki joka päivä. Joskus voi olla ruuhkaisia hetkiä, mutta yleensä saman päivän aikana pääsee kyllä läpi, jos vain jaksaa yrittää useamman kerran. Nettikirjeen voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos sielläkin on joku päivä ruuhkaa, niin kannattaa kokeilla myöhemmin illalla tai seuraavana päivänä uudestaan.
Yritäthän vielä uudestaan, ettet jää asiasi kanssa yksin!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Osa tosiaan kirjoittaa tänne enemmän ja osa vähemmän emmekä halua rajoittaa kenenkään aktiivisuutta paitsi että toista loukkaavia tekstejä emme julkaise.
Kiva kuulla, että olet ilmeisesti itsekin keskustelupalstan aktiivinen käyttäjä. Tämä onkin hyvä paikka kuulla toisten nuorten ajatuksia liittyen eri teemoihin.
Kauniita hetkiä arkeesi ja aurinkoa päiviisi!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei nimimerkki LuLa!
Harmillista, että tarkastus jännittää. Se on kuitenkin turvallinen paikka kertoa, jos voi huonosti tai jos elämässä on jotain harmeja. Ja tosiaan kaikilla muillakaan ei ole murrosikä vielä alkanut tuossa vaiheessa.
Toivon sydämestäni, että voisit kertoa siellä rehellisesti, jos vahingoitat itseäsi. Helpointa on rastittaa lomakkeesta jo ennakkoon oikeat kohdat. Mutta voit myös sanoa tarkastuksessa, että et uskaltanut kertoa lomakkeessa kaikkea niin kuin asiat oikeasti ovat.
Terveydenhoitaja on siellä auttamassa sinua ja toivoo pystyvänsä olemaan apuna ja tukena aina kun jollakulla oppilaalla on huonompi kausi. Tukeudu siis häneen, hän on siellä sinuakin varten!
Jos haluat joskus jutella siitä, mitä sinulle kuuluu, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen, tiedot olivatkin jo tuolla aiemmassa vastauksessa.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäPaivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
Hienoa että löysit rohkeutta ja voimia kirjoittaa tänne. Jouduin poistamaan osan kirjoituksestasi, jossa kuvailet itsetuhoisia tekoja, mutta olen kuitenkin lukenut viestisi huolella.Olet ottanut ison askeleen, kun olet lähtenyt hakemaan itsellesi apua ja voit olla todella ylpeä itsestäsi. Se ettet saa nähdä rakasta ystävääsi silloin kun juuri sitä tarvitsisit ja kaipaisit, tuntuu varmasti pahalta. Kuitenkin se, että sinulla on halua ja tahtoa voida paremmin ja saada apua on todella hienoa. Sinulla on oikeus saada itsellesi tukea jaksamiseen ja pahaan oloon. Yksin ei tarvitse pärjätä.
Kirjoitat pyytäneesi päästä kuraattorille, mutta äitisi ei ole saanut varattua sinulle aikaa. Tiedäthän, että voit koska tahansa mennä itse terkkarin tai kuraattorin luo ja näyttää vaikka tämän kirjoittamasi viestin, he ovat koulussa teitä oppilaita varten eikä vanhempia tarvita ajan varaamiseen.
Kuvailemasi itsetuhoiset ajatukset ja uupunut olo ovat kaikki merkkejä siitä, että tarvitset pikaisesti apua itsellesi. Jos koulussa aikuisille kertominen tuntuu hankalalta, voit aina myös soittaa meille joko Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja tukenasi kun sitä tarvitset.
Joka arki-ilta päivystää myös nuorten Tukilinja klo 20–24 samassa numerossa kuin Lasten ja nuorten puhelin. Tukilinja on tarkoitettu nuorille, jotka tarvitsevat ammattilaisen tukea pahan olon, väkivallan, itsetuhoisten ajatusten tai muun vakavan huolen keskellä. Myös sinne voit soittaa nimettömästi ja luottamuksella.
Olet rohkea, kun lähdit hakemaan apua, olet ehdottomasti sen arvoinen!
Pysy turvassa äläkä jää yksin <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit